Elämäni kamalin vuosi

 Viime vuosi oli elämäni kamalin vuosi. Niin itselleni kuin monelle läheisellenikin. Eikä tämäkään vuosi alkanut yhtään sen paremmin. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa blogia, mutta aina on tullut jotain muuta tekemistä tai sitten en vain väsymykseltäni ole jaksanut. 

Olen tiennyt jo pitkään, että terveydentilani ei ole kunnossa. Samat oireet kuin loppuvuodesta 2012, joka sitten päättyikin munuaisvaltimon repeämän aiheuttamaan massiiviseen sisäiseen verenvuotoon. Eilen päätin, että tapahtukoon mitä tahansa, nyt käyn lääkärissä. Ja - yllätys, yllätys - verenpaineet 218/127. Eli aivan samoissa lukemissa, kuin joulukuussa 2012. Valtava määrä verikokeita ja huomenna on aika sisätautilääkärille. Ohjeistuksena siihen asti, että jos verenpaineeni nousee 220/120 tai alkaa särkeä päätä tai huimata, on lähdettävä välittömästi päivystykseen. Eilen illalla, kun olin koko päivän vain lepäillyt, paineet olivat edelleen vielä varsin koholla. 

Loppuvikko nyt sairaslomalla ja mahdollisesti jatkuukin vielä, mutta nyt vain olen ja lorvailen. Mitään ei saa nostaa eikä tehdä mitään fyysisesti rasittavaa. Ja mikähän siinä onkin, että niin kaikkea siivoamista inhoava kuin aina olen ollutkin, juuri nyt olisi inspiraatio siivota? Kun ei kuitenkaan saa tehdä mitään. 

Iltapäivällä soitti eilinen lääkäri verikokeiden tuloksista. Pääsääntöisesti kaikki arvot ovat normaalit. Paitsi leukosyytit ja trombosyytit, mutta ne eivät ole olleet minulla aikuisiällä koskaan normaalit vaan aina koholla. Edelleen minulla on myös D-vitamiinin puutos, vaikka otan - olen ottanut jo muutaman vuoden ajan - aamuisin 55 µg D-vitamiinia purkista. Annos pitää siis kaksinkertaistaa ja uusi kontrolli kuukauden päästä. 

Väsyttää, mutta Stella pitää käyttää vielä illalla ulkona. Onneksi jo huomenna aamulla on aika sisätautien erikoislääkärille. 

Hattivattien kokoontumisajot

 Sanonpa vaan, että ei ole lainkaan mukavaa, että ikkunaremontti tulee vielä tämän vesivahingon lisäksi. Ja juuri eilen tuli tiedote, että ensi viikolla tullaan vielä huoltamaan ilmanvaihto. Vaikka miten laitan tavaroita paikoilleen, kaikki tuntuu silti etenevän järjettömän hitaasti. Osittain syy on se, ettei ole oikein paikkaa, mihin laittaa. Makuuhuoneessani on tavaroita, jotka kuuluisivat työhuoneen kaappeihin, mutta työhuoneen kaapeille ei pääse, koska edessä on vielä olohuoneeseen meneviä tavaroita. Olohuoneeseen taas ei voi kantaa pitkin lattioita tavaroita eli ensin pitää saada sinne säilytystilat. Keittiön pöydällä taas on porakoneita ja kaikkea muuta. Kylpyhuoneeseen ei mahdu pyykinkuivausteline vaan ne ovat nyt olohuoneessa. Suunnitelmani siitä, että kaikki tavarat menisivät suoraan omille paikoilleen, ei oikein toimi. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja paeta vaikka Puerto Ricoon. Mutta ehkä tämä vielä joskus iloksi muuttuu. 

Tikru on vihdoin löytänyt pesänsä. Siis "pömpelin", jonka sille ostin, kun lähdimme siskolleni evakkoon. Ajattelin, että Tikrulla olisi vieraassa paikassa hyvä olla jokin oma turvallinen paikka. Kävi kuitenkin niin, ettei Tikru ollut siskoni luona kiinnostunut lainkaan koko pesästä. Eilen ihmettelin, mihin kissa on kadonnut. Ei löytynyt mistään. Kunnes huomasin, että sieltähän se kurkistelee uudesta pesästään. Nyt on viettänyt aikaansa siellä todella paljon. 

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Käytin lounastaukoni ulkoilemalla Stellan kanssa. Oli myös mukavan lämmintä eikä ollut edes kova tuuli. Kävelin koiran kanssa lähellä olevalle autiotontille ja oli pakko kaivaa kännykkä taskusta esiin. Hattivatit olivat mitä ilmeisimmin kerääntyneet johonkin tapahtumaan!

Huomenna on taas lauantai ja neljä päivää vapaata. Eilen saapui uudelle televisiolleni tv-taso,. mutta en jaksanut enää illalla alkaa sitä kasaamaan. Tv-taso on samaa sarjaa kuin aiemmin jo saapunut senkki, jonka kokoamisessa minulta meni viisi tuntia. Enkä jaksanut tänäänkään, mutta huominen alkanee heti aamiaisen jälkeen kalusteiden kasaamisella. Tiistaina tulee sitten loput eli sohva, nojatuolit, sohvapöydät ja kukkapöytä. Sen jälkeen puuttuu enää olohuoneen matot, jotka näillä näkymin saapuvat tämän kuun lopussa. Ja huomenna olisi ohjelmassa vielä yhden seinän maalaaminen. Täytyy vain ensin hakea siskoltani lainaksi pitkät tikkaat, jotta yletyn lähes neljän metrin korkeuteen maalaamaan. 

Aapo on vihdoin kotona

 Olohuoneeseeni tulevat huonekalut lienevät sellaisia, joita "kaikilla muillakin" on. Eli tietyllä tavalla persoonatonta ja väriskaalakin tulee olemaan sellainen, joita suomalaisissa kodeissa mahtuu kolmetoista tusinaan. Valkoista, harmaata, mustaa. Olenkin naureskellut, että jatkossa, kun meille tulee käymään, kotini vaikuttaa normaalin ihmisen kodilta. Kunhan pysyy alakerrassa. Yläkerta onkin sitten jotain aivan muuta. 

Vesivahinkoevakon aikana oli aikaa miettiä ja suunnitella. Katsella netistä, mitä kaikkea on olemassa. Ja sitten törmäsin lamppuun!!! Lamppu kiehtoi minua niin paljon, että päätin tilata sellaisen. Annoin lampulle nimeksi Aapo näin jo mielessäni, miten mukavaa olisi tulla ovesta sisään, kun Aapo olisi ottamassa ensimmäisenä vastaan. Koska tilasin lampun Puolasta, en ollut aivan vakuuttunut, että se koskaan saapuisi perille. Muutaman mutkan kautta se kuitenkin saapui ja kävin tänään hakemassa Postista. 

Tänään olisi ollut töiden jälkeen vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta en jaksanut tehdäkään muuta kuin laittaa ruokaa. Pariksi seuraavaksi päiväksi tein borchkeittoa, mutta päivälliseksi paistoin leivitetyn porsaanfileen, jonka välissä juustoa ja jalapenoa. Puolivalmiste ja helppo vain paistaa, kun ei muuten huvita ruuanlaitto. Viikonloppuna huomasin lähikaupassa uutuustuotteen: Chalupan pico de gallo tuoresalsa. Pakkohan sitä oli ostaa ja kokeilla. Mukavan tulinen ja raikas. Tänään kävin hakemassa toisenkin rasian. 

Tänään käytin pico de galloa vain lisukkeena lehtikaalista, kurkusta, makeasta sipulista ja kirsikkatomaateista tehdyn salaatin lisäksi. Tämä tuoresalsa sopisi erittäin hyvin tortilloihin tai tacoihin, ihan vain tortillasipsien kanssa syötäväksi tai vaikka hampurilaisen väliin, jos pitää tulisesta. 

Vielä pitäisi käyttää Stella iltalenkillä. Onneksi huomenna on jo perjantai ja alkaa taas neljän päivän vapaa. 

Tekeminen ei lopu

 Huomenna tulee 2 viikkoa siitä, kun palattiin kotiin. Muutama päivä elettiin ilman juoksevaa vettä keittiössä sekä ilman jääkaappia, pakastinta ja tiskikonetta. Viime viikon maanantaina saatiin tiskipöytä ja juokseva vesi, tiistaina tuli tiskikone, jääkaappi ja pakastin. Pakastinta en ole vieläkään laittanut päälle, koska taloyhtiön ikkunaremontti on vielä edessä ja pakastimen paikka tulee keittiössä olemaan sellainen, että se joudutaan siirtämään pois paikoiltaan ikkunaremontin ajaksi. 

Kun menimme siskolleni evakkoon 8 viikkoa aikaisemmin, Stella putosi heti ensimmäisenä iltana kaksi kertaa portaissa. Oli pakko juosta vielä kotiin hakemaan muutama muovinen räsymatto, jotka laitoin siskollani yläkertaan menevään portaikkoon. Matot eivät pysyneet kovin hyvin paikoillaan vaan niitä joutui käymään siirtämässä useita kertoja evakkomatkan aikana. Lisäksi Tikru keksi, että koiraa voi kiusata makoilemalla portaissa. Stella-parka vinkui ylhäällä tai alhaalla, kun ei uskaltanut tulla portaisiin. 

Pelkäsin, että kurja kokemus jättäisi jälkensä koiraan eikä se kotiin palattuamme enää suostuisi kulkemaan portaissa. Olen aikoinaan nukkunut edellisen koirani vuoksi kaksi vuotta patjalla olohuoneen lattialla, kun vanha koira ei suostunut tulemaan enää yläkertaan. Silloin olin kuitenkin 12 vuotta nuorempi kuin nyt. Ajatuskin siitä, että 8 viikon lattialla nukkumisen jälkeen joutuisin nukkuman kenties vielä vuosia lattialla oli kamala. Tilasinkin sitten portaisiin itseliimautuvat liukuesteet ja kun Stella palasi evakosta kotiin ja oli pitkän houkuttelun jälkeen suostunut tulemaan yläkertaan, se mitä ilmeisimmin oikeasti pitää uusista liukuesteistä. Huono puoli näissä on, että siinä missä aiemmin saattoi vain kostealla pyyhkiä kissan ja koiran karvat rappusilta, nyt rappuset on pakko imuroida. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen liukuesteisiin.

Keittiökin siis saatiin vähitellen kuntoon. Siltä osin kuin on välttämätöntä. Päädyin tilaamaan ruokakomeron. Asuin lapsuuteni ja vielä ensimmäiset aikuisvuotenikin asunnoissa, jossa oli kunnollinen ruokakomero. Jostain syystä niitä ei taidettu 1980-luvulla asuntoihin enää laittaa. 

Ruokakomeron ansiosta minulle jää enemmän tilaa astioille muihin kaappeihin. Erityisesti kattilat, paistinpannut ja muut ruuanvalmistusastiat saan taas siististi kaappeihin. Alakaappien vetimet eivät ole samanlaiset kuin yläkaappien, mutta sanoin jo hyvissä ajoin, että ei tarvitsekaan olla. Jos minua joskus alkaa ärsyttää erilaiset vetimet, ostan kaikkiin kaappeihin uudet. Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsisimme mahdollisimman pian kotiin. 

Kun putkimies kävi asentamassa tiskipöydän ja vesihanan, hän nauroi kerrottuani, että odotan jo niin kovasti pääseväni tiskaamaan astioita. Tuumasi, että vielä kertaakaan hän ei ole odottanut pääsevänsä tiskaamaan. En minäkään yleensä, mutta aika pienistä asioista ihminen voikaan tulla iloiseksi. Ja lopulta tuli sitten uusi tiskikonekin. 

Olohuoneen huonekaluissa on ollut vaikka minkälaista sekaannusta. Ensin niiden pitäisi tulla ja sitten eivät tulekaan. Toisaalta niillä ei ole kiire, koska ei haittaa, vaikka huonekalut puuttuisivatkin, kun ikkunaremontti tulee. Olohuoneen ruokapöytä on edelleen osina odottamassa kasaamista. En usko, että saan sitä yksin kasattua. Sen sijaan ruokapöydän uudet tuolit sain jo kasattua. 

Sain kasattua myös olohuoneen senkin. Kasaamiseen meni tosin yli 5 tuntia aikaa ja välillä mietin, että vien roskiin koko kalusteen. Mutta sisulla sain kuin sainkin senkin valmiiksi. Tähän on tarkoitus tulla mm lapaset ja pipot sekä kaappiin sellaiset kengät, joita en käytä jatkuvasti. 

Asuntooni tullaan tuulikaapista suoraan olohuoneeseen ja alunperin olin suunnitellut senkin heti tuulikaapin ovan viereen. Siinä minulla oli aiemminkin matala hyllykkö, mutta huonekaluista tyhjennetyssä olohuoneessa tila alkoikin näyttää erilaiselta kuin muistikuvissani. Päätin laittaa senkin keittiöön vievien portaiden viereen ja sehän sopi siihen kuin nakutettu. 

Muutenkin suunnitelmani huonekalujen järjestyksestä meni uusiksi. Tilasin nimittäin olohuoneeseen uuden television ja katsoin vain, että näyttää kivalta ja tarjouskin oli oikein hyvä. Kun paketti toimitettiin kotiovelle, en ollut edes tajunnut, miten ison television olin ostanut! Eihän tuo mahdu ollenkaan sinne, mihin olin sen suunnitellut.

Sohva, nojatuolit, sohvapöydät sekä kukkapöytä saapunevat parin viikon päästä. Olohuoneen matot vasta joskus lokakuun lopussa. Ei niilläkään ole mikään kiire, koska laittaisin ne kuitenkin lattialle vasta sitten, kun ikkunaremontti on tehty. 

Paljon, todella paljon on vielä tekemistä. Onneksi sain sovittua taloyhtiössä sen asukkaan, jolle ikkunaremontti tulisi aivan viimeisenä, että vaihdamme vuoroja. Tälle perheelle on tulossa perheenlisäystä juuri silloin, kun arvio ikkunaremontista osuisi heidän asuntoonsa. Eikä tietenkään ole mukavaa olla vastasyntyneen kanssa asunnossa, jossa koko päivän on ulko-ovi auki ja ikkunat pois paikoiltaan. Kylmä siinä tulee loka-marraskuussa aikuisillekin, saati sitten vastasyntyneelle. 

Tikru on ollut kovin tyytyväinen saadessaan olla jälleen kotona. Ei Tikrua haitannut evakkoreissukaan kovin paljoa, mutta katkarapuja oli siellä tarjolla sen mielestä aivan liian vähän. Nyt sunnuntaina Tikru saikin sitten tuttuun ja kotoisaan tapaa aamiaista sänkyyn. Kylmäsavulohella ja katkaravuilla päällysetty voileipä 

Onneksi teen nyt vuoden loppuun asti vain kolmipäiväistä työviikkoa eli minulla on myös maanantait ja tiistait vapaata. Huomenna täytyy vähän maalailla, samoin perjantaina. Sitten lauantaina täysi hösseli päälle. Vaikka kaikki on vielä sikin sokin ja tekemistä riittää, silti kotona on vaan niin hyvä olla! Kysykää vaikka Tikrulta.

Pattitilanne

 Perjantai ja pitäisi olla innoissaan tulevasta viikonlopusta. Tänään oli kiva päivä töissä, mutta nyt tuntuu, etten millään jaksaisi viikonloppua. Maanantaikin on vapaata nelipäiväisen työviikon ansiosta eli kolmeksi päiväksi pitäisi keksiä jotain tekemistä. Tällä viikolla sovin töissä, että kahden viikon päästä alan tekemään vain kolmipäiväistä työviikkoa. Vuoden loppuun asti. Sen jälkeen täytyy katsoa asiaa uudelleen. 

Tiistaina siis irroitettiin kotona sekä keittiöön että yläkertaan vievät portaat. Alkuperäinen arvio oli, että menee 2-3 päivää ja portaat voidaan laittaa paikoilleen. Olinkin turhan optimistinen kuvitellessani, että pääsisimme jo tänä viikonloppuna kotiin. Portaat ovat edelleen irti ja kun ne ensi viikolla laitetaan takaisin paikoilleen, alkaa keittiön ja olohuoneen lattioiden tasoitus. Luonnollisestikaan silloin ei voi olla kotona ennenkuin tasoite on kuivunut. 

Eilen kävin kotona tapaamassa remonttimiestä, jolle kerroin, miten haluan keittiööni alakaapit, vetolaatikot sekä työtasot. Varsinainen suunnittelija tekee tarkemman suunnitelman. Joitain pieniä muutoksia tulee, koska kun ikää tulee lisää, haluan keittiöni olevan vieläkin parempi ja esteettömämpi. Tänään tapasin remonttifirman työnjohtajan, joka näytti minulle malleja lattianpäällysteistä. Valitsin niistä vaalean harmaan. Jossain vaiheessa portaat on hiottava ja lakattava kokonaan, mutta vasta sitten, kun Stellaa ei enää ole. Siinä vaiheessa todennäköisesti teen saman kuin muutama muukin naapurini eli portaista tulee valkoiset. Ei siis haittaa, vaikka olohuoneeni tulee muuten olemaan väriskaalaltaan harmaaseen taittuva ja portaat ovat edelleen keltaiseen taittuvat. Portaiden aika tulee muutaman vuoden päästä.

Tarkoitukseni oli tässä samassa katastrofissa saattaa loppuun myös työhuoneeni remontti. Sinne tarvittaisiin uudet lattianpäällysteet. Samoin oikeastaan koko yläkertaan. Eilen illalla etsin Googlen avulla tietoa ja vaikka jotkut ovatkin asentaneet laminaatin tai vinyylilankun aiemman lattianpäällysteen päälle, sitä ei kuitenkaan suositella. Sain eilen remonttifirmalta tarjouksen olohuoneeni seinien tapetoinnista ja sen verran kirpaisee suomalaisen työn hinta, että yläkerran lattiat saavat jäädä laittamatta. Olohuoneen tapetoinnin kuitenkin tilasin, koska huone on lähes 4 metriä korkea eikä sen tapetoiminen onnistuisi edes ystävien kanssa talkootyönä. Parempi maksaa ammattilaisille, jotka osaavat ja tietävät, mitä tekevät. Eivätkä putoile tikkailta. 

Olen suunnitellut jo varsin pitkälle uusien huonekalujen hankinnat sekä uudet keittiön kodinkoneet. Juuri mitään en voi kuitenkaan vielä tilata, koska minulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan, milloin pääsemme takaisin kotiin. Olohuoneen kattolamppuihin tilasin uudet lampunvarjostimet, koska ihastuin niihin niin paljon, että halusin ehdottomasti ne. Olen katsellut monia uusia verhoja olohuoneeseen ja kaikki, jotka miellyttävät silmääni, ovat kaikkialta loppuunmyyty. En halunnut, että sama käy myös lampunvarjostinten kohdalla. Varjostimet tulevat tiistaina illalla ja minun pitää täällä siskoni luona keksiä jokin paikka, missä säilytän niitä siihen asti, että kotona portaat ovat paikoillaan ja lattioiden tasoite kuivunut. Sitten pääsen viemään varjostimet kotiin yläkertaan odottamaan. 

Koska työhuoneesta unohdan nyt lattianpäällysteiden vaihtamisen (ikkunaremonttikin lähestyy, joten aikakin loppuisi), tilasin työhuoneeseeni maton. Matto on niin suuri, että se peittää lähes kokonaan pienen työhuoneen lattian. Parasta vielä oli, että kotiinkuljetus tapahtuu aikaisintaan 25.9. Jos emme vielä silloinkaan ole päässeet kotiin, minulla varmaan repeää verisuoni päässä. Seitsemäs evakkoviikko on alkamassa enkä toivo mitään muuta niin paljon kuin nukkumista omassa sängyssä. Patjan päällä lattialla nukkuminen alkaa jo riittää. Siihen vielä toisena toiveena se, että voin tehdä töitä omalla työtuolillani oman työpöytäni ääressä. Täällä siskoni luona minulla on mukana vain ikivanha näyttö, jonka resoluutio ei ollenkaan sovi uudempiin tietokoneisiin ja tällä työskentely on rehellisesti sanottuna raivostuttavaa.

Olen siis jo valinnut kaikki huonekalut, joita olohuoneeseen tulee. Niitä vaan en voi vielä tilata, koska niille ei olisi mitään paikkaa. Tunnen olevani pattitilanteessa, koska en voi muuta kuin odottaa. En jaksaisi lähteä baariinkaan istumaan. Siellä tuli istuttua kesälomalla ihan riittävästi aikaa tappamassa. Mikään shoppailureissukaan ei kiinnosta. Ei kiinnosta yleensäkään, mutta nyt vieläkin vähemmän, koska mitään en voi ostaa. Tai voisin, mutta ei ole mitään paikkaa, mihin ostokset laittaisi. Olen viime aikoina katsellut kymmeniä jaksoja Catfish -sarjasta, mutta sekin alkaa jo kyllästyttää. 

Onneksi korjausrakentamisen tekevä yritys ymmärtää hyvin tilanteeni ja ilmoittavat heti, kun voin palata kotiin. Olemme jo sopineet, että remontin ei tarvitse olla vielä valmis, kun palaan kissan ja koiran kanssa takaisin. Asun lemmikkien kanssa yläkerrassa ja remonttimiehet voivat työskennellä alakerrassa. Ihan samalla tavalla joudun tekemään sitten, kun ikkunaremontti alkaa. En nimittäin missään tapauksessa aio lähteä siksi aikaa enää evakkoon yhtään minnekään. Olkoon tämä viimeinen kerta ennenkuin taloyhtiössä päätetään tehdä putkiremontti. Silloin on pakko lähteä, mutta silloin vuokraan itselleni jostain tilapäisasunnon. 

Jotain pitäisi siis keksiä seuraavaksi kolmeksi päiväksi, mutta pää lyö tyhjää.

Korjausrakennus alkaa

 Ensi viikolla, ehkä jo heti huomenna, alkaa korjausrakentaminen. Perjantaina tapasin korjausfirman työnjohtajan ja sovimme materiaaleista yms. Lisäksi sovittiin, että mikäli mitään yllättävää ei tule, portaat sekä purettu seinä korjataan ensimmäisenä. Näin pääsee kissa ja koirakin takaisin kotiin mahdollisimman noepasti. Tilasin portaiden yläpäähän turvaportin, jonka pitäisi tulla jo ensi viikolla. Näin remonttia voidaan alakerrassa jatkaa, vaikka me olemmekin yläkerrassa.

Olen ollut kaksi viimeistä yötä kotona. Olisin voinut olla koko viikon, jos olisin tiennyt, ettei viikolla tapahdu yhtään mitään. Hieman harmittaa, koska olin tämän viikon vieä kesälomalla ja olisin ehtinyt tehdä yläkerrassa enemmän valmisteluja kotiinpaluuta varten. Kovin helppoa kotona oleminen ei tule olemaan, koska tavaroita on kaikkialla. Selkäni ja lonkkani on kuitenkin ollut niin kovilla patjalla lattialla nukkumisen vuoksi, että mikä tahansa on parempi kuin tämä. 

Eilen kävin pesemässä yläkerrassa olevan minijääkaapin ja vein kotiin jo vamiiksi pullon kuohuviiniä. Heti, kun saan tietää, milloin portaat on korjattu, käyn laittamassa jääkaapin päälle ja kuohuviinipullon sinne jäähtymään. Minulla ei ole aavistustakaan, missä pahvilaatikossa kuohuviinilasini ovat, mutta ei haittaa, vaikka kuohuviinin joisi emalimukista. 

Tänään aamulla maalasin jääkaapin takana olleen seinän, jota en kaksi vuotta sitten maalannut valkoiseksi. Seinä siis oli keltainen, mutta nyt valkoinen. Vielä ainakin yksi kerros maalia pitää vetää seinään. Siihen oli tarkoitus tulla uusi jääkaappi, mutta enpä enää oikein tiedäkään. Jääkaapille kun olisi toinenkin sopiva paikka ja nurkkaukseen sopisi hyvin vakoinen kulmakaappikin. 

Huomasin kotona käydessäni, että siellä on tainnut kuivauksen aikana olla todella lämmintä. Keittiön kattolampussa olevat kynttilät olivat sulaneet. Yritin varovasti irroittaa kynttilöitä, mutta steariini oli todella tiukasti lampussa kiinni. Ystäväni nauroi, että lamppuni on hieno taideteos ja ehkä taidan jättää kynttilät paikoilleen. 

Stellalla on ollut siskoni luona vaikeuksia kulkea portaissa. Vaikka olenkin laittanut rappusille mattoja, ne valuvat alas ja Stellaa pelottaa kulkea portaissa. On sydäntä riipaisevaa kuunnella koiran vinkumista alakerrassa. Vähän alkoi pelottaa, jääkö koiralle portaiden pelko vielä kotiin palaamisen jälkeenkin, joten tilasin varmuuden vuoksi kotiin liukuesteet portaisiin. Todennäköisesti sekin paketti tulee jo ensi viikolla. 

Loma  lähestyy loppuaan ja huomenna on taas työpäivä. Periaatteessa huominen olisi minulla vapaapäivä, koska teen nelipäiväistä työviikkoa, mutta lupasin torstaina asiakkaalle, että teen yhden työn heti maanantaina. Koska korjausrakentaminen on nyt alkamassa ja nimenomaan portaiden irroittamisella, ei ole järkevää kantaa työvälineitä vielä takaisin kotiin. Vasta sitten, kun ei tarvitse enää palata takaisin. Alkuperäisen arvion mnukaan korjausrakentaminen kokonaisuudessaan tulee kestämän 2 viikkoa, korkeintaan 3 viikkoa. Odotan jo kovasti, että pääsen tilaamaan uuden jääkaapin, uuden pakastimen ja uuden tiskikoneen. Koska tilaan myös tiskikoneen asennuksen, tiskipöytä alakaappeineen on oltava ensin paikoillaan. Ja kun vihdoin kaikki on paaikoillaan, voikin alkaa varautua ikkunaremonttiin. Sen vuoksi en vielä hanki olohuoneeseen huonekaluja vaan vasta ikkunaremontin jälkeen.

Me pääsemme kotiin!!!

 Viides viikko evakossa alkoi. Aika on mennyt sekä hitaasti että nopeasti. Hitaasti siinä mielessä, että odottavan aika on tunnetusti pitkä. Nopeasti siinä mielessä, että selkäni ja lonkkani kipeytyi patjalla lattialla nukkumisesta jo påarissa viikossa. Viime viikolla jouduin jo hakemaan tuulikaappiin jättämäni kyynärsauvat ja perjantaina kipu oli niin sietämätön, että päätin mennä yöksi kotiin. Ihan sama, vaikka kotona olisi sata astetta lämmintä. 

Lämpölaatat oli kuitenkin vietykin jo pois. Lämpötila sisällä oli noin 40 astetta, mutta en jaksanut enää välittää kuumuudesta. Ja sähkönkulutuksen seurannastakin näkyi, että asunnon kuivaus on vihdoin ohi. Hieman yli 2 viikkoa meni. 

Viime perjantaina soitin sinne sun tänne. Lopulta selvisi, että Otesan Oy oli voittanut korjausrakentamisen tarjouskilpailun. Sama yritys teki asunnon purkamisen ja olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sama firma hoitaa myös korjauksen. Oli nimittäin sen verran mukavia ja yhteistyöhaluisia ihmisiä siinä firmassa, että rehellisesti sanottuna huokaisin helpotuiksesta, kun firma ei vaihtunut. 

Vakuutusasioista ei ole vielä oikein mitään selvyyttä. Taloyhtiön aiheuttama vahinko, joten taloyhjtiön luonnollisesti pitäisi korvata aika paljon. Oma kotivakuutukseni sitten korvaa jotain tai ei korvaa. Minulla oli tässä neljän viikon aikana joitakin suunnitelmia, jotka olisin voinut jopa maksaa kokonaan itse, mutta lopulta päätin haluta vain mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Huomenna täytyy ilmoittaa omalle vakuutusyhtiöälleni, että en edelleenkään tiedä mistään mitään. 

Tänään soitin Otesan Oy:lle ja selvisi, että voin palata kotiin vaikka heti. Portaat tosiaan joudutaan vielä irroittamaan ja siihen menee 2-3 päivää. Sovittiin, että ilmoittavat minulle viimeistään edellisenä päivänä, milloin tulevat purkamaan portaat. Jotta en siis herää yläkerrasta makuuhuoneesta ja huomaa, että en pääsekään enää alas. Sovittiin myös tapaaminen lähipäivinä Otesan Oy:n työntekijän kanssa. Voin muuttaa kotiin, vaikka siellä ei olekaan vielä keittiötä. Olisi kuitenkin hyvä tietää, milloin minun kannattaisi tilata uusi jääkaappi, pakastin ja tiskikone. Yläkerrassa on pieni minijääkaappi ja sen sekä mikroaaltouunin ja vedenkeittimen kanssa kyllä pärjään vaikka useamman kuukauden ja kertakäyttöastioita olen käyttänyt nyt evakossakin. Silti haluaisin päästä mahdollisimman pian takaisin normaaliin elämään.

Näiden neljän viikon aikana on tapahtunut ihan mukaviakin asioita. Olen kuitenkin ollut liian väsynyt, stressaantunut ja kivulias kirjoittaakseni niistä mitään. Ehkä kirjoitan sitten, kun olen taas kunnolla kotona. Vielä pitää kuitenkin ainakin kissan olla siskoni luona, koska kotona väliseinä on purettu enkä halua joutua soittamaan palokuntaa pelastamaan kissaani seinän sisältä.