Ruokavuosikymmenet

Viime viikonloppuna katsoin Ylen Areenasta kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta Historia:Ruoka-aikoja. Sarja kuvaa tavallisen nykyaikaisen brittiläisen perheen aikamatkaa vuosikymmeniä taaksepäin. Perheessä on vanhempien lisäksi kaksi teini-ikäistä tyttöä ja hieman nuorempi poika.

Sarjassa jokainen jakso kuvaa yhtä vuosikymmentä ja jokainen päivä yhtä vuotta. Perheen koti on sisustettu kunkin vuosikymmenen mukaan. Samoin vaatteet, kampaukset, autot yms vastaavat kyseistä vuosikymmentä. Pääosassa sarjassa on ruoka, mutta kaikille retro- ja vintagehulluille aivan loistava ohjelma. Ja erityisesti meille, jotka olemme eläneet näillä vuosikymmenillä.

Ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin 1950-luku sukupuolirooleineen ja säännöstelyineen. Monia elintarvikkeita oli hyvin vähän ja keittiöt huonosti varusteltuja.

Toisessa jaksossa 1960-luku. Ruokasäännöstelyt olivat päättyneet ja keittiöt jo paremmin varustettuja. Myös kauppojen valikoima oli parantunut. Silti perheen äidin aika meni ruuanlaitossa ja muissa kotitöissä.

Eilen tulleessa jaksossa 1970-luku. Perheen äiti lähestulkoon eli keittiössä aina 1970-loppua lukuunottamatta. Olen miettinyt, miten oma äitini aikoinaan koki nuo vuosikymmenet. Hänkin oli kotiäitinä aina 1970-luvun alkuun asti. Pitääkin joskus kysyä häneltä.

Tänään päätin tehdä jotain retroa päivälliseksi. Lapsuuteni herkku 1970-luvulta oli vasikankotletit ja perunamuusi. Usein lisukkeena oli joko etikkasäilykkeitä tai pakastevihanneksia. Päivälliseksi tänään siis vasikankotletit, perunamuusi, kermainen viherpippurikastike, sienisalaatti ja pakastevihanneksia. 

Keräilyharvinaisuuksia

Anita Wangelin tuotteiden keräilyni alkaa lähestyä loppuaan. Neljä vuotta olen kerännyt erityisesti Wangelin kukkakuvioisia purkkeja, tarjottimia, leipälaatikoita jne. Tammikuun alussa erääseen Facebookin ryhmään tuli huudettavaksi Wangelin violetti roskakori. Roskakoreja on olemassa kahta väriä: violetti ja vihreä. En ole koskaan enkä missään nähnyt kumpaakaan myytävänä, joten mennä paukautin niin korkean tarjouksen, että arvelin roskakorin sillä hinnalla lähtevän. Niin lähti, kukaan ei korottanut tarjoustani.

Minulla on Wangeleita vain keittiössä ja mietin, mihin oikeastaan tarvitsen roskakoria. Sen pitäisi olla näkyvillä eikä kaapissa, mutta ei siihen voi laittaa mitään sellaista, minkä koira innoissaan repisi pitkin lattiaa. Päätin käyttää uutta roskakoriani pahvijätteiden lajitteluun.

Toinen uusi aarteeni on kaksi Wangelin pannunalustaa. Näitä on muistaakseni neljää eri väriä, joista minulla on nyt kaksi. Myös pannunalustoja on ollut hyvin harvoin myytävänä. Viimeksi muistan nähneeni sellaisen jo ennenkuin aloin kerätä Wangeleita. Silloin myynnissä oli turkoosi ja kieltämättä harmittaa, että en älynnyt sitä silloin hankkia itselleni.