Rautahäät

 Viime tiistaina vanhempani viettivät rautahäitään eli 70-vuotishääpäiväänsä. Sovimme siskoni kanssa järjestävämme vanhemmille juhlat. Olin ottanut tiistain töistä vapaaksi, jotta ehdin tehdä rauhassa oman osuuteni juhlien järjestelyistä. Päädyimme tarjoamaan kahta lajia voileipäkakkua sekä täytekakkua. 

Teen melkein mitä tahansa ruokaa, mutta leipominen ei ole minun juttuni. Olisin voinut päästä helpommalla ja lisäksi saada paljon hienomman kalakakun, jos olisin tilannut sellaisen konditoriasta. Halusin kuitenkin tehdä itse, koska tämä oli ainoa kerta elämässäni, kun pääsin järjestämään rautahäitä. Tai edes osallistumaan sellaisiin. 

Ensimmäinen ongelma tuli, kun minulla ei ollut voileipäkakun tekemiseen sopivaa vuokaa. Onneksi oli kaksi matalahkoa uunivuokaa. Toinen hieman isompi ja toinen pienempi. Maanantaina illalla ladoin leipäviipaleet vuokiin, kostutin veden ja sitruunamehun sekoituksella ja levitin täytteet. Yhden täytteen tein majoneesista, tuorejuustosta ja kylmäsavulohesta. Toiseen käytin katkarapuja, makeaa sipulia, maustekurkkua, tuorejuustoa ja majoneesia. Kolmanteen tuli keitettyä kananmunaa, majoneesia ja tuorejuustoa. Laitoin vuuat yöksi jääkaappiin. 

Tiistaina mietin, miten ihmeessä saan kumottua kakut tarjottimelle. Alempi kerros ei ollut ongelma, mutta pelkäsin pienemmän kakun hajoavan kumottaessa. Pelkoni oli turha, koska kakku oli tiivistynyt oikein hyvin. Kuorrutin voileipäkakun tuorejuuston ja majoneesin seoksella, ripottelin reunoille juustoraastetta ja päälle laitoin kurkusta leikattuja "kruunuja", kirsikkatomaatteja, retiiseistä leikattuja kukkia sekä katkarapuja. Vielä sitruunaviipale ja vähän tilliä. 

Siskoni on paljon parempi leipuri ja on myös taitavampi tekemään erilaisia koristeita. Hän teki juhliin savuporoa ja kinkkua sisältävän voileipäkakun ja teki siitä kukkakimpun näköisen. 

Makeaksi kakuksi siskoni oli tehnyt mustikka-sitruuna-juustokakun, jossa koristeena karamellisoituja sitruunaviipaleita. Olin tilannut edellisellä viikolla kakun päälle hääparikoristeen. 

Olin tilannut myös shampanjalaseihin laitettavat morsian- ja sulhanen -koristeet. 

Lisäksi ostimme siskoni kanssa 70 ruusua: yksi jokaista avioliittovuotta kohden. 

 Tarjottavia oli juuri sopivasti. Siskoni harvoin käyttää korsteelisia kuppejaan, jotka muistaakseni ovat hänen anoppinsa peruja. Mutta nyt nämä vanhat kauniit kahvikupit olivat arvoisissaan juhlissa.

Vanhempani olivat onnelisia mukavista juhlista ja ajastaan läheistensä kanssa. Istuimme yhdessä monta tuntia. Oli ihanaa katsoa, miten onnellisia yhdessä vanhempani ovat edelleenkin. Ja miten kauniisti isäni puhui äidistä! Kun suolaiset tarjottavat oli syöty, vanhempani leikkasivat yhdessä täytekakun. Aivan kuten hääparin kuuluukin leikata. Koska en julkaise muista ihmisistä tunnistettavia kuvia blogissani, tässäki kuvassa on kasvot peitetty. 

Kesän viimeiset juhlat on nyt järjestetty. Ensi viikonloppuna ystäväni perheineen tulee meille viettämään pizzailtaa, mutta pizzat tilataan paikallisesta Pizza Drivestä. He olivat muutama viikko sitten meillä grillaamassa, siitä en ole tehnyt blogiini päivitystä. Ihan vain siksi, että en ehtinyt ottaa juurikaan valokuvia. 

Sooseja

 Muutamia vuosia sitten sain maistaakseni Tannisen Chilinen -nimisen yrityksen valmistamia chilituotteita. Ihastuin välittömästi! Niitä sai ostaa mm Helsingin keskustassa Sokoksen alla olevasta S-marketista sekä monilta nk maalaismarkkinoilta. Markkinoilla ei ole -sattuneesta syystä - tullut viime vuosina käytyä kovin usein ja S-marketkin lopetti tuotteiden myynnin. Kun joulukuussa kävin Tuomaan markkinoilla, etsin katsellani Tannisen Chilisen myyntipistettä. Ei ollut. 

Viime viikonloppuna minulle selvisi, että yrityksen nimi onkin vaihtunut. Valmistavat samoja tuotteita edelleen yrityksenä Soosipojat. Ja löytyipä netistä verkkokauppakin, josta niitä sai tilata. Eilen kävin hakemassa paketin postista.

Huomenna olisi taas työpäivä. Aamulla tulee Citymarketin toimitus ja jääkaappini täyttyy tiistaita varten hankituista tarvikkeista. Tiistain olen ottanut siis vapaaksi vanhempieni 70-vuotishääpäivän vuoksi. Tiistain jälkeen on tämän kesän juhlat juhlittu ja voi alkaa jo suuntautua kohti syksyä. Lomaa on vielä jäljellä, mutta taidan pitää  vain yksittäisiä lomapäiviä eli pidennettyjä viikonloppuja. 

Mummot radalla ja koronan odottelua

 Kesälomani oli siis jo kesäkuun alussa. Kaksi viikkoa. Loman alussa kävin taas kontrolliverikokeissa. Toiveikkaana odotin lääkärin soittoa. Toiveikkaana siksi, että olisi ollut ihanaa saada jo lopettaa sytostaattilääkitys. Valitettavasti niin ei käynyt. Seuraava kontrolli puolen vuoden päästä. Lääkäri kuitenkin epäili, että joudun käyttämään sytostaatteja vielä ainakin vuoden, mahdollisesti pidempäänkin. Oikeassa lonkassani nivelrikko pahenee ja joudun siis olemaan vielä pitkään ilman mitään kipulääkkeitä. Tuskallinen vuosi edessä!!! Lisäksi joudun edelleenkin olemaan varovainen koronaviruksen suhteen. Tylsää!!!

Alkuvuodesta 2020 ostin kolme kappaletta lippuja Iskelmä Myyrmäki – Food, Beer & Wine Festival -tapahtumaan. Pandemian vuoksi tapahtuma siirtyi ensin kesään 2021 ja sen jälkeen kesään 2022. Ostamani liput olivat kuitenkin edelleen voimassa. Ensin mietin, että heitän liput vain roskiin, mutta satuin mainitsemaan lipuista Facebookissa tapahtuman jälkimmäisenä päivänä. Ensin yksi ystäväni ehdotti, että lähtisimme tapahtumaan yhdessä. En ollut nähnyt häntä moneen vuoteen ja koska tapahtuma kuitenkin järjestettiin ulkona, päätin lähteä. Ehdotin toiselle ystävälleni lähtemistä mukaamme ja hän suostui. Hänkään ei ollut käynyt pitkään aikaan yhtään missään. 

Minulle tulikin sitten kiire. Kiire käyttää koira ulkona, etsiä jotain sopivaa päälle pantavaa ja käydä suihkussa. Piti vielä tarkistaa bussin aikataulu. Lopulta olin bussissa matkalla Myyrmäkeen. "Kuonokoppa" eli FFP3-hengityssuojain naamallani, koska en päässytkään vielä eroon sytostaateista. 

Oli mukavan aurinkoinen alkuilta. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma. Tuuli puhalsi vilvoittavasti. Ihmisiäkin oli sillä tavalla sopivasti, etten kokenut tarpeelliseksi pitää "kuonokoppaa". Tätä asiaa tosin harmittelin myöhemmin. 

Lauantaina esiintyjinä olivat Arttu Wiskari, Chisu, Erin, Popeda, Kaija Koo sekä Reino Nordin. Tulimme paikalle vasta sitten, kun Chisu oli jo lopettelemassa vuoroaan. Ei kuitenkaan haitannut, pääasia oli, että osallistuimme. 

Popedan aloittaessa esiintymisensä lavan edessä alkoi olla niin paljon tungosta, että en enää yrittänytkään päästä lähemmäksi. Ja sen vuoksi minulla ei ole valokuviakaan muista esiintyjistä. Valitsimme pöydän, joka taisi olla kaikista kauimpana esiintymislavasta. Ja koska minä olen minä, piti tietenkin saada ruokaakin. 

Tapahtuman loputtua pääsin toisen ystäväni kyydissä autolla kotiin. Oli aivan ihanaa käydä pitkästä aikaa yhtään missään ja varsinkin kuuntelemassa elävää musiikkia. Ja tietysti tapaamassa ystäviä. 

Seuraavalla viikolla kyydin tarjonnut ystäväni kertoi olevansa sairaana ja menevänsä seuraavana päivänä koronatestiin. Toinenkin ystävistäni oli ollut tukkoinen, mutta hänen kohdallaan ensisijainen oletus oli siitepölyallergia, koska heinien kukinta oli juuri silloin pahimmillaan ja hän on heinille allerginen. Aloin tietysti koronatestiin menosta kuultuani miettiä, voisiko kyseessä tosiaan olla korona ja jos, miten suuri riski minullakin oli saada tartunta. Seuraavana päivänä ystäväni koronatesti näytti positiivista. Olin ollut hänen kyydissään tapahtumapäivän iltana ja ajattelin, että ei virus varmaan silloin ollut tarttunut. Mutta olisinko voinut saada sen yleisötapahtumasta? Vietin kuitenkin suurimman osan ajasta kaukana esiintymislavasta, joten suhatauduin tilanteeseen luottavaisin mielin. Kun toinenkin ystävistäni teki koronatestin ja tulos oli positiivinen, tajusin, että tartunnan saattoi saada myös kaukana esiintymislavasta. 

Siitä alkoikin jännittäminen. En tietystikään haluaisi sytostaattihoitojen vuoksi koronatartuntaa, mutta eniten alkoi harmittaa mahdollisuus, että en pääsekään äitini 95-vuotissyntymäpäiville. Mikäli vielä olisin kovin sairas, en pystyisi auttamaan siskoanikaan ruokien valmistelemisessa. Mitään oireita minulla ei kuitenkaan ollut. Itseasiassa tunsin itseni terveemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Varmasti sen vuoksi, että heinät ovat ainoa, joiden siitepölylle en ole allerginen. Päivät kuluivat ja lopulta tein varmuuden vuoksi koronatestin. Näytti negatiivista. 

Pysyttelin omissa oloissani eli en käynyt tapaamassa edes vanhempiani ennenkuin oli kulunut 14 vuorokautta mahdollisesta altistumisesta. Kun mitään oireita ei tullut, huokaisin helpotuksesta ja olin iloinen, että pääsin osallistumaan ja valmistelemaan äitini juhlia. Mietin kuitenkin, että sen ainoan kerran, kun mummot lähtevät radalle ja olen ilman FFP3-hengityssuojainta, tulikin tällainen huolen aihe. 

Eilinen meni monenlaisissa kotitöissä. Koska töissä on nyt hiljaista ja minulla vielä pari viikkoa kesälomaa, päätin ottaa tämänkin päivän lomaa. Tarkoitus oli jatkaa eilen aloittamiani kotitöitä tänään, mutta oikea lonkkani vihoitteli niin, etten ole saanut tänään juuri mitään aikaiseksi. Jospa huomenna olisi parempi päivä!