Eläkepäivien elintasoon

Eläkepäiviin 881 työpäivää, 367 lauantaita ja sunnuntaita ja 35 arkipyhäpäivää. Työpäivistä vielä pois yksi per viikko sekä mahdolliset lomat. Vähiin käy ennenkuin loppuu. Olen tehnyt vuosibudjetit jo vuodelle 2026 sekä vuodelle 2027. Toki summat ovat suuntaa antavia ja kun summat muuttuvat, täytyy tietenkin päivittää budjettia. Mutta päätin ryhtyä elämään eläkepäivieni elintasolla jo nyt. 

Eläkkeeni ei tule olemaan suuri, mutta onnekseni suurempi kuin suomalaisilla keskimäärin. Moni suomalainen joutuu pärjäämään erittäin pienillä eläkkeillä ja tarvitsevat muitakin yhteiskunnan tukia selvitäkseen. Tähän mennessä kertynyt eläkkeeni olisi minulle jo ihan riittävä, joten periaatteessa ei haittaisi, vaikka en ennen eläkeikää tekisi enää lainkaan töitä. En ole kristitty, mutta voisin sanoa olleen siunaus, kun 1990-luvun puolivälissä sairastuin nivelreumaan. Niin paljon harmia kuin sairaudesta on ollutkin, ymmärsin jo heti diagnoosin saatuani, että en tule pääsemään sairaanhoitajan työstä vanhuuseläkkeelle. Ja niinpä muutama vuosi diagnoosin jälkeen lähdin vaihtamaan alaa. En silloin edes ajatellut, miten merkittävä vaikutus alan vaihtamisesta tulisi olemaan eläkeeseeni. 

Viikottaisten Citymarketista ostosten kotiinkuljetuksella tilaamisen vaihtaminen kerran kuukaudessa tilaukseen K-Supermarketista ja muutoin siirtyminen käymään itse lähikaupassa, on pienentänyt ruokamenojani. Osittain siksi, että en jaksa kantaa kaupasta kovin paljoa, ja osittain siksi, että lähikaupan valikoima on varsin suppea verrattuna yhden Suomen suurimmista Citymarketeista valikoimaan. Kaupassa pystyn myös itse katsomaan tuotteen tarkan hinnan, kun taas tilattaessa hinta oli aika usein vain arvio. Hedelmiä, vihanneksia yms tilattaessa hinta riippui siitä, paljonko tilaamani määrä tuotetta lopulta painoi. Koska olin myös yleensä sallinut tuotteen vaihtamisen johonkin vastaavaan tuotteeseen, korvaava tuote saattoi olla kalliimpi kuin alunperin tilaamani tuote. Myöskään nk punalappuisten tuotteiden tilaaminen ei ollut mahdollista, mutta kun käyn itse kaupassa, voin ostaa niitäkin. Koska budjettini kuitenkin sallii normaalihintaisten tuotteiden ostamisen, ostan punalappuisia vain poikkeustapauksissa. Tiedän, että on heitäkin, joille punalappuiset tuotteet ovat tärkeämpiä kuin minulle. Tänään kuitenkin päädyin ostamaan kotlettipaketin -50%:n alennuksella. 

Päivälliseksi siis tänään perunamuusia, kotletteja ja bearnaise-kastiketta. Lisäksi kaalista, makeasta sipulista ja veriappelsiineista tehtyä salaattia. Jälkiruuaksi vielä kahvia ja kaupasta ostettu valmis laskiaispulla. 

Koska kaalia oli vielä jonkin verran, tein iltapalaa sekä huomista lounasta varten kaali-jauhelihapiirakan. Huomenna ajattelin leipoa sämpylöitä ja sunnuntaina vielä pullaa. Lupasin isälleni mennä sunnuntaina iltapäivällä vanhempieni luokse kahville ja tuoda uunituoretta pullaa mukanani. 

Nyt olisi aika pistää taas viikon sytostaatit ja sen jälkeen katsella jotain true crime -sarjaa suoratoistokanavilta. Tai sitten alan kuunnella kiinnostukseni herättänyttä Jäljillä -sarjaa. En ole aiemmin ollut kiinnostunut podcasteista, mutta kuunneltuani kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta huomasin, että podcasteja on mukava kuunnella nukkumaan mennessä sekä silloin, kun esimerkiksi siivoaa tai tekee jotain muuta, mikä estää lukemisen tai suoratoistokanavalta tulevan ohjelman seuraamisen.

Nelipäiväinen työviikko

Joskus vuosi kaksi sitten puhuttiin työkaverin - joka silloin oli hallituksen puheenjohtaja - kanssa nelipäiväisen työviikon mahdollisuudesta. Olin siihen aikaan optimisti reumalääkitykseni suhteen ja ajattelin, että jaksan kyllä normaalisti töissä eikä lääkitykseni tulisi kestämään kovin kauaa. Viikko sitten otin asian uudelleen puheeksi töissä ja sanoin, että voisin sittenkin alkaa tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Perjantaita en halua vapaaksi, koska perjantait on yleensä hauskimpia päiviä töissä. Sen sijaan maanantait olisivat hyviä vapaapäiviä. Kun perjantai-iltana pistän sytostaatit, lauantain voin vain olla ja silti jää viikonlopusta jäljelle kaksi vapaapäivää.

Siskoni on tehnyt nelipäiväistä työviikkoa jo useamman vuoden. Monta kertaa olen miettinyt, voisinpa tehdä itsekin. Olen pitänyt vuosibudjettia siitä lähtien, kun 18-vuotiaana muutin lapsuudenkodistani pois. Muutin eilen Excel-taulukossa olevassa budjetissa tulot vastaamaan lyhennettyä työviikkoa ja arvioin, mistä menoista voisin vähentää. Toistaiseksi en halua pienentää sijoituksiin menevää summaa, mutta jos alkaa näyttää liian tiukalta, voin pienentää sitäkin. Menojen pienentäminen tässä vaiheessa on siinäkin mielessä hyvä asia, että voin jo hieman harjoitella eläkepäiviä varten. 

Tänään olikin sitten ensimmäinen vapaa maanantai. Huomaan jo nyt, miten hyvältä tämä tuntuu. Neljä päivää töitä ja kolme päivää vapaata on oikein hyvä. En silti pistäisi pahakseni, vaikka eläkepäivät koittaisivat jo nyt. Pidän työstäni, mutta onhan töitä tullut tehtyä jo aika monta vuosikymmentä. Nivelreuma on kuitenkin etenevä sairaus, jota ei lääkkeilläkään pystytä parantamaan. Taudin etenemistä voi ainoastaan hidastaa. Olisi mukavaa päästä lopullisesti vapaalle ennenkuin on siinä kunnossa, ettei mitään kivaa pysty enää tekemään. 

Puuroaamiaiset jatkuvat. Arkisin puuroja, sunnuntaisin jotain muuta. Erityisesti Pajalan puuro -tyyppisistä puuroista tykkään. Tänään puurossa kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaurahiutaleita. Tästä tosin täytyy sanoa, että kuivattu banaani ei ollut mikään makuelämys. Mieluummin tuoretta, jos haluaa laittaa banaania puuron sekaan. Työhuoneen raivaaminen sen sijaan odottaa vielä aikaa parempaa.

Lähikauppa rules

 Kävin tänään lähikaupassa. Kassalla oli toinen uusista kauppiaista ja kerroin, että kaupasta löytyy 95%:sti kaikki, mitä tarvitsen. Ainoa minulle ehdoton, joka kaupan valikoimasta puuttui, oli eräs koiranruoka. Hommahan hoitui välittömästi! Kauppias varmisti, että Stellan syömä koiranruoka oli juuri täsmälleen eräs tuote ja lupasi, että keskiviikosta lähtien heiltä löytyy sitä koiranruokaa. Kerroin myös, montako purkkia Stellalla viikossa menee tuota ruokaa, joten jatkossa saan myös Stellalle ruokaa lähikaupastani. Kauppias sanoi, että jos on vielä jotain, mitä toivoisin kaupasta löytyvän, ilmoitan vain henkilökunnalle ja laittavat tilaukseen. 

Kaupasta tullessani kiskoin painavaa "mummokärryä" perässäni ja ajattelin, että myös iänikuinen ongelmani pienen jääkaappi-pakastinyhdistelmäni osalta ratkesi nyt. Minun ei enää tarvitse tuskailla, mihin saan mahdutettua viikon elintarvikkeet. Ei tarvitse tilausta tehdessäni enää miettiä, voinko tilata sekä kukkakaalin että pussillisen appelsiineja, jos molemmat eivät mahdu muiden kylmäsäilytystä vaativien elintarvikkeiden lisäksi jääkaappiin. Viikon ruokatilauksen sijasta alan nyt käydä pari kolme kertaa viikossa pienessä lähikaupassa. Ja tarvittaessa useamminkin, jos jotain unohtuu. Lähikaupalle on kotoani noin 200 metriä (tarkistin karttapalvelusta) eikä se ole matka eikä mikään kävellä useamminkin ihan vain kauppareissun vuoksi. Laskeskelin myös, että minulta on mennyt yli 600€ vuodessa pelkästään kuljetusmaksuihin, kun olen tilannut Ison Omenan Citymarketista. Sillä summalla kompensoi ainakin jonkin verran lähikaupan kalliimpia hintoja. 

Kauppiaalta tänään selvisi, että myös lounassetelit käyvät tässä K-Marketissa maksuvälineeksi lounasruokatuotteiden osalta. Pöhkörinteessä on loppujen lopuksi aika vähän ravintoloita ja pian alkaa kyllästyttää pizzat, hampurilaiset, kebabit ja intialainen ruoka, jos niihin käyttää kaikki lounassetelinsaä kuten aiemmin olen käyttänyt. Mukava tietää, että nyt voin ostaa täytettyjä patonkeja, valmissalaatteja yms lähikaupasta ja maksaa ne lounasseteleillä. Kauppias kertoi myös, että jossain vaiheessa heille tulee myös Woltin kotiinkuljetus. Tämä jos mikä on loistava juttu! Olen muutamia kertoja tilannut peruselintarvikkeita Sellon K-Marketista ja Wolt on toimittanut ne perille. Erinomainen palvelu silloin, jos on esimerkiksi sairaana tai ulkona on sellainen keli, ettei edes lähikauppaan halua lähteä. Jatkossa siis tällainenkin tilanne hoituu oman lähikaupan kautta. 

Tiistaina iltapäivällä tulee ensimmäinen kotiinkuljetus isommasta K-Supermarketista. Poistin jo tilauksestani ne tuotteet, joita saankin lähikaupasta. Kuten sen koiranruuan. Tilasin sieltä isomman määrän kissanhiekkoja yms, joita on hankala saada muiden ostosten lisäksi mahtumaan "mummokärryyni". 

Lähikaupan myyjät ovat olleet tuttuja jo pidemmän aikaa ja nyt uusi kauppiasparikin on tulossa tutuksi. Tämä tekee kaupassa asioinnista miellyttävämmän ja myös turvallisemman kokemuksen. Ison Omenan tapauksessa on vielä epäselvää, mitä kamalaa uhriksi joutunut nainen oli tehnyt, jotta vartijat tarvittiin paikalle. Lisäksi on epäselvää, mitä kamalaa nainen teki, jotta hänet piti maadoittaa ja raudoittaa. Mitä tapahtui maadoittamisen ja raudoittamisen jälkeen onkin sitten nähtävissä tapahtumasta kuvatuissa videoissa ja niistä selviää, että täyttä tunarointia koko touhu. Osaamattomuutta, välinpitämättömyyttä, tahallisuutta...vaikea sanoa. 

Olen jo siinä iässä, missä minulle saattaa tulla esimerkiksi jokin aivoverenkierron häiriö. Silloin voi muuttua sekavaksi. Ja käyttäytyä sekavasti. Jopa vastustaa kaupasta ulos raahaavia vartijoita. Tai jalat pettää alta (on kokemusta, kun aikoinaan polvet nivelrikon vuoksi joskus pettivät alta). Kauppakeskuksissa tällaisesta saattaisi päätyä maadoitetuksi, raudoitetuksi ja lopulta ruumissäkkiin, joten asioimalla tutussa kaupassa päätyy tuollaisessa tilanteessa todennäköisimmin ambulanssin kyydissä päivystykseen.

Pikkukaupoistakin voi tehdä heräteostoksia. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään herkkuja, mutta laskiaispullat houkuttelivat, vaikka laskiainen onkin vasta noin kuukauden päästä.

Ostospaikan vaihtaminen edessä

 Olen ollut jo 4,5 vuoden ajan Ison Omenan Citymarketin kanta-asiakas. Ostanut sieltä - kotiinkuljetuksella - lähes kaiken, mitä ikinä olen tarvinnutkaan. Valikoima on ollut valtava, tuotteet erinomaisen tuoreita ja palvelu kaikin puolin hyvää. Ei koskaan mitään valittamista, vaikka tilaan 1-2 kertaa viikossa. 

Viikko sitten Ison Omenan kauppakeskuksessa tapahtui vartijoiden toimesta kiinniotto, jonka yhteydessä 35-vuotias nainen menehtyi. Poliisi selvittää edelleen asiaa kuolemantuottamusepäilynä. Vaikka Citymarketilla ei suoranaisesti ole osuutta tapahtumaan, minä en yksinkertaisesti ole pystynyt tekemään uutta tilausta sieltä. Minä maksan ostoksistani ja palvelusta Ison Omenan Citymarketille, Citymarket taas maksaa kauppakeskukselle vuokraa, jotta voi pitää myymälänsä Isossa Omenassa. Kauppakeskus maksaa vartioinnista Securitakselle, joka taas maksaa palkan näille vartijoille, joiden vuoksi 35-vuotias nainen on nyt kuollut. Tuntuisi väärältä jatkaa ostosten tekemistä Ison Omenan Citymarketista. Varsinkin, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin vartijat ovat toimineet arveluttavasti. Tosin ainoa, jolloin kukaan kuoli. 

Tämän viikon olenkin miettinyt, mistä jatkossa teen ruoka- ja päivittäistavaraostokseni. Lähikauppani on pieni K-Market ja sen vuoksi valikoimakin hyvin suppea. Sieltä en saa kaikkea tarvitsemaani. On joitakin tuotteita, joita en voi vaihtaa muiksi tuotteiksi. Nämä tuotteet ovat kissalleni ja koiralleni. Minulla itselläni ei ole mitään tuotetta, jota en voisi vaihtaa johonkin toiseen vastaavaan, mutta nelijalkaisilla karvaisilla ystävilläni on. Ja nämä muutamat tuotteet ovat sellaisia, ettei niitä saa muualta kuin K-ketjun kaupoista.

Painavien ostosten suhteen haluan edelleenkin käyttää kotiinkuljetuspalvelua. Varsinkin vuodenaikana, jolloin jalankulkuväylät ovat jäätä. Olen nyt selannut K-Ruoka -sivustoa, valinnut sieltä eri myymälöitä ja katsonut valikoimaa. Huomasin, että alueella olevalla K-Supermarketilla onkin kotiinkuljetus. Loistavaa! Ja ilokseni valikoimasta löytyvät kaikki ne tuotteet, joita en Tikrun ja Stellan vuoksi voi vaihtaa muihin tuotteisiin. 

K-Supermarket on huomattavasti pienempi kauppa kuin Citymarketit. Varsinkin Ison Omenan Citymarket, joka on yksi Suomen suurimpia Citymarketteja. Siellä on kuitenkin parempi valikoima kuin pienessä K-Marketissa. Lähikauppaan on hiljattain vaihtunut kauppias. Aiemmin molemmat alueen K-kaupat olivat saman kauppiaan, mutta pienemmässä kaupassa on nyt uudet kauppiaat. Nuorelle kauppiasparille saa kuulemma esittää toiveitakin, joten eilen kävin lähikaupassa. Kiersin siellä ajatuksen kanssa ja katselin valikoimaa. Vain yksi koiran tarvitsema tuote puuttuu, mutta ehkäpä saisin pyydettyä sen valikoimaan? Tuote on kuitenkin sellainen, että jos kukaan muu ei kyseistä tuotetta osta, minä tulen ostamaan ihan jokaisen purkin, mitä kaupan hyllyltä vain löytyy. Ei ole herkästi pilaantuva tuote, joten vaikka käynkin harvoin kaupassa, voin ostaa kaikki purkit joka kerta, kun siellä asioin. 

Kaupasta tultuani kävin kaupan seinän takana olevassa Vakiksessa juomassa lasillisen punaviiniä. Tai no myönnettäköön: kaksi lasillista. Tulisipa jo pian alkuvuoden lounassetelit, niin saisin tuettua paikallista ravintoloitsijaakin enemmän.

Lähikauppa on tietenkin kalliimpi kuin isommat K-ketjun kaupat, mutta ei minulla oikeasti tarvitse aina olla monenlaisia kasviksia ja hedelmiä. Voin ostaa vähemmän ja maksaa enemmän. On aika tärkeää, että alueella on ruokakauppa eikä jokaista maitolitraa tarvitse lähteä hakemaan kauempaa. Joten uuden kauppiasparin menestyminen pienessä liiketilassa on alueen asukkaille - varsinkin meille autottomille - varsin hyvä asia. 

Eilen kaivoin pakastimesta Mifu paprika-chili -suikaleita. Ja tätä kirjoittaessani tarkistin, mahtaako niitä saada K-Supermarketista. Kyllä saa. Mifut eivät kuitenkaan ole sellainen tuote, mitä ilman en voisi elää vaikka loppelämääni. Mukavaa kuitenkin, että myös ne kuuluvat K-Supermarketin valikoimaan. Ruskistin suikaleet ja lisäsin pannulle sipulia, tomaattimrskaa ja mausteita. Lisäksi riisiä ja salaattia. 

Eilen oli taas sytostaatti-ilta ja tänään aamupäivä meni vain lepäillessä. Stellan käytin tietenkin ulkona ja kylläpä oli liukasta. Kohta on laitettava taas Icebugit jalkaan ja lähdettävä viemään roskia. Tai sitten jätän homman huomiseksi ja tänään vain nautin vapaapäivästä. 

Lounaaksi tein tänään broilerin jauhelihasta pihvejä. Mureketaikinan sekaan paahdettua sipulia - loistavaa, sitäkin saa K-Supermarketista! - suolaa, mustapippuria, valkosipulia, savupaprikajauhetta, paprikajauhetta sekä chilijauhetta. Lisukkeeksi paistoin pannulla perunoita ja sekaan laitoin mausteita sekä purkillisen säilykemaissia. Lisäksi vihersalaattia, avocadoista, makeasta sipulista ja kirsikkatomaateista tehtyä salaattia sekä valmista cheddar-dippiä.

Nyt se on sitten päätetty: alan tehdä ostokseni oman lähiöni kaupoista. Citymarketit eivät yhtä asiakasta kaipaa, mutta varsinkin pienelle lähikaupalle jokainen asiakas on tärkeä. Isommat ja painavammat ostokseni tilaan K-Supermarketista ja loput haen pienestä lähikaupasta.

Nyt se on täällä: Aromipesä!

 Jos joku olisi kysynyt minulta 10 vuotta sitten, mikä on ensimmäinen hankintani vuonna 2023, en olisi voinut ikinä kuvitellakaan vastaavani: "Aromipesä". Vaan sellaisen minä hankin. 1990-luvun suosikkituotteen. 

Erässä Facebookin ryhmässä jaetaan mitä erilaisimpia vinkkejä säästämiseen. Eräs ryhmäläinen kertoi kypsentävänsä pastan niin, että keittää veden pastoineen kiehuvaksi, ottaa liedeltä lämmön pois ja laittaa kannen kattilan päälle. Antaa hautua kannen alla, kunnes pastat ovat kypsiä. Toinen ryhmäläinen kertoi keittävänsä kananmunat samalla tavalla. Ja kolmas laittoi alla olevan kommentin:

Kommentin nähtyäni purskahdin naurun, kuten moni muukin ryhmäläinen. Sitten aloin miettiä, että hetkinen! Aromipesähän säästää oikein hyvin sähköä. Ja nyt, kun olen innostunut aamupuuroista, Aromipesässä saa helposti valmistettua puurotkin. Kaikista parasta on, että siihen voi laittaa ruuan valmistumaan ja lähteä itse vaikka koiran kanssa lenkille. En koskaan jätä hellan levyjä tai uunia päälle, kun lähden pois kotoa. En edes käydäkseni vain viemässä roskat. Aromipesä vapauttaa minut tästäkin odottamisesta. 

Eilen paketti tuli perille ja kävin noutamassa sen lähikaupan Matkahuollon noutopisteestä. 

Illalla laitoin ohrapuuron hautumaan. Kiehautin 2 dl vettä ja litran maitoa, joiden sekaan sekoitin 1,5 dl ohrasuurimoita sekä teelusikallisen suolaa. Nostin kattilan Aromipesään ja laitoin kannen sekä sulkimet kiinni. Sitten vain nukkumaan.

Aamulla oli puuro valmista. Nestettä olisi saanut olla ehkä hieman vähemmän, mutta maku oli oikein hyvä. Aamiaiseksi pensasmustikoiden kanssa. 

Tämän päivän Citymarketin tilaukseen olin laittanut naudan etuselkää ajatuksena tehdä lihakeitto, mutta etuselkää ei kaupassa ollutkaan. Onneksi oli sentään porsaan kasleria. Nyt on liha kuivamarinadissa yön yli ja aamulla kokeilen Aromipesää nyhtöpossun valmistamiseen. 

Siskon kanssa syömässä

 Eilen siskoni oli luonani iltaa istumassa. Päätettiin tehdä 1960-luvun lapsuutemme ruokaa eli läskisoosia ja keitettyjä perunoita. Lisäksi vihersalaattia kananmunakastikkeella ja etikkasäilykkeitä. Läskisoosin tein perinteiseen tapaan eli ruskistin paloitellut siankylkiviipaleet, ruskistin sipulin, tein vehnäjauhoista, rasvasta ja vedestä suurustetun ruskeankastikkeen, jonka maustoin maustepippurilla, sipulijauheella, kuivatulla ruohosipulilla ja suolalla. Helppoa ja hyvää, joskaan ei kovin terveellistä. Juomaksi olutta.

Jälkiruuaksi tein puolukka-talkkunahyveen. Kermavaahdon sekaan laitoin vaniljaa, sokeria, talkkunajauhoja sekä puoliksi sulaneita pakastepuolukoita. Hyve pariksi tunniksi jääkaappiin. 

Aterian jälkeen istuimme pitkään juttelemassa ja katselimme ID-kanavaa. Illalla lähdimme vielä yhdessä viemään Stellaa iltalenkille. Kun tulin kotiin ja olin saanut tiskit tiskikoneeseen, aloin katsoa Yle Areenasta Dublin Murders - Tappaja Dublinissa- sarjaa. Ja menikin aaumuyöhön, koska en  malttanut lopettaa katsomista. Lopulta oli pakko ja kaksi viimeistä jaksoa katsoin vasta aamupäivällä. Jos pitää psykologisista thrillereistä, niin suosittelen!

Tänään sain aloitettua toisen tämän vuoden tavoitteeni eli työhuoneen raivaamisen tavarasta ja rekontin viemisen loppuun. Oikeastaan tärkeintä oli löytää yksi tärkeä paperi, jonka tiesin olevan jossain työhuoneessa olevista pahvilaatikoista tai muovikasseista. Tarvitsemani paperi löytyi ja päätin, että joka viikko pyrin viemään työhuoneesta vähintään 5 muovikassillista tavaraa pois. Eniten työhuoneessani on vanhoja aikakauslehtiä. Käsityölehtiä, ruokalehtiä, askartelulehtiä jne. Jos olisin järkevä, keräisin ne kaikki pois ja veisin paperijätteeseen. Pahasti kuitenkin pelkään, että alan selailla lehtiä ja totean, että "tätä voi vielä tarvita". Ja sitten säästän lehtiä, jolloin minulla on edelleen pino lehtiä, joille ei ole mitään paikkaa. 

Päivälliseksi laitoin uunissa porsaan sisäfilettä. Oli valmiiksi marinoitu file, joka oli tarjouksessa. Laitoin uunivuokaan porkkanaa, perunaa, keltajuurta ja raitajuurta sekä hieman öljyä ja mausteita. Nopeasti pannulla paistettu file juuresten päälle ja noin tunniksi 175 -asteiseen uuniin. Pannulla paistoin vielä sipulia, vihreää paprikaa, kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja. Maustoin valkosipulilla ja Provencen yrtit -mausteseoksella. 

Päätin tehdä myös jälkiruuan uunissa, kun kerran uuni tuli lämmitettyä. Sekoitin sulatettua voita, kaurahiutaleita, ruokosokeria ja vaniljaa keskenään. Paloittelin yhden omenan pieniksi paloiksi. Voitelin pienen foliovuuan rasvalla, laitoin pohjalle puolet voi-kaurahitaleseoksesta, päälle omenapalat ja päällimmäiseksi vielä kerros voi-kaurahiuutaleseosta. Samaan aikaan uuniin kuin pääruokakin. Lisäksi kinuskikermavaahtoa ja pensasmustikoita. 

Huomenna alkaa arki ja seuraavan kerran on arkivapaita vasta pääsiäisenä huhtikuussa. Juhlakausikin on taas hetkeksi ohi. Maaliskuussa vietän neljättä kertaa Pyhän Patrikin päivää ja toivottavasti tällä kertaa en enää yksin vaan ystäväperheen kanssa. 

Puuroa aamiaiseksi

 Tällä viikolla siis aloitin aamupuurot. Maanantaina tein omena-kaurapuuron. Laitoin Alku Sadonkorjuu -puurohiutaleita, maitoa sekä yhden paloitellut omenan mikron kestävään astiaan ja astian muutamaksi minuutiksi mikroaaltouuniin. Unohdin ripauksen suolaa, joten puuro oli ihan ok, mutta olisi voinut olla parempikin. Kanelikin olisi varmasti sopinut puuron mausteeksi. 

Tiistaina oli vuorossa karpalo-ruispuuro. Olin ostanut kuivattuja karpaloita joulun konvehteja varten ja niitä oli jäänyt yli. Sekoitin ruishiutaleita, kuivattuja karpaloita, maitoa ja ripauksen suolaa mikron kestävään astiaan ja laitoin astian yhteensä viideksi minuutiksi mikroaaltouuniin. Sekoitin puuroa muutaman kerran kypsymisen välissä. Tästä puurosta tulikin jo parempi kuin maanantainen puuro ja uskon syyn olevan ripaus suolaa. 

Keskiviikkona laitoin aamiaiseksi mannapuuroa ja sen kanssa tuoreita mansikoita. Tällä kertaa keitin puuron kattilassa. Vettä, laktoositonta maitojauhetta, mannasuurimoita sekä ripaus suolaa. Jotenkin olin muistanut, että mannapuuron kypsyminen kestäisi noin 20 minuuttia, mutta keittoaikahan oli vain 5 minuuttia. Ripaus sokeria sekä masikat puuron päälle ja tätä olisin voinut syödä toisenkin lautasellisen. 

On ollut mielenkiintoista netistä katsoa, miten paljon erilaisia puuroja onkaan olemassa. Olenhan minä aina selaillut ruokaohjeita, mutta jostain syystä sivuuttanut aina kaikki puuro-ohjeet. Torstaina tuli Citymarketin toimitus ja olin laittanut tilaukseeni monenlaisia raaka-aineita, joista tehdä puuroja. Torstaina aamulla laitoin puuron kaapista löytämästäni Elovenan omena-mustikka-vadelma annospikapuurohiutaleista ja päälle tuoreita pensasmustikoita. 

Viikolla löysin ohjeen porkkanakakkupuuroon. Vaikutti niin hyvältä, että perjantaina oli pakko kokeilla. Valmiin porkkanasoseen sijasta keitin kuoritut ja paloitellut porkkanat ja soseuttamisen sijasta muussasin ne vain haarukalla. Puuro oli yllättäen niin hyvää, että tätä täytyy tehdä toistekin. 

Tänään vielä Pajalan puuroa. Muistan maistaneeni sitä 1980-luvulla, kun olin vanhainkodissa töissä. En silloinkaan pitänyt puuroista, joten jäi yhteen lusikalliseen. Lapsuudenkodissani ei koskaan ollut Pajalan puuroa enkä itsekään ole sitä tehnyt. Ennenkuin nyt. Tein puuron Marttojen ohjeella. Laitoin luumut, aprikoosit ja pellavansiemenet eilen illalla veteen likoamaan ja aamulla keitin niistä, leseistä ja ruishiutaleista puuron. Ripaus suolaa sekaan. 

Ensimmäinen puuroviikkoni on ohi. Huomenna sunnuntaina aamiaiseksi jotain muuta. Kun katson puuroista ottamiani kuvia, muistan yhden syyn, miksi en ole pitänyt puuroista: puurot näyttävät  epämiellyttäviltä. Mannapuuroa lukuunottamatta kuin  "kertaalleen syödyiltä". Puuroinhoni on kuitenkin väistymässä ja aion jatkaa puurojen syömistä aamuisin. Paitsi sunnuntaisin. Vatsalle ainakin puuroaamiainen tuntuu tekevän hyvää. 

Pakkanen kiristyy jälleen

 Tänään on ollut ulkona oikein mukava keli. Eilen satanut märkä lumi on tallautunut ja pakkasen ansiosta jäätynyt kiinni lumen alla olevaan jäähän. Tästä seurannut, ettei ole liukasta. Stellan kanssa ulkoilu on paljon miellyttävämpää, kun ei tarvitse koko ajan varoa kaatumista. Vaikka onkin nastakengät jalassa, eivät nekään aina estä liukastumista. 

Töissä on ollut hiljaista ja sen vuoksi olenkin tehnyt vain muutaman tunnin päivässä töitä. Tänään jouduin selvittelemään yhtä sote-uudistukseen liittyvää ongelmaa, mutta se oli helppo tarkistaa suoraan ohjelmakoodista. Päinvastoin kuin muutamat työkaverini, minä en ole joutunut tekemään sote-uudistuksen vuoksi juuri mitään. Enkä varsinkaan joutunut olemaan h-hetkellä eli uudenvuodenpäivänä töissä. 

Perjantaina on loppiainen ja aika laittaa kaikki joulukoristeet ja muut joulujutut pois. Minun piti iltalenkillä katsoa, onko taloyhtiön jäteastioiden ja jalkakäytävän välissä tilaa joulukuusille vai onko lumet aurattu siten, ettei sinne voi joulukuusia viedä. Tietenkin unohdin katsoa! Taidan tehdä huomennakin lyhyen työpäivän ja aloittaa joulun jälkeisen siivouksen jo huomenna. 

Olen nyt tavoitteeni mukaisesti opetellut syömään aamiaiseksi puuroja ja siitä teen lähipäivinä oman postauksen blogiini. Samoin eräästä tänään tekemästä hankinnastani, joka on naurattanut minua pitkin päivää. Siitäkin siis todennäköisesti ensi viikolla, kunhan tilaamani esine saapuu. 

Lounaaksi söin eilen tekemääni ukrainalaista borssikeittoa. Joulusta jäi punajuuria ja porkkanoita. Kaalia minulla on jääkaapissa lähes aina. Se on edullinen ja monipuolinen raaka-aine. Jos vain vatsa kestää. Omani kestää hyvin. Borssikeitto on edullinen, hyvä ja kevyt lounas. 

Kinkkusuikalekiintiöni alkaa olla täynnä. Olen ostanut viime aikoina usein kinkkusuikaleita, koska ne ovat lihavalmisteista edullisimmasta päästä. Nyt alkoi olla ideat vähissä, mutta muistin lapsuudestani 1960-luvulta valkokastikkeen, jossa oli kuutioitua kinkkua. Kastike pieneksi silputusta sipulista, vehnäjauhoista ja maidosta. Tilanpuutteen vuoksi olen opetellut käyttämään ruuanvalmistuksessa laktoositonta maitojauhetta enkä tavallista maitoa. Kastikkeen maustoin sipulijauheella, valkosipulijauheella, valkopippurilla, kuivatulla ruohosipulilla sekä suolalla. Lisäksi keitettyjä perunoita sekä salaattia. 

Vielä olisi yksi pussillinen kinkkusuikaleita jääkaapissa ja niistä ehkä huomenna kinkkukiusaus. Ja pakastimesta löytyisi hieman joulukinkkua, jonka käytän myöhemmin tammikuussa hernekeittoon. Sen jälkeen en halua vähään aikaan nähdäkään kinkkua.

Siskoni jää loppiaiseksi kaupunkiin ja päätimme lauantaina istua yhdessä iltaa meillä. Joko käyn lauantaina Myyrmannissa ostamassa pullon punaviiniä ja hakemassa tapaksia tai sitten teen lapsuutemme ruokaa eli läskisoosia keitettyjen perunoiden kanssa. Jälkiruuaksi puolukka-talkkunahyve. Back to 60's!

Luvassa on muutamaksi päiväksi kiristyvää pakkasta ja se on hyvä. Ei tarvitse muutamaan päivään liukastella. Runsasta lumisadettakaan ei ole tiedossa ennenkuin ensi viikon torstaina. Ei tarvitse tehdä lumitöitäkään. 

Uudenvuoden lupauksia

En tee tänäkään vuonna uudenvuoden lupauksia, mutta joitain tavoitteita voisin tälle vuodelle ottaa. Ensimmäinen niistä olisi opetella syömään puuroja aamiaiseksi. Puurot olisivat käteviä, koska ei tarvita kuin hiutaleita tai ryynejä sekä jotain nestettä. Hätätapauksessa vaikka vettä. Ei tarvitsisi lähteä lähikauppaan sen vuoksi, että leikkeleet eivät riitäkään aamuksi ja seuraavaan Citymarketin toimitukseen on vielä aikaa. 

Lapsuuteni "puuropeikko" ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan. Kun ajattelenkin puuroja, tulee heti tunne, että ei missään tapauksessa vaan jotain muuta. Mitä tahansa muuta. Varsinkin aamulla, kun ei muutenkaan ole vielä ruokahalua eikä maistu oikein muu kuin kahvi, puuro kuulostaa ajatuksenakin kamalalta. Siitäkin huolimatta, että ei puuroissa oikeasti ole mitään vikaa. Varsinkaan, jos keittää maitoon. Lapsuuteni "inhokkiruokia" kuten hernekeittoa, kaalikeittoa, tillilihaa ja monia muita olen oppinut syömään ja jopa tykkäämään niistä, kun olen tehnyt itse. Silakkalaatikko ei tosin uppoa edes itse tehtynä.

Olen aina mieltänyt puurot makeiksi ja aamuisin kaipaan jotain suolaista. Aamiaisellakin saa olla makeaa, mutta ei pelkästään makeaa. Eilen puuron lisäksi oli keitetty kananmuna, jonka päälle ripottelin hieman suolaa. Jotkut kuulemma laittavat puuronsa sekaan raejuustoa. Pitäisiköhän kokeilla?

Tänään sunnuntaiaamiainen taas kissan kanssa yhdessä. Paahtoleipää, kinkkua, keitetty kananmuna ja salaattia. Lisäksi kahvia ja tuoremehua. Ja kuten tavallista, neljästä kinkkuviipaleesta käytiin raivoisaa taistelua. Tikru voitti 3-1. 

Toinen tavoitteeni tälle vuodelle on saada VIHDOINKIN työhuoneeni remontti valmiiksi. Enää 3 vuotta ja 7 kuukautta vanhuuseläkkeelle ja edelleenkin työhuoneen remontti on kesken. Suurin ongelma on, että tyhjästä huoneesta tuli vuosien varrella varasto. On siellä tarpeellistakin tavaraa - ainakin luulisin niin - mutta erityisesti siellä on tarpeetonta ja rikkinäistä tavaraa.

Vuosia sitten taloyhtiömme päätyyn tuli joka kevät ja syksy roskalava. Sinne sai heittää sellaista tavaraa, mitä ei voinut taloyhtiön jätesäiliöhin laittaa. Mutta sitten päätettiin, että roskalavalle saa laittaa ainoastaan puutarhajätettä. Näin autottomana ja ajokortittomana tilanne muuttui hankalaksi. YTV:llä on palvelu, jolla käyvät - maksua vastaan tietenkin - hakemassa kotitalouksista suurikokoisia esineitä. Olen käyttänytkin tätä palvelua hakemaan pois mm sohvan, pakastimen jne. Nyt minun pitäisi päästä eroon huomattavasti pienempikokoisista esineistä, joten Sortti-nouto ei auta tässä tapauksessa. On siis vain otettava saha sekä mattoveitsi käteen ja ryhdyttävä pistämään tavaroita pienemmiksi palasiksi, jotta mahtuvat taloyhtiön jäteastioihin. Ja niin paljon kuin inhoan jo pahvilaatikoiden silppuamista pienemmiksi palasiksi!!!!

Kun saan työhuoneen tyhjennettyä, minun ei tarvitse enää kuin maalata yksi kaappi, irroittaa ja maalata lattialistat, hankkia vinyylilankkua ja laittaa ne lattiaan sekä kiinnittää lattialistat takaisin. Ei olisi iso homma. En ole koskaan asentanut vinyylilankkuja, mutta harjoittelen asennusta jossain vaiheessa pienessä tuulikaapissani. Minulla on sinne jo hankittuna uudet lattialaatat, pitäisi vain saada aikaiseksi jalkalistojen irroitus ja maalaus.  Siinäpä tavoitteeni tälle vuodelle. Ei ole paljon. Pitää vain jostain löytää motivaatio. 

Eilen illalla avasin vielä kuohuviinipullon ja tein oskarinleipiä iltapalaksi. Oikeaoppisesti oskarinleipiin kuuluisi porsaan sisäfileestä tehty pihvi, mutta minä käytin Snellmannin kotletteja. Hetken aikaa katselin parvekkeella ilotulitusraketteja, mutta menin nukkumaan ja nukuinkin oikein hyvin aamuun asti. 

Aamulla oli kaikki loska ja vesi jäätynyt liukkaaksi ja kovaksi jääksi. Onneksi laitoin Icebugit jalkaan, kun lähdin aamupäivällä viemään Stellan ensimmäiselle lenkilleen tänä vuonna. Se ei olisi millään meinannut lähteä omasta pihastamme pois, mutta suostui lopulta lähtemään. Nyt illalla olikin jo ihan toinen tilanne sekä koiran että liukkauden suhteen. Päivällä on jälleen ollut plussan puolella ja suurin osa jäätyneestä vedestä taas sulanut. 

Huomenna olisi jälleen työpäivä, mutta onneksi tämäkin työviikko normaalia lyhyempi, koska perjantaina on loppiainen. Ensi viikonloppuna siivoan joulun pois. Joulukuusi ulos ja jouluverhot sekä joulupöytäliinat pesukoneeseen ja talviverhot tilalle. Viime vuonna minulla oli talviverhot vielä kesälläkin, tänä vuonna voisin taas laittaa pääsiäisenä kevätverhot. Jos vain jaksan. Eläkepäivät siintää jo horisontissa, nyt meni jo 900 työpäivän rajakin rikki.