Kivuttomuus

 Taas on virrannut Vantaanjoessa vettä siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vaan joko jaksanut tai sitten oli kaikkea muuta tekemistä. Tänään päätin kuitenkin kirjoittaa. On nimittäin juhlapäivä. En uskonut tällaista päivää koskaan elämässäni enää tulevan, mutta niin vain tuli. Nimittäin pystyn taas kävelemään ilman kipuja. Ilman minkäänlaisia kipuja!

Jo 1990-luvulla sain useita kortisonipistoksia vasemman jalan varpaaseeni. Nivelreumani alkoi juuri tuosta kiusallisesta ruumiinkappaleesta. Sain pistoksia niin usein, että lopulta reumalääkäri sanoi, ettei siihen voi enää pistää, koska kortisoni haurastuttaa luuta ja varvas murtuu helposti. Ihan kuten on käynytkin eli varvas on vuosikymmenten saatossa murtunut useampaan otteeseen ja sen seurauksena vääntynyt. 

Tällaisen varpaan kanssa käveleminen on varsin kivuliasta. Olen kokeillut apteekkien ja muiden kauppojen erilaisia tukia, mutta koska jalkani koko on vain 35-36, nämä valmiit ovat tehty jaloille, jotka ovat kooltaan isompia. Olen tuskaillut tämän ongelman - ja kivun - kanssa jo vuosia, Joskus ajatellut, että otan isot oksasakset ja leikkaan koko varpaan pois. Olen myös kokeillut teipata varpaani viereiseen varpaaseen kiinni, mutta pidemmän päälle se on aiheuttanut vain viereisen varpaankin vääntymistä ja kipua yhden varpaan sijasta kahteen varpaaseen. 

Viime viikolla tuskailin asiasta hyvälle ystävälleni ja hän ehdotti jalkahoitajaa. Miksi ihmeessä en ollut ajatellut asiaa aikaisemmin!!!!! Joten varasin ajan jalkaterapeutille. Kävin eilen ja jalkaterapeutti teki mittojen mukaisen varvasortoosin. Tänään sain ottaa ortoosin käyttööni ja on aivan taivaallisen ihanaa pystyä kävelemään ilman mitään kipuja! Hassun näköinen esine ei edes maksanut kuin 55€. 

Tänään on siis juhlapäivä, koska vuosien tauon jälkeen pystyn taas kunnolla kävelemään. Tuntuu kuin lentäisin siivillä!

Loppuvuoteen liittyi joitakin juhlia. Kekriä vietin tällä kertaa isäni sekä siskontyttäreni ja hänen avomiehensä kanssa. Kuvat ovat vähän huonoja, koska pienemmän ruokapöydän kanssa on varsin vaikeaa ottaa laajempia valokuvia ilman, että myös pöydän ääressä olevat ihmiset näkyvät. Alkuruuaksi tein porkkanasosekeiton ja sen kanssa Maalahden limppua. Pääruuaksi karjalanpaistia, viherpippurilla ja siirapilla maustettuja lanttukuutiota, rakuunalla maustettuja porkkanoita, keitettyjä perunoita, punajuuri-sinihomejuusto-gratiini sekä vihersalaattia. Lisäksi loppukesästä säilömiäni raitajuuria, keltajuuria ja kesäkurpitsaa sekä paholaisenhilloa. Jälkiruuaksi mukaeltu, kahvin ja suolaisen kinuskin makuinen sekä itse syksyllä tekemälläni omenahillolla maustettu versio Pappilan hätävarasta. 

Itsenäisyyspäivän vietin yksin. Tiedossa oli kuitenkin viikkoa ennen joulua isäni 95-vuotisjuhlat. Nämä juhlat järjestimme isälle siskoni kanssa yhdessä. Tarjolla oli kahta lajia voileipäkakkua, täytekakku sekä pikkuleipiä. Naapurini, joka kuuluu taloyhtiön hallitukseen, ystävällisesti huolehti lipun salkoon isän merkkipäivänä. 

Joulun 2023 vietin yksin. Vanhempani olivat silloin siskollani ja oli tarkoitus, että jouluna 2024 vanhempani olisivat minun luonani. Koska äiti kuitenkin kuoli keväällä ja oli isän ensimäinen joulu 75:een vuoteen ilman rakasta vaimoaan, tulimme siskoni kanssa siihen tulokseen, että isälle joulu kahdestaan minun kanssani olisi saattanut tuntua liian haikealta ja surulliselta. Niinpä päädyimme sittenkin viettämään joulua taas yhdessä. Ja tuttuun tapaan suunnittelimme siskoni kanssa joulun ruuat sekä jaoimme hommat puoliksi. Monenlaisia alkupaloja sekä perinteseen tapaan joulukinkku, perunalaatikko, lanttulaatikko sekä rosolli. Porkkanalaatikkoa ei tänä vuonna ollut, vaikka se onkin joulun laatikoista ainoa, josta oikeasti pidän. Muut eivät siitä niin välitä ja koska kaikille oli kaikkea jo muutenkin, selvisin hyvin joulusta ilman porkkanalaatikkoakin. 

Vuosi vaihtui ihan vain kotona Stellan ja Tikrun kanssa. Televisiota katsellen. Ruokinakin vain kaupan valmissalaatteja ja nakkeja. 

Juhlat on taas juhlittu ja eilen lähti joulukuusikin pois. Kevät saa taas tulla. Ja arvatkaapa mitä? Minä pääsen ensi vuonna eläkkeelle!!