Joulu 2020

 Tänä vuonna vietimme joulua pienemmällä porukalla. Olin iloinen, kun tyttäreni puolisoineen pystyivät olemaan etätöissä pai viikkoa ennen joulua  ja siten tulla meille jouluksi. Samoin vanhempani viettivät joulua meillä. Joulun alla olin hyvin väsynyt, koska heräilen monta kertaa yössä. En edes tiedä, miksi. Älyrannekkeeni kertoo, että useimpina öinä yöuneni laatu on ollut huonoa.

Väsymyksen vuoksi aloitin jouluvalmistelut oikeastaan vasta maanantaina. Siivosin vain vähän. Joulukinkun ostin valmiiksi viipaloituna, samoin graavilohen, kylmäsavulohen ja lämminsavulohen. Perunalaatikon, lanttulaatikon ja rosollinkin ostin valmiina, mutta porkkanalaatikon tein itse. Riimihärän olin tehnyt jo aiemmin valmiiksi pakastimeen eikä jouluaattona tarvinnut kuin siivuttaa se viipalointikoneella. Riimihärän kanssa tarjosin kermaviilistä ja piparjuuritahnasta sekoitettua kastiketta. Lohille tein itse hovimestarinkastikkeen. Croustadeseista täytin puolet kylmäsavulohi- ja katkaraputäytteellä ja puolet savuporotäytteellä. Täytteet oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Jälkiruuan tein valmiista luumumoussesta, johon lisäsin piparkakkumurskaa sekä kinuskikastiketta. 

Pandemian vuoksi Joulupukki ei päässyt tänä vuonna käymään lähisuvun lasten luona, mutta ilahdutti suvun pieniä videopuhelulla. Meillä muilla oli naurussa pitelemistä, kun lapset olivat Joulupukin soitosta niin iloisia. 

Eilen eli joulupäivänä en tehnyt oikeastaan mitään. Paitsi tiskasin aattoillan astiat, kävin koiran kanssa lenkillä, söin jouluruokia ja katsoin Netflixiä sekä Cmorea. Olin suunnitellut tekeväni monta asiaa tänään, mutta laiskotteluksi on mennyt tämäkin päivä. Enkä ole ollut ainoa. 

Olisi pitänyt ottaa joulun ja uuden vuoden välipäivät lomaa, mutta töissä on sen verran kiirettä, että en oikein voi. Toisaalta loma voisi olla parempi keväämmällä, kun on jo valoisampaa. Saisin paremmin jotain aikaankin, kun valoisia tunteja olisi vuorokaudessa enemmän. Tai sitten vain odotan kesälomaani. Eihän siihenkään ole enää kuin 5 kuukautta aikaa. Toivottavasti pystyn aloittamaan kesälomani jo toukokuun viimeisellä viikolla kuten yleensä. Viime kesälomanihan alkoi työkiireiden vuoksi 3 viikkoa tavallista myöhemmin. 

Pandemiatilanne näyttäisi kääntyneen hieman parempaan suuntaan, mutta syynä voi olla joulu ja se, että ihmiset eivät välttämättä ole käyneet yhtä aktiivisesti koronatesteissä kuin aiemmin. 

"Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle"

 En nyt tiedä, voinko oikeastaan näinkään sanoa kuten otsikossa kirjoitin. Joulu tulee. Se tulee joka vuosi. Vieläpä samana päivänä joka vuosi. Joskus sataa lunta, useimmiten ei. Mutta mikä tekee joulun? Tekeekö sen lahjat, koristeet  ja jouluvalot? Ainakin minulle tekee. Ja hyvä ruoka sekä yhdessäolo rakkaiden kanssa. 

Vuoden pimein aika on minulle vuosi vuodelta aina vain raskaampaa. En jaksaisi olla hereillä kuin ne muutamat tunnit, jolloin on valoisaa. Älyrannekkeeni kertoo, että nukun jo noin 12 tuntia vuorokaudessa. Yleensä herään monta kertaa yössä, mutta joskus en herää kertaakaan. 

Olen ehdottomasti valon lapsi. Vaikka olenkin syntynyt lokakuussa, olen elossa keväällä ja kesällä, syksyn tullen vaivun ainakin jonkinlaiseen horrokseen. Mieli voi vielä olla mukana, mutta jaloissa ja käsissä on lyijypainot. En vain jaksaisi tätä vuodenaikaa. 

Pandemian vuoksi en ole oikein löytänyt joulutunnelmaakaan. Eikä ulkona pimeässä vesisade auta asiaa lainkaan. Jostain joulu on kuitenkin kaivettava. Tänä koronavuonna eiryisesti sieltä, missä joulu jäisi ehkä kokonaan viettämättä. En ole Joulupukki enkä tonttukaan, mutta jos parilla hiiren klikkauksella saan jollekin perheelle kinkut, laatikot ja rosollit joulupöytään, miksi en tekisi niin? Tai jos yksin asuville saan muutamassa minuutissa jouluksi niin ruuat kuin juomatkin lähiöravintolaan, miksi en tekisi niin? 

Koronajouluna 2020 joulu ei ehkä sittenkään synny lahjoista, koristeista ja jouluvaloista. Ehkä joulu syntyykin omastaan jakamisesta ja hvyästä mielestä. Pienestä askeleesta ihmiselle, mutta suuresta harppauksesta ihmiskunnalle. Pidetäänhän toisistamme huolta? Niistäkin, joita ei ehkä tunneta kovin hyvin?

Etäpikkujoulut

 Torstaina oli työpaikallani etäpikkujoulut. Aiempina vuosina emme ole viettäneet varsinaisia pikkujouluja lainkaan vaan sekä asiakkaiden että yhteistyökumppeneiden glögijuhlan. Pandemian vuoksi glögijuhla jäi tältä vuodelta pois ja päätimme viettää työntekijöiden kesken etäpikkujoulut. Jokainen sai tilata itselleen syötävää ja aluksi olin ajatellut tilaavani taas Taco Bellistä. Päätin kuitenkin tehdä itse pikkujouluruokani. Alkuruuaksi laitoin riimihärkää, jota oli joulua varten jo pakastimessa. Lisäksi avokadosalaattia, punasipulia, punaviiniin säilöttyjä salottisipuleita ja yrttimarinoituja valkosipulinkynsiä. 

Pääruuaksi paistoin vain naudan ulkofilepihvin ja sen kanssa chimichurri-kastiketta sekä ruusukaaleja. Pihvikin oli helppo tehdä etukäteen valmiiksi ja lämmittää vain mikrossa. 

Jälkiruuaksi vielä espresso sekä mutakakkua, kinuskikastiketta, vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja muutama mansikka. 

Pikkujouluissamme ei ollut mitään eritysitä ohjelmaa, mutta juttu luisti silti. Osalla meistä jopa vajaan tunnin pidempään kuin mihin asti pikkujoulujen oli tarkoitus kestää. 

Pandemiatilanne vain jatkuu ja jatkuu. Ja tulee jatkumaankin. Tätä kirjoittaessani kuuntelen eduskunnan täysistuntoa ja aika selvää on, ettei tilanne tule vähään aikaan muuttumaankaan. Ei ainakaan ennen ensi kesää. En yhtään ihmettele ihmisiä, joille on jo iskenyt "koronaväsymys". Paljon puhetta, vähän tekoja. Vaikka viihdynkin varsin hyvin kotona, kieltämättä minuakin on alkanut jo kyllästyttää. Ei tarvitse ajatellakaan museokortin uusimista tai  kulttuuri- ja liikuntaedun ottamista ensi vuodelle.  

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020

Ensimmäistä kertaa pandemian alun jälkeen minun ei tarvinnut syödä päivällistä yksin. Vaikka pääkaupunkiseudulle annettu suositus olla tapaamatta muita ihmisiä pienensikin itsenäisyyspäivä päivällisseurueen kokoa, oli ihanaa pitkästä aikaa istua yhteisen pöydän ääreen vanhempieni kanssa.

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Huomenna on jälleen maanantai ja työpäivä. Vanhempieni lähdettyä käytin vielä koiran iltalenkillä ja nyt voisin mennä jo nukkumaan. Ensi viikolla on työpaikan etäpikkujoulut ja pitää suunnitella vielä pikkujoulujeni menu. On keksittävä jotain, mitä nyt kaapeissa olevista tarvikkeista saa aikaiseksi. Seuraava Citymarketin kotiinkuljetus kun tulee vasta perjantaina ja unohdin koko pikkujoulut. 

Pandemiatilanne on mitä on. Kestää varmasti vielä pitkään ennenkuin ollaan taas heinäkuun lukemissa.