Retroruokaviikko osa 2

 Retroruokaviikko siis jatkui. Keskiviikkona söin aamiaiseksi vispattua ruispuuroa sekä kahvia. Makeutin ruispuuron karppisokerilla. Vaikka en olekaan mikään puurojen suuri fani, tämä oli yllättävän hyvää. Ja yksinkertaista, kuten lapsuuteni ruuat yleensäkin. Vain vettä, puolukoita ja ruisjauhoja. Keitin puuroa noin tunnun verran. Hyvää tuli. 

Lounaaksi kaipasin jotain kevyempää, joten tein kesäkeiton. Yleensä tämä ruoka on herkkuani silloin, kun on saatu kesän ensimmäiset uudet kasvikset. Nyt uutta satoa olivat vain perunat eivätkä nekään kotimaisia. En ole koskaan erityisemmin pitänyt maitopohjaisista keitoista, joten tässäkin keitossa korvasin maidon Koskenlaskija-juustolla. 

Päivälliseksi tein vanhan kunnon läskisoosin. Ja miten se tehdään niin, että lapsetkin syövät mielellään ihan ilman syyllistämistä biafralaisilla lapsilla? Seuraavan ohjeen mukaisesti.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Pilko saksilla 400 g porsaan kylkisiivua pannulle. Induktioliesistä yms en tiedä mitään, mutta tavallisella liedellä pidä levyn lämpö kutosella. Sekoittele välillä, mutta älä liian usein. Tarkoitus kun on, että rasva tirisee erilleen lihapaloista ja jäljelle jäävä liha ruskistuu kauniisti. 

Nosta sitten lihapalat pois pannulta.  Lisää silputtu pienehkö sipuli, kiepauta lastalla muutaman kerran ja lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja sen mukaisesti, paljonko lihoista irtosi rasvaa. Pidä edelleen lieden lämpö kutosella. Sekoittele koko ajan, kunnes seos ruskistuu. Varo polttamasta rasva-jauhosuurusta. 

Kun seos on kauniin ruskeaa, lisää joukkoon vettä. Käytä tarvittaessa apuna vispilää, jotta ei jää kokkareita. Lisää maustepippuria ja suolaa. Lisää ruskistetut lihapalat sekä loraus kuohukermaa. Pienennä lieden lämpöä. Anna kypsyä kannen alla noin 30 minuuttia.

Läskisoosin lisukkeeksi keitin perunoita sekä tein hölskykurkkuja eli avomaankurkkuja, joita marinoidaan hetken aikaa liemessä, jossa on väkiviinaetikkaa, sokeria, suolaa ja tuoretta tilliä.

Torstaina eli helatorstaina tein osso buccoa. En osaa sanoa, miten "retroa" tämä ruoka on, mutta omassa lapsuudenkodissani syötiin joskus pyhäpäivinä osso buccoa. Suomessa oli pitkä aika, jolloin naudan potkaa ei saanut oikein mistään. Tarkoitan tavallisia kauppoja. Varmasti kauppahalleista olisi saanutkin, mutta ei Citymarketeista ja vastaavista. Sitten potkakiekkoja alkoikin taas näkyä ensin lihatiskeillä ja sittemmin ihan pakattuna lihanakin. Osso bucon lisukkeeksi tein perunamuusia sekä salaattia. 

Eilen olikin retroruokaviikkoni viimeinen päivä. Ja hyvä niin, koska minusta tuntuu, että perunaa tulee jo korvistakin. Mutta kun muistelin lapsuuttani, lähes joka päivä todellakin syötiin perunaa. Eilen siis vielä paistetttuja silakoita, perunamuusia, paistettua sipulia, lanttu-porkkanaraastetta sekä hölskykurkkuja. Silakkafileet leivitin perinteiseen tapaan seoksessa, jossa on ruisjauhoja, suolaa, mustapippuria ja kuivattua ruohosipuli. Ja paistaminen tietenkin voissa. Mielestäni kala - ihan mikä tahansa kala - täytyy paistaa voissa. Erilaisia öljyjä voi käyttää muiden raaka-aineiden paistamiseen, mutta kalan kanssa aina oikeaa voita. 

Retroruokaviikko oli hauska, vaikkakin perunantäyteinen. Kuitenkin huomasin, miten paljon aikaa ruuanlaitto lapsuudessani vei. Aika vähän oli ruokia, jotka olisivat valmistuneet alle puolessa tunnissa. Olisin keksinyt vielä lisääkin retroruokia, mutta viikko loppui. Päätin perustaa Facebookiin  suljetun ryhmän siskolleni sekä kahdelle ystävälleni. Toinen ystävistäni on hän, jonka kanssa retroruokaviikon aloitimme. Retroviikon jälkeen päätimme lähteä makumatkalle Italiaan. Siitä myöhemmin lisää.

Retroruokaviikko osa 1

 Päätettiin viime viikolla ystäväni kanssa aloittaa retroruokaviikko. Tarkoituksena valmistaa ruokia, jotka olivat tavallisia omassa lapsuudessa ja teinivuosina. Minulla nuo ajat ovat 1960- ja 1970-luvuilta. Ystävälläni vähän myöhemmin, mutta hänkin haluaa palata lapsuutensa makumuistoihin. 

Kun tässä samalla pudottaa painoaan (0,8 kg viikkovauhdilla), olen huomannut, miten paljon lapsuudessani syötiinkään perunaa. Perunaa keitettynä, perunaa muusina, perunaa keitoissa...perunaa, perunaa ja taas perunaa. Mutta sellaista se siihen aikaan oli. Perunaa oli saatavilla, koska sitä kasvatettiin myös Suomessa ja peruna säilyi hyvin syksyn, talven ja kevään. 1960-luvulla helsinkiläisen lähiön kerrostaloissa oli jokaista asuntoa kohti ullakkokomeron lisäksi kylmäkellarikomero. Muistan, että kylmäkellarissa lattiatasolla oli iso puulaatikko, jossa oli multaa. Tai olisiko ollut turvetta, en ole varma. Siellä säilytettiin perunoita. 

Aloitin oman retroruokaviikkoni jo lauantaina, ystäväni aloittaa vasta tänään. Lauantaina söin kermaista lohikeittoa. Perunaa, porkkanaa, purjosipulia, lohikuutioita, tilliä, kasvislientä sekä ruohosipulituorejuustoa. 

Sunnuntaina oli vuorossa tillilihaa ja uusia perunoita. Tilliliha on monen ikätoverini inhokkiruoka. Varmasti siksi, että kansakoulun tilliliha oli aivan kamalaa: liha oli sitkeää ja täynnä jänteitä. Kun kansakouluikäisillä usein vielä maitohampaat heiluivat, sitkeiden lihapalojen pureskeleminen kesti kauan. Kastikekin tuntui suussa lähinnä limalta. Jotta tillilihasta tulisi hyvää, naudan lapaa tai etuselkää pitää keittää pitkään. Ja siitä on ensin poistettava kaikki inhottavat kalvot. Liemeen laitoin paloiteltua porkkanaa, purjosipulia, kokonaisia maustepippureita, tilliä ja suolaa. Keitin lihaa liemessään noin 3 tuntia. Sen jälkeen nostin lihapalan lautaselle ja siivilöin liemen. Liemen suurustin vehnäjauhoilla, lisäsin sitruunamehua, hieman suolaa sekä tuoretta tilliä. Paloittelin lihan ja lisäsin kastikkeeseen. Annoin kastikkeen kypsyä vielä noin 30 minuuttia. Tillilihan tarjosin uusien perunoiden sekä maustekurkkujen ja punajuurisalaatin kanssa. 

Eilen oli vuorossa makkarakupit. Makkarakuppien ideahan on, että luonnonkuoressa oleva noin 1 cm paksuinen makkaraviipale paistetaan pannulla, jolloin makkaran reunat nousevat ylöspäin. Kuppi täytetään herneillä tai esimerkiksi munakokkelilla. Omassa lapsuudenkodissani herneillä. Valitettavasti nykyisin marketeista saatavat tankomakkarat on pakattu muovikuoreen, joka on poistettava ennen paistamista. Makkarakupeistani ei siis tullut kuppeja. Tein lisukkeeksi perunamuusin, jossa tuoretta ruohosipulia ja voita. Läsäksi vielä punakaalisalaattia, jossa myös kurkkua sekä kurpitsapikkelssiä. 

Tänään tein kaalilaatikkoa. Ruskistin jauhelihaa, sipulia ja varhaiskaalia pannulla. Maustoin suolalla, valkopippurilla ja siirapilla. Lisäsin sekaan eilen keittämääni riisipuuroa sekä hieman lihalientä. Paistoin uunissa vielä noin 40 minuuttia. Kaalilaatikon kanssa tietenkin puolukoita, jotka makeutin hieman karppisokerilla. Lisäksi muutama viipale kurkkua. 

Tänään vielä iltapalaksi mandariiniriisiä. Lapsuudessani tämä herkku tehtiin yleensä appelsiineista (joita sai vain tammi-helmikuusssa), mutta minulla ei ollut nyt appelsiineja. Kaapista löytyi kuitenkin purkki säilykemandariineja, joita oli saatavilla lapsuudessanikin. Eilistä riisipuuroa, vaahdoksi vatkattua kermaa, karppisokeria, vaniljajauhetta sekä säilykemandariinit. 

Euroviisut ja vähän muuta

 Eilen oli Euroviisujen (Eurovision Song Contest) 2022 finaali. Suomen The Rasmus selvisi hienosti finaaliin, mutta siellä sijoitus ei ollut toivomani kaltainen. Siitä huolimatta muutama suosikkini oli listan kärjessä. 

Vietin eilistä ihan vain Stellan ja Tikrun kanssa kolmistaan. Tein jo iltapäivällä viisukatsomoon pientä naposteltavaa. Oikeastaan minun piti tehdä vain dipattavia, mutta kun päivän mittaan viestittelin ystäväni kanssa ja hän kertoi, mitä kaikkea itse laittaa illaksi, päätin tehdä vähän enemmänkin. Tein uunissa lihapullia ja lisäksi perunasalaatin. Kurkkua, porkkanaa ja juustoa suikaleiksi sekä dippikastiketta. Kun ystäväni kertoi tekevänsä vielä vohveleita, innostuin minäkin paistamaan ohukaisia. Niiden kanssa vadelmahilloa, suklaakastiketta ja kermavaahtoa. Juomaksi keitin teetä. 

YLE aloitti ohjelman jo iltauutisten jälkeen. Esitettiin katsojien toiveiden mukaisia lauluja vuosien varrelta. Ja tulihan sieltä vuoden 2006 voittajakin eli Suomen Hard Rock Hallelujah. 

Kilpailut kestivät pitkälle yöhön asti. En ole koskaan aikaisemmin äänestänyt Euroviisuissa, mutta nyt oli pakko. Oli siellä muitakin hyviä, mutta Viron kilpailukappale oli aivan ihana!!! Voisin kuunnella tätä uudestaan ja uudestaan. Ja kuuntelenkin. 

Tänään onkin ollut kuin olisi juhlinut aamuyöhän asti baarissa. Nukuin kymmeneen asti aamulla enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Pessyt pyykkiä ja ripustanut pyykit narulle kuivamaan. Ja laittanut ruokaa. Olisi paljon tekemistä, mutta jotenkin tuntuu, että pitkään nukkuminen hukkasi melkein koko sunnuntaipäivän. En viitsi aloittaa mitään isompaa, koska joutuisin jättämään kuitenkin kesken. 

Päivälliseksi tein broilerinsuikaleista, perunoista, porkkanoista ja keltajuurista laatikon. Leikkasin juurekset hyvin ohuiksi siivuiksi ja ruskistin broilerisuikaleet pannulla. Käytin valmiiksi marinoituja suikaleita. Keitin liemen, jossa on kanalientä, tuoretta rosmariinia ja salottisipulia. Liemen keitin kasaan eli annoin kiehua, kunnes nestemäärä oli vähentynyt puoleen. Uunivuokaan laitoin vuorotellen eri juuresviipaleita, jokaisen viipalekerroksen väliin suolaa, mustapippuria ja lusikalla kanalientä. Noin puoleen väliin kerroksia laitoin broilerin. Päällimmäiseksi kerrokseksi perunaviipaleita ja niiden päälle voisulaa. Paistoin laatikon 200 -asteisessa uunissa tunnin verran.

Käytin Stellan iltalenkillä jo tavallista aikaisemmin. Huomenna alkaisi taas työviikko. Onneksi toukookuun lopussa on vielä helatorstai ja olen ottanut välipäiväksi jäävän perjantain vapaaksi. Siskoni tekee nelipäiväistä työviikkoa ja täytyy myöntää, että kelpaisi itsellenikin. Mikään ei todellisuudessa estäisi minua tekemästä lyhyempää työviikkoa, mutta kun joutuu sopimaan palavereja useamman ihmisen kanssa, ei välttämättä aina menekään niin, että saisi juuri perjantain tai maanantain vapaaksi. Nyt, kun päivät ovat taas pitkiä, iltaisin - yleensä - jaksaa valvoa pidempään. Syksyn tullen voisin kuitenkin harkita lyhyempää työviikkoa. Tässä iässä kuitenkin olen alkanut miettiä enemmän tulevaa eläkettäni ja lyhyempi työviikko tarkoittaa myös pienempää eläkettä. Asiaa voisin kuitenkin miettiä uudelleen syksyllä.

Toimistolla

 Yli kaksi vuotta kulunut siitä, kun viimeksi olen käynyt toimistolla. Ei ole ollut tarveta, koska vuosina 2020 ja 2021 en ottanut lounasseteleitä lainkaan. Vuoden 2019 lounassetelitkin meinasivat mennä vanhaksi joulukuussa, mutta sain silti käytettyä ne. Tänä vuonna kuitenkin päätin taas käyttää lounasedun ja kävin hakemassa lounassetelini. Summa oli sen verran suuri, että olisi ollut hieman riskialtista lähettää niitä postitse. 

Ennen lähtöä piti tarkistaa HSL:n reittioppaasta, miten työpaikalleni pääsee. Siis vieläkö sinne kulkevat samat bussit kuin pari vuotta sitten. Kulkihan ne. Paluumatkalla tarkoitukseni oli käydä Myyrmannissa apteekissa ja kaupoissa, mutta toisin kävi. Lähdin toimistolta kassi täynnä tavaraa. Tuli nimittäin toimitusjohtajan kanssa puheeksi ensiapupakkaukset ja toimistolla olikin yksi ylimääräinen. Työkaverini taas muisti, että en ole käynyt pariin vuoteen hakemassa firman joululahjoja. Siis pullo armanjakkia ja pullo konjakkia. Lisäksi juuri sopivasti toimistolla ollessani saapuivat uudet käyntikortit, joten nekin sain samantien mukaani. Niin ja tietenkin lounassetelit. Ja koska työterveyshuolto siirtyy kevään aikana minun vastuulleni, otin mukaani myös asiaa koskevan painavan mapin, johon minun täytyy perehtyä. 

Kun on jo vuosia liikkunut pääasiassa yhdessä ainoassa lähiössä, Helsingissä käynti oli kuin olisi käynyt ulkomailla. Kauhean paljon ihmisiä!!! Mutta oli myös piristävää. Ja erityisen mukavaa oli jutella lähitöihin palanneiden työkavereiden kanssa. Olivat hankkineet toimistolle pullaakin, joten sain pullakahvit. Tiskikaapissa perimmäisenä oli vielä minun kahvimukinikin! Hetken ajattelin, että tuon mukin kotiin, koska täällä sille on enemmän käyttöä, mutta sitten minuun iski jonkinlainen taikausko. Ajattelin, että jos otan mukin mukaani, en koskaan enää palaisi toimistolle. Huono enne. Jätin siis mukin odottamaan seuraavaa käyntiäni. 

Toukokuu

 Toukokuu on alkanut ja kesäloma lähenee koko ajan. Ensi perjantana on taloyhtiön pihatalkoot ja jos ei ole aivan kamala ilma, taidan tänä vuonna osallistua. Monena vuonna on osallistumiseni jäänyt väliin. Harmittaa vain, että taloyhtiön päätyyn tuleville jätelavoille ei saa tälläkään kertaa laittaa muuta kuin puutarhajätettä. Pihoillani kun on kaikenlaista rikkinäistä tavaraa, jotka olisin voinut käydä viemässä jätelavalle sellaisinaan. Nyt pitää pistää paloiksi, jotta mahtuvat sekajäteastiaan. Kuitenkin ne kaikki ovat sekajätettä, mutta sahaamisessa ja pilkkomisessa on varsin kova homma. 

Viime viikonloppuna vietettiin vappua. Aaton olin ihan vain kotona. Tein perunasalaatin ja sen kanssa vain nakkeja, valmiita lihapullia, katkaravuilla koristeltuja kananmunanpuolikkaita ja vihersalaattia. 

Vappupäivän vietin siskoni ja vanhempieni kanssa. Oli mukavaa mennä valmiiseen pöytään. Siskoni luona oli tarjolla:

- päärynä-sinihomejuustosalaatti
- hunajamelonia parmankinkkuun käärittynä
- perunasalaatti 
 - vihersalaatti (salaattia, mansikoita ja parsaa)
- jokirapusalaatti
- paahtopaistia ja piparjuurikastiketta
- chilibroileria
- tomaattia ja mozzarellaa balsamico-kastikkeessa
- Munkinpää -juustoa ja viinirypäleitä
- punaviiniä , kuohuviiniä , simaa
- tippaleipiä

Painon pudotuksen unohdin vapuksi, koska en kertakaikkiaan olisi pystynyt kieltäytymään syömästä vatsaani täyteen. Kävimme vappuiltana vielä siskoni kanssa käyttämässä Stellan iltalenkillä, mutta ei vanhan koiran kanssa kävely kovin paljon kilokaloreita kuluta. Eilen ja tänään pitikin sitten palata ruotuun ja syödä kevyemmin. 

Töissä on ollut poikkeuksellisen mukavat kaksi työpäivää. Ei ole ollut palavereja eikä juuri muitakaan keskeytyksiä. Iän myötä tuntuu, että keskeytysten jälkeen palaaminen siihen, mitä oli tekemässä, on vaikeampaa kuin nuorena. Ja se jos mikä ärsyttää. Mutta nyt olen saanut rauhassa koodata ja vieläpä sellaista, josta pidän erittäin paljon. Jos työni olisi pelkästään tällaista, saattaisin jopa harkita tekeväni töitä pidempään kuin elokuuhun 2026. 

Lauantaina Citymarketin tilauksessa tuli kaksi isoa kaalia: varhaiskaali ja punakaali. Niinpä tänään on tullut syötyä kaaliruokia. Ensin lounaaksi paistoin punakaalia, sipulia, kesäkurpitsaa ja tomaattia. Sen kanssa raejuustoa. Päivälliseksi laitoin palan varhaiskaalia päälle seoksen, jossa oli seesamiöljyä, soijakastiketta, raastettua inkivääriä, murskattua valkosipulia, chiliä sekä seesaminsiemeniä. Vähäksi aikaa kuumaan uuniin ja kaalin kaveriks paistoin vielä pannulla pari viiipaletta haloumia.