Ukin salaatinkastike

 Isäni tekee maailman parasta salaatinkastiketta. Hän kehitteli omaa reseptiään parikymmentä vuotta. Ukin salaatinkastike on ollut yksi ehdottomista välttämättömyyksistä meidän suvun joulupöydässä. Ja myös muissakin päivällispöydissä. Itseasiassa isäni on tehnyt salaatinkastikettaan sekä meille lapsilleen että lapsenlapsilleenkin joka kerta, kun on tehnyt itselleenkin. 

Aikoinaan poikani koulussa kotitaloustunnilla kertoi opettajalleen, että Ukin salaatinkastike on maailman parasta. Opettaja oli kysellyt, mitä tässä näin erinomaisessa salaatinkastikkeessa on raaka-aineena, mutta poikani kertoi, että Ukin salaatinkastikkeen resepti on salainen eikä sitä tiedä kukaan muu kuin ukki itse.  Seuraavalle kotitaloustunnille poikani vei kuitenkin pienen purkillisen salaatinkastiketta ja opettajakin ihastui siihen. Meni kolme vuotta ja siskoni tyttärellä oli koulussa sama opettaja kotitaloustunnilla. Hänkin tuli tunnilla maininneeksi, että Ukin salaatinkastike on maailman parasta. Opettaja ei ollut tiennyt, että kyse on serkuksista ja oli ihmetellyt, miten tämäkin oppilas tiesi Ukin salaatinkastikkeen. Selvisipä sekin asia opettajalle. 

Äidin sairastuttua isällä oli riittävästi stressiä, huolta ja työtä äidistä huolehtimisessa, joten puoleentoista vuoteen en halunnut vaivata isääni salaatinkastikkeella. Eikä hän sitä itselleenkään enää tainnut tehdä, koska äidin ruokahalu muuttui niin huonoksi, että isällä oli ihan täysi työ saada äiti syömään edes jotain. Salaatit eivät äidin ruokavalioon enää kuuluneet, joten ei ollut tarvetta salaatinkastikkeellekaan. 

Eilen kävin taas isän luona kahvilla ja isä oli tehnyt Ukin salaatinkastiketta. Sain mukaani purkillisen ja kylläpä maistui pitkästä aikaa hyvältä!

Siinä jutellessa isä muisti, että äiti oli joskus aikoinaan saanut jostain lahjaksi pienen tarjoiluastian. En ollut koskaan nähnytkään tätä astiaa ja ehkä siksi, että vanhempani harvoin käyttivät sellaisia astioita, jotka eivät kestä konepesua. Isä kysyi, haluanko astian ja tottakai halusin! Minulla kun tällaiset astiat tulevat käyttöön. Eivät arkikäyttöön, mutta sunnuntaisin sekä juhlapäivinä. Aloin jo heti astian nähtyäni miettiä, mitä kaikkea tästä voisi tarjoilla. Ainakin joulun perinteiset katkaravuilla koristellut kananmunanpuolikkaat. Astia sopii hyvin myös erilaisille pienille alkupaloille. 

Tänään olin työpöydän ääressä jo klo 7 aamulla. Ehdin tehdä työt valmiiksi puoleenpäivään mennessä. Mietin, aloittaisinko seuraavan homman vai pitäisinkö vähän kesälomaa. Minulla kuitenkin alkaa ylihuomenna kuuden päivän vapaat, joten kysyin työkavereilta, onko kenelläkään mitään sitä vastaan, jos olenkin jo iltapäivän sekä huomisen vapaalla. Kaikille sopi, joten nyt alkoikin seitsemän päivän vapaa. 

Päivällä oli melkoinen ukkonen. Jyrisi niin paljon ja niin pitkään yhtäjaksoisesti, että kun ensimmäinen jyrinä alkoi kuulua, juoksin parvekkeelle katsomaan, onko lentokone putoamassa vai mitä ulkona oikein tapahtuu. Tästä kotini yläpuolelta kun lentokoneet laskeutuvat Helsinki-Vantaan lentokentälle, mutta ei niistä yleensä häiritsevän kovaa ääntä lähde. Normaaliin lentoliikenteen ääneen on jo vuosikymmenien aikana tottunut, mutta tämä jyrinä oli jotain ihan muuta. Ukkonenhan se oli ja sen vuoksi Stellan kanssakin ulkoilut olivat tänään vain muutaman minuutin pituisia. Stella kun pelkää ukkosta. 

Siskoni kesäloma loppui sunnuntaina ja mökiltä tullessaan hän toi minulle siellä kasvattamiaan kesäkurpitsoita. Tein päiväruuaksi kasvishöystöä, jossa kesäkurpitsaa, sipulia ja kukkakaalia. Mausteina valkosipulia ja mustapippuria ja lisäksi kreikkalaista jugurttia sekä Koskenlaskija -sulatejuustoa. Lisäksi salaattia ja - tietenkin - Ukin salaatinkastiketta. 

Huomenna olisi tarkoitus kiivetä keräämään omenapuusta omenoita. Naapureilla on jo paljon omenoita pudonnut maahan, mutta minulla ei vielä yhtään. Nyt on siis oikea aika kääydä keräämässä, jotta ei käy kuten muutama vuosi sitten, kun viivytin keräämistä ja kun lopulta olin menossa keräämään, lähes kaikki omenat olivat jo pudonneet.