Ruukkukoivu

 Kävin eilen siskoni kanssa puutarhaliikkeessä. Olin aikeissa ostaa takapihalleni pieneen kasvihuoneeseen yrttejä ja jotain kesäkukkia etupihalle, mutta koska rastaspariskunta pesii takapihallani räystään alla, ei takapihan laittaminen kesäkuntoon ole vielä ajankohtaista. Annoin muuten rastasparille nimeksi Petteri ja Riikka ja todellakin toivon, ettei poikasista tule orpoja. Ostin siis eilen vain kesäkukkia. Etupihallani on ollut jo vuosia kaksi isohkoa ruukkua, joihin en ole istuttanut mitään. Toisessa oli enää pelkkiä risuja, mutta isommassa ruukussa kasvaa koivu. Naapureiden pihalla ei ole koivuja, mutta jostain on lentänyt koivun siemeniä ruukkuun ja nyt koivu on jo noin metrin mittainen. 

Tarkoitukseni oli repiä koivu ruukusta pois ja istuttaa tilalle kesäkukkia. Pientä söpöä koivua katsellessani en pystynytkään tekemään sitä. Keäväisen vihreät lehdet - oikeastaan muodikkaasti käärijänvihreät - heiluivat tuulessa kuin kertoen tulevan kesän iloisista ja aurinkoisista päivistä. Pieni koivu on viettänyt talven yksin kylmässä, lumen alla, pakkasessa ja tuulessa. Kuinka voisin päättää sen elämän nyt, kun se on kauneimmillaan? Ja onhan juhannuskin tulossa! Koivu sai siis jäädä ja istutin sen juurelle leijonankitoja ja petunioita. Nyt sen ei tarvitse ainakaan olla yksin. 

Pienempään ruukkuun laitoin auringonkukan sekä samettikukkia. Puiseen laatikkoon vielä leijonankitoja sekä samettikukkia. Vielä jäi yksi auringonkukka sekä yksi vaaleankeltainen petunia, joille pitää keksiä jokin paikka. 

Huomenna täytyy siivota mullat rappusilta ja laittaa lumilapiot ja muut talvisin tarvittavat työkalut ulkovarastoon. Tänään en jaksanut, koska jo pelkästään kesäkukkien istuttaminen kävi selän päälle. Välillä mietin, pitäisikö lonkan nivelrikon vuoksi hakeutua jo tekonivelleikkaukseen vai sinnittelenkö eläkkeelle asti. En pysty lonkkakivun vuoksi kyykistymään, joten kumartuminen suorilta jaloilta tekee selän kipeäksi. Ärsyttävää, mutta ei auta itku markkinoilla.

Ruuaksi paistoin uusia perunoita, keltaisia porkkanoita ja salottisipulia sekä sen kanssa Livornon Luigi -makkaraa. Lisukkeeksi varhaiskaalista, kurkusta, retiiseistä ja kevätsipulista salaattia sekä Lidlin marinoituja pikkusipuleita. Ostin myös Valion uutta laktoositonta kirsikkarahkaa ja tuoreita kirsikoita, mutta en taida jaksaa syödä enää jälkiruokaa. 

Ei tunnu lainkaan siltä, että tänään olisi tiistai. Vähintään täytyy olla jo torstai! Eläkepäivät kuitenkin lähenee ja lähenee, vaikka työpäivien lukumäärä tuntuukin vielä suurelta.