Eihän kesä ole vielä ohi?

 Jo pari päivää on tuntunut siltä kuin kesä alkaisi olla ohi. Kuitenkin on vielä heinäkuu ja ulkona lämmintä On satanutkin sopivasti niin, että luonto on vielä vihreää ja vehreää. Stellan tassun satuttaminen on pitänyt minut enemmän sisällä kuin mitä olisin toivonut ja koska ensi viikolla on päivystysviikko, viikonloppuna on vain 2 vapaapäivää. Elokuussa minulla on vielä toinenkin päivystysviikko ja ylimääräisiä vapaapäiviä on siis vähemmän kuin normaalisti. Ehkä sen vuoksi tuntuu, että "aika loppuu" ja kesä on ohi? En tiedä. 

Takapihan omenapuuhun tulee taas tänä vuonna omenoita. Olin jo aikeissa heittää roskikseen muutaman tyhjän lasipurkin, mutta irroitinkin niistä eiketit ja laitoin tiskikoneeseen. Koska isompien sukujuhlien järjestäminen on osaltani ohitse, en aio tänä vuonna säilöä kuin pieniä eriä. Omenahilloa 2-3 purkillista, joista yhden purkillisen voisin viedä isälleni. Yksi pieni purkillinen jotain kurkkusäilykettä ja ehkä pari pientä purkillista keltajuurista ja raitajuurista. Jotain pitää olla kekripöytään, vaikka viettäisinkin kekriä yksin. Tai ehkä kutsun isän kekripäivälliselle. Viime vuonna isä ja äiti olivat molemmat luonani kekripäivällisellä ja nyt on isän ensimmäinen kekri ilman äitiä. 

Loppukesässä ehdottomasti parasta on tuoreet marjat ja  kasvikset. Tein tänään lounaaksi salaatin, jossa oli erilaisia salaatinlehtiä, kurkkua, herneitä, kevätsipulia, nektariinia, vadelmia ja mozzarella-juustoa. Eilen tuli taas Citymarketin tilaus ja päätin kokeilla salaatinkastikkeeksi Järvikylän balsamico-basilikavinegrettia. Oli oikein hyvää. 

Ja pitihän päivälliseksi tehdä perinteisin kesäruoka eli kesäkeitto. Uusia perunoita, porkkanaa, kukkakaalia, papuja, herneitä, kevätsipulia ja tilliä. Liemeen Koskenlaskija-juustoa. Kesäkeittoa tein sen verran, että riittää huomiseksi lounaaksikin. 

Kesällä on jotenkin helpompaa vähentää lihan ja kalan syöntiä kuin talvisaikaan. Ehkä juuri siksi, että kaikki kasvikset maistuvat kesällä niin paljon paremmilta. Pari päivää sitten tein pyörtynyttä imaamia eli imam bayildia. Oikeaoppisesti tämä tehtäisiin halkaisemmalla munakoiso, täyttämällä se muilla raaka-aineilla ja kypsentämällä uunissa. Monta vuotta sitten Helsingissä Aikatalossa oli Meze Point -niminen ravintola. Siellä oli ruokalistalla pienenä alkupalana pyörtynyttä imaamia, jossa raaka-aineet oli pilkottu pieniksi ja kypsennetty pannulla. Tai en nyt ole aivan varma, oliko kypsennetty uunissa vai pannulla, mutta minä kypsensin tämän pannulla. Raaka-aineina siis munakoisoa, kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa ja tomaattia, mausteina valkosipulia, kanelia, kardemummaa, mustapippuria ja suolaa. Lisukkeena salaattia, fetajuustoa ja cashew-pähkinöitä.

En muista, missä tuotteessa maistoin ensimmäisen kerran salted caramelia eli suolakinuskia. Olisikohan olleet pähkinät, joissa salted caramel kuorrutus? Ihastuin makuyhdistelmään välittömästi ja olen kokeillut kaikenlaisia tuotteita, joissa suolakinuskia. Olen muutaman kerran tehnyt itsekin suokakinuskikastiketta kermasta, sokerista, merisuolasta ja nokareesta voita. Loppujen lopuksi suolakinuskissa minua viehättää eniten suolaisen ja makean yhdistelmä. Aika usein olen laittanut jälkiruuaksi tai välipalaksi vain hedelmiä tai marjoja ja niiden sekaan suolapähkinöitä. Kuten tänäänkin vielä iltapalaksi tuoretta aprikoosia, tuoreita vadelmia sekä cashew-suolapähkinöitä.

Kävin vielä Stellan kanssa iltalenkillä. Tiellä istui kaksi jänistä. Näyttivät ihan siltä kuin olisi ollut jokin perheriita menossa. Oliko toinen tuonut vääränlaisia porkkanoita vai silmäillyt liian pitkään jotain muuta pitkäkorvaa, mene ja tiedä. Eivät kuitenkaan näyttäneet välittävän lähestyvästä koirasta ja ihmisestä, joten päätin kääntyä takaisin ja mennä toista reittiä. 

Koiran tassu

 Viime päivät ovat menneet lähinnä olohuoneen sohvalla. Torstaina Stella oli satuttanut oikean etutassunsa. Ei aavistustakaan, missä ja miten. Huomasin vain kaupasta tullessani, että Stella oli alkanut ontua. Muutama vuosi sitten tapahtui samalla tavalla eikä silloinkaan tietoa, missä ja miten oli tassunsa satuttanut. Jouduin silloinkin asumaan kaksi viikkoa alakerrassa, jotta koira ei lähtisi yläkertaan meneviin rappusiin. Vaikka minulla on nykyisin rappusissa liukuesteet, vanhalle koiralle, jonka tassu on kipeä, ei ole hyväksi kulkea portaissa. 

Onneksi olohuoneessa on mukava sohva ja iso televisio. Aloin seurata Ensitreffit alttarilla Australia -sarjaa. Siitä oli nähtävillä vasta ensimmäinen jakso, mutta maksamalla MTV Katsomo Plus -palvelusta sai nähdäkseen koko kauden. Koska tiesin, että aika tylsät päivät olisivat edessä, päätin maksaa ja niin katsoin koko 36-jaksoisen kauden lähes yhteenmenoon. 

Täytyy myöntää, että päivät kuluivat käsittämättömän hitaasti. En voinut edes imuroida, koska Stella pelkää pölynimuria ja nyt se ei voinut mennä edes yläkertaan turvaan. En  halunnut jättää Stellaa kissan kanssa kahdestaankaan käydäkseni edes kaupassa ja koska olin torstaina ostanut vain kahviin kaurakermaa enkä mitään muuta, piti alkaa käyttää mielikuvitusta sekä tyhjentää pakastinta. Jotta Stella ei tulisi perässäni edes keittiöön, jonne on tosin vain 5 rappusta, ruuan piti myös olla helposti ja nopeasti valmistuvaa. Yksi uusi kokeilu oli mikrossa valmistettu keltajuuri-fetavuoka. Yksi kuorittu ja viipaloitu keltajuuri, jotka laitoin mikron kestävässä kulhossa veteen ja kypsensin noin 7 minuuttia mikrossa. Siirsin viipaleet pienempään astiaan ja laitoin kerrosten väliin fetaa. Loraus kermaa vielä sekaan ja muutamaksi minuutiksi mikroon, 

Toisella kertaa kaivoin pakastimesta valmiita punajuuripyöryköitä. Viipaloin muutaman varhaisperunan, ruskistin nopeasti pannulla ja siirsin mikronkestävään vuokaan. Sekaan suolaa sekä tilkka vettä. Mikroon noin 8:ksi minuutiksi. Pippurikastikkeen tein valmisjauheesta ja senkin myös mikrossa. 

Lauantaina tajusin, ettei minulla ole kinkkua, chorizoa eikä muutakaan sellaista, mistä Tikru tykkää. Ajattelin jo hetken, että kissa joutuu tekemään itsestään eläinsuojeluilmoituksen, kun ei saakaan sunnuntaina aamiaisella mitään herkkujaan. Onneksi pakastimesta kuitenkin löytyi avattu pussi katkarapuja ja pussin pohjalla oli vielä kourallinen rapuja. Tällä kertaa ei syötykään sunnuntaiaamiaista sängyssäni kuten yleensä vaan olohuoneessa sohvapöydän ääressä. Ei näyttänyt haittaavan Tikrua.

Sunnuntaina päivälliseksi kaivoin pakastimesta kalapuikkoja ja ranskalaisia perunoita. Ketsuppi oli lopussa, mutta jääkaapista löytyi sentään makeaa chilikastiketta. Lisäksi kermaviilikastike dippikastikejauheesta ja kermaviilistä. 

Eilinen lounas, jota riitti vielä päivälliseksi, tälle päivälle lounaaksi ja päivälliseksi ja riittää vielä huomiselle lounaaksikin, on tehty pakastimestani löytyneestä mifusta. Laitoin sekaan pico de gallo -salsan jämät, kesäkurpitsaa sekä vihreää suippopaprikaa ja maustoin savupaprikalla ja suolalla. Voin sanoa, että en tee toiste. Nälkäänsä syö kuulemma vaikka pieniä kiviä, mutta tästä ei tullut mikään makunautinto. Tulipahan kuitenkin käytettyä mifukin pois. 

Koska poikkeuksellisesti otin viime viikolla perjantain vapaaksi, olin tänään jo töissä. Työpiste oli rakennettava olohuoneen ruokapöydän ääreen. Uusi työtuolini on varsin mukava, mutta ei kovin käytännöllinen ruokapöydän ääressä. Pöydän alle laitoin Tikrulle viime kesänä hankkimani kissanmajan, jotta voin nostaa jalkani sen päälle. Tässä pitäisi tehdä töitä tämä ja ensi viikko. Sen jälkeen - toivottavasti - Stella voi taas kulkea portaissa ja pääsen nukkumaan omaan sänkyyni ja tekemään töitä työpöydän ääressä. 

Tassuvamman vuoksi Stellan lenkit ulkona ovat olleet nyt lyhyitä. Tänään kävin sentään viemässä metalliroskia taloyhtiön toisessa päässä olevaan metallijäteastiaan. Huomenna ajattelin käydä nopeasti lähikaupassa. Salaatti, tomaatit ja paprikat on lopussa. Kurkkuakin enää pieni pätkä. Eikä lainkaan mitään hedelmiä eikä marjoja. Ensi maanantaina tulee taas Myyrmannin Citymarketista toimitus. Lisää kissanhiekkaa sekä muita painavia tuotteita. Ja sellaisia, mitä ei lähikaupasta saa. Nyt pitäisi keksiä pariksi tunniksi jotain tekemistä ennenkuin vien Stellan vielä iltalenkille. Ehkä katson Love Island UK -sarjaa. 

Viimeinen lomapäivä

 Kahden viikon loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna taas työpäivä. Vilkaisin aamulla työsähköpostejani ja laitoin Outlookin samantien kiinni. Ainakin tietää, mistä aamulla aloittaa työpäivän. Klo 10 alkaakin jo päivän ensimmäinen palaveri. Onneksi heräsin tänä aamuna jo klo 7, joten huomisaamu ei ainakaan muuttuneen vuorokausirytmin vuoksi tule olemaan haasteellinen. Sen sijaan voi olla tuskallista päästä aamulla sängystä ylös, koska selkäni ja lonkkani ovat taas todella kipeät. Olen nimittän lähes koko tämän päivän käyttänyt siivoamiseen. 

Eilen kävin hakemassa lounassetelillä Vagabondasta ruokaa. Siellä annokset ovat aina niin isoja, että niistä syö 2-3 ateriaa. "Päivän ruoka" on arkisin tarjolla oleva päivittäin vaihtuva ruokalaji, jonka saa vain 9 €:lla. Ja mikä parasta, se ei ole tarjolla ainoastaan lounasaikaan vaan aina klo 20 asti. Eilen siis hain annoksen chicken kormaa ja sitä siis riitti tälle päivälle lounaaksikin. 

Kylpyhuoneiden pesun, puutarhatuolin pesun, muutaman maton pesun ja pyykinpesun jälkeen käytin Stellan päivälenkillä. Olin varautunus siihen, että sääennusteen mukaan tulee ukkonen, mutta ehdimmekin kotiin ennenkuin ukkonen alkoi. Stella kun pelkää ukkosta eikä silloin suostu lähtemään kotipihaa kauemmas ulos. Nyt ehdittiin tehdä rauhassa lenkki ja sen jälkeen jatkoin siivoamista. Viimeinen lomapäivä enkä ollut tehnyt lomalla mitään hyödyllistä, joten - jotta loma ei "menisi ihan hukkaan" - sain sentään kiireellä siivottuakin. Yläkerran käytävä jä vielä imuroimatta, mutta ehkä huomenna töiden jälkeen.  Päivälliseksi tein penne-pastaa sekä jauhelihakastiketta. ja sen jälkeen lähdin vielä viemään Stellan iltalenkille. 

Tuntuu, kuin koko ristiselkäni olisi tulesssa. Molemmat olkaniveleni ovat vaivanneet jo useita päiviä. Varmaan pitäisi piakkoin varata aika lääkäriin ja aloittaa uudelleeni nivelreumaan sytostaattihoidot. Se kuitenkin sitten tarkoittaa, että en voi enää käyttää natriumdiklofenaattia kipulääkkeenä  ja mikään ibuprofeiini tai parasetamoli ei riitä. Suo siellä, vetelä täällä. 

En ole enää moneen vuoteen käynyt kampaajalla värjäyttämässä hiuksiani. Viime kesänä pikaisesti Myyrmannissa kävin kampaamossa tasoituttamassa hiusten latvat. Hiukseni olivat aika tasaisen harmaat  ja juhannuksen jälkeen päätin ostaa hiusvärin. En edes muista, milloin olen viimeksi värjännyt hiukseni itse. Siitä taitaa olla kohta 20 vuotta ellei enemmänkin. 

Tuntuu ihan oudolta, kun peilistä ei enää katsokaan harmaahiuksinen vanhus. Jos työni ei olisi etätöitä, huomenna aamulla varmaan laittaisin jotain meikkiäkin. Meikkaamisestakin taitaa olla jo parikymmentä vuotta. Ostin viime kesänä uusia meikkejä, mutta kertaakaan en ole niitä vielä käyttänyt. Viikonloppuna olisi Vagabondan terassilla grillijuhlat, joten pitäisiköhän mennä? Tutut varmaan ajattelisivat, että nyt se on seonnut lopullisesti!!

Tiskikone pesee vielä, joten täytyy jaksaa valvoa vielä hetki. MTV Katsomosta löysin jännityssarjan Black Snow. Vielä olisi kaksi jaksoa katsomatta. Iltapalaksi keitin vielä kaakaota ja tein chorizo-voileivän ja lisäksi keitetty kananmuna. Huomenna alkaa taas työt ja tuntuu ihan siltä kuin kesä alkaisi olla jo ohi. Vaikka ei ole vielä edes heinäkuun puoliväli. 

Heinäkuu ja lomaa

 Päätin sitten pitää tämän viikon keskiviikon, torstain ja perjantain kesälomaa. En ollut lomaa erityisemmin suunnitellut, koska kolme päivää töitä ja neljä päivää vapaata on ollut kohtuullisen hyvä työrytmi. Reilu viikko sitten keksin, että eihän minun oikeastaan tarvitse olla aina maanantaisin ja tiistaisin vapaalla. Jos joka toinen viikko olen vapaalla maanantain ja tiistain ja joka toinen torstain ja perjantain, minulla on joka toisena viikonloppuna 2 vapaapäivää ja joka toisena 6 vapaapäivää. En vielä tiedä, onnistuuko tällainen töiden puolesta vielä syksylläkin, mutta jos onnistuu, mieluummin toimin näin kuin että joka viikko olisi 4 vapaata. Nyt siis otin nämä 3 päivää kesälomaa ja siten syntyikin 2 viikon vapaa. 

Olen ottanut nämä päivät äidin hautajaisten jälkeen aika rennosti. En ole tehnyt juuri mitään erityistä. Tunnen, miten jossain sieluni syvyyksissä suru ja kyyneleet yrittävät löytää tietään pinnalle, mutta en vain pysty itkemään. En itkenyt äidin hautajaisissakaan. Välillä on tullut mieleen, miten nuorena sairaanhoitajana olin yövuorossa Meilahden sairaalan kirurgisella osastolla. Työparinani perushoitaja (nykyisin kyseessä olisi lähihoitaja). Muistan yhden nuoren miehen - itseäni nuoremman - , joka oli vain muutama tunti aiemmin siirtynyt heräämöstä osastolle ja joka yllättäen meni todella huonoon kuntoon. Silloin sitä vaan työnsi kaikki tunteet sivuun ja teki sen, mitä siinä tilanteessa osastosta vastuussa olevan sairaanhoitajan pitikin tehdä. Oli kuin robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla. Vasta myöhemmin alkoi kädet täristä ja oli pakko mennä muutamaksi minuutiksi henkilökunnan vessaan itkemään. Nyt on vähän sama tilanne. Paitsi etten tiedä, mistä löytyisi "henkilökunnan vessa". 

Tiistaina kävin hyvän ystäväni kanssa kauppakeskuksessa kahvilla. Oli mukavaa tavata taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ja nyt tavataan kyllä useamminkin eikä vain joka kolmas kuukausi. Nyt opettelen elämään elämää, jossa ei tarvitse olla koko ajan hälytysvalmiudessa. Elämää, jota voin suunnitella vähän pidemmällekin kuin vain 15 minuutin päähän. 

Vaikka omat suurimmat huolenaiheeni ovatkin nyt - ainakin toistaiseksi- ohi, ystävieni elämässä tapahtuu asioita, joiden vuoksi haluan olla heidän tukenaan. He olivat minun tukenani silloin, kun minulla oli kaikista vaikeinta, joten on aivan luonnollista, että nyt haluan olla heidän tukenaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen todennut, että ystävistä on loppujen lopuksi paljon enemmän turvaa kuin sukulaisista. Aiemmin aina ajattelin, että yhteisöllinen sukumme olisi turva, johon aina voisi luottaa, mutta eihän se lopulta niin ollutkaan. Saattaa kyllä johtua ihan siitäkin, että kun suvussa tapahtuu jotain surullista ja ikävää, se koskettaa tavalla tai toisella kaikkia suvussa. Ystävä taas katsoo asioita ulkopuolelta ja voi sen vuoksi olla paremmin tukena. 

Tikru on alkanut viihtyä parvekkeella. Yleensä se majailee vaatekaapissani ja  tulee iltaisin sänkyyni ja viereeni nukkumaan. Ehdin jo miettiä, onko kissalla jokin hätänä, kun sitä ei näy kuin syömässä eikä vaatekaapistakaan kuulu sen tuhinaa. Syy siis selvisi eli Tikru majaileekin paljon parvekkeella. Eikä yhtään pidä siitä, jos käyn herättämässä sen kesken makoisten unien. 

Torstaina leipä oli lopussa enkä viitsinyt lähteä pelkän leivän vuoksi käymään kaupassa. Kaapista löytyi kuivahiivaa, joten päätin leipoa sämpylöitä. Vehnäjauhoja, kuivahiivaa, valkosipulijauhetta, suolaa, ripaus sokeria, vähän ruokaöljyä sekä vettä. Leipominen ei ole keittiössä bravuurini, mutta sämpylöistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaankin yllättävän hyviä.

Koska tänään on sunnnuntai, piti tietenkin laittaa sunnuntaiaamiainen. Kerrankin oli niin, ettei minulla oikein olisi ollut edes nälkä ja olisin voinut jättää koko aamaiisen väliin, mutta mitäpä ei tekisi kissansa takia! Tikrulle on tärkää päästä varastamaan lautaseltani, joten keitin kahvia ja laitoin lautaselle vähän leikkeleitä sekä yhden sämpylän. 

Kinkut menivät hetkessä parempiin suihin eli Tikru varasti heti omansa ja yhden kinkkuviipaleen annoin sänkyni vieressä kiltisti vuoroaan odottavalle Stellalle. Tikru ei kuitenkaan huomannut, että piilotin kaksi chorizoviipaletta kahvikuppini taakse ja hyppäsi jo pois sängyltä ennenkuin huomasi, että koirahan odottaa vielä jotain. Olivat niin huvittavan näköisiä odottaessaan vierekkäin, josko vielä saisi jotain. 

Olen ollut tänään ulkona useammankin kerran. Aamupäivän sateen jälkeen olen tehnyt jo kaksi kertaa kävelylenkin Stellan kanssa ja vielä pitäisi tehdä iltalenkki. Tänään on ollut melko kova tuuli ja sen vuoksi päätin tehdä jotain muuta ruokaa kuin grillattavaa. Kaivoin pakastimesta pangasius-fileen ja paiston sen. Pienistä uusista perunoista tein juustoperunoita. Pannulle ensin sipulia ja viipaloidut perunat, kevyt ruskistus ja sen jälkeen Valion Koskenlaskija -juustoa. Kansi päälle  ja haudutetaan kypsäksi. Lisäksi kermaviilikastiketta sekä salaattia. 

Vielä olisi kaksi vapaapäivää ja sitten taas töihin. Pitää heti keskiviikkona tiedustella, onnistuisiko suunnittelemani vuoroviikoin 2 vapaata ja vuoroin 6 vapaata. Kesä alkaa olla puolessa välissä ja pian on iltaisin taas pimeää. Jotain mukavaa pitäisi keksiä syksyyn. En vain vielä oikein tiedä, mitä se voisi olla. Hmm...ehkä toinen kissa?