Kasvispainotteisempi viikonloppu

 Taas on sunnuntai-ilta. Menen vielä käymään vanhempieni luona isänpäivän vuoksi. Mutta kylläpä nämä viikonloput vaan hurahtavat nopeasti. Hurahtaisipa työviikotkin yhtä nopeasti. Perjantai-iltana pistin systostaatin ja lauantai menikin väsymyksen kanssa. Viikonlopusta jää jäljelle vain sunnuntai. Joskus mietin, että lopettaisin sytostaatit kokonaan, mutta pelkään, että kivut pahenisivat ja reuma etenisi nopeammin.

Eilen tuli maattua kissan kanssa sängyssä miltei koko päivä. Katselin Yle Areenaa ja sieltä 6-osaista brittisarjaa Räsynukke. Kertoi sarjamurhaajasta ja oli oikeastaan aika hyvä. Tai sanoisinko erittäin hyvä. Sen jälkeen katsoin vielä 4-osaisen sarjan Haamu menneisyydestä. Sekin oli varsin hyvä.

Eilen en jaksanut käydä kaupassa vaan kaivoin jääkaapista ja kaapeista kaikenlaista. Sekoitin säilöttyjen kikherneiden sekaan oliiviöljyä, korianteria, chiliä, suolaa ja ras el hanout -mausteseosta. Annoin makujen tasaantua jääkaapissa tunnin verran. Kaapista löytyi muutaman pähkinäpussin loput ja paahdoin pähkinät pannulla ja maustoin grillimausteella. Sekoitin porkkanaraasteesta ja ohueksi suikaloidusta kaalista salaatin, johon lisäsin rusinoita sekä Pirkan salaattisiemensekoitusta. Kastikkeeksi argan-öljyä, suolaa ja mustapippuria. Kuorin ja paloittelin muutaman perunan, jotka paistoin pannulla ja maustoin suolalla ja viherpippurilla. Lautaselle lisäksi keitetty kananmuna, kurkkua, makeaa sipulia, kirsikkatomaatteja, säilöttyjä raita- ja keltajuuria sekä Lidlin pikkusipuleita. 

Tänään tein keltajuurista kasvispihvejä. Porkkanan raastaminen eilen tavallisella raastinraudalla oli kipeille nivelille tuskallista, mutta aamulla muistin, että minullahan on jossain raastinkone. Sillä sai melko kovat keltajuuret helposti tasaiseksi raasteeksi.

Keltajuuripihveihin laitoin paahdettua sipulia, kananmunaa, juustoraastetta, suolaa, valkopippuria ja valkosipulijauhetta. Paistoin pihvit ohukaispannulla. Lisäksi salaattia sekä eiliseltä jääneitä pähkinöitä ja kaali-porkkanasalaattia. Nokare majoneesia vielä lisäksi.

Ulkona on jo aivan pimeää. Pitäisi lähteä, mutta Tikru istuu sylissäni eikä halua liikkua minnekään. Illemmalla vielä Stellan kanssa iltalenkki ja sitten nukkumaan. Eläkepäiviin enää 933 työpäivää (miinus lomat), 388 lauantaita ja sunnuntaita sekä 37 arkipyhää. 

Kylmää ja pimeää

 Marraskuu on inhottavinta aikaa vuodesta. Ei ole varsinaisesti vielä talvi, mutta ei enää syksykään. On puettava tarpeeksi päälle, kun lähtee ulos. Jossain lähistöllä on iso rakennustyömaa, jossa on räjäytelty peruskalliota jo muutaman kuukauden ajan. Lisäksi työmaalta kuuluu arkipäivisin kovaa kolinaa. Stella pelkää räjäytyksiä ja sen vuoksi se ei välttämättä suostu lähtemään omaa pihaani kauemmas. Joten ensin puen lämpimästi päälle, laitan koiran valjaisiin ja hihnaan, lähden ulos, koira tekee U-käännöksen ja haluaa takaisin sisälle. Yleensä työmaa hiljenee klo 16, mutta tänään kolina jatkui vielä sen jälkeenkin. Kesäisin on niin helppoa, kun ei tarvitse kuin laittaa avaimet ja koirankakkapussit taskuun sekä kengät jalkaan. Mutta tämä aika vuodesta...en tykkää. 

Lyhyt valoisa aika vuorokaudesta väsyttää. Tänään kävin lounastauolla lähikaupassa ja teki oikein hyvää olla hetken aikaa ulkona päivänvalossa. Minulla on kirkasvalolamppukin, mutta enhän minä muista laittaa sitä aamuisin päälle. Pitäisi varmaan hankkia ajastin, jolla saisi kirkasvalolampun syttymään jo vähän ennenkuin herätyskello soittaa.

Tähän aikaan vuodesta aamuisin peiton alla omassa sängyssä tuntuu niin mukavalta, että ei millään jaksaisi nousta ylös. Ja toivoo, että ollapa jo eläkkeellä! Eikä maistu oikein aamiainenkaan, koska on vielä puoliunessa herätyskellon soidessa. Tästä tietenkin seuraa, että kahvia kuluu taas paljon. Aamu alkaa kahvilla, aamupäivällä kahvia, lounaalla kahvia ja iltapäivällä taas kahvia. Monesti olen ajatellut, että nyt ryhdistäydyn ja alan syödä aamiaisen keittiön pöydän ääressä. Onhan minulla keittiössäkin mahdollisuus katsoa Ylen aamu -ohjelmaa. Mutta kun zombina raahautuu alakertaan keittiöön hakemaan kahvia, zombina raahautuu myös kahvimukinsa kanssa rappuset ylös takaisin makuuhuoneeseen ja tietokoneen ääreen. Onneksi tätä "mörökölliaikaa" on vain muutama kuukausi vuodessa. Helmikuussa jo helpottaa. 

Tänään tein vain tortilloita ja helpoimman kautta eli käyttäen paljon valmiita tuotteita  Valmis tortillalevy ensin mikroon hetkeksi aikaa lämpenemään. 

Tortillalevyn päälle Pirkan Valkosipulidippiä. 

Ruskistin jauhelihaa sekä silputtua sipulia. Lisäsin joukkoon Pirkan Taco-maustepussin, purkillisen tomaattimurskaa sekä purkillisen säilöttyjä kidneypapuja. 

Seuraavaksi jäävuorisalaattia, kurkkua, kirsikkatomaattia sekä makeaa sipulia silputtuna.

Kasvisten päälle Pirkka Parhaat Guacamole style topping -kastiketta. Avocadoja minulla ei ollut, joten tämä kastike sai kelvata. 

Suraavaksi vielä Pirkan Juustodippiä.

Lopuksi vielä jalapenoja ja tortilla rullalle. Helppoa ja nopeaa.

Vielä pitäisi jaksaa valvoa muutama tunti ja viedä sitten koira iltalenkille. Väsyttäisi jo nyt. Onneksi huomenna on jo torstai ja viikonloppu lähestyy. Olisipa jo helmikuu!

Kekri 2022

 Eilen tuli vietettyä kekriä. Jälleen yksin. Olisi ollut mahdollista tarjota kekripäivällinen tänään, mutta eihän se olisi kuitenkaan ollut sama kuin viettää kekriä eilen. Ihan jo siksikin, että kekripäivällisen valmistamisessa on aika iso työ ja sen vuoksi on ihanaa, kun kekriä seuraavan päivän saa vain olla tekemättä mitään eikä ole työpäivä.

Ensin ajattelin, että jätän kekrin kokonaan väliin, mutta en sittenkään halunnut jättää. Kekri on kuitenkin minulle vuoden tärkein juhla. Oma kekri oli helppo järjestää, kun ei ollut aikatauluja eikä tarvinnut miettiä mitään ruokarajoitteita. Pienen määrän tekeminen onnistui myös helposti, vaikka onkin vain tavallinen jääkaappi-pakastinyhdistelmä. 

Laitoin jo perjnatai-iltana puolen kilon palan porsaan kasleria kuivamarinadiin ja jääkaappiin yöksi. Valmistin siitä nyhtöpossun, johon nesteeksi laitoin glögiä. Alkuruuaksi loppukesästä säilömiäni kurkkuja, keltajuuria, raitajuuria ja pikkelssiä sekä Lidlistä ostamiani pikkusipuleita. Lisäksi näkkileipää, sienisalaattia ja katkarapusalaattia. 

Pääruuaksi siis nyhtöpossua, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Pitkässä hauduttamisessa glögi karamellisoitui hyvin. 

Jälkiruuaksi tein kerroskiisselin, jossa mehukiisseli kirsikasta ja maitokiisseli täysmaidosta. Tarkoitus oli laittaa kermavaahdon päälle vielä loppukesästä tekemääni rommi-kirskikkahyytelöä, mutta olin hakenut siskoni jääkaapista - missä minulla siis on yksi hylly lainassa omille ruuilleni - vahingossa aroniahillon enkä jaksanut pääruuan jälkeen lähteä enää hakemaan hyytelöä. 

Yleensä käyn kekriyönä koiran kanssa ulkona, mutta onneksi kävin eilen jo ennen päivällistä. Olin nimittän syötyäni jo niin väsynyt, että menin suoraan sänkyyn katsomaan suoratoistokanavia. Eikä tainnut kestää kovin kauaa, kun olin jo unessa. 

Neljän päivän vapaat ovat ohi ja huomenna alkaa taas arki. Tämän päivän saa kuitenkin vain olla ja nauttia hiljaisuudesta. 

Kai tämä oli vitsi, HSL?

 Minulla ei ole koskaan ollut autoa. Ei edes ajokorttia. Olen asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla ja julkinen liikenne on toiminut riittävän hyvin. Digitalisaatio on tuonut paljon hyvää. Enää ei tarvitse kantaa bussien aikatalukirjoja käsilaukussa. Ei tarvitse mennä R-kioskille ostamaan matkalippua. Kaikki löytyy netistä. Jopa reittiopas, johon laitat vain lähtöpaikkasi osoitteen sekä määränpääsi osoitteen. Asetuksista voit valita erilaisia vaihtoehtoja kuten "Vältä kävelyä" tai "Vältä vaihtoja". Reittiopas löytää sinulle parhaan mahdollisen reitin haluamillasi hakuehdoilla. 

Helsingin seudun liikennelaitos eli HSL on tehnyt viime vuosina paljon uudistuksia. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä on pyritty kehittämään. Joukkoliikenteestä on pyritty tekemään sujuvaa. Asukkaiden toivotaan yhä useammin valitsevan joukkoliikenteen henkilöauton sijasta. Minun kohdallani henkilöauto ei ole ollut ennenkään vaihtoehto, mutta viimeisimmät uudistukset, joilla on koitettu tehdä matkantekoa sujuvammaksi, ovat jossain määrin ihmetyttäneet minua. Ymmärrän, ettei täältä Pöhkörinteestä voi olla mitään 5 minuutin välein kulkevaa joukkoliikennettä yhtään mihinkään suuntaan. Kuitenkin tästä on sekä Helsingin että Espoon rajalle enintään 5 kilometriä. Pöhkörinne ei siis ole missään ihan korvessakaan. 

Ennen viimeisintä reittiuudistusta pääsin työpaikkani toimistolle noin 11 kilometrin päähän vain kahdella kulkuneuvolla. Elokuisen uudistuksen jälkeen on käytettävä kolmea kulkuneuvoa. Koska teen etätöitä ja käyn erittäin harvoin toimistolla, tämä ei ole ongelma. Mutta jos olisin lähityössä, hieman ihmettelisin, miten yhden vaihdon sijasta kaksi vaihtoa kannustaisi minua käyttämään joukkoliikennettä. Siis jos minulla olisi myös auto ja ajokortti käytettävissäni.

Tänään menin käymään ystäväni luona. Olen käynyt hänen luonaan ennenkin, mutta koska kaikki linjat on viimeisimmän uudistuksen mukana sekoitettu, oli katsottava taas reittioppaasta. Linja, jota olin tottunut käyttämään aiemmin, on vaihtanut reittiä. Linjasta, johon jouduin vaihtamaan vaihtopysäkillä, en ollut koskaan kuullutkaan. Uusi bussilinja siis. Reittioppaasta katsoin, millä pysäkillä minun pitää vaihtaa bussia. Eräkuja.......Eräkuja.....jokin muisto oppikouluajoilta 1970-luvulta sai pysäkin nimen kuulostamaan tutulta ja Louhelassahan pysäkki siis on. Hyvä juttu, tiesin, missä kohtaa täytyy jäädä bussista pois ja jäädä odottamaan toista bussia. 

Puuhastelin kotona hetken aikaa kaikkea muuta ja sitten mietin, että mikä ihme uuden bussilinjan numero olikaan. Jotta en siis Eräkujan pysäkillä hyppäisi väärään bussiin. Tarkistin reittioppaasta ja samalla katsoin, kuinka pitkään joutuisin odottamaan toista bussia. En meinannut uskoa silmiäni: vaihtoaikaa oli 1 minuutti. Siis YKSI MINUUTTI!! Ei tarvitse kovinkaan ihmeellistä tapahtua, kun myöhästyisin toisesta bussista. Ensimmäinen bussi minuutin myöhässä tai toinen bussi minuutin etuajassa.Hieman alkoi jo huolestuttaa, mutta olin optimistinen. Ajattelin, että  jos kaikki sujuu hyvin, saan kipeiden nivelteni kanssa loikattua bussista ulos niin vikkelästi, että ehdin pysäyttää perässä tulevan toisen bussin. 

Olin lähtöpysäkillä hyvissä ajoin. 10 minuuttia etuajassa. Olin jo ilmoittanut ystävälleni, että vaihtoaikaa on vain 1 minuutti ja jos myöhästyn jatkobussista, laitan hänelle viestiä. Istuin Pöhkörinteessä pysäkillä. Bussi ei tullut reittioppaan ilmoittamaan aikaan. Kului minuutti, kaksi, kolme, neljä ja viisi minuuttia. Ja sitten bussi tuli. Tiesin jo bussiin noustessani, että jos kuski ei paina vimmatusti kaasua, minulla ei ole pienintäkään toivoa ehtia Eräkujan pysäkille ajoissa. 

Bussissa sitten katsoin, kuinka usein uuden bussilinjan busseja kulkee. Eli kuinka kauan joudun odottelemaan Eräkujan pysäkillä seuraavaa bussia. Jos aiemmin 1 minuutin vaihtoaika oli tuntunutkin hieman haastavalta, nyt alaleukani meinasi tipahtaa bussin lattialle. Seuraava bussi tulisi noin 6 tunnin päästä. Kyllä, KUUDEN TUNNIN päästä. Tällaiselle iäkkäämmälle ja jo hieman vaikeasti liikkuvalle HSL:n loistava reittiuudistus siis tarkoitti sitä, että jos vaihto minuutissa ei onnistu, odottelet pysäkillä 6 tuntia seuraavaa bussia. Kai tämä oli vitsi, HSL?

Laitoin ystävälleni nopeasti viestiä ja hän tiesi kertoa, että heille tulee täältä suunnalta toinenkin bussi, mutta minun pitää jäädä jo aikaisemmin bussista pois. Hyppäsin bussista pois, kävelin toiselle pysäkille ja odottelin siellä 15 minuuttia. Ihan kohtuullinen aika, kun toinen vaihtoehto olisi ollut odotella 6 tuntia. Kaivoin uudelleen reittioppaan ja laitoin siihen uudet osoitteet. Reittiopas näytti reitin - myös kävelyreitin pysäkiltä ystäväni kotitalolle - ja olin tyytyväinen. Kerroin ystävälleni pysäkin, jolla reittiopas kehotti minua jäämään pois, ja ystäväni kertoi laittavansa poikansa koiran kanssa päivälenkille minua vastaan. 

Poikaa koirineen ei kuitenkaan näkynyt ja hetken päästä ystäväni poika soittikin ja kysyi, missä olen. Vastasin, että en ole ihan varma, keskellä jotain kerrostaloaluetta. Jäin kuitenkin oikealla pysäkillä pois. Väärä pysäkki! Lyhyin matka ystäväni luokse olisi ollut vasta seuraavalta pysäkiltä. Reittiopas kuitenkin kehotti jäämään jo edellisellä pysäkillä. Palasin takaisin pysäkille, kävelin tien vartta seuraavalle ja ystäväni poika koirineen tulikin jo vastaan.

Oli ihanaa käydä taas ystäväni ja hänen perheensä luona. Istua, rupatella, juoda kahvia, syödä voileipäkakkua ja banaanikakkua. Minulle sekä ystäväni miehelle eli "valtimorepeämäpikkuveljelleni" vielä pienet siivut brandyä kahvin kanssa. Takaisin kotiin sain autokyydin ystäväni veljeltä, jolla oli muutenkin asiaa Pöhkörinteeseen. 

Illalla kävin vielä hakemassa Vakiksesta ruokaa ja odotellessani join lasillisen punaviiniä. Huomenna olisi jälleen kekri. Minulle vuoden tärkein päivä. Tänäkin vuonna yksin. Siitä ehkä lisää huomenna tai sunnuntaina.