Pyhän Patrikin päivä 2022

 Kolmas kerta, kun vietän Pyhän Patrikin päivää. Ja tälläkin kertaa yksin. Nyt en enää pandemian vuoksi vaan siksi, että on torstai. Arkipäivä ja siten työpäivä. Päivällinen menee niin myöhäiseksi, että ei ole järkevää kutsua ketään syömään, koska suurimmalla osalla on huomenna työpäivä. 

Tarkoitukseni oli syödä päivän teemaan sopiva aamiainen, mutta herättyäni totesin sellaisen aamiaisen niin isoksi ja raskaaksi ateriaksi, että olisin varmasti nukahtanut jo päivän ensimmäisen palaverin aikana. Päätin jättää aamiaisen kokonaan väliin ja join aamulla vain kahvia. Lounaaksi tein alunperin aamiaiseksi tarkoittamani aterian. Paistoin kananmunia, pekonia, makkaroita, tomaattia ja herkkusieniä. Lisäksi lämmitin purkillisen tomaattikastikkeessa olevia valkoisia papuja. Pari viipaletta paahtoleipää appelsiinimarmeladin kanssa. Jälkiruuaksi vielä kahvia sekä punssileivos. 

Lounaan jälkeen kieltämättä alkoi väsyttää, mutta onneksi pystyin lopettamaan työpäivän vähän aikaisemmin. Kun olin käyttänyt Stellan päivälenkillä ja katsonut uutiset, aloin laittaa päivällistä. Ruskistin nopeasti paketillisen karjanlanpaistilihoja, kuorin ja paloittelin porkkanan sekä sipulin sekä tein liemen tummasta oluesta, tummasta lihafondista ja persiljasta. Laitoin lihapalat, porkkanat, sipulin sekä kuivattuja luumuja pataan ja kaadoin liemen päälle. Kansi padan päälle ja pata uuniin. Kuorin myös perunat valmiiksi odottamaan oikeaa hetkeä laittamaan ne kiehumaan. 

Lihapata oli noin 3 tuntia uunissa. Perunoiden ja lihapadan lisäksi vähän salaattia ja juomaksi tummaa olutta.  Jälkiruuaksi mutakakkua, Valion Irish Cream & Coffee -rahkaa sekä maitokahvi.

Kun olin syönyt, iski jälleen väsymys. Huomenna voisi syödä taas vähän kevyemmin. Vielä pitäisi lähteä viemään Stella iltalenkille. Ulkona on erittäin liukasta ja vaikka onkin nastakengät jalassa, silti saa pimeässä kävellä todella varovasti. Onneksi Stella ei iltaisin kaipaakaan kovin pitkää lenkkiä. 

Hyvää Pyhän Patrikin päivää!

Kuukausi taas vierähtänyt

 Aika kulkee kuin siivillä, vaikka mitään ei omassa elämässäni oikeastaan tapahdu. Jouduin tosin käymään lääkärissä, koska alahuuleeni ilmestynyt haavauma ei parantunut millään. Tiesin, että sekä haavauma että sen huono paraneminen voi olla sytostaattien sivuvaikutustakin, mutta päätin silti käydä näyttämässä haavaumaa lääkärille. Nyt on sytostaatit kolmen viikon tauolla ja sain lääkkeen, jonka avulla haavauma on jo melkein parantunut. Pystyn jo syömään muutakin kuin keitettyä perunaa, höyrytettyä porkkanaa, kaurapuuroa,  banaania ja rahkaa. Tänään tuli Citymarketin kotiinkuljetus ja voi miten odotinkaan jo hedelmiä!!!

Pandemiatilannetta en ole seurannut juuri lainkaan. Päivittäin vain vilkaissut tilastot, mutta en ole pitkään aikaan kirjannut niitä enää Exceliin ylös. Rajoitukset ja etätyösuosituskin poistuivat jo viikko sitten. Uutena asiana tulikin Venäjän hyökkääminen Ukrainaan.

Olen seurannut uutisia Ukrainan tilanteesta ja sotaa pakenevista ukrainalaisista. Surullista ja järkyttävää katsottavaa. Samalla kuitenkin havahtunut moniin asioihin, joihin itsekin pitäisi varautua. Ei vain mahdollisen sodan vuoksi vaan esimerkiksi pidempien sähkökatkosten vuoksi.

Elintarvikkeita kotivaraksi minulla on aika hyvin. On ollut lähes aina. Kun lapset olivat pieniä ja sairastelivat vuorotellen, ei aina päässyt kauppaan vaan oli selvittävä niillä elintarvikkeilla, mitä kaapeista löytyi. Nyt olen aikani kuluksi selvittänyt, mitä kaikkea muuta kotona pitäisi olla varalta. Sunnuntaina selasin verkkokaupoista paristokäyttöisiä radioita ja huomasin, että monesta verkkokaupasta ne olivat lopussa. Ainakin edullisimmat mallit. Menin katsomaan keittiössä olevaa pientä radiotani ja huomasin, että sehän toimii myös paristoilla. Ja sopivia paristoja löytyy iso läjä. 

Monet ihmiset Suomessakin ovat nyt huolissaan ja jotkut peloissaankin. Minulla pelkoa vähentää tieto ja varautuminen. Aivan kuten helmikuussa 2020 aloin hankkia FFP3-hengityssuojaimia, olen nyt alkanut tarkistaa, että minulla on poikkeustilanteiden varalle tarpeellisia tarvikkeita. Laitoin myös kyselyn, missä on taloyhtiömme lakisääteinen pelastussuunnitelma. Vielä en ole saanut kysymykseeni vastausta. Ainakin olisi hyvä tietää, onko taloyhtiömme asukkaille väestönsuojaa vai ei. Rivitaloyhtiössä kun ei ole omaa väestönsuojaa ja muutaman kilometrin päässä sijaitseva yleinen väestönsuoja ei ole ollut enää vuosiin yleinen vaan tarkoitettu vain alueella asuville. 

Usein pelkoa aiheuttaa tilanteet, joissa ei tiedä, miten pitäisi toimia. Pitäisikö yrittää paeta vai mitä pitäisi tehdä. Olen tässä suhteessa "onnekas", koska entisenä sairaanhoitajana minun tehtävistäni poikkeusoloissa kerrotaan valmiuslaissa. Sota Suomessa onkin ainoa tilanne, jolloin ihan omasta tahdostani palaisin takaisin sairaanhoitajan työhön. Kunhan ehdin ja jaksan, selvitän, miten, mistä ja keneltä tieto työvelvoitteestani tulisi.

On tänään jotain syötykin. Aamiaisella Pirkan kinuski-karpalo-kaurapuuroa ja mansikoita. Lounaaksi söin eilistä kinkkukiusausta eikä siitä ole valokuvaa. Nyt päivälliseksi lasagnea ja jälkiruuaksi mandariinia, kiiwiä, mansikoita sekä pähkinöitä. Kirsikkamehua juomaksi.