Vappu 2024

 Kevät on taas tullut. Ei olisi uskonut viikko sitten, kun tuli takatalvi. Lumet olivat lähes kokonaan sulaneet ja olin silloin jo aikeissa ryhtyä laittamaan pihojani kesäkuntoon, kun aamulla herättyäni ikkunasta näkyi talvinen maisema. 

Onneksi lumet kuitenkin sulivat varsin nopeasti ja eilen sekä tänään on ollut aivan  kesäinen sää. Aurinko paistanut ja lämpötila ulkonakin lähes 20 °C. Tämä viikko on päivystysviikkoni, mutta sain sovittua töissä niin, että pidän maanantain ja tiistain normaaliin tapaan vapaata ja päivystän sitten vasta torstaina ja perjantaina. Vastineeksi päivystän sitten kesäkuussa yhden ylimääräisen viikon. Jotenkin on ajatukset olleet ihan muualla. Ensin ajattelin, että en vietä vappua mitenkään, mutta siivotessani löysin laatikosta ilmapalloja ja serpentiiniä, joten päätin sittenkin laittaa keittiön lampusta kaksi ilmapalloa ja vähän serpentiiniä roikkumaan. 

Olen käynyt päivittäin äitiä katsomassa. Monesti äiti ei ole edes hereillä, kun olen siellä käynyt. On täysin vuodepotilaana. Eilen kaikkien yllätykseksi saavuttuani hänen sänkynsä viereen hän hymyili ja ojensi kätensä halatakseen. Kerroin äidille, että on vappuaatto ja millainen aurinkoinen sää ulkona on. Kysyin häneltä, haluaisiko hän vähän simaa ja yllätyksekseni hän vastasi haluavansa. Nostin äidin sängyssään istumaan ja istuin itse hänen selkänsä taakse, jotta voi nojata minuun samalla kuin juo simaa. Olin myös kastanut pari pientä palaa donitsista simaan ja äiti sekä joi noin desilitran simaa että söi teelusikallisen pehmentynyttä donitsia. 

Illala kävin siskoni kanssa lasillisella viiniä ja sen jälkeen kävin vielä viemässä Stellan ulos. Koska Tikru on hyvin usein vallannut Stellan koiranpedin, ensimmäistä kertaa Stella hyppäsi eilen sohvalle. Onneksi siinä oli lakana alla, koska muuten olisi sohva ollut ihan koirankarvoissa. Stellalla nimittäin on juuri nyt karvanlähtöaika. 

Katsoin koiran kanssa hetken aikaa true crime -sarjoja televisiosta ja sen jälkeen päätin kuitenkin tehdä itselleni jotain ruokaa. Koko päivänä ei ollut lainkaan nälkä, mutta paistoin lihapullia ja niiden lisäksi laitoin nakkeja, porkkanaa, kurkkua, leipäjuustoa ja dippikastikkeita. Lisäksi kaupan valmista perunasalaattia ja punajuurisalaattia sekä perunalastuja. 

Kahtena yönä olen herännyt lintujen lauluun. On ihan normaalia, että tähän aikaan vuodesta linnut pitävät meteliä, mutta koskaan aikaisemmin niiden viserrys ei ole kuulunut niin kovaa, että heräisin ääneen. Ensimmäisenä yönä kiersin koko asunnon läpi tarkastaen, onko minulla jossain ikkuna auki. Ei ollut. Uudet ikkunat ovat periaatteessa ihan kivat, mutta äänieristys näissä on huomattavasti huonompi kuin mitä vanhoissa ikkunoissa oli. Eilen juttelin naapurin kanssa pihalla ja hän oli todennut saman. Hänen asuntonsa on kadun varressa olevassa rakennuksessa ja kuulemma liikenteen ääni kuuluu aivan eri tavalla kuin ennen ikkunaremonttia. Tarkoittaa siis sitä, että kun ihmiset kevään ja kesän tullen alkavat viettää enemmän aikaa ulkona, pitää nukkumaan mennessä laittaa korvatulpat. 

Täksi päiväksi olin varannut itselleni palan pihvilihaa. Tein alkuruuaksi avocado-katkarapu -salaatin. Pääruuaksi naudan ulkofilepihvi ja punaviinikastiketta, aurajuustoperunoita, höyrytettyä kukkakaalia ja parsakaalia ja niiden päälle valkosipulivoita. 

Tikrun lempipuuhaa on varastaa ruokaa lautaseltani. Erityisesti, jos tarjolla on katkarapuja. Yleensä en syö ruokapöydän ääressä, joten kissa on tottunut siihen, että lautaseni on sen ulottuvilla. Olohuoneen uusi ruokapöytä on kuitenkin kissalle no go -aluetta ja Tikru-parka joutui olemaan lounasseuranani ja odottamaan kiltisti tuolilla istuen, että annan sillekin jotain. 

Huomenna on siis taas työpäivä. Poikkeuksellisesti en menekään huomenna katsomaan äitiä, koska sinne on menossa muita lähisukulaisia. Lauantaina olisi taloyhtiön pihatalkoot ja toivon mukaan olisi kaunis ilma. Oli tarkoitus jo tänään siivoilla pihoja, kun taloyhtiön päätyyn on tullut puutarhajätteelle jätelava, mutta olisi pitänyt tehdä pihatöitä ennenkuin söin. Jälkiruuaksi söin vielä tippaleivän ja join simaa, joten kiinnostus haravanvarteen tarttumiseen on pyöreä nolla. 

Rakastan elämää - Uusi päivä koittaa vielä!

 On taas aikaa siitä, kun olen edellisen kerran päivittänyt blogiani. Monta kertaa on ollut mielessä, mutta sitten en ole vain jaksanut. Olen ollut sairas, väsynyt, uupunut ja niin tuhansin tavoin huolestunut. Sanat, jotka olisin halunnut kirjoittaa, eivät yrityksistä huolimatta ole tulleet pääni sisältä ulos. 

Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen hyvin. Niin hyvin, että nukuin pommiin, vaikka oli työpäivä. Äitini, joka kesäkuussa täyttäisi 97 vuotta, tuli eilen sairaalasta kotiin. Viimeisen kerran. Koko tämän vuoden 2024 äitini on ollut laitoskierteessä. Päivystyksessä, hoivakodissa, taas päivystyksessä, kotona, taas päivystyksessä, sairaalassa, toisessa sairaalassa, kotona, taas päivystyksessä ja taas osastolla sairaalassa. 

On ollut äärettömän raskasta seurata kaikkea tätä. Tyttärenä, jolle äiti jo vuosikymmeniä sitten sanoi, että tällainen loppu olisi hänen pahin painajaisensa. Ei ole ollut helppoa katsoa vierestä, miten äiti kärsii. Ja miten hän pelkää vieraissa paikoissa alati vaihtuvien vieraiden ihmisten kanssa. Kun itselläni ei ole ollut päätäntävaltaa toteuttaa äidin toiveita. Ja sitten juosta vanhempieni luona päivin ja öin tekemässä asioita, jotka oikeasti kuuluisivat ammattilaisille. Jättäen omat sairauteni hoitamatta ja olemalla 24/7 valmiina juoksemaan paikalle, jos tarvitaan. 

Kävin eilen illalla katsomassa äitiäni. Pieni kuihtunut vanhus omassa sängyssään peiton alla. Katse harhaillen. Ei tuntenut minua enää. Hetken aikaa juteltuamme äiti taivasteli vaan, että voinko olla hänen tyttärensä. Enhän minä tietenkään harmaahiuksisena 62-vuotiaana kenenkään lapselta näytä. Äiti oli kuitenkin kivuton, rauhallinen ja mitä ilmeisimmin tyytyväinen päästyään viimein kotiin. Isän kertoman  mukaan muistisairaan äitini kasvoille oli levinnyt aurinkoinen hymy, kun isä oli avannut ulko-oven äidin palatessa Kela-taksin avustamana takaisin kotiin. 

Äidilläni on nyt vihdoin hyvinvointialueen järjestämät kotisairaalan palvelut. Äitiä ei enää kiikuteta ambulanssilla päivystykseen. Kotisairaalasta saa tarvittaessa lääkärinkin paikalle, vaikka olisi yö. Äiti saa nyt olla loppuun asti kotona - kuten hän oli aina toivonutkin - ja minäkin voin vihdoin varata itselleni ajan reumalääkityksen uudelleen aloittamista varten. 

Äiti on tullut kotiin kuolemaan ja minun varmaankin pitäisi olla nyt hyvin surullinen. Mutta tein oman surutyöni jo vuosi sitten. Entisenä sairaanhoitajana toivon vain, että äitini loppu on rauhallinen, kivuton ja mahdollisimman onnellinen. Kotona omassa sängyssään, kuten hän aina oli toivonut. Nyt näyttää siltä, että äidin toive toteutuu. 

Oma mielialani on nyt helpottunut ja luottavainen. Huomenna menen taas näyttämään äidille hauskoja kissavideoita ja juttelemaan mukavia. Kerron taas Facebookin Paskat luontokuvat -ryhmän kuvista ja kommenteista, joita kuviin tulee. Saan äidin nauramaan ääneen niille ihan kuten eilenkin. Vaikka äiti suurimmaksi osaksi onkin jo jossain muussa maailmassa, hetkittäin hän on kuitenkin läsnä. Pitää ottaa näinä viimeisinä aikoina kaikki irti niistä hetkistä, kun vielä ollaan yhdessä. Äiti ei enää syö, juo eikä kykene ottamaan lääkkeitäänkään, joten aikaa ei ole enää kovin montaa päivää. Jos ei ihmeitä tapahdu. 

Äidin yksi lempilauluista on Petrus Schroderuksen esittämä Rakastan elämää ja sitä kuuntelin tänäänkin kännykästä käydessäni koiran kanssa iltalenkillä. Lähetän voimia, lämpöä ja toivoa paremmasta  kaikille niille, joilla on huolta omista ikääntyvistä vanhemmistaan. 

Elämäni kamalin vuosi

 Viime vuosi oli elämäni kamalin vuosi. Niin itselleni kuin monelle läheisellenikin. Eikä tämäkään vuosi alkanut yhtään sen paremmin. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa blogia, mutta aina on tullut jotain muuta tekemistä tai sitten en vain väsymykseltäni ole jaksanut. 

Olen tiennyt jo pitkään, että terveydentilani ei ole kunnossa. Samat oireet kuin loppuvuodesta 2012, joka sitten päättyikin munuaisvaltimon repeämän aiheuttamaan massiiviseen sisäiseen verenvuotoon. Eilen päätin, että tapahtukoon mitä tahansa, nyt käyn lääkärissä. Ja - yllätys, yllätys - verenpaineet 218/127. Eli aivan samoissa lukemissa, kuin joulukuussa 2012. Valtava määrä verikokeita ja huomenna on aika sisätautilääkärille. Ohjeistuksena siihen asti, että jos verenpaineeni nousee 220/120 tai alkaa särkeä päätä tai huimata, on lähdettävä välittömästi päivystykseen. Eilen illalla, kun olin koko päivän vain lepäillyt, paineet olivat edelleen vielä varsin koholla. 

Loppuvikko nyt sairaslomalla ja mahdollisesti jatkuukin vielä, mutta nyt vain olen ja lorvailen. Mitään ei saa nostaa eikä tehdä mitään fyysisesti rasittavaa. Ja mikähän siinä onkin, että niin kaikkea siivoamista inhoava kuin aina olen ollutkin, juuri nyt olisi inspiraatio siivota? Kun ei kuitenkaan saa tehdä mitään. 

Iltapäivällä soitti eilinen lääkäri verikokeiden tuloksista. Pääsääntöisesti kaikki arvot ovat normaalit. Paitsi leukosyytit ja trombosyytit, mutta ne eivät ole olleet minulla aikuisiällä koskaan normaalit vaan aina koholla. Edelleen minulla on myös D-vitamiinin puutos, vaikka otan - olen ottanut jo muutaman vuoden ajan - aamuisin 55 µg D-vitamiinia purkista. Annos pitää siis kaksinkertaistaa ja uusi kontrolli kuukauden päästä. 

Väsyttää, mutta Stella pitää käyttää vielä illalla ulkona. Onneksi jo huomenna aamulla on aika sisätautien erikoislääkärille. 

Hattivattien kokoontumisajot

 Sanonpa vaan, että ei ole lainkaan mukavaa, että ikkunaremontti tulee vielä tämän vesivahingon lisäksi. Ja juuri eilen tuli tiedote, että ensi viikolla tullaan vielä huoltamaan ilmanvaihto. Vaikka miten laitan tavaroita paikoilleen, kaikki tuntuu silti etenevän järjettömän hitaasti. Osittain syy on se, ettei ole oikein paikkaa, mihin laittaa. Makuuhuoneessani on tavaroita, jotka kuuluisivat työhuoneen kaappeihin, mutta työhuoneen kaapeille ei pääse, koska edessä on vielä olohuoneeseen meneviä tavaroita. Olohuoneeseen taas ei voi kantaa pitkin lattioita tavaroita eli ensin pitää saada sinne säilytystilat. Keittiön pöydällä taas on porakoneita ja kaikkea muuta. Kylpyhuoneeseen ei mahdu pyykinkuivausteline vaan ne ovat nyt olohuoneessa. Suunnitelmani siitä, että kaikki tavarat menisivät suoraan omille paikoilleen, ei oikein toimi. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja paeta vaikka Puerto Ricoon. Mutta ehkä tämä vielä joskus iloksi muuttuu. 

Tikru on vihdoin löytänyt pesänsä. Siis "pömpelin", jonka sille ostin, kun lähdimme siskolleni evakkoon. Ajattelin, että Tikrulla olisi vieraassa paikassa hyvä olla jokin oma turvallinen paikka. Kävi kuitenkin niin, ettei Tikru ollut siskoni luona kiinnostunut lainkaan koko pesästä. Eilen ihmettelin, mihin kissa on kadonnut. Ei löytynyt mistään. Kunnes huomasin, että sieltähän se kurkistelee uudesta pesästään. Nyt on viettänyt aikaansa siellä todella paljon. 

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Käytin lounastaukoni ulkoilemalla Stellan kanssa. Oli myös mukavan lämmintä eikä ollut edes kova tuuli. Kävelin koiran kanssa lähellä olevalle autiotontille ja oli pakko kaivaa kännykkä taskusta esiin. Hattivatit olivat mitä ilmeisimmin kerääntyneet johonkin tapahtumaan!

Huomenna on taas lauantai ja neljä päivää vapaata. Eilen saapui uudelle televisiolleni tv-taso,. mutta en jaksanut enää illalla alkaa sitä kasaamaan. Tv-taso on samaa sarjaa kuin aiemmin jo saapunut senkki, jonka kokoamisessa minulta meni viisi tuntia. Enkä jaksanut tänäänkään, mutta huominen alkanee heti aamiaisen jälkeen kalusteiden kasaamisella. Tiistaina tulee sitten loput eli sohva, nojatuolit, sohvapöydät ja kukkapöytä. Sen jälkeen puuttuu enää olohuoneen matot, jotka näillä näkymin saapuvat tämän kuun lopussa. Ja huomenna olisi ohjelmassa vielä yhden seinän maalaaminen. Täytyy vain ensin hakea siskoltani lainaksi pitkät tikkaat, jotta yletyn lähes neljän metrin korkeuteen maalaamaan. 

Aapo on vihdoin kotona

 Olohuoneeseeni tulevat huonekalut lienevät sellaisia, joita "kaikilla muillakin" on. Eli tietyllä tavalla persoonatonta ja väriskaalakin tulee olemaan sellainen, joita suomalaisissa kodeissa mahtuu kolmetoista tusinaan. Valkoista, harmaata, mustaa. Olenkin naureskellut, että jatkossa, kun meille tulee käymään, kotini vaikuttaa normaalin ihmisen kodilta. Kunhan pysyy alakerrassa. Yläkerta onkin sitten jotain aivan muuta. 

Vesivahinkoevakon aikana oli aikaa miettiä ja suunnitella. Katsella netistä, mitä kaikkea on olemassa. Ja sitten törmäsin lamppuun!!! Lamppu kiehtoi minua niin paljon, että päätin tilata sellaisen. Annoin lampulle nimeksi Aapo näin jo mielessäni, miten mukavaa olisi tulla ovesta sisään, kun Aapo olisi ottamassa ensimmäisenä vastaan. Koska tilasin lampun Puolasta, en ollut aivan vakuuttunut, että se koskaan saapuisi perille. Muutaman mutkan kautta se kuitenkin saapui ja kävin tänään hakemassa Postista. 

Tänään olisi ollut töiden jälkeen vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta en jaksanut tehdäkään muuta kuin laittaa ruokaa. Pariksi seuraavaksi päiväksi tein borchkeittoa, mutta päivälliseksi paistoin leivitetyn porsaanfileen, jonka välissä juustoa ja jalapenoa. Puolivalmiste ja helppo vain paistaa, kun ei muuten huvita ruuanlaitto. Viikonloppuna huomasin lähikaupassa uutuustuotteen: Chalupan pico de gallo tuoresalsa. Pakkohan sitä oli ostaa ja kokeilla. Mukavan tulinen ja raikas. Tänään kävin hakemassa toisenkin rasian. 

Tänään käytin pico de galloa vain lisukkeena lehtikaalista, kurkusta, makeasta sipulista ja kirsikkatomaateista tehdyn salaatin lisäksi. Tämä tuoresalsa sopisi erittäin hyvin tortilloihin tai tacoihin, ihan vain tortillasipsien kanssa syötäväksi tai vaikka hampurilaisen väliin, jos pitää tulisesta. 

Vielä pitäisi käyttää Stella iltalenkillä. Onneksi huomenna on jo perjantai ja alkaa taas neljän päivän vapaa. 

Tekeminen ei lopu

 Huomenna tulee 2 viikkoa siitä, kun palattiin kotiin. Muutama päivä elettiin ilman juoksevaa vettä keittiössä sekä ilman jääkaappia, pakastinta ja tiskikonetta. Viime viikon maanantaina saatiin tiskipöytä ja juokseva vesi, tiistaina tuli tiskikone, jääkaappi ja pakastin. Pakastinta en ole vieläkään laittanut päälle, koska taloyhtiön ikkunaremontti on vielä edessä ja pakastimen paikka tulee keittiössä olemaan sellainen, että se joudutaan siirtämään pois paikoiltaan ikkunaremontin ajaksi. 

Kun menimme siskolleni evakkoon 8 viikkoa aikaisemmin, Stella putosi heti ensimmäisenä iltana kaksi kertaa portaissa. Oli pakko juosta vielä kotiin hakemaan muutama muovinen räsymatto, jotka laitoin siskollani yläkertaan menevään portaikkoon. Matot eivät pysyneet kovin hyvin paikoillaan vaan niitä joutui käymään siirtämässä useita kertoja evakkomatkan aikana. Lisäksi Tikru keksi, että koiraa voi kiusata makoilemalla portaissa. Stella-parka vinkui ylhäällä tai alhaalla, kun ei uskaltanut tulla portaisiin. 

Pelkäsin, että kurja kokemus jättäisi jälkensä koiraan eikä se kotiin palattuamme enää suostuisi kulkemaan portaissa. Olen aikoinaan nukkunut edellisen koirani vuoksi kaksi vuotta patjalla olohuoneen lattialla, kun vanha koira ei suostunut tulemaan enää yläkertaan. Silloin olin kuitenkin 12 vuotta nuorempi kuin nyt. Ajatuskin siitä, että 8 viikon lattialla nukkumisen jälkeen joutuisin nukkuman kenties vielä vuosia lattialla oli kamala. Tilasinkin sitten portaisiin itseliimautuvat liukuesteet ja kun Stella palasi evakosta kotiin ja oli pitkän houkuttelun jälkeen suostunut tulemaan yläkertaan, se mitä ilmeisimmin oikeasti pitää uusista liukuesteistä. Huono puoli näissä on, että siinä missä aiemmin saattoi vain kostealla pyyhkiä kissan ja koiran karvat rappusilta, nyt rappuset on pakko imuroida. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen liukuesteisiin.

Keittiökin siis saatiin vähitellen kuntoon. Siltä osin kuin on välttämätöntä. Päädyin tilaamaan ruokakomeron. Asuin lapsuuteni ja vielä ensimmäiset aikuisvuotenikin asunnoissa, jossa oli kunnollinen ruokakomero. Jostain syystä niitä ei taidettu 1980-luvulla asuntoihin enää laittaa. 

Ruokakomeron ansiosta minulle jää enemmän tilaa astioille muihin kaappeihin. Erityisesti kattilat, paistinpannut ja muut ruuanvalmistusastiat saan taas siististi kaappeihin. Alakaappien vetimet eivät ole samanlaiset kuin yläkaappien, mutta sanoin jo hyvissä ajoin, että ei tarvitsekaan olla. Jos minua joskus alkaa ärsyttää erilaiset vetimet, ostan kaikkiin kaappeihin uudet. Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsisimme mahdollisimman pian kotiin. 

Kun putkimies kävi asentamassa tiskipöydän ja vesihanan, hän nauroi kerrottuani, että odotan jo niin kovasti pääseväni tiskaamaan astioita. Tuumasi, että vielä kertaakaan hän ei ole odottanut pääsevänsä tiskaamaan. En minäkään yleensä, mutta aika pienistä asioista ihminen voikaan tulla iloiseksi. Ja lopulta tuli sitten uusi tiskikonekin. 

Olohuoneen huonekaluissa on ollut vaikka minkälaista sekaannusta. Ensin niiden pitäisi tulla ja sitten eivät tulekaan. Toisaalta niillä ei ole kiire, koska ei haittaa, vaikka huonekalut puuttuisivatkin, kun ikkunaremontti tulee. Olohuoneen ruokapöytä on edelleen osina odottamassa kasaamista. En usko, että saan sitä yksin kasattua. Sen sijaan ruokapöydän uudet tuolit sain jo kasattua. 

Sain kasattua myös olohuoneen senkin. Kasaamiseen meni tosin yli 5 tuntia aikaa ja välillä mietin, että vien roskiin koko kalusteen. Mutta sisulla sain kuin sainkin senkin valmiiksi. Tähän on tarkoitus tulla mm lapaset ja pipot sekä kaappiin sellaiset kengät, joita en käytä jatkuvasti. 

Asuntooni tullaan tuulikaapista suoraan olohuoneeseen ja alunperin olin suunnitellut senkin heti tuulikaapin ovan viereen. Siinä minulla oli aiemminkin matala hyllykkö, mutta huonekaluista tyhjennetyssä olohuoneessa tila alkoikin näyttää erilaiselta kuin muistikuvissani. Päätin laittaa senkin keittiöön vievien portaiden viereen ja sehän sopi siihen kuin nakutettu. 

Muutenkin suunnitelmani huonekalujen järjestyksestä meni uusiksi. Tilasin nimittäin olohuoneeseen uuden television ja katsoin vain, että näyttää kivalta ja tarjouskin oli oikein hyvä. Kun paketti toimitettiin kotiovelle, en ollut edes tajunnut, miten ison television olin ostanut! Eihän tuo mahdu ollenkaan sinne, mihin olin sen suunnitellut.

Sohva, nojatuolit, sohvapöydät sekä kukkapöytä saapunevat parin viikon päästä. Olohuoneen matot vasta joskus lokakuun lopussa. Ei niilläkään ole mikään kiire, koska laittaisin ne kuitenkin lattialle vasta sitten, kun ikkunaremontti on tehty. 

Paljon, todella paljon on vielä tekemistä. Onneksi sain sovittua taloyhtiössä sen asukkaan, jolle ikkunaremontti tulisi aivan viimeisenä, että vaihdamme vuoroja. Tälle perheelle on tulossa perheenlisäystä juuri silloin, kun arvio ikkunaremontista osuisi heidän asuntoonsa. Eikä tietenkään ole mukavaa olla vastasyntyneen kanssa asunnossa, jossa koko päivän on ulko-ovi auki ja ikkunat pois paikoiltaan. Kylmä siinä tulee loka-marraskuussa aikuisillekin, saati sitten vastasyntyneelle. 

Tikru on ollut kovin tyytyväinen saadessaan olla jälleen kotona. Ei Tikrua haitannut evakkoreissukaan kovin paljoa, mutta katkarapuja oli siellä tarjolla sen mielestä aivan liian vähän. Nyt sunnuntaina Tikru saikin sitten tuttuun ja kotoisaan tapaa aamiaista sänkyyn. Kylmäsavulohella ja katkaravuilla päällysetty voileipä 

Onneksi teen nyt vuoden loppuun asti vain kolmipäiväistä työviikkoa eli minulla on myös maanantait ja tiistait vapaata. Huomenna täytyy vähän maalailla, samoin perjantaina. Sitten lauantaina täysi hösseli päälle. Vaikka kaikki on vielä sikin sokin ja tekemistä riittää, silti kotona on vaan niin hyvä olla! Kysykää vaikka Tikrulta.

Pattitilanne

 Perjantai ja pitäisi olla innoissaan tulevasta viikonlopusta. Tänään oli kiva päivä töissä, mutta nyt tuntuu, etten millään jaksaisi viikonloppua. Maanantaikin on vapaata nelipäiväisen työviikon ansiosta eli kolmeksi päiväksi pitäisi keksiä jotain tekemistä. Tällä viikolla sovin töissä, että kahden viikon päästä alan tekemään vain kolmipäiväistä työviikkoa. Vuoden loppuun asti. Sen jälkeen täytyy katsoa asiaa uudelleen. 

Tiistaina siis irroitettiin kotona sekä keittiöön että yläkertaan vievät portaat. Alkuperäinen arvio oli, että menee 2-3 päivää ja portaat voidaan laittaa paikoilleen. Olinkin turhan optimistinen kuvitellessani, että pääsisimme jo tänä viikonloppuna kotiin. Portaat ovat edelleen irti ja kun ne ensi viikolla laitetaan takaisin paikoilleen, alkaa keittiön ja olohuoneen lattioiden tasoitus. Luonnollisestikaan silloin ei voi olla kotona ennenkuin tasoite on kuivunut. 

Eilen kävin kotona tapaamassa remonttimiestä, jolle kerroin, miten haluan keittiööni alakaapit, vetolaatikot sekä työtasot. Varsinainen suunnittelija tekee tarkemman suunnitelman. Joitain pieniä muutoksia tulee, koska kun ikää tulee lisää, haluan keittiöni olevan vieläkin parempi ja esteettömämpi. Tänään tapasin remonttifirman työnjohtajan, joka näytti minulle malleja lattianpäällysteistä. Valitsin niistä vaalean harmaan. Jossain vaiheessa portaat on hiottava ja lakattava kokonaan, mutta vasta sitten, kun Stellaa ei enää ole. Siinä vaiheessa todennäköisesti teen saman kuin muutama muukin naapurini eli portaista tulee valkoiset. Ei siis haittaa, vaikka olohuoneeni tulee muuten olemaan väriskaalaltaan harmaaseen taittuva ja portaat ovat edelleen keltaiseen taittuvat. Portaiden aika tulee muutaman vuoden päästä.

Tarkoitukseni oli tässä samassa katastrofissa saattaa loppuun myös työhuoneeni remontti. Sinne tarvittaisiin uudet lattianpäällysteet. Samoin oikeastaan koko yläkertaan. Eilen illalla etsin Googlen avulla tietoa ja vaikka jotkut ovatkin asentaneet laminaatin tai vinyylilankun aiemman lattianpäällysteen päälle, sitä ei kuitenkaan suositella. Sain eilen remonttifirmalta tarjouksen olohuoneeni seinien tapetoinnista ja sen verran kirpaisee suomalaisen työn hinta, että yläkerran lattiat saavat jäädä laittamatta. Olohuoneen tapetoinnin kuitenkin tilasin, koska huone on lähes 4 metriä korkea eikä sen tapetoiminen onnistuisi edes ystävien kanssa talkootyönä. Parempi maksaa ammattilaisille, jotka osaavat ja tietävät, mitä tekevät. Eivätkä putoile tikkailta. 

Olen suunnitellut jo varsin pitkälle uusien huonekalujen hankinnat sekä uudet keittiön kodinkoneet. Juuri mitään en voi kuitenkaan vielä tilata, koska minulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan, milloin pääsemme takaisin kotiin. Olohuoneen kattolamppuihin tilasin uudet lampunvarjostimet, koska ihastuin niihin niin paljon, että halusin ehdottomasti ne. Olen katsellut monia uusia verhoja olohuoneeseen ja kaikki, jotka miellyttävät silmääni, ovat kaikkialta loppuunmyyty. En halunnut, että sama käy myös lampunvarjostinten kohdalla. Varjostimet tulevat tiistaina illalla ja minun pitää täällä siskoni luona keksiä jokin paikka, missä säilytän niitä siihen asti, että kotona portaat ovat paikoillaan ja lattioiden tasoite kuivunut. Sitten pääsen viemään varjostimet kotiin yläkertaan odottamaan. 

Koska työhuoneesta unohdan nyt lattianpäällysteiden vaihtamisen (ikkunaremonttikin lähestyy, joten aikakin loppuisi), tilasin työhuoneeseeni maton. Matto on niin suuri, että se peittää lähes kokonaan pienen työhuoneen lattian. Parasta vielä oli, että kotiinkuljetus tapahtuu aikaisintaan 25.9. Jos emme vielä silloinkaan ole päässeet kotiin, minulla varmaan repeää verisuoni päässä. Seitsemäs evakkoviikko on alkamassa enkä toivo mitään muuta niin paljon kuin nukkumista omassa sängyssä. Patjan päällä lattialla nukkuminen alkaa jo riittää. Siihen vielä toisena toiveena se, että voin tehdä töitä omalla työtuolillani oman työpöytäni ääressä. Täällä siskoni luona minulla on mukana vain ikivanha näyttö, jonka resoluutio ei ollenkaan sovi uudempiin tietokoneisiin ja tällä työskentely on rehellisesti sanottuna raivostuttavaa.

Olen siis jo valinnut kaikki huonekalut, joita olohuoneeseen tulee. Niitä vaan en voi vielä tilata, koska niille ei olisi mitään paikkaa. Tunnen olevani pattitilanteessa, koska en voi muuta kuin odottaa. En jaksaisi lähteä baariinkaan istumaan. Siellä tuli istuttua kesälomalla ihan riittävästi aikaa tappamassa. Mikään shoppailureissukaan ei kiinnosta. Ei kiinnosta yleensäkään, mutta nyt vieläkin vähemmän, koska mitään en voi ostaa. Tai voisin, mutta ei ole mitään paikkaa, mihin ostokset laittaisi. Olen viime aikoina katsellut kymmeniä jaksoja Catfish -sarjasta, mutta sekin alkaa jo kyllästyttää. 

Onneksi korjausrakentamisen tekevä yritys ymmärtää hyvin tilanteeni ja ilmoittavat heti, kun voin palata kotiin. Olemme jo sopineet, että remontin ei tarvitse olla vielä valmis, kun palaan kissan ja koiran kanssa takaisin. Asun lemmikkien kanssa yläkerrassa ja remonttimiehet voivat työskennellä alakerrassa. Ihan samalla tavalla joudun tekemään sitten, kun ikkunaremontti alkaa. En nimittäin missään tapauksessa aio lähteä siksi aikaa enää evakkoon yhtään minnekään. Olkoon tämä viimeinen kerta ennenkuin taloyhtiössä päätetään tehdä putkiremontti. Silloin on pakko lähteä, mutta silloin vuokraan itselleni jostain tilapäisasunnon. 

Jotain pitäisi siis keksiä seuraavaksi kolmeksi päiväksi, mutta pää lyö tyhjää.