Kyllästyminen teknologiaan

Elämässäni tapahtuu paljon, mutta ei mitään merkittävää blogiin kirjoitettavaksi. Ei varsinkaan ilman kuvia. En ole koskaan ollut taitava valokuvaaja, mutta jotain tolkkua kuvissani pitäisi olla. Kännykkäni kamerassa ei toimi salamavalo, joten kännykällä otetut kuvat ovat aiempaakin surkeampia. Viiikko sitten kaivoin järjestelmäkamerani naftaliinista, mutta en saa kameran akkua ladatuksi. Jos oikein muistan, aikoinaan sen lataamisessa meni muutama tunti. Nyt olen ladannut sitä jo monta vuorokautta. 

Toissapäivänä kävin Vagabondassa. Soitin illalla ravintolaan. Keittiö oli jo kiinni, mutta minulle luvattiin ruokaa. Ruokasalin puoli oli jo pimeänä eikä sille alueelle enää illalla toivottu asiakkaita. Kanta-asiakkaana sain kuitenkin istahtaa sinne ja juoda odotellessani oluen. Kuva olisi ollut parempi, jos kännykässäni olisi toiminut salamavalo. 

Facebookissa ei ole uudistuksen jälkeen ollut enää järjen häivää. Uutisvirtaani ei tule enää niiden ihmisten päivityksiä, joita haluaisin. Ihan mukavaa on toki nähdä uutisvirrassani joidenkin viikkojen takaisia päivityksiä, joissa on paljon tykkäyksiä ihmisiltä, joista en ole koskaan edes kuullutkaan. 

Katsoin viikolla dokumentin Valvontakapitalismin vaarat. Siinä kerrottiin, miten mm Facebook pyrkii tekoälyn voimin ohjaamaan käyttäjiensä käytöstä ja koukuttamaan käyttäjiä entistä enemmän. Amerikkalainen tekoäly ei tainnut tunnistaa suomalaista jääräpäistä mummelia, joka ei todellakaan ala klikkailemaan erikseen jokaisen Facebook-kaverinsa seinälle. On parempaakin tekemistä. 

En keksinyt, miten saan LinkedIn:ssä asetuksen, että en ole kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Pitää varmaan poistua koko LinkedIn:stä. 

Asuntoni lämmityksestä en viitsi sanoa mitään. Onneksi omistan sähkötakan ja ilmanvaihto toimii avaamalla ikkunat ja parvekkeen oven. 

Lunan henki ei vaikuta olevan levoton. Uurna on yöpöydälläni. Parina iltana olen tuntenut Lunan tassun kosketuksen kasvoillani. Ihan kuten ennen Lunan kuolemaakin. Ensi viikonloppuna on kekri. Pandemian vuoksi erilainen kekri kuin vielä elokuussa oletin. Taidan pitää Lunan hengen vielä kekrinä luonani. 

Pandemiatilanne...uusi normaali taitaa olla noin 200 uutta tartuntaa päivässä.

Lämmityspulmia

Viime pävinä on ollut niin kylmä, että laitoin toissapäivänä lämmityksen päälle. Jostain syystä sisällä on edelleenkin kylmä. Taloyhtiössämme tehdään ilmanvaihtolaitteiden huoltotöitä. Olin sopinut huoltoyhtiön kanssa, että tulevat meille viimeisenä.

Asunnossani on nk kiertoilmalämmitys, mikä on varmaan typerin lämmitysmuoto ikinä. Aikoinaan lämmitysjärjestelmä lakkasi toimimasta joka ainoa vuosi. Yleensä huomasin lämpötilan laskun joulun aikaan. Ei auttanut muu kuin soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää korjaaja. Nyt on mennyt jo vuosia, kun lämmitys on toiminut. 

Koska työhuoneeni remontti on edelleen kesken ja kesälomalla aloittamani keittiön kaakeleiden puhdistuskin jäi puolitiehen, tavaroita on ympäri asuntoa. Huonekaluja minne vaan mahtuu ja paljon tavaroita pahvilaatikoissa. Ilmanvaihtolaitteiden huoltotyöt vaativat jokaisessa huoneessa tilaa, joten olen käyttänyt useamman päivän tavaroiden ja huonekalujen siirtelyyn. 

Tänään aamulla kahdeksan aikaan huoltomiehet saapuivat. Puhdistettuaan varsinaisen ilmanvaihtolaitteen totesivat, että laite ei toimi. Joku puhallin on siellä rikki. Ja sen vuoksi asuntoni ei myöskään lämpene, vaikka kuumaa vettä kiertää putkistoissa koko ajan. Lupasivat soittaa, kun tulevat korjaamaan sen. Onneksi ulkona ei ole tämän kylmempi, kahdenkymmenen asteen pakkasella voisi jo tehdä tiukkaa. 

Noin tunti huoltomiesten lähdön jälkeen koko kaapin kokoinen masiina alkoi pitää kauheaa meteliä. Jyrisi ja tärisi. Koska en tunne tuollaisia laitteita, aloin pelätä, että laite saattaisi olla jopa paloturvallisuusriski. Kävin irrottamassa sulaketaulusta laitteen sulakkeen, jolloin ääni lakkasi. Mutta nyt ei sitten toimi ilmanvaihtokaan. Toivottavasti ei mene kovin montaa päivää ennenkuin tulevat korjaamaan laitteen.

Pandemiasta ei mitään uutta. Tartuntaluvut ovat kaukana viime kesästä, mutta tämän kanssa pitää vain opetella elämään. Onneksi ei enää tarvitse stressata mahdollisesta altistumisesta, koska läheiseni koronavirustestin tulos oli negatiivinen. Kuitenkin opin sen verran, että ilman hengityssuojainta ei kannata mennä minnekään sisätiloihin.

Luna tuli kotiin

Odottavan aika on aina pitkä. Odotin Lunan tuhkia jo toissa viikolla, mutta viime maanantaina tuli eläinlääkäriasemalta viestiä, että Luna olisi tulossa vihdoin takaisin kotiin. Sain siskoltani autokyydin Haukilahteen Renate Jäätesin eläinlääkriasemalle. Niin ihana eläinlääkäri, että otan hänet tästä lähtien kaikkien nykyisten ja tulevien lemmikkieni eläinlääkäriksi. Autottomalle ja ajokortittomalle lemmikin omistajalle kotikäyntejä tekevä eläinlääkäri on taivaan lahja. Tuhkauksen hoiti sama tuhkaamo kuin aikoinaan Hilla-koiranikin tuhkauksen. 

Kun tulin Lunan kanssa takaisin kotiin, ensimmäisenä laitoin uurnan Lunan olohuoneessa sen lempipaikalle. En ollut voinut vetää olohuoneesta ikkunaverhoja kiinni Lunan kuoleman jälkeen. Verhoissa kun oli se pieni rako, jonka Luna oli tehnyt katsellessaan ikkunasta ulos. 

Luna uurnassaan jäi katselemaan, kun lähdin käymään Vagabondassa hakemassa ruokaa. En jaksanut enää illalla kokkailla mitään. Lunan kotiinpaluu oli minulle myös syy juhlistaa päivää hetken aikaa. Tilasin Vagabondassa noutoruokia odotellessani pienen pullon kuohuviiniä. 

Kotiin palattuani vedin ikkunaverhot vihdoin kiinni ja kannoin Lunan uurnan yläkertaan. Ensin sängylleni, missä Luna niin monet illat tuli viereeni nukkumaan. Sitten yöpöydälleni Hillan uurnan viereen. Pitää vielä laittaa Lunastakin valokuva kehyksiin pöydälleni. 

Koronatilannetta en ole ehtinyt seurata kuin muutaman päivän välein. Kävi jopa niin, että 8.10. unohtui kokonaan. Onneksi löysin toisilta sivuilta kyseisen päivän uusien tartuntojen määrän, mutta en muita tietoja. Olen viime viikkoina käynyt muutaman kerran lähikaupassa ja käyttänyt hengityssuojainta. Yhden kerran tapasin lähipiiriin kuuluvaa ihmistä sisätiloissa ja ilman hengityssuojainta. Tänään hänen Koronavilkkunsa ilmoitti altistumisesta, joten nyt jännitetään testitulosta. Jos tulos on positiivinen, joudun itsekin lähtemään koronatestiin. Onneksi en ole tapaamisemme jälkeen tavannyt iäkkäitä vanhempiani. Siitä huolimatta tänään on ollut aika stressaava päivä. 

Pikapäivitys pakanuudestani

Tämä päivitys on erityisesti Napsulle, mutta myös muillekin pakanuudestani kiinnostuneille. 9 vuotta vanha lyhytelokuva, joissa toinen haastateltavista - se vanhempi - olen minä.