Jos jotain inhoan niin sairastamista! Sitä väsymyksen, tylsyyden ja avuttomuuden tunnetta, kun makaa sängynpohjalla jaksamatta eväänsä liikauttaa. Jyrän alle jäänyttä olotilaa. Ja sitten, kun on hereillä, miettii kaikkia niitä kymmeniä asioita, jotka tänäänkin olisi pitänyt tehdä, mutta jäävät tekemättä.
Palveluita olen oppinut sairasteluiden myötä käyttämään. Ihan ehdoton ykkönen on Alepan kauppakassi. Teen ostokseni netissä ja ne toimitetaan kotiovelle. Voisin toki yleensä lähettää kuopuksen ostoslistan kanssa kauppaan, mutta tämän palvelun avulla voin tehdä isonkin tilauksen. Nyt on kuopuskin sairaana, joten kauppaan lähtijöitä ei ole.
Reilu kymppi on pieni hinta siitä, että ostokset kerätään, pakataan ja toimitetaan kotiovelle. S-etuasiakkaana saisi alle seitsemällä eurolla. Jos hakisin tämän satsin kaupasta itse, joutuisin tekemään ainakin kaksi, todennäköisesti kolme kauppareissua. Ja jos miettii siihen kuluvaa aikaa suhteessa tuntipalkkaansa, niin olisi terveenäkin järkevämpää tehdä sekin aika töitä, mikä menee ruokakauppaan, ja käyttää aina kotiinkuljetuspalvelua.
Tänään oli tarkoitukseni kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta pitkittynyt nenäverenvuoto pisti stopin aikeilleni. Lieneekö hyytymisenestolääkkeiden, kalaöljykapseleiden vai molempien yhteisvaikutuksen syytä, että olen myös jatkuvasti mustelmilla.
Ei oikeastaan tarvitse kummoistakaan kolahdusta, kun sinivioletti läiskä ilmestyy jonnekin kehossani. Useimmiten en edes huomaa, mistä olen mustelmia saanut. Nenäverenvuoto alkaa, kun nostan jotain vähän painavampaa tai kurkotan korkeammalle tasolle. Ärsyttävää, mutta ei voi mitään. Onneksi tämä lääke loppuu pian... ei nimittäin olisi kiva kesävaatteissa kulkea pahoinpidellyn näköisenä.
Eilen siis leivoin elämäni ensimmäiset macaronit eli tein vadelma-macaroneja. Ohje oli yllättävän helppo ja käytin täytteenä valmista vadelmahilloa.
Olin hankkinut leivontaa varten silikonisen alustan juuri macaroneja varten ja tämä oli kyllä melko näppärä hankinta: kaikista tuli tasaisen pyöreitä.
Naputtelen ohjeen jonain toisena päivänä, nyt menen hakemaan lisää talouspaperia.
Olen aivan myyty! Taisi olla jokin televisiomainos, jossa taannoin soi mukaansa tempaava laulu sanoin "Oi, onnen maa, kerro mistä mä löydän sen..." Sävel sellainen, joka laittoi vanhallakin lanteet keinumaan ja sydämen kaipaamaan tanssilavoille. Olihan kappale etsittävä netistä ja ties kuinka monet kerrat kuuntelin sitä Youtubesta. Samalla löysin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanien muitakin kappaleita ja pian huomasin, että en juuri muuta halunnut kuunnellakaan. Ja niin tietysti tieni vei levykauppaan ja Afrikan tähti lähti mukaani.
"Mitä kylvää sitä saa niittää,
niin kauan kun elämää riittää.
Mä herään eloon eloon eloon eloon.
Eloon iloon elämään.
Eloon eloon eloon eloon,
ja kyllä kestää kiittää."
Työviikko oli antoisa. Paljon ponnisteltavaa, mutta myös paljon onnistumisen tunteita. Ja sitten niitä huikaisevia ilon hetkiä, kun asiakas on tyytyväinen. Olen onnellinen, kun saan tehdä työtä, josta pidän. Ihmisten kanssa, joista pidän. Ihmisille, joista pidän. Ihmisille, jotka pelastivat henkeni. Voiko olla parempaa tapaa kiittää?
Viikkoni ei luonnollisestikaan ole kulunut ilman kirppistelyä ja huutokauppoja. Viikon saalis on saatu kotiin. Maitokannu kuului niihin astioihin, jotka vielä "mummoastioistani" puuttui kokonaan. Lisäksi löysin saman sarjan lautasia, joita minulla on jo muutama. Nämä lautaset tulivat paikkakunnalta, jossa vietin lapsuuteni kesät. Ja ihmiseltä, jonka suku on ollut äitini suvulle tuttua. Näin se maailma on pieni!
Purkkihullun on vaikea kieltäytyä peltipurkeista, joten posti toi tänään kolme purkkia lisää. Kesäksi tarjotin sekä "hippikassi".
Sain tänään siskoltani autokyydin Myyrmanniin, joten ostoksia sitten riittikin kissanhiekkasäkistä uuteen silityslautaan. Onnistuin saamaan vanhan silityslautani poikki - älkää kysykö miten - ja uusi silityslauta tuli tarpeeseen. Viikolla nimittäin kävin Eurokankaassa ostamassa itselleni kesäksi hamekankaita. Nyt pitää vain kaivaa vanhat käsityölehdet esiin ja etsiä kaavat.
Sunnuntaina on virpomispäivä. Mahtaako tänä vuonna tulla yhtäkään virpojaa? Toivottavasti tulee. Viime vuonna jouduin tekemään osan pääsiäiskoristeista itse, koska virpojia oli niin vähän. Varaudun kuitenkin siihen, että pikkunoitia tulee.
Jos muita on uskominen, teen melko hyvää ruokaa. Leipomisessa minulla on kuitenkin jauhopeukalo keskellä kämmentä. Olen pyrkinyt koko elämäni välttelemään tilanteita, joissa joutuisin leipomaan. Nyt päätin, että päälle 50-vuotias nainen ei yksinkertaisesti voi enää olla näin uusavuton. Hankin siis tarvikkeita, keittokirjoja sekä kaksi ensimmäistä numeroa Koristeelliset kakut -lehdestä. Huomenna teen elämäni ensimmäiset macaronit.
Huomenna menen myös elämäni ensimmäisille Oriflame -kutsuille. Odotan jo malttamattomana, että pääsen haistelemaan kaikkia ihania hajuvesiä ja tutkimaan meikkejä muualtakin kuin paperisesta esitevihkosesta. Puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan osallistuvani moiseen ja vielä innoissani odottavani kutsuja.
Viikonloppu tuli ja meni. Mango oli jälleen yökylässä ja oli mukavaa ulkoilla aurinkoisena kevättalven päivänä koiran kanssa. Sain myös järjesteltyä "retrokeittiötäni", sillä viikolla tuli useita huutamiani tavaroita postista. Vihdoin löysin keräämiäni lusikoita lisää ja ruusupurkkikokoelmanikin sai täydennystä.
Keittiöni on vallannut oranssi ja keltainen. Rakastan värejä ja nämä värit yhdistettynä auringon paisteeseen saavat aamut tuntumaan suorastaan mukavilta.
Keittiössä olevaan elintarvikehyllyyn - jota myös tsunamivarastoksi kutsun - olen kerännyt peltipurkkeja, joissa säilyttää elintarvikkeita. Purkkikokoelmakin alkaa olla jo riittävä. Muutama purkki on vielä tulossa, mutta sitten saa riittää. Ehkä.
Facebookin kautta löysin myös pannulappuja kuluneiden patakintaiden ja pannulappujen tilalle.
Tänään on ollut kaikin puolin hyvä päivä. Illalla huomasin istuneeni työkoneen ääressä jo 9 tuntia. Meni siis ylitöiksi. Sairaslomani ajalta minulla oli paljon tekemättömiä paperitöitä, joiden aloittaminenkin on tuntunut uuvuttavalta ajatukselta. Tänään kuitenkin sain rästihommat tehtyä ja sekin piristi mieltä.
Pitkästä työpäivästä huolimatta olin töiden jälkeenkin vielä täynnä energiaa. Siivoilin vähän ja sitten laitoin rairuohoa ja ohraa kasvamaan. Koristeeksi pääsiäistä varten ja kissoille syötäväksi. Mielenkiinnolla odotan, saako yksikään korsi kasvaa rauhassa vai popsiiko Tikru ne poskeensa heti.
Televisiota katsellessani kylvin vielä paprikat, chilit ja tomaatit. Vaikka viherpeukaloni onkin keskellä kämmentä, en aio luovuttaa. Yksikin chili, yksikin paprika tai yksikin tomaatti on vaivan arvoinen. Ja tosiasia on, että kesän odottaminen sujuu mukavammin, kun voi aamuisin seurata taimien kasvua.
Tänään on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun munuaisvaltimoni repesi. Ja ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun kävin Helsingin keskustassa. Uuteen elämääni kuului myös hiusten vaalentaminen ja olinkin ostanut marketista tarvittavat aineet värinpoistoon ja värjäykseen. Onneksi muutama viikko sitten tulin maininneeksi aikeistani Facebookissa. Ystäväni teinivuosiltani - kampaaja ammatiltaan - kommentoi silloin muutaman varoituksen sanan. Ja hyvä niin. Tänään siis marssin ystäväni kampaamoon ja hän teki vaalennuksen.
Tavoite oli vaalentaa hiuksiani asteittain ja mahdollisimman hellävaraisesti. Jo tämä ensimmäinen vaalennus tuotti tuloksen, johon olen erittäin tyytyväinen. Ennen kesää menen vielä uudestaan, jolloin laitetaan vaaleita raitoja lisää ja vaalennetaan juurikasvua. Vähitellen pääsen lopulliseen tavoiteväriini.
Olin kaupungilla hyvissä ajoin ja käytin ylimääräisen aikani kierrellen Forumin kauppakeskuksessa. Ja koska olen täysin hullaantunut tämän kevään muotiväreihin, tarttui alennusmyynnistä mukaani vaatteitakin. Jotta hurahdukseni olisi täydellinen, ostin myös kahdet pehvanlevittäjät (= kukkakuvioiset housut).
Kampaamossa koin mieluisan yllätyksen, sillä toinenkin ystäväni teinivuosiltani sattui olemaan siellä asiakkaana. Saimme vaihdettua puhelinnumerot ja sovittua, että tapaamme shoppailun, tapasten ja viinilasillisen merkeissä.
Kävin myös Ouncen teekaupassa, jossa istuin tovin omistajan kanssa teetä nauttimassa. Ja tokihan sieltä lähti mukaan muutama unssi teetäkin. Lopuksi Myyrmannin kautta kotiin ja koska olin tehnyt suururakan hemmottelemalla itseäni lähes koko päivän, tunsin olevani ansainnut vielä lasillisen punaviiniä ja hieman tapaksia.
Purro - tyttäreni kissa ja yksi karvaisista lapsenlapsistani - siirtyi eilen sateenkaarisillalle. Munuaisvika olisi vaatinut jälleen suonensisäistä nesteytystä, mutta se taas olisi pahentanut Purron anemiaa ja siitä johtuvaa huonovointisuutta. Kun parannuskeinoa ei enää ole eikä palliatiivinenkaan hoito olisi tuonut kissan elämään mitään lisäarvoa, tyttäreni teki sen ainoan oikean päätöksen, mitä lemmikkiään rakastava omistaja voi siinä tilanteessa tehdä.
Tuo punaruskea karvaturri ehti olla ilonamme vain pari vuotta. Alkuperäiseltä nimeltään Purro oli Papu ja tuli tyttäreni hoiviin monen kodin kautta nk resque-kissana. Se oli pelokas pieni olento, jolla ei juurikaan ollut luottamusta ihmisiin. Sopeutuminen taas uuteen kotiin ei ollut ihan helppoa ja Purro pissaili milloin minnekin. Tyttäreni ei kuitenkaan antanut periksi ja laittanut Purroa jälleen kerran kiertoon vaan mieluummin siivoili kissan jälkiä. Kärsivällisyys kannatti, sillä vuoden päästä Purro oli sisäsiisti eikä enää tehnyt tarpeitaan vääriin paikkoihin.
Purron elämän viimeiset vuodet olivat turvalliset rakastavassa ja huolehtivassa kodissa eikä sen enää tarvinnut pelätä hylätyksi joutumista. Kovin mielellämme olisimme pitäneet Purron vielä monta, monta vuotta, mutta toisin kävi. Suurinta rakkautta on antaa lemmikin mennä silloin, kun lähdön aika on.
Aurinko on paistanut kauniisti jo monena peräkkäisenä päivänä. Tänään kiirehdin töiden jälkeen pesemään keittiön ikkunoita, jotta saisin uudet verhoni ripustettua ikkunaan. Sisäikkunat pestyäni tajusin, että ikkunan edessä oleva hyllykkö estää ikkunan avaamisen. Hylly piti siis purkaa. Melkoinen urakka ja päätin, että siirrän sen keittiössä toiselle seinälle, jotta jatkossa ikkunoiden pesu ei edellyttäisi hyllyn purkamista. Ja kuten aina aloittaessani siivouksen: lopputuloksena on useita päiviä kestävä kaaos.
Tavarat siis pöydille sekä lattialle ja hyllyjen purkuun. Ikkunat sain pestyä, mutta kun nostin silityslautaa kaapista, vatsassani tuntui inhottava repivä kipu. Ja sen jälkeen toisen hyllyn purkaminen sekä niiden paikkojen vaihtaminen tuntui täysin utopistiselta ajatukselta. Liikun kädellä vatsaani tukien eikä nostelemisesta ja kurkottelemisesta taida tänään tulla mitään.
Verhot on nyt kuitenkin ikkunassa ja enää ulkolasi pesemättä. Sen pesen sitten, kun ovesta pääsee taas takapihalle. Olisihan sen voinut pestä avaamalla myös uloimman ikkunan, mutta kahden kissan kanssa en uskaltanut ottaa riskiä.
Peltipurkkikokoelmaani tuli tänään täydennystä, kun siskoni ystävällisesti kävi hakemassa paketin postista.
Huomenna on uusi päivä ja toivon, että pystyisin jatkamaan keittiön siivousta illalla.
Viikko on mennyt taas nopeasti. Torstaina kävin kiittämässä henkilökuntaa röntgenissä sekä vuodeosastolla, jossa makasin joulukuussa. Keksejä kahvihuoneisiin. Yksi asia saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
Tällä viikolla ovat netistä huutamani ja ostamani tavarat alkaneet tupsahdella postiin. Vielä on useampikin paketti tulossa ja innolla odotan erityisesti keittiöön uusia verhoja ja pöytäliinaa. Keittiön "tsunamihyllyn" elintarvikkeet päätin purkittaa peltipurkkeihin ja purkkeja on tulossa vielä lisää. Kävin myös Fidalla keskiviikkona ja sieltä löytyi kolme keittokulhoa aluslautasineen. Olivat niin söpöt, että en voinut vastustaa kiusausta, vaikka eivät "mummoastioita" olekaan. Kuviollisesta kankaasta voisin tehdä pöytäliinan tai esiliinan. Oikeastaan tarvitsisin esiliinan, jossa on monta taskua. Yksi tasku kännykälle ja toinen kotiavaimille, koska pian on taas se aika, kun kulkee sisältä pihalle ja takaisin kymmeniä kertoja päivässä.
Netissä hurahdin kankaisiin nenäliinoihin, pitsikäsineisiin, käsilaukkuun ja huiviin. Joskus 60-luvulla oli lapsillakin kankaiset nenäliinat, mutta sitten tuli kertakäyttökulttuuri ja moiset hävisivät lähes kokonaan kaupoista.
En käynyt perjantaina postilaatikolla ja tänään päivällä olikin iloinen yllätys, kun postilaatikossa oli useampikin paksu kirjekuori. Koska olen hankkinut iloisemman värisiä takkeja, huusi itselleni myös iloisen värisiä huiveja. Ja jostain syystä ruusut viehättävät minua muussakin kuin vain astioissa.
Keittiöön huusin itselleni verhokapan sekä pöytäliinan. Tulossa on toinenkin pöytäliina, jonka värit ja kuvio hyvin lähellä verhokapan väriä ja kuviointia. Huomenna pitäisi ottaa mitat ja kiinnittää kappoja varten vaijerit keittiön ikkunaan.
Lisäksi vielä joululiina keittiön pöydälle sekä pöytäliina - yllättäen ruusukuvioinen - olohuoneeseen. Uuden kodin saivat myös neljä leikkelehaarukkaa.
Viikonloppuani oli jälleen ilahduttamassa karvainen lapsenlapseni Mango. Tällä kertaa se ei saanut kertaakaan Tikrulta kuonoonsa. Yhden ainoan kerran kuulin Tikrun edes sähisevän Mangolle. Luna suhtautuu Mangoon yhtä ylimielisen välinpitämättömästi kuin ennenkin.
Pakkasesta huolimatta aurinkoiset päivät ovat olleet ihanteellisia koiranpennun kanssa ulkoiluun.
Eilen oli Citymarketissa saksanhirvi tarjouksessa ja aamulla löysin pakastimestani pussillisen suppilovahveroita. Tein mehevän pataruuan, josta etukäteen mainitsin Facebookissa. Ja kuinka ollakaan... juuri, kun pata oli valmis uunosta nostettavaksi, siskon poika sekä hänen avovaimonsa ilmestyivät käymään. Eipä siis muuta kuin kattamaan pöytään lisää lautasia ja sen vuoksi valokuvien ottaminen annoksestani jäi.
Myös naisellisuudenpuuskassa tekemäni Oriflamen kosmetiikkatilaus tuli eilen. Kissat vähän nyrpistelevät neniään, kun tupsuttelen tuoksuja iholleni. Selitin niille, että olisi syytä sopeutua asiaan, koska tämä hömpötys on tullut jäädäkseen. Parin viikon päästä osallistun Oriflamen kotikutsuihin ja jo nyt selaan silmät kiiluen uusinta tuoteluetteloa. Sallin tämän hömpötyksen itselleni, koska noin kymmeneen vuoteen en hankkinut itselleni muuta kosmetiikkaa kuin deodorantin, suihkugeelin, shampoon, hiustenhoitoaineen ja hammastahnan.
Iltapalaksi tein lämpimän voileivän, jossa porsaan ulkofilettä ja ananasta. Lisukkeena etikkäsäilykkeitä ja Dijon-sinappia.
Rakastan kynttilöitä, mutta kahden hölmön kissan kanssa aito tuli voi olla vaarallinen. Varsinkin, kun nykyisin nukahdan hyvin usein olohuoneen sohvalle kesken telkkariohjelmien. Sähkökynttilät eivät korvaa elävää tulta, mutta ovat ne tyhjää paremmat. Nyt voisikin viikon päätteeksi ottaa mukavan asennon ja alkaa katsomaan digiboxilta eilistä sarjamurhaajaelokuvaa.
Muutaman päivän olen ollut todella väsynyt. Mieli tekisi tehdä kevätsiivousta ja muutenkin laittaa kotia, mutta hyvistä aikomuksistani huolimatta kaikki jää vähintäänkin kesken. Sain minä sentään viikonloppuna pestyä 4 mattoa, mutta siinä olikin koko viikonlopun siivoussaldo. Eilen päätin alkaa järjestelmään vaatekomeroitani ja sainkin uudet vaatteeni siististi kaapin hyllylle. Mutta kaikki kaapeista lattialle, sängylle ja tuoleille kiskomani vaatteet jäivät niille sijoilleen, kun väsymys iski.
Mikäpä sitä olisi siivotessa, jos voisi tarpeettomat laittaa vain jätesäkkiin ja roskikseen. Mutta paljon oli kaapeissa ihan käyttökelpoistakin, joten pitäisi lajitella ja viedä UFF:n laatikkoon. Eipä auttanut muu kuin laittaa makuuhuoneen ovi kiinni ja nukkua jälleen olohuoneen sohvalla. Ja odottaa aikaa parempaa, jolloin jaksaisin jälleen käydä makuuhuoneen kimppuun. '
Viime perjantaina kävin siskoni kanssa Myyrmannissa ja muistin vihdoin ja viimein ostaa kehykset. Sain tämän taulun tuliaisina Egyptistä jo viime kesänä, mutta aina olen unohtanut ottaa tarpeelliset mitat mukaani kauppaan. Nyt on vihdoin taulu seinällä.
En minä täysin toimettomana ole ollut kevätsiivouksen ja kodin suhteen. Olen nimittäin hurahtanut Facebookissa olevaan huutokauppaan ja kaikenlaista kivaa on tullut huudettua. Makoilen illat sohvalla, toisella silmällä katselen telkkaria ja toisella seuraan huutokauppaa. Nyt odottelen vain paketteja saapuvaksi.
Huomenna on ensimmäinen asiakaspalaveri sairastumiseni jälkeen ja hieman jännittää, miten jaksan sekä matkan että palaverin. Olen varautunut tulemaan taksilla kotiin, mutta toisaalta haluaisin päästä käymään apteekissa ja luontaistuotekaupassa. Beroccaa, D-vitamiinia, E-epaa yms tarvitaan, jotta selviän tästä väsymyksestä.
Hyvää Kalevalan päivää! Ja hyvää torstaita! Jostain syystä olen elänyt koko päivän perjantaita ja vasta siskoni sai minut havahtumaan siihen, että onkin vasta torstai. Huutamani "mummoastiat" ovat nimittäin saapuneet postiin ja tarvitsen niihin sekä kantoapua että autokuskin. Minä olisin jo täyttä päätä mennyt huomenna aamulla niitä hakemaan, mutta onneksi siskollani sentään on ajantaju tallella. Jospa siis ensin tekisi työpäivän ja vasta sen jälkeen menisi hakemaan paketteja.
Olen yrittänyt huutokaupoista ja kirpputoreilta löytää siskolleni myrkkylasia, mutta tuloksetta. Yleensä ne päätynevät antiikkiliikkeisiin. Toissapäivänä sellaiset kuitenkin osuivat silmiini yhdessä Facebookin ryhmässä. Tartuin tilaisuuteen ja nyt on siskolleni sekä synttäri- että joululahjat hankittuna. Tosin annan nuo astiat hänelle heti huomenna, kun olemme noutaneet paketit postista. Ei tarvitse keksiä niille säilytyspaikkaa.
Päivällä oli soittoaika lääkärille. Nykyisin se tarkoittaa sitä, että lääkäri soittaa potilaalle. Verenpaineeni ovat jo kolmatta päivää täysin normaalit eikä verikokeissakaan ilmennyt mitään poikkeavaa. Kahden tai kolmen kuukauden päästä viikon verenpaineseuranta ja soittoaika omalääkärille. Lääkitys on siis kohdillaan ja nyt vain keventäen kohti kesää.
Kevennyksestä tulikin mieleeni, että tänään saapui "kuntosalini". Tai siis ministepperi. Tämäkin kuuluu asioihin, joita en vielä vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan näkeväni olohuoneessani.
Tämä olikin varsinainen ihmelaite, sillä välittömästi sitä kokeiltuani tunsin keventyneeni. Saan todellakin painaa poljinta, jotta se liikahtaa yhtään mihinkään. Ja minä kun luulin olevani painava. Nyt alkaakin sopivasti Criminal Minds, joten ei muuta kuin steppailemaan.
