sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Pitkästä aikaa

 Aika vierähtää kamalan nopeasti. Kevät on tullut, kesä ihan oven takana. Elämääni on mahtunut kaikenlaista puuhastelua. Niistä ehkä oma postaus myöhemmin. On myös ollut huolta ja surua. Niistä ei sen enempää. Nyt on kuitenkin aurinkoinen sunnuntai. Toukokuun viimeinen sunnuntai. 

Tajusin muutama viikko sitten, että elämästäni puuttuu muutakin kuin äiti 🩷 Ensin en kyennyt oikein hahmottamaan, mitä minulta puuttui. Jokin vaan elämässäni oli ihan vinksallaan. Ja sitten tajusin. Niin kauas kuin jaksan lapsuuteeni 1960-luvulle muistaa, äiti teki aina sunnuntaisin "vähän parempaa" ruokaa. Jos ei käyty ravintolassa sunnuntaina, äiti siis käytti kokkailuun enemmän aikaa, rahaa ja rakkautta kuin arkiruokiin. Äiti teki oikein hyvää ruokaa arkisinkin, mutta sunnuntait oli aina ruuan suhteen erityisiä. Niinpä minäkin sitten olen koko aikuisikäni pyrkinyt siihen, että sunnuntaisin syödään eri tavalla kuin arkisin. Ei välttämättä sen kalliimmin vaan ruuanlaittoon käytän enemmän aikaa. 

Viime kesänä, kun äiti oli kuollut, ehdotin isälle, että alan käymään joka sunnuntai klo 14 hänen luonaan kahvilla. Siinä menee aina sellaiset 1,5 - 2 tuntia. En voi juoda kahvia kovin paljon myöhempään, koska kahvi vie minulta yöunet. Klo 14 oli siis sopiva aika. Näin sitten tehtiin viikkoja ja kuukausia. Ja minun elämäni "puuttuva palanen" olikin sitten se, että juuri silloin, kun minun olisi pitänyt olla kotona laittamassa sunnuntaipäivällistä, olinkin isän luona kahvilla. Niinpä sunnuntairuuat alkoivat olla samaa nopeasti laitettavaa kuin arkiruuatkin. Eikä kyse ole vain lopputuloksesta vaan myös siitä, että koska rakastan ruuanlaittoa, minulta katosi se sunnuntai-iltapäivien rentouttava puuhastelu. 

Noh, tietenkin isälle on ihan sama, minä viikonpäivänä käyn kahvilla, joten nyt olen sitten muutaman viikon käynyt tiistaisin. Ja voin taas käyttää sunnuntai-iltapäivät kokkailuun. 

Vaikka äidin kuolemasta onkin jo yli vuosi, minulle äiti on kuollut vaan ei poissa. Ajatuksissani ja joskus jopa ääneen juttelen äidin kanssa. Miltei joka päivä. Mutta varsinkin nyt sunnuntaisin, kun taas kokkailen "vähän parempaa", tunnen äidin läsnäolon erityisen voimakkaasti. Samalla tavalla kuin joka vuosi kekrinä tunnen äidinäidin läsnäolon.

Muutenkin olen alkanut miettiä, pitääkö viikon jokaisena päivän suorittaa jotain. En ole kristitty, mutta se "pyhitä lepopäiväsi" on alkanut kuulostaa varsin hyvältä neuvolta. Äitikin välillä sanoi, että "pyhän työllä ei ole siunausta". 

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen laittanut ruokaa, käynyt Stellan kanssa ulkona, löhönnyt telkkaria katsellen Kyylä vatsani päällä ja muuten vaan laiskotellut. Taidan ottaa tavaksi kuten sunnuntai-aamiaiset Kyylän kanssa on olleet jo yli 12 vuotta. 





tiistai 11. maaliskuuta 2025

Vähän nikkarointia

 Alkuvuosi meni nopeasti. Talvi tuntui ehkä sen vuoksi lyhyeltä, että lumet sulivat pois jo tammikuussa. Pakkastakaan ei ole kovin monena päivänä ollut, joten on tuntunut jo pitkään varsin keväiseltä. Huono puoli aikaisessa kevään tulossa tietenkin oli, että pähkinäpensas alkoi kukkia aikaisin. Pian sen jälkeen  alkoi myös lepän kukinta. Koska olen monien kasvien siitepölylle allerginen, pää on tuntunut jo pitkään lähinnä keilapallolta. Nenä on tukossa, korvat on lukossa ja silmistä valuu vesi. 

Varhainen kevät sai myös innostumaan kodin laittamisesta. Oikeastaan kaikki alkoi pari viikkoa sitten tavallisen viikkosiivouksen yhteydessä. Olin vaihtamassa sänkyyni lakanoita ja harmittelin, ettei sängyssäni ole päätylevyjä. Sänkyni on hyvän ystäväni tyttären vanha laverisänky, joka on ollut minulla jo noin 20 vuotta. Hyvä ja tukeva sänky, mutta patjalla on tapana valua sängyn päädyn yli. Samassa muistin, että minullahan on ulkovarastossa vaikka kuinka paljon puhdasta käsittelemätöntä lautaa. Kävin hakemassa muutaman laudan ja muistin, että jossain pitäisi olla mustaa huonekalumaalia. Maalikin löytyi, joten otin sängyn päädystä mitat, sahasin laudan sopivan pituiseksi, maalasin mustaksi ja maalin kuivuttua kiinnitin sänkyni päätyyn. 

Sänkyni leveyttä mitatessani huomasin, että sänky onkin 80 cm leveä eikä suinkaan 90 cm, kuten patjani. Ei siis ihme, että sängyn reunalle istuessani meinaan välillä keikahtaa nurin. Seuraavaksi siirryin tietokoneelle, hain googlesta 80 * 200 cm kokoisia patjoja ja tilasin sekä patjan että sijauspatjan. 

Hommahan ei loppunut siihen, koska olohuoneessani oli lautoja ja työkalut valmiina. Oli muutenkin oikea ajankohta kylvää chilien ja paprikoiden siemenet, mutta ongelmana on, että kissani osaa avata kylvölaatikoiden kannet ja on varsin perso kaikille pienille kasveille. Lisäksi kissallani on tapana kiivetä ja hypätä aivan mihin sitä huvittaa, joten kylvölaatikoille oli vaikea keksiä kissalta suojattua paikkaa. 

Paras valaistus taimille on keväisin makuuhuoneeni ikkunalla ja siitä lähti idea tehdä "keinuva" ikkunalauta. Tikru ei pidä paikoista, jotka heiluu ja liikkuu. Sahasin jälleen lautoja ja maalasin ne samalla mustalla huonekalumaalilla. Kävin ostamassa ketjua, 4 kpl rengaslevyjä sekä 4 kpl karbiinihakoja. Kokosin hyllyn ja ripustin makuuhuoneen ikkunaan. 

Kun Tikru ensimmäisen kerran huomasi, että makuuhuoneen ikkunaan on ilmestynyt uusi outo esine, se nousi takatassujensa varaan ja laittoi etutassunsa hyllylevylle. Levy heilahti hieman ja kissaa lakkasi kiinnostamasta koko hylly. Nyt saa kylvökseni olla ainakin kissalta rauhassa. 

Lautoja oli ulkovarastossa vielä vaikka kuinka paljon. Aloin miettiä, että ehkäpä voisin tehdä sänkyni toiseenkin päähän päätylevyn. Koska makuuhuoneeni sisustus on varsin outo, piti Googlesta selata erilaisia tarvikkeita, joista päädyn voisin rakentaa. Löysin 80 cm leveän barokkityylisen peilin ja laitoin sen tilaukseen. Kun peili tuli, totesin sen liian painavaksi laittaa roikkumaan kehitteillä olevasta sängyn päädystä. Peili on kiinnitettävä seinään, jotta ei jonain yönä tipahda päähäni. 
Onneksi en ollut aloittanut päädyn nikkaroimista vaan minulla oli vasta piirustukset, millaisen tekisin. Niinpä suunnitelma meni uusiksi ja piti tilata lisää tarvikkeita. Viimeisiä tarvikkeita nyt odottelen ja kunhan ne ovat saapuneet, voin viimeistellä suunnitelmani ja alkaa nikkaroimaan. 

Uudet patjat tulivat ja ne ovatkin sitten korkeammat kuin vanha patjani. Tarkoittaa käytännössä sitä, että makuuhuoneeni televisio on liian alhaalla. Lautoja riittää ja samoin mustaa maalia, joten tilasin netistä 4 kpl hieman barokkihenkisiä tuolinjalkoja. On muuten nykyisin aika mielenkiintoista, että vaikka tilaakin Suomesta eli Hobby Hallista, paketti tulee kuitenkin Kiinasta. En ole koskaan tilannut Temusta mitään ja vähän ajatellutkin, että suosin mieluummin suomalaisia työllistäviä yrityksiä, mutta taitaa Hobby Hall olla nykyisin vain yksi välikäsi "temutukseen". Jokatapauksessa jalat ovat jo lähdössä lentorahtina Kiinasta ja toivottavasti tulisivat mahdollisimman pian.  Kun ovat perillä, saan kiinnitettyä ne tasoon ja nostettua televisioni sen päälle. 

Olohuoneeni on muuttunut verstashuoneeksi. Siellä on hyvin tilaa lattialla sahata ja koota. Lisäksi olohuoneen ruokapöytä on ainoa paikka, johon kissalla ei ole lupaa mennä. Jostain syystä tuo itsepäinen karvakasa ei mene sinne. Pöydän ääressä on siis hyvä paikka maalata eikä tarvitse pelätä, että kohta on koko huusholli täynnä pieniä mustia tassunjälkiä. 

Ja kun mikään ei riitä, aloin rakentaa vielä tulostimelle tasoa. Koska olin jo tehnyt päätöksen, että remontin keskellä olevasta työhuoneestani ei tulekaan työntekoon tarkoitettua työhuonetta vaan pikemminkin harrastushuone, tulen tekemään lopun työuraani töitä makuuhuoneessa. Ja siksi tulostinta tarvitaan siellä. Harvoin tarvitsee tulostaa mitään, mutta aina silloin tällöin. Nyt tulostinta tarvitessani joudun noistamaan sen sängyn päälle ja virittelemään johdot tietokoneeseen, mutta jatkossa tulostin on omalla jalustallaan ja voin käyttää sitä yhdellä hiiren klikkauksella. 


Tämän maalaaminen on siis tänään työnalla. Tilasin käsittelemätöntä puuta olevan kannellisen laatikon ja kunhan se tulee, maalaan myös sen mustaksi. Tilaamani laatikko mahtuu tason alle ja siellä voin säilyttää tulostuspaperit ja muut tulostamiseen liittyvät tarvikkeet. Nyt vain odottelen loppuja tarvikkeita, jotta saan sängyn päädyn sekä television korokkeen valmiiksi. Ja olohuoneen siivottua, koska 2 viikon päästä minulle tulee pariksi viikoksi hoitokoira, joka ei uskalla kulkea portaissa yläkertaan. Tästä syystä teen tuon kahden viikon ajan töitä olohuoneen ruokapöydän ääressä ja nukun sohvalla. 

Se on kyllä sanottava, että nivelrikkoisille jaq nivelreumaisille sormille nikkarointi ei ole parasta mahdollista puuhaa. Monena iltana olen joutunut voitelemaan käteni yöksi kipugeelillä ja siitä huolimatta särky on ollut melkoinen. Tekemisen ilo on kuitenkin asia, joka voittaa joka säryt. Ja rakkolaastari peittää keskelle kämmentä ilmestyneen rakon.

tiistai 14. tammikuuta 2025

Kivuttomuus

 Taas on virrannut Vantaanjoessa vettä siitä, kun viimeksi kirjoitin. Olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa, mutta en vaan joko jaksanut tai sitten oli kaikkea muuta tekemistä. Tänään päätin kuitenkin kirjoittaa. On nimittäin juhlapäivä. En uskonut tällaista päivää koskaan elämässäni enää tulevan, mutta niin vain tuli. Nimittäin pystyn taas kävelemään ilman kipuja. Ilman minkäänlaisia kipuja!

Jo 1990-luvulla sain useita kortisonipistoksia vasemman jalan varpaaseeni. Nivelreumani alkoi juuri tuosta kiusallisesta ruumiinkappaleesta. Sain pistoksia niin usein, että lopulta reumalääkäri sanoi, ettei siihen voi enää pistää, koska kortisoni haurastuttaa luuta ja varvas murtuu helposti. Ihan kuten on käynytkin eli varvas on vuosikymmenten saatossa murtunut useampaan otteeseen ja sen seurauksena vääntynyt. 
Tällaisen varpaan kanssa käveleminen on varsin kivuliasta. Olen kokeillut apteekkien ja muiden kauppojen erilaisia tukia, mutta koska jalkani koko on vain 35-36, nämä valmiit ovat tehty jaloille, jotka ovat kooltaan isompia. Olen tuskaillut tämän ongelman - ja kivun - kanssa jo vuosia, Joskus ajatellut, että otan isot oksasakset ja leikkaan koko varpaan pois. Olen myös kokeillut teipata varpaani viereiseen varpaaseen kiinni, mutta pidemmän päälle se on aiheuttanut vain viereisen varpaankin vääntymistä ja kipua yhden varpaan sijasta kahteen varpaaseen. 

Viime viikolla tuskailin asiasta hyvälle ystävälleni ja hän ehdotti jalkahoitajaa. Miksi ihmeessä en ollut ajatellut asiaa aikaisemmin!!!!! Joten varasin ajan jalkaterapeutille. Kävin eilen ja jalkaterapeutti teki mittojen mukaisen varvasortoosin. Tänään sain ottaa ortoosin käyttööni ja on aivan taivaallisen ihanaa pystyä kävelemään ilman mitään kipuja! Hassun näköinen esine ei edes maksanut kuin 55€. 


Tänään on siis juhlapäivä, koska vuosien tauon jälkeen pystyn taas kunnolla kävelemään. Tuntuu kuin lentäisin siivillä!

Loppuvuoteen liittyi joitakin juhlia. Kekriä vietin tällä kertaa isäni sekä siskontyttäreni ja hänen avomiehensä kanssa. Kuvat ovat vähän huonoja, koska pienemmän ruokapöydän kanssa on varsin vaikeaa ottaa laajempia valokuvia ilman, että myös pöydän ääressä olevat ihmiset näkyvät. Alkuruuaksi tein porkkanasosekeiton ja sen kanssa Maalahden limppua. Pääruuaksi karjalanpaistia, viherpippurilla ja siirapilla maustettuja lanttukuutiota, rakuunalla maustettuja porkkanoita, keitettyjä perunoita, punajuuri-sinihomejuusto-gratiini sekä vihersalaattia. Lisäksi loppukesästä säilömiäni raitajuuria, keltajuuria ja kesäkurpitsaa sekä paholaisenhilloa. Jälkiruuaksi mukaeltu, kahvin ja suolaisen kinuskin makuinen sekä itse syksyllä tekemälläni omenahillolla maustettu versio Pappilan hätävarasta. 





Itsenäisyyspäivän vietin yksin. Tiedossa oli kuitenkin viikkoa ennen joulua isäni 95-vuotisjuhlat. Nämä juhlat järjestimme isälle siskoni kanssa yhdessä. Tarjolla oli kahta lajia voileipäkakkua, täytekakku sekä pikkuleipiä. Naapurini, joka kuuluu taloyhtiön hallitukseen, ystävällisesti huolehti lipun salkoon isän merkkipäivänä. 






Joulun 2023 vietin yksin. Vanhempani olivat silloin siskollani ja oli tarkoitus, että jouluna 2024 vanhempani olisivat minun luonani. Koska äiti kuitenkin kuoli keväällä ja oli isän ensimäinen joulu 75:een vuoteen ilman rakasta vaimoaan, tulimme siskoni kanssa siihen tulokseen, että isälle joulu kahdestaan minun kanssani olisi saattanut tuntua liian haikealta ja surulliselta. Niinpä päädyimme sittenkin viettämään joulua taas yhdessä. Ja tuttuun tapaan suunnittelimme siskoni kanssa joulun ruuat sekä jaoimme hommat puoliksi. Monenlaisia alkupaloja sekä perinteseen tapaan joulukinkku, perunalaatikko, lanttulaatikko sekä rosolli. Porkkanalaatikkoa ei tänä vuonna ollut, vaikka se onkin joulun laatikoista ainoa, josta oikeasti pidän. Muut eivät siitä niin välitä ja koska kaikille oli kaikkea jo muutenkin, selvisin hyvin joulusta ilman porkkanalaatikkoakin. 




Vuosi vaihtui ihan vain kotona Stellan ja Tikrun kanssa. Televisiota katsellen. Ruokinakin vain kaupan valmissalaatteja ja nakkeja. 

Juhlat on taas juhlittu ja eilen lähti joulukuusikin pois. Kevät saa taas tulla. Ja arvatkaapa mitä? Minä pääsen ensi vuonna eläkkeelle!!