Lähtölaskenta on alkanut

 Niin siinä sitten kävi, että joudumme vesivahingon korjauksen ajaksi lähtemään evakkoon. Otin ensi viikon palkatonta vapaata töistä ja viikon päästä tulee kuljetus viemään olohuoneen isot huonekalut kaatopaikalle. Tai minne nyt vievätkään. Ystäväni veli sekä poika tulevat tiistaina henkilöautolla hakemaan tavaraa, joka menee sorttiasemalle.

Koko olohuone sekä koko keittiö on tyhjennettävä. Eläkepäiviini suunnittelemani nk kuolinsiivous aikaistuikin noin kolmella vuodella. En tosin osannut arvatakaan, että minun pitää hoitaa alakerran osalta koko homma viikossa. Siis VIIKOSSA! Viikko sitten satutin oikean käteni ja käsi oli käytännöllisesti katsoen kokonaan pois pelistä. Olen oikeakätinen, joten asioiden tekeminen pelkästään vasemmalla kädellä oli aika haastavaa. Tämän viikon päivystin ja tänään oli aloitettava tavaroiden hävittäminen. Ja otettava rannetuki pois, koska muuten mistään ei tule mitään. 

Toissayönä en saanut nukuttua. Mietin vain, miten ihmeessä saan puolet asunnosta tyhjennettyä viikossa. Yläkertaan ei mahdu alakerran tavarat, joten oli tehtävä iso päätös: hävitän kaikki olohuoneen huonekalut ja suurimman osan muista tavaroista. Nyt sitten käyn vain läpi tavaroita, jotka kaikesta huolimatta haluan säästää. Ne on pakattava jotenkin ja yritettävä saada mahtumaan yläkertaan. 

Tämän viikonlopun minulla on siskoni tyttären koira hoidossa. Eddie ei tykkää kulkea rappusia, joten lajittelen olohuoneessa tavaroita. Nukun myös patjalla olohuoneen lattialla. Toisaalta ihan hyvä näin, koska samalla, kun katselen televisiosta ohjelmia, käyn läpi irtaimistoa. Löysin äsken lipaston laatikosta valokuvien alta kirjeen. Mustekynällä kaunokirjoituksella kirjoitettu kirje. Olen saanut kirjeen kauan sitten isoäidiltäni, joka kuoli jo ollessani alle 10-vuotias. Kirjekuoressa oli myös minun syntymätodistukseni. Siis MINUN syntymätodistukseni! Vaikka olinkin ajatellut, että en säästä mitään, mitä en oikeasti tarvitse, tuo vanha kellastunut kirje syntymätodistuksineen päätyi säilytettävien papereiden joukkoon. 

Viikon päästä maanantaina illalla tulee lähtö. Matkalaukku mukaan, käsilaukku ja tietokone. Koira hihnaan ja kissa kantokoppaan. Siskoni on luvannut majoittaa meidät. Elokuu alkaa eikä minulla ole aavistustakaan, milloin pääsen seuraavan kerran kotiin. Edes käymään. Tämä asia pitää maanantaina selvittää. En tarvitse tarkkaa aikaa, mutta sen verran kuitenkin, että osaan valita oikeat vaatteet mukaan. Elokuun alussa kun on aivan erilainen sää kuin syyskuun lopussa. Siskollani ei ole tarjota minulle vaatekaappitilaa, joten matkalaukkuun on otettava kaikki tarpeellinen. Toivon, että voisin käydä jossain välissä hakemassa kotoa lämpimämpiäkin vaatteita. Jätän syystakin yms tuulikaapin naulakkoon roikkumaan, koska todennäköisesti voin ainakin sen verran käydä myöhemmin kotona, että napaan tuulikaapista mukaani lämpimämpiä ulkoiluvaatteita. 

Vähän huolestuttaa sekin, miten selkäni ja lonkkani kestävät ruokapöydän ääressä työskentelyn. Tein eilisen työpäivän olohuoneen ruokapäydän ääressä eikä todellakaan ollut ergonomisesti kovin  hyvä juttu. Kuukausi, kaksi...kenties pidempäänkin....pääsenkö sen jälkeen enää edes kävelemään? Kun sen lisäksi vielä nukkuu yöt patjalla lattialla? Jo ajatuskin saa selkäni vihlomaan. Todellakin toivon että jossain vaiheessa pääsisime edes illoikisi, öiksi ja viikonlopuiksi kotiin . Voin palata Stellan ja Tikrun kanssa siskolleni remonttimiesten työpäivän ajaksi, jos ei ole mahdollista olla silloin yläkerrassa tekemässä töitä. Tietysti olisi mukavampaa, jos voisi tehdä töitäkin kotona. Voin hankkia yläkerran portaisiin sellaisen turvaportin, että kissa ja koira eivät pääse häiritsemään remonttimiesten työskentelyä. Mutta katsotaan nyt. 

Tänään minun oli tarkoitus mennä Tikkurila Festivaaleille katsomaan ja kuuntelemaan Portion Boysia. En siis mene, koska tuli kiirellisempää asiaa. Lahjoitin kaksi keikkalippua eräässä Facebookin avustusryhmässä. Ilmoitukseni laittamisesta ei mennyt kuin pari minuuttia ja ilmaantui lipuille tarvitsija. Ehkä menen Portion Boysin keikalle sitten eläkkeellä?

Olen kirjoittanut tänään "checklistiä" eli listaa asioista, jotka pitää muistaa ennen evakkoon lähtöä. Tavaroista, jotka on muistettava ottaa mukaan. Akkulaturit, verkkopankkitunnukset, koiran punkkipihdit.... lista alkaa olla jo aika pitkä. Positiivinen ajattelu on ollut viime aikoina kovilla. Koko tämä ruljanssi tuntuu vievän niin fyysiset kuin psyykkisetkin voimat. Ainoa, mikä nyt lohduttaa on se, että saanpahan keittiööni uuden lattian ja olohuoneeseenkin uuden parketin. Eikä tarvitse maksaa euroakaan.

Keittiöön joudun itse ostamaan uuden jääkaapin ja pakastimen. Jääkaappi-pakastin kun on myös siirrettävä keittiöstä pois ja mihin ihmeeseen sen laittaisin? Joten se saa lähteä samalla kyydillä kuin olohuoneen huonekalutkin. Kun pääsen joskus takaisin kotiin, hankin ison jääkaapin ja pienen arkkupakastimen. Luonnollisesti joudun ostamaan olohuoneeseen huonekalutkin, mutta ei se harmita.En ole maksanut näistä nykyisistä mitään vaan kaikki on tutuilta kierrätettyä. Päätin eilen, että sukujuhlien järjestäminen on osaltani ohi. En tarvitse 12-hengen ruokapöytää. Uusilla huonekaluilla ei ole mikään kiire. Hankin sitten, kun jotain mieluisia löytyy. Tässä vaiheessa on myös hyvä miettiä sitäkin, että nivelreumani ja moninivelrikkoni kuitenkin etenevät koko ajan. Mitä vähemmän tavaraa ja mitä kevyemmät huonekalut sitä helpompaa siivoaminen tulee olemaan. Lokakuun lopussa meille tulee vielä ikkunaremontti. joten samaan "katastrofiin" menee työhuoneeni remontin saattaminen loppuun asti. Ehdin tehdä muutaman vuoden töitä työhuoneessa ennen eläkkeelle jäämistä. 

Sanonpa vaan, että kyllä riepoo. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin Vagabondaan juomaan lasillisen punaviiniä. Säätiedotuksen mukaan sateen pitäisi kuitenkin loppua jo noin puolen tunnin päästä. Ehkä menen käymään silloin. Ja haen kaupasta jonkun einesruuan, jonka voin lämmittää mikrossa. Sen jälkeen raahaamaan taas tavaroita roskikseen. Ja illalla vielä kaksi iltalenkkä ennen nukkumaanmenoa. En uskalla viedä kahta isoa koiraa samalla kertaa ulos, koska oikea käteni ei ole vielä siinä kunnossa, että se kestäisi koiran vetämistä. Eddie on minulla ensimmäistä kertaa hoidossa ja sen vuoksi on keskityttävä enemmän koiraan. En ole aivan varma, tulisiko koira kutsustani edes takaisin, jos se sattuisi pääsemään karkuun. Ehkä tai sitten ei. Siksi on parempi pelata varman päälle ja viedä ensin Stella lenkille ja vasta sen jälkeen Eddie.

Kesä taitaa mennä remonttien parissa

Taloyhtiössä tehdään parhaillaan ulko-ovien ja parvekkeiden ovien remonttia. Loppuviikosta tulevat tähän asuntoon. Elokuussa alkaa ikkunaremontti ja arvion mukaan lokakuussa tähän asuntoon. Keittiöni remontista ei kukaan vielä tiedä mitään. Puhaltimet puhaltaa ympäri vuorokauden. Eilen isännöitsijä soitti ja kertoi, että lähipäivinä tulee joku purkamaan lisää kiinteitä kalusteita. Ihan siksi, että saadaan selville kosteusvaurion koko alue sekä saadaan tuotua lisää puhaltimia kuivattamaan rakenteita. Tällä hetkellä tehdään myös yhden rakennuksen päädyssä viemäritöitä ja sen vuoksi vedenjakelu oli katkaistu koko taloyhtiöstä klo 8-18. Onneksi minulla on kotivarana isoja lähdevesipulloja ja aamulla otin vielä 10 litran kanisterin täyteen vettä erilaisiin pesutarkoituksiin. 

Kissa on pysynyt kohtuullisen hyvin yläkerrassa. Ehkä puhaltimien äänet pelottaa sitä. Sen ruokakupit ovat nyt minun sängyssäni. Kyllä, luit oikein: sängyssä. Lattialle niitä ei voi jättää, koska koira kävisi syömässä kissan ruuat. Kissan käymäläkin piti kantaa alakerran kylpyhuoneesta yläkertaan. Töihin ilmoitin jo sunnuntaina illalla, että olen tällä viikolla vaihtelevasti töissä. Pyrin tekemään päivisin töitä, mutta jos tänne tulee taas remonttimiehiä, joudun olemaan silloin pois tietokoneen äärestä. Keittiössäni ei ole ovea, jotta huoltomiehet voisi sulkea sinne - tai koiran pois keittiöstä - eikä koiraa oikein voi sulkea makuuhuoneeseenkaan, jos alakerrassa puuhastelee tuntemattomia ihmisiä. Stella nimittäin pitäisi sellaisen haukkumisen, että olisi epämukavaa naapureille. Olohuoneessa, jossa ei siinäkään ole ovea, se pysyy makoilemassa, mutta vain siinä tapauksessa, että minä olen keittiön ja olohuoneen välisellä tasanteella. 

Jokin aika sitten tilasin EMP:iltä itselleni koristekissan, jonka nimeksi annoin Maanantai. Viime viikolla tuli sille kaveri. Koska nämä kaverukset ovat makuuhuoneessani ja näen ne heti ensimmäisenä, kun avaan aamulla silmäni, päätin antaa toisen kissan nimeksi Herätys. Maanantai! Herätys!

Eilen kävin ystäväperheen kanssa Vagabondassa syömässä. Oli niin mukavaa syödä taas yhdessä. Tällä kertaa perheen pojalla oli mukanaan saksalainen kaverinsa, joka oli ollut Rovaniemellä jousiammuntakilpailuissa ja paluumatkalla halusi viettää muutaman päivän pääkaupunkiseudulla ennen kotimatkaa Saksaan. Ystäväni perheineen asuu aivan lentokentän läheisyydessä, joten sijainti oli oikein loistava ottaen vielä huomioon sen, että lento Saksaan lähti hyvin aikaisin tänä aamuna. Tämän päivän lounas olikin vain Woltin kautta Subwaysta tilattu patonki. Vaikka keittiössä periaatteessa pystyykin laittamaan ruokaa - paitsi nyt, kun on vesikatko - , on ruuanlaitto siellä silti nyt hieman haastavaa. 

Isännöitsijä siis soitti eilen ja tänään tuli häneltä vielä sähköpostia. Ihan lähiaikoina meillä alkaa ravata jos jonkinlaista remonttimiestä. Tänään vielä laitoin hellalla ruokaa, mutta nytkin vain yksinkertaisen pastaruuan. Broilerin jauhelihaa ja valmispastapussi. Itse asiassa tarkoitukseni oli hakea Vagabondasta ruokaa, mutta kokki ei ollutkaan paikalla ja siksi keittiö oli jo suljettu. Onneksi on kotivarana "pahan päivän varalle" myös tällaisia helposti valmistuvia raaka-aineita, vaikka näiden ravintoarvo ei kaksinen olekaan. 

Tähän ikävään hetkeen sattui kuitenkin eräs hauska sattuma. Olin pari viikkoa sitten tilannut raclette-grillin ja se toimitettiin tänään. Jos keittiöstäni lähtee nyt vielä mahdollisuus käyttää hellaa ja uunia sekä tiskipöytä ja tiskikone, on siirryttävä tekemään ruokaa olohuoneessa. Sinne siis mikroaaltouuni, vedenkeitin sekä kahvinkeitin. Sekä uusi raclette-grillini. Astioiksi kertakäyttöastiat. 

Paskan määrä on vakio....

 .. se elämässäni laki on. 
- Portion Boys: Maanantai -

Minun piti kirjoittaa pitkästä aikaa jotain ihan muuta. Kertoa vähän kesäkuusta ja asioista, joita silloin tapahtui. Mutta asiathan eivät aina mene elämässä kuten toivoisi. Ja tänään meille tuli keittiöön iso vesivahinko. En tiedä, itkisikö vai nauraisko, mutta päätin lopulta nauraa. Ja Luojalle kiitos huomenna on taas maanantai!

Tämä päivä meni siis huoltomiesten, putkimiesten ja ties minkä miesten parissa. Kaksi vuotta sitten teetin keittiöremontin, mutta nyt sitten menee ilmeisesti koko keittiö uusiksi. Onneksi vesivanhingon syy ei ole minun vaan taloyhtiön. Ei mene edes omasta kotivakuutuksestani vaan taloyhtiön vakuutuksesta. Tai - koska kyseessä oli taloyhtiön huolimattomuus - varmaan kaikki osakkaat maksavat tämän yhtiövastikkeissaan. Minäkin, mutta ei haittaa. Vakuutus kun ei välttämättä korvaakaan. Olen maksanut jo 30 vuoden ajan yhtiövastikkeissani naapureiden kylpyhuoneremontteja ja kaikkea muuta, joten ensimmäistä kertaa saan itsekin vähän takaisin. Ja oikeasti olen jo pitkään inhonnut alkuperäistä lattianpäällystettä. 

Kaikesta huolimatta ottaa aika paljon päähän, että elämä menee taas säätämiseksi. Ravintolat on keksitty ja ruokaa voi laittaa vaikka olohuoneen pöydällä, mutta kissan ja koiran kanssa kaikki muuttuu hankalaksi. Kun tänään yritin viedä Stellan ulos - ja siis jätin huoltomiehen ja putkimiehen tekemään hommiaan - koira ei suostunut lähtemään 20 metriä kauemmas kotiovesta. Kissan suhteen ongelma on tuo tiskipöydän alakaapin takaseinässä oleva aukko, josta kissa pääsee halutessaan seinän sisään. Ei huvittaisi hälyttää palokuntaa purkamaan koko seinä. jotta kissan saa pelastettua. 

Luojalle kiitos on taas maanantai. Synkkyyden ytimessä, naurattaa itkiessä.