Joulu 2020

 Tänä vuonna vietimme joulua pienemmällä porukalla. Olin iloinen, kun tyttäreni puolisoineen pystyivät olemaan etätöissä pai viikkoa ennen joulua  ja siten tulla meille jouluksi. Samoin vanhempani viettivät joulua meillä. Joulun alla olin hyvin väsynyt, koska heräilen monta kertaa yössä. En edes tiedä, miksi. Älyrannekkeeni kertoo, että useimpina öinä yöuneni laatu on ollut huonoa.

Väsymyksen vuoksi aloitin jouluvalmistelut oikeastaan vasta maanantaina. Siivosin vain vähän. Joulukinkun ostin valmiiksi viipaloituna, samoin graavilohen, kylmäsavulohen ja lämminsavulohen. Perunalaatikon, lanttulaatikon ja rosollinkin ostin valmiina, mutta porkkanalaatikon tein itse. Riimihärän olin tehnyt jo aiemmin valmiiksi pakastimeen eikä jouluaattona tarvinnut kuin siivuttaa se viipalointikoneella. Riimihärän kanssa tarjosin kermaviilistä ja piparjuuritahnasta sekoitettua kastiketta. Lohille tein itse hovimestarinkastikkeen. Croustadeseista täytin puolet kylmäsavulohi- ja katkaraputäytteellä ja puolet savuporotäytteellä. Täytteet oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Jälkiruuan tein valmiista luumumoussesta, johon lisäsin piparkakkumurskaa sekä kinuskikastiketta. 

Pandemian vuoksi Joulupukki ei päässyt tänä vuonna käymään lähisuvun lasten luona, mutta ilahdutti suvun pieniä videopuhelulla. Meillä muilla oli naurussa pitelemistä, kun lapset olivat Joulupukin soitosta niin iloisia. 

Eilen eli joulupäivänä en tehnyt oikeastaan mitään. Paitsi tiskasin aattoillan astiat, kävin koiran kanssa lenkillä, söin jouluruokia ja katsoin Netflixiä sekä Cmorea. Olin suunnitellut tekeväni monta asiaa tänään, mutta laiskotteluksi on mennyt tämäkin päivä. Enkä ole ollut ainoa. 

Olisi pitänyt ottaa joulun ja uuden vuoden välipäivät lomaa, mutta töissä on sen verran kiirettä, että en oikein voi. Toisaalta loma voisi olla parempi keväämmällä, kun on jo valoisampaa. Saisin paremmin jotain aikaankin, kun valoisia tunteja olisi vuorokaudessa enemmän. Tai sitten vain odotan kesälomaani. Eihän siihenkään ole enää kuin 5 kuukautta aikaa. Toivottavasti pystyn aloittamaan kesälomani jo toukokuun viimeisellä viikolla kuten yleensä. Viime kesälomanihan alkoi työkiireiden vuoksi 3 viikkoa tavallista myöhemmin. 

Pandemiatilanne näyttäisi kääntyneen hieman parempaan suuntaan, mutta syynä voi olla joulu ja se, että ihmiset eivät välttämättä ole käyneet yhtä aktiivisesti koronatesteissä kuin aiemmin. 

"Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle"

 En nyt tiedä, voinko oikeastaan näinkään sanoa kuten otsikossa kirjoitin. Joulu tulee. Se tulee joka vuosi. Vieläpä samana päivänä joka vuosi. Joskus sataa lunta, useimmiten ei. Mutta mikä tekee joulun? Tekeekö sen lahjat, koristeet  ja jouluvalot? Ainakin minulle tekee. Ja hyvä ruoka sekä yhdessäolo rakkaiden kanssa. 

Vuoden pimein aika on minulle vuosi vuodelta aina vain raskaampaa. En jaksaisi olla hereillä kuin ne muutamat tunnit, jolloin on valoisaa. Älyrannekkeeni kertoo, että nukun jo noin 12 tuntia vuorokaudessa. Yleensä herään monta kertaa yössä, mutta joskus en herää kertaakaan. 

Olen ehdottomasti valon lapsi. Vaikka olenkin syntynyt lokakuussa, olen elossa keväällä ja kesällä, syksyn tullen vaivun ainakin jonkinlaiseen horrokseen. Mieli voi vielä olla mukana, mutta jaloissa ja käsissä on lyijypainot. En vain jaksaisi tätä vuodenaikaa. 

Pandemian vuoksi en ole oikein löytänyt joulutunnelmaakaan. Eikä ulkona pimeässä vesisade auta asiaa lainkaan. Jostain joulu on kuitenkin kaivettava. Tänä koronavuonna eiryisesti sieltä, missä joulu jäisi ehkä kokonaan viettämättä. En ole Joulupukki enkä tonttukaan, mutta jos parilla hiiren klikkauksella saan jollekin perheelle kinkut, laatikot ja rosollit joulupöytään, miksi en tekisi niin? Tai jos yksin asuville saan muutamassa minuutissa jouluksi niin ruuat kuin juomatkin lähiöravintolaan, miksi en tekisi niin? 

Koronajouluna 2020 joulu ei ehkä sittenkään synny lahjoista, koristeista ja jouluvaloista. Ehkä joulu syntyykin omastaan jakamisesta ja hvyästä mielestä. Pienestä askeleesta ihmiselle, mutta suuresta harppauksesta ihmiskunnalle. Pidetäänhän toisistamme huolta? Niistäkin, joita ei ehkä tunneta kovin hyvin?

Etäpikkujoulut

 Torstaina oli työpaikallani etäpikkujoulut. Aiempina vuosina emme ole viettäneet varsinaisia pikkujouluja lainkaan vaan sekä asiakkaiden että yhteistyökumppeneiden glögijuhlan. Pandemian vuoksi glögijuhla jäi tältä vuodelta pois ja päätimme viettää työntekijöiden kesken etäpikkujoulut. Jokainen sai tilata itselleen syötävää ja aluksi olin ajatellut tilaavani taas Taco Bellistä. Päätin kuitenkin tehdä itse pikkujouluruokani. Alkuruuaksi laitoin riimihärkää, jota oli joulua varten jo pakastimessa. Lisäksi avokadosalaattia, punasipulia, punaviiniin säilöttyjä salottisipuleita ja yrttimarinoituja valkosipulinkynsiä. 

Pääruuaksi paistoin vain naudan ulkofilepihvin ja sen kanssa chimichurri-kastiketta sekä ruusukaaleja. Pihvikin oli helppo tehdä etukäteen valmiiksi ja lämmittää vain mikrossa. 

Jälkiruuaksi vielä espresso sekä mutakakkua, kinuskikastiketta, vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja muutama mansikka. 

Pikkujouluissamme ei ollut mitään eritysitä ohjelmaa, mutta juttu luisti silti. Osalla meistä jopa vajaan tunnin pidempään kuin mihin asti pikkujoulujen oli tarkoitus kestää. 

Pandemiatilanne vain jatkuu ja jatkuu. Ja tulee jatkumaankin. Tätä kirjoittaessani kuuntelen eduskunnan täysistuntoa ja aika selvää on, ettei tilanne tule vähään aikaan muuttumaankaan. Ei ainakaan ennen ensi kesää. En yhtään ihmettele ihmisiä, joille on jo iskenyt "koronaväsymys". Paljon puhetta, vähän tekoja. Vaikka viihdynkin varsin hyvin kotona, kieltämättä minuakin on alkanut jo kyllästyttää. Ei tarvitse ajatellakaan museokortin uusimista tai  kulttuuri- ja liikuntaedun ottamista ensi vuodelle.  

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020

Ensimmäistä kertaa pandemian alun jälkeen minun ei tarvinnut syödä päivällistä yksin. Vaikka pääkaupunkiseudulle annettu suositus olla tapaamatta muita ihmisiä pienensikin itsenäisyyspäivä päivällisseurueen kokoa, oli ihanaa pitkästä aikaa istua yhteisen pöydän ääreen vanhempieni kanssa.

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Huomenna on jälleen maanantai ja työpäivä. Vanhempieni lähdettyä käytin vielä koiran iltalenkillä ja nyt voisin mennä jo nukkumaan. Ensi viikolla on työpaikan etäpikkujoulut ja pitää suunnitella vielä pikkujoulujeni menu. On keksittävä jotain, mitä nyt kaapeissa olevista tarvikkeista saa aikaiseksi. Seuraava Citymarketin kotiinkuljetus kun tulee vasta perjantaina ja unohdin koko pikkujoulut. 

Pandemiatilanne on mitä on. Kestää varmasti vielä pitkään ennenkuin ollaan taas heinäkuun lukemissa. 

Joululahjaostoksilla

Päivystysviikko lähenee loppuaan. Seuraava päivystysvuoro onkin sitten vasta ensi vuonna. 

Olin ajatellut antaa kaikille läheisilleni joululahjat vain rahana, mutta tänään muutin mieltäni. Joulun alla on mukavaa paketoida lahjoja. Siitäkin huolimatta, että paketoimistaitoni ovat surkeat. Teen jouluostokseni verkkokaupoista ja Posti toimittaa paketit kotiovelle. Minulla ei ole vielä oikein joulun tunnelmaa, mutta se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Onhan vielä marraskuu ja itsenäisyyspäiväkin ennen joulua. Parvekkeelleni laitoin jo jouluvalot. Ja valmistin myös aaton alkupalapöytään riimihärkää. Kuivamausteseokseen laitoin runsaasti merisuolaa, kuivattuja yrttejä (oreganoa, timjamia, basilikaa), pippurirouhetta, kuivarrua valkosipulia sekä kuivattua chiliä. Naudan ulkofilepalaan hieroin mausteseoksen ja annoin olla 2 vuorokautta jääkaapissa maustumassa.

Tämän jälkeen laitoin lihapalan astiaan ja kaadoin päälle niin paljon punaviiniä (noin 2 litraa), että koko liha oli peittynyt viiniin. Annoin lihan olla viinissä jääkaapissa toiset 2 vuorokautta. Sen jälkeen nostin lihapalan viinistä ja laitoin pakastimeen. Jouluna viipaloin lihasta paperinohuita viipaleita.

Osan mausteisesta viinistä laitoin jääpalapusseihin ja pakastimeen. Niitä voi käyttää myöhemmin kastikkeiden ja patojen mausteena. Osan laitoin jauhelihakastikkeeseen. 

Huomenna tulee vielä kerran huoltomiehiä käymään. Jospa nyt saisivat asunnossani lämmitysjärjestelmän automaattisäätimenkin toimimaan. Aamupäivällä Posti toimittaa tilaamani paketin, jossa on 50 kpl FFP3-tason hengityssuojaimia. Eilen iltalenkille lähtiessäni siskoni oli samaan aikaan pihalla viemässä roskia ja teimme iltalenkin yhdessä. Hänkin varoo nyt tavallista enemmän kaikkia tartuntariskejä ja annoin hänelle kasan hengityssuojaimia. Tyttäreni tulee hakemaan niitä itselleen ja puolisolleen viikonloppuna. 

Vagabondassa vaihtuu taas omistaja. Uusi omistaja aloittaa 1.12. En vielä tiedä, kuka tai millainen uusi omistaja on ja ennen kaikkea on vielä suuri mysteeri, millainen tulee olemaan uuden Vagabondan ruokalista. Olisi ollut mukava mennä käymään ravintolan viimeisenä iltana kuten olin silloin, kun edellisen kerran omistaja vaihtui. Nykyisillä uusilla tartuntaluvuilla en kuitenkaan mene. 

En tullut hullua hurskaammaksi

Töiden jälkeen pitkästä aikaa katselin tai oikeammin kuuntelin Yle Areenalta Sosiaali- ja terveysministeriön  tiedotustilaisuuden. Paljon puhetta, mutta ei mitään uutta. Ei oikeastaan mitään, mitä ei olisi kerrottu jo keväälläkin vastaavissa tilaisuuksissa. Jäin miettimään, kuinka moni suomalainen enää katsoo tiedotustilaisuuksia? Varsinkin, kun ne tulevat sellaiseen aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat yleensä töissä tai opiskelemassa? Jaksavatko ihmiset työpäivänsä jälkeen katsoa niitä? Kenelle nämä ovat oikeastaan enää tarkoitettu? Vain medialleko?

Suurin osa kerrotuista asioista oli itsestäänselvyyksiä. "Yksilölajeissa on pienempi riski saada tartunta kuin joukkuelajeissa." Aivanko totta? Enpä olisi osannut arvatakaan! Varsinkaan, kun on maaliskuusta lähtien korostettu turvavälien merkitystä tartuntojen ehkäisyssä. Joulun vieton osalta ei kuulemma pitäisi osallistua suuriin yleisötapahtumiin. Joulukirkkoa lukuunottamatta suuret yleisötilaisuudet eivät ole tainneet kuulua suomalaisten jouluperinteisiin ennen pandemiaakaan. Ohjeistus sukujoulujen viettämiseen oli niin ympäripyöreä ja epämääräinen, että viettipä joulunsa miten tahansa, on noudattanut ohjeistusta. Kunhan ei osallistu suuriin yleisötapahtumiin. 

Tänään alkuillasta tiedotettiin, että pääkaupunkiseutu eli Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat siirtyneet kiihtymisvaiheesta  leviämisvaiheeseen. Ei siis koko Uusimaa vaan ainoastaan pääkaupunkiseutu. Huomenna klo 11 asiasta tiedotetaan lisää. On tulossa uusia rajoituksia. Vai lieneekö kuitenkin vain suosituksia, se selviää huomenna. Alanko jo kuulostaa skeptiseltä?

Hyvä puoli tässä myrskyisässä ja sateisessa marraskuun torstaissa on, että 32 päivän päästä päivä alkaa jälleen pitenemään. Voi alkaa odotta kevättä ja kesää. Sen kunniaksi vähän tapaksia ja lasillinen punaviiniä. 

Huomenna ylittyy 20 000 tartuntaa

Oikeasti minun piti kirjoittaa keskustelukulttuurin muuttumisesta Suomessa. Aiheesta on ollut viime päivinä mediassa. Eilen mietin asiaa paljon, monesta eri näkökulmasta. Vielä illalla  nukkumaan mennessäni minulla oli mielessäni suunnilleen valmis blogikirjoitus, mutta en jaksanut enää nousta tietokoneen ääreen kirjoittamaan. 

Tänään pääni onkin aivan tyhjä aiheesta. Olisipa ollut eilen sanelukone, johon olisin voinut höpistä ajatuksiani. Nyt olisin vain kirjoittanut saneluni puhtaaksi. Vielä parempi olisi puheentunnistussovellus, jolloin teksti olisi syntynyt tietokoneelle reaalikaikaisesti. Nyt minulla ei siis ole mitään sanottavaa koko aiheesta. Ainakaan tällä kertaa.

Pandemiatilanne on mitä on. Uudellamaalla ollaan siirtymässä kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen. Toistaiseksi HUS:issa eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ei ole vielä sairaaloissa niin paljon covid-19 -potilaita, että kaikki leviämisvaiheen kriteerit täyttyisivät. Lisäksi jäljittämisen osalta ollaan edelleen ylitetty 50%:n jäljitettävyys, koska monet uudet tartunnat katsotaan tapahtuneen kotona, vaikka ei olekaan tietoa, mistä koronavirus on tullut kotiin. Näin päästään jäljitettävyydessä 60%:iin, vaikka todellisuudessa vain 40% tartuntojen todellisista lähteistä pystytyään selvittämään. 

Perjantai 13. päivä

Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen vuosi. Perjantai 13. päivä sen sijaan oli ihan tavallinen. Päivällä töitä, koiran kanssa ulkoilua ja nyt television katsomista. Olohuoneeni on täynnä avaamattomia pahvilaatikoita. Huomenna alkaa siis vanhan avohylyyn purkaminen, tavaroiden järjesteleminen kannellisiin muovilaatikoihin sekä uuden Lundian hylly&kaappiyhdistelmän kasaaminen. Olin vielä pari tuntia sitten niin energinen, että olisin voinut aloittaa urakan vielä tänä iltana. Mutta päätin tilata Burger Kingistä hampurilaisaterian ja sen syötyäni en jaksakaan tehdä yhtään mitään. Paitsi tämän lyhyen blogipäivityksen. 

Eilen aamulla herättyäni minua harmitti, koska olin mennyt edellisenä iltana Helsinkiin Paasi-ravintolaan ja juhlinut siellä railakkaasti. Harmitti siksi, että joutuisin olemaan kaksi viikkoa tapaamatta vanhempiani, jotta en vain altistaisi heitä mahdolliselle koronaviruksen. Sitten mieleeni juolahti, onko Paasi-ravintolaa enää olemassakaan? Kyseinen ravintola oli suosikkipaikkani 1980-luvulla. Ja samalla tajusin, että olinkin nähnyt unta. Unessa minulla oli kuitenkin erittäin hauskaa ja tällainen unissaan juhliminen onkin pandemia-aikana varsin kätevää. Aamulla ei väsytä, ei ole krapulaa, ei tarvitse pelätä koronavirustartuntaa eikä rahaa ole mennyt euroakaan!

Pandemiatilanne pysyy samana edelleen. Tällä noin 1500:n uuden tartunnan viikkovauhdilla puolet suomalaisista on sairastanut Covid-19:n jo 38 vuoden päästä. Olen silloin 97-vuotias. Onkohan silloin jo riittävästi sairastaneita laumasuojaa varten? Ja onkohan Vagabonda vielä silloin olemassa? Tai minä enää elossa?

Välillä minulle tulee tunne, että alkaa jo riittää koko pandemia. Toisaalta tämä aika vuodesta on minulle aina tavallista vaikeampi. Pimeää ja märkää. Ilman pandemiaakin taitaisin olla marraskuisena perjantaina kotona. 

Eilen illalla aloitin katsomaan Yle Areenalta uutta draamasarjaa White Wall. Vaikuttaa hyvältä. Täydellä vatsalla on mukavaa kellahtaa sänkyyn ja katsella ohjelmaa. Siis siinä tapauksessa, että minulle riittää sängyssäni vielä tilaa. 

Kolmen päivän ruuat

Vihdoinkin vaikutti viikko sellaiselta, että olisi aikaa ja energiaa ottaa valokuvat kaikista syömisistäni. Sain myös järjestelmäkamerani toimimaan, joten kuvien laatukin on hieman parempi kuin kännykällä otetut kuvat. 

Maanantai 9.11.2020
Aamiaiseksi söin Saarioisten valmiin speltti-kaurapuuron. En ole puuroihmisiä ja jaksan vain harvoin alkaa keittää yhden annoksen puuroa, joten olen välillä ostanut valmispuuroja. Puuron päälle laitoin mansikoita ja - kuten aina aamuisin - join mukillisen kahvia.

Lounaaksi söin raakalihasalaatin. Raaka liha on varmasti monille asia, jota ei vapaaehtoisesti laittaisi suuhunsa. Tein marinadin, jossa on soijakastiketta, seesamiöljyä, raastettua tuoretta inkivääriä, murskattua valkosipulia, chiliä sekä korianteria. Naudan sisäfilepalan leikkasin viipaleiksi, sekoitin marinadin lihaviipaleiden sekaan ja laitoin yöksi jääkaappiin marinoitumaan. Lihan lisäksi salaatissa kurkkua, kirsikkatomaattia, retiisiä, punasipulia sekä jääsalaattia. Kastikkeena teryakikastiketta. Ruokajuomana kivennäisvettä.

Päivälliseksi maa-artisokkaa, broilerin siipiä sekä salaattia. Maa-artisokat pesin ja isoimmat halkaisin. Laitoin ne uunivuokaan ja päälle hieman öljyä ja suolaa. Broilerin siiville tein marinadin, jossa oli raastettua sitruunan kuorta, sitruunamehua, oliiviöljyä, murskattua valkosipulia, mustapippuria sekä suolaa. Salaattiin vain lehtisalaattia, tomaattia ja punasipulia. Ja jälleen ruokajuomana kivennäisvettä.

Tiistai 10.11.2020

Aamiaisella tiistaina kahvia ja karjalanpiirakka keitetyn kananmunan kanssa. 

Lounaaksi söin valmissalaatin. Jouduin aamupäivällä käymään nopeasti asioilla eikä eiliseltä jäänyt mitään lounaaksi. Poikkesin matkalla lähikaupassa ja ostin kana-nuudelisalaatin. Juomana kivennäisvettä kuten yleensä. 

Päivälliseksi laitoin ranskalaisia perunoita sekä broilerpyöryköitä kermaisessa herkkusienikastikkeessa. Lisäksi salaattia ja juomana kivennäisvettä.

Keskiviikko 11.11.2020

Aamiaisella taas puuroa. Tällä kertaa Saarioisten valmis ohrapuuro ja sen kanssa pensasmustikoita. Tietenkin myös aamukahvi.

Lounaaksi tein nopeasti Tuorekset Lehtikaali-Kasviswok -aineksista salaatin, johon lisäsin purkillisen tonnikalaa, pari retiisiä viipaleina sekä punasipulia. Salaatinkastikkeena käytin Thousand Island -kastiketta. Lisäksi yksi keitetty kananmuna. Lounaalla join caramel-latten. Tiistaina tuli Cremasta tilaamani makusiirapit.

Päivälliseksi paistoin porsaan ulkofilepihvin ja sen kanssa kermaista sipulikastiketta. Lisukkeena uuninauriit. Kuorin ja paloittelin nauriit, laitoin uunivuokaan, päälle suolaa ja hieman juoksevaa hunajaa sekä muutama nokare voita. Paistoin naurispalat 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Lisäksi vielä vihersalaattia. Ruokajuomana...aivan, kivennäisvettä. 

Pandemiatilanne ei ole huonontunut eikä parantunut. Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa eräs Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin asiantuntija sanoi, että toivon mukaan ensi kesänä päästäisiin taas samoihin tartuntalukemiin kuin oli viime kesänäkin. Jäin miettimään asiaa. Siis sitä, ettei Suomessa ole ilmeisesti tarkoituskaan saada epidemiaa hellittämään ennen ensi kesää. Saamme siis tottua noin 1500 uuden tartunnan viikkovauhtiin. "Uuteen normaaliin".

Suomessa tilanne on toki parempi kuin monessa muussa maassa, mutta yhtäkkiä edessä oleva talvi ja kevät alkoi tuntua hirveän pitkältä ajalta. En sanoisi, että asian tajuaminen olisi mitenkään ahdistanut tai edes masentanut, mutta jonkinlaista turhautumista se kuitenkin aiheutti. Hyvä uutinen kuitenkin oli tänään, kun Helsingin Messukeskus yrittää saada rahoitusta Helsinki-Vantaan lentokentälläkin tutuiksi tulleisiin koronakoiriin. Koronakoirien avulla messukeskukseen asiakkaista pääsisivät sisään ne, joilla koira ei haista olevan koronavirusta. Olisi ihanaa, jos tämä toteutuisi.Ainakin olisi jotain odotettavaa jo kevääksi. 

Makumatka

 Muutama viikko sitten Facebookissa uutisvirtaani osui mainos Makumatkasta. Joukko ravintola-alan ihmisiä valmistavat ruokaa, jonka paikalliset taksinkuljettajat toimittavat perille. Sekä ravintola-alalla että taksialalla on pandemian vuoksi mennyt aiempaa huonommin, joten oli mukavaa löytää palvelu, jolla voi tukea kumpaakin. 

Yleensä Makumatkan paketissa on kolme valmisateriaa, jotka sopivat lounaaksi tai päivälliseksi. Tänään oli isänpäivän päivällinen, jossa oli alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Alkuruuaksi oli paistettua vuohenjuustoa, hunajapaahdettuja juureksia ja saksanpähkinä-pestoa. Pääruuaksi oli Steak Provencale – Grillattu härän Entrecôte pihvi, paistettuja herkkusieniä, neulapapuja, puolikuivattuja tomaatteja ja punaviinikastiketta. Ja jälkiruuaksi oli tiramisu. 

Olin jatkanut eilen aloittamaani kuolinsiivousta, mutta iltapäivällä aterian jälkeen intoni hyytyi. Hyvän aterian jälkeen oli pakko mennä ruokalevolle eli "masunsa viereen makaamaan". Katselin Netflixistä rikossarjoja, kunnes totesin, että on pakko saada ainakin makuuhuone valmiiksi. Nyt on tavarat paikoillaan, lattiat pesty ja kannoin kesällä pesemäni ja rullalle käärimäni ison maton makuuhuoneeseen. 

Siskoni soitti hetki sitten ja kertoi saapuneensa mökiltä. Kävin kantamassa auton takakontista Lundian hyllylevyt kotiin. Olisipa vielä huomenna vapaapäivä, niin voisin aamulla kasata avohyllyn ja jatkaa muiden huoneiden raivausta. Huomenna on kuitenkin taas työpäivä ja täytyy katsoa, minkä verran jaksan tehdä töiden jälkeen. Olen "valon lapsi" ja kun aurinko laskee, haluaisin vain mennä nukkumaan. Sen vuoksi tämä vuoden pimein aika on kuin eläisi hidastetussa filmissä eikä oikein mitään saa iltaisin aikaiseksi. 

Eiliseltä ei THL ilmoittanut uusia koronatartuntalukuja, joten ne ovat lisättynä tämän päivän lukemiin. Päivittäiset luvut ovat vakiintuneet kahdensadan molemmille puolille. Näin on ollut jo noin kuukauden ajan eikä todennäköisesti ole odotettavissakaan, että tilanne enää tämän vuoden puolella paranisi. 

Kuolinsiivousta...

 .. tai jotain sinnepäin. Viikko on mennyt todella nopeasti ja viikonloppu tuntuu menevän vieläkin nopeammin. Keskiviikkona ja torstaina kävivät taas huoltomiehet ja nyt asunnossani toimii niin ilmanvaihto kuin lämmityskin. Vielä on rikki lämmityksen automaattisäätö, joten lämmitys on joko päällä tai pois päältä. Tämä tullaan korjaamaan lähiaikoina. 

Sain vihdoin aikaiseksi tilata Lundian kaappiin sopivat hyllylevyt. Arvioitu toimitusaika oli 2-3 viikkoa, mutta jo eilen tuli sähköpostiini ilmoitus, että hyllyt ovat lähteneet Matkahuollon kuljetettavaksi. Saan siis hyllyt jo ensi viikolla ja siskoni lupasi tuoda huomenna mökiltä pitkiä hyllylevyjä Lundian avohyllyä varten.

Kun tarvitsemani säilytystila onkin jo lähipäivinä tulossa, minuun iski siivousvimma. Ja kun minusta on kyse, sellainen on erittäin harvinaista. Nousin aamulla kahdeksalta ylös, laitoin kahvia, ohrapuuroa mansikoiden kanssa sekä keitetyn kananmunan, jotta jaksaisin aloittaa suururakan. 

Aamiaisen jälkeen aloin käydä läpi papereita ja tavaroita. Miten ihmeessä voikaan olla näin paljon tavaraa? Ja valtava määrä papereita, joista suurimmasta osasta ei ole enää mitään hyötyä. Kaikki paperit oli kuitenkin käytävä läpi, jotta ei heitä pois mitään tarpeellista. Lisäksi silppusin kaikki sellaiset paperit, joissa oli nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni tai henkilötunnukseni. Hidasta puuhaa. Paljon oli myös aikakauslehtiä, joille ei ole enää käyttöä. Löysin myös viime vuonna ostamiani jouluun liittyviä lehtiä ja ne säästin. Selkä vääränä kannoin paperijätettä roskasäilöön. Monta kassillista. 

Samalla tuli kerättyä sekalaista tavaraa pahvilaatikkoon. Erilaisia johtoja, akkulatureita, pinsettejä, linkkuveitsiä, heijastimia jne. Kaikki vanhat halvat lukulasini laitoin roskiin. Jos nämä kaksiteholasini joskus menevät rikki,  tulen olemaan pulassa, koska en näe lukea yhtään  mitään ilman laseja. Minulla on jossain suurennuslasi ja kun löydän sen, pitää laittaa talteen. Totesin myös, että pientä "sälää", jolle ei ole oikein mitään omaa paikkaa, on vaikka kuinka paljon. Löysinkin Ellokselta sopivan pienille tavaroille tarkoitetun lipaston, joita tilasin tänään kaksi kappaletta. Toivottavasti nekin tulisivat jo ensi viikolla. 

Viikolla saapui uusi patjani, uudet tyynyt ja uusi peitto. Tänään on vielä imuroitava makuuhuone ja pestävä lattia, jotta voin alkaa silittää lakanoita ja tyynyliinoja. Huomenna jatkuu kuolinsiivous olohuoneessa ja heti, kun Lundian hyllyt ovat saapuneet ja olen saanut kasattua sen, alkaa työhuoneen tyhjennys. Jos hyvin käy, saatan saada työhuoneen remontin jouluun mennessä valmiiksi. 

Pandemiatilanteesta taas.... tänään THL ei ilmoittanut tietojärjestelmävirheen vuoksi lainkaan päivän lukemia. 

Tilaston päivitys

 Löysinpä vielä puuttuvia tietoja, mutta en juuri muista tiedoista kuin uusien tartuntojen määrästä. 

Kekri 2020

 Eilen vietimme kekriä. Tai siis kukin omilla tahoillaan. Aloitin kekriruokien valmistelun jo perjantaina. Neljä hellanlevyä ja yksi uuni ei riitä, jos yrittää saada monta ruokalajia valmiiksi samaan aikaan. Toisaalta asiaa helpotti, ettei minulla ollut täsmällistä kellonaikaa, jolloin kaiken olisi pitänyt olla valmiina. Ja se, että oli tarkoituskin lämmittää ruuat myöhemmin. Sää oli oikein suotuisa, koska oli helppoa siirtää kuumat astiat takapihalle jäähtymään sen verran, että ne pystyi nostamaan jääkaappiin. 

Kun olin saanut kaiken valmiiksi, kävin ensin viemässä kekripäivällisen vanhemmilleni, jotka asuvat naapurissa. Sen jälkeen palasin kotiin, viimeistelin kekritarjottavat tytärtäni varten, pakkasin ne rasioihin ja lähdin viemään perille. Matkaa kun ei ole kuin noin 500 metriä. Tarkoitukseni oli takaisin palatessa istahtaa hetkeksi aikaa lammen rantaan laiturille ja ottaa valokuvia. Laiturilla istuminen onnistui, valokuvien ottaminen ei. Kännykkäni kamera on kertakaikkiaan surkea. 

Tänä vuonna kekripöydässä oli:

Alkuruoka:

• kananmunapuolikkaat, ihmemajoneesi (piti soveltaa, kun unohdin ostaa majoneesia eikä öljyä ollut riittävästi majoneesiinkin, koska sitä meni paljon hovimestarinkastikkeeseen) ja katkaravut
• graavilohi ja hovimestarinkastike
• croustadeseja sekä savuporotäytteellä että kylmäsavulohitäytteellä
• metsäsienisalaatti
• punaviiniin säilöttyjä salottisipuleita
• aasialaisittain säilöttyjä avomaankurkkuja

Pääruoka:

• porsaan ulkofile ja punaviinikastike
• uunilohi ja choron-kastike
• keitetyt perunat
• punajuuri-aurajuustolaatikko
• rakuunaporkkanat
• lanttukuutiot
• vihersalaatti

Jälkiruoka:

• mustikka-piparkakkurahka

Ruokaa oli niin paljon, että en jaksanut edes maistaa uunilohta ja choron-kastiketta. Kala olikin tarkoitettu lähinnä äidilleni ja tyttärelleni, jotka syövät mieluummin kalaa kuin punaista lihaa. 

Illalla kävin vielä koiran kanssa iltalenkillä ja nauttimassa kekriyöstä. Kuten muinakin kekreinä, myös nyt juttelin mummoni hengen kanssa. Oli rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin kuitenkin kaipaavani uuttaa "pyhää paikkaa". Paikkaa metsässä. Tavallaan voisin tehdä sellaisen omalle pihalleni, mutta pihaan ei voi laittaa mitään syötävää, koska se houkuttelisi rottia. En tosin tiedä, onko asuinalueellani rottia, mutta esimerkiksi lintujen ruokkiminen on kiellettyä pihoilla. 

Pandemia....niin, sekin on olemassa. En ole päivittänyt tilastoani moneen päivään. Pitää yrittää jossain vaiheessa saada se taas ajantasalle tai sitten luovun koko tilaston pitämisestä. Pöhkörinteen alueella on tiettävästi ollut useitakin koronatartuntoja, mutta jostain syystä asia ei ole kovin paljon mielessäni. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten asuntoni ilmanvaihdon ja lämmityksen kuntoon saaminen - mikä toivon mukaan tapahtuu ensi viikolla - ja sen jälkeen remontin loppuun saattaminen. Alan jo unohtaa, millaista on asua kodissa, jossa kaikki huonekalut ja muut tavarat ovat omilla paikoillaan.