Tänään huomasin, että ainakin yhdellä ihmisellä on vielä kiinnostusta koronaviruksen päivätilastoihin. Pidän kyllä tilastoa joka päivä, mutta en ole vaan blogissani enää julkaissut. Mutta jos edes yhtä ihmistä kiinnostaa, niin mikäpä ettei.
Tilasto perustuu THL:n keskipäivän aikaan ilmoittamiin lukuihin eikä se ole aina ajantasalla sairaanhoitopiirien ilmoittamien lukujen kanssa. Kuitenkin uudet tartunnat ja muut tilanteet tulevat tästäkin esille viimeistään päivän tai parin viiveellä.
Tänään on ollut ihanan viileää. Paitsi alakerrassa. Olenkin perannut romujani yläkerrassa mukavassa viileydessä. Ihmettelen vain, miten ihminen pystyy hieman alle kuudessakymmenessä vuodessa keräämään näin paljon roinaa!
Kohta pitäisi lähteä viemään Stellaa iltalenkille. Päivällä kun käytin, kastuin läpimäräksi. Jalassani oli vaaleanpunaiset muovikengät ja kävely yllättävän hankalaa liukkaan muovin vuoksi. Jostain syystä tunsin taas epävarmuutta polvieni suhteen. Ei pitäisi, kun polveni ovat titaania. Mutta eipähän sukat kastuneet, kun ei ollut sukkia. Nyt paistaa jo taas aurinko. Vähän on ottanut päähän, kun loma on jo ylittänyt puolivälin. En sano, että lomani olisi mennyt helteiden vuoksi hukkaan, mutta paljon jää varmasti tekemättä. Ehkä sitten joskus. Ensi kesänä tai seuraavassa elämässä.
Naapuri grillasi pihallaan ja tuoksut tulivat ikkunasta sisään. Olin jo aikeissa ryhtyä grillaamaan itsekin, mutta kävin läpi jääkaapissa olevat elintarvikkeet ja tänään oli broilerin jauhelihassa viimeinen käyttöpäivä. Siitä sitten broileripyöryköitä, valkosipuliperunoita ja salaattia. Lisäksi kaupan valmista paholaisen kastiketta.
Lauantaina tuli täyteen 100 päivää omaehtoisessa karanteenissa olemista. Eilen menin käymään Vakiksessa. Teki niin paljon jo mieleni lammasta intialaisittain. Soitin Vakikseen ja kysyin, onko lammasta. Kyllä oli, joten laitoin kengät jalkaani ja lähdin hakemaan.
Olipa mukavaa pitkästä aikaa jutella ihmisten kanssa. Olla ja elää kuten ennenkin. En edelleenkään ole aikeissa lähteä ulkomaille tai edes risteilyille. Mutta paluu entiseen teki todella hyvää.
Illalla kävin vielä Lunan kanssa ulkona. Luna on ihan sisäkissa ja jossain vaiheessa lihoi niin paljon, että ei enää mahtunut valjaisiinsa. Nyt on laihtunut sen verran, että mahtui taas. Harmi, että en osaa laittaa blgiini videoklippiä, jossa Luna löysi pihasta ämpärin. Luna kun rakastaa ämpäreitä. Illan viileydessä oli kuitenkin hauska olla kissankin kanssa lenkillä.
Kesälomani on puolivälissä. Remontti on pahasti kesken, mutta en ole yksinkertaisesti pystynyt. Aivan liian kuuma. Onneksi ilma alkaa viilentyä alkuviikosta. Kaksi viikkoa aikaa tehdä kaikki se, minkä tekemiseen olin varannut neljä viikkoa. Toivottavasti ehdin. Lattiaanpäällysteen uusiminen saattaa jäädä loman jälkeiseen aikaan, mutta se on siinä vaiheessa vielä ihan siedettävää. Kunhan nyt kaiken muun saisi valmiiksi.
Ainakin on tullut lomalla levättyä. Ja katsottua ohjelmia Yle Areenasta, Dplaysta ja Netflixistä. Tänä aamuna jaksoin myös syödä aamiaisen aika pian herättyäni. Muutamana päivänä kun ensimmäinen ateriani on ollut vasta lounasaikaan. Aamiaiseksi laitoin Tikrunkin iloksi katkarapuleivän. Lisäksi kahvia sekä vadelmia.
Ruuanlaitto ei ole viime päivinä innostanut. Koska jääkaapissani on kuitenkin ollut monenlaisia raaka-aineita, en ole viitsinyt tilata mitään ravintolaruokaakaan. Päivällä, kun olin vähän siivoillut, tein puolivalmisteista broileria vindaloo-kastikkeessa sekä riisiä ja salaattia. Riisikin valmiista annospussista, jonka vain laittoi pariksi minuutiksi mikroaaltouuniin.
Eilen sain sentään aikaiseksi tehdä jäätelöpohjan. Olen ostanut pikakahvia, josta on helppo tehdä jäälatteja. Pikakahvin mausta tuli mieleeni muistoja lapsuudestani. Valiolla oli aikoinaan Mokka -niminen kahvijäätelö. En ole pitkän aikaan tehnyt jäätelöä. Minulla on jäätelökonekin, mutta kute arvata saattaa, ei aavistustakaan, missä se on. Niinpä kun jäätelöpohja oli jäähtynyt, laitoin seoksen laakeaan astiaan ja astian pakastimeen. Kävin puolen tunnin välein sekoittamassa seosta ja lopulta jäätelö oli valmista. Jälkiruuaksi siis kotitekoista kahvijäätelöä, kotimaisia mansikoita, espresso sekä kermatoffeelikööri.
Toivottavasti sääennusteen mukainen huomisen alin lämpötila +17 astetta olisi jo ensi yönä! OLisi mukavampaa herätä aamulla ja alkaa kiriä aikataulua umpeen.
Voi elämä, miten voi olla kuuma! Ei jaksa laittaa ruokaa eikä edes syödä. Kivennäisvettä sen sijaan menee litratolkulla.
Eilen Suomen hallitus poisti yli 70-vuotiaita koskevat rajoitukset. Tämä oli loistava uutinen, koska se tarkoitti myös, että voin tästä lähtien ajatella enemmän itseäni ja vähemmän muita. Alkaa elämään taas omaa elämääni ja tekemään asioita, joita itse haluan tehdä.
Pandemia ei ole vieläkään maailmalla ohi, mutta tilanne on muuttunut. Kävin tänään vanhempieni luona nostamassa kissan pöydälle eli puhumassa tilanteesta. Sovittiin, että tästä lähtien heidän luonaan vierailevat suvusta myös ne, jotka ovat eläneet ihan normaalisti eivätkä mitenkään vältelleet saamasta koronavirustartuntaa. Joten minunkaan ei enää tarvitse vältellä yhtään sen enempää kuin itse haluan. Vanhempani uskaltavat jo ottaa riskin, että joku tuo viruksen heidän kotiinsa.
Lauantaina olisi tullut täyteen 100 päivää, kun olen ollut melko eristyksissä ja vältellyt kaikin mahdollisin tavoin saamasta tartuntaa. Nyt ei enää tarvitse. Katselin jo netistä hotelleja, mihin voisin lähteä vähäksi aikaa. Maiseman vaihdos voisi olla jo paikallaan. Tosin sitten jää remontti taas kerran kesken, mutta nyt on mietittävä, mikä on lopulta itselleni tärkeintä. Eipä näin kuumalla ilmalla ole remonttikaan kovin paljoa edennyt. En sen kauemmas olisi lähdössä kuin naapurikaupunkiin Helsinkiin. Hotelleissa olisi kuitenkin kunnollinen ilmanvaihto ja jäähdytys. En nyt kuitenkaan vielä varaa huonetta, koska aamulla saatankin olla taas innoissani jatkamassa remonttia. Ehkä ensi viikolla? Tai sitten vihdoin ja viimein väännän vaikka väkisin työhuoneen remontin valmiiksi?
Tänään meni aamiaiseksi vain kahvia, lounaaksi kivennäisvettä, päivälliseksi kivennäisvettä ja nyt illan vähän viilentyessä mansikoita, jäätelöä ja jäälatte.
Ulkona olisi oikein mukava kesäinen ilma. Varsinkin varjossa, kun tuuli puhaltaa virkistävästi. Perjantaista lähtien en ole kuitenkaan voinut pitää edes ikkunoita auki vastapäisestä talosta tulevan palaneen hajun vuoksi.
Aamulla ei ollut lainkaan nälkä kuumuuden vuoksi. Vähän ennen puolta päivää keitin vain kahvia ja keräsin vähän leikkeleitä lautaselle. Tämäkin oli jo liian iso annos, mutta onneksi Tikru auttoi mielellään. Se jopa söi Aura-juustoa
Koko päivän olen puuhannut kuumassa asunnossa ja jalkani tuntuvat jo puujaloilta. Vettä on mennyt runsaasti, mutta päivälläkään ei maistunut kuin espresso ja jäätelö.
Alkuillasta kävin Stellan kanssa kävelyllä ja samalla reissulla vanhempieni luona. Äiti täyttää tänään 93 vuotta! Kotiin palatessa olisi pitänyt laittaa jotain ruokaa, mutta ajatuskin hellan ääressä häärimisestä uuvutti. Päätin vain tilata Pizza Drivestä hampurilaisaterian.
Pandemiatilanne on mitä on. Ei juurikaan muutoksia. Huomisesta lähtien seuraan vain kerran viikossa tilastoa. Paitsi jos jotain oleellisia muutoksia tapahtuu. Uutisia en ole seurannut eilen enkä tänään lainkaan. En ole jaksanut. Kotihommissa on ollut ihan riittävästi tekemistä. Seuraavan kerran, kun teen remonttia, teen sen talvella. Tai syksyllä tai keväällä, mutta en enää koskaan kesällä.
Juhannusaaton aamu alkoi aivan samalla tavalla kuin muinakin lämpiminä kesäaamuina. Laitoin aamiaiseksi ohrapuuroa ja marjoja sekä kahvia. Aamupäivällä tuli Citymarketin kotiinkuljetus ja tilaamani juhannusherkut. Kaapit ja jääkaapit ovat taas täynnä. Mielessäni jo suunnittelin illaksi paistettua kuhaa ja valkoviinikastiketta, uusia perunoita jne...noh, toisin kävi.
Tyttäreni piti iltapäivällä tulla hakemaan Mango, mutta sovimme, että minä vien Mangon kotiin. Meillä on sisällä remontin keskellä niin hiostavan kuuma, että oikein mielelläni lähdin ulos ylimääräiselle kävelylle. Kello oli noin 15:10, kun lähdin Mangon kanssa. En huomannut pihassa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Palasin takaisin noin puoli tuntia myöhemmin. Jo kaukaa haistoin palaneen käryn. Tajusin heti, että nyt ei olla grillaamassa kasleria eikä makkaraa. Jokin oikeasti palaa. Pääsin Terhotien päätyyn ja samalla näin, miten paksu savupilvi nousee kotini yläpuolella. Siitä kuvakulmasta näytti aivan siltä kuin juuri minun asuntoni olisi ollut tulessa.
Vaikka tekoniveleni ovatkin oikein hyvät, en osannut arvatakaan, miten nopeasti näillä pääsee juoksemaan! Lähestyessäni kotiani ymmärsin, että viereinen rakennus on tulossa. Rakennus, jossa siskoni asuu. Palokunta ei ollut vieä paikalla, mutta vaihdoin muutaman sanan paikalle kerääntyneiden naapureiden kanssa ja selvisi, että palokunta on jo tulossa. Juoksin kotiin, suljin parvekkeen oven ja ikkunat.
Palava asunto on vain noin 20 metrin päässä omasta asunnostani, joten laitoin Stellalle valjaat valmiiksi, jos pitäisi lähteä evakkoon. Soitin siskolleni, joka on kesämökillään. Toivotin hauskaa juhannusta ja kerroin, että talo, jossa hän asuu, on tulessa. Luonnollisesti siskoni hätääntyi. Ensin kilpikonnistaan, jotka olivat kotona terraarioissaan. Puhelun jälkeen nappasin kaksi pahvilaatikkoa, juoksi siskoni kotiin (onneksi meillä on toistemme vara-avaimet), laitoin kilpikonnat laatikoihin ja vein vanhemmilleni.
Palokunnan piti tarkistaa kaikki rakennuksen asunnot, joten kävin vielä avaamassa siskoni kodin oven palokuntaa varten. Istuin parvekkeella ja seurasin tilannetta. Valmiina sitten menemään sulkemaan siskoni kodin oven. Kävin vielä naapurini kanssa laittamassa siskoni asunnosta ilmanvaihdon pois päältä. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Palokunta sai palon hallintaan, mutta asunto paloi asumiskelvottomaksi. Kävin Stellan kanssa päiväkävelylle, mutta en saanut mielestäni lohduttomasti itkevää naapuriani, joka kauhuissaan katsoi kotinsa ikkunoista leiskuvia liekkejä. Yleensä saan voimaa luonnossa liikkumisesta, mutta tänään olin vain äärettömän surullinen ja pahoillani naapurini vuoksi.
Juhannustunnelmani oli poissa. Ei huvittanut laittaa ruokaa eikä varsinkaan grillata yhtään mitään. Ajattelin tilata jotain Pizza Drivestä, mutta se oli suljettu. Yritin paria muuta paikkaa, mutta tuloksetta. Sain tilatessani tekstiviestinä aina tarkistusnumeron, mutta kun olin syöttänyt tarkistusnumeron selaimessa olevaan kenttään, tarkistusnumero oli muka virheellinen. Viisi kertaa yritin ja sen jälkeen luovutin. Paistoin kuhafileet paistinpannulla, lisäksi suoraan paketista Tuorekset -kasviksia sekä kermaviiliin Estrellan-dippimaustepussi. Siinä juhannusruuat.
Vähän ennen puolta yötä lähdin vielä Stellan kanssa ulos. Käymään Lammaslammella, jossa melkein joka juhannusaatto olen puolen yön aikaan käynyt. Pihassa tapasin palaneen asunnon asukkaat. Olivat hakemassa kotoa jotain tavaroita. Juteltiin jonkin aikaa. Sanoin naapureille, että jos vain jotenkin voin auttaa jossain, tulkaa pyytämään.
Lammaslammen laiturilla oli porukkaa juhannusta viettämässä, joten jäin Stellan kanssa vähän kauemmas penkille istumaan. Istuin siinä hiljaa miettien. Pyysin jumalilta naapurille voimia jaksaa eteenpäin. Juuri nyt en voinut muutakaan tehdä.
Juuri eilen löysin tavaroita järjestellessäni kopion vanhasta lehtileikkeestä ja julkaisin sen hieman huvittuneena seinälläni Facebookissa. Iltasanomat 2.7.1991. Siskoni tänään kysyi, oliko minun pakko manata tulipaloja. Mietin mielessäni, että entä jos en olisikaan lähtenyt viemään Mangoa? Jos olisinkin vain siivonnut etupihaa, kuten olin suunnitellut? Hajuaistini on erinomainen eikä tuossa Martinlaakson tapauksessakaan kukaan muu naapurustossa ollut huomannut yhtään mitään. Vaikka silloin kävin soittamassa vastapäisen asukkaan ovikelloa ja kysyin haiseeko hänen mielestään palaneelta, hän vastasi, että ei haise. Mutta minä tunsin sen hajun.Onneksi.
Eilen valvoin pitkään, ainakin kahteen asti yöllä. Neljän aikaan heräsin ulkoa kuuluvaan jyrinään. Jyrinä oli lähes taukoamatonta ja salamat välähtelivät. Taivas ulkona näytti niin erikoiselta, että nousin ylös ja menin parvekkeelle katsomaan. Taivas todellakin oli osittain harmaa ja osittain keltainen. Ei sellainen oranssin keltainen kuin auringon noustessa tai laskiessa vaan vihreään taittuva keltainen. En ole koskaan elämän aikana nähnyt sen väristä taivasta. Kun vielä tiedosti, että maailmalla riehuu koronaviruksen aiheuttama pandemia, olo oli yhtä epätodellinen ja epämiellyttävä kuin jossain apokalyptisessä elokuvassa.
Valvoin aamuyöllä puoli kuuteen asti rauhoittelemassa koiria. Sekä Stella että Mango pelkäävät ukkosta. Otin peiton ja tyynyn mukaani ja siirryin olohuoneen sohvalle nukkuakseni siellä. Koiria piti kuitenkin silittää koko ajan ja puhua rauhoittavalla äänellä. Lopulta nukahdin, mutta heräsin jo pari tuntia myöhemmin kovalta ja epämukavalta sohvaltani. Nousin ylös ja laitoin aamiaista. Vain kahvia sekä spelttipuuroa mansikoiden kanssa.
Huonosti nukuttu yö sekä hiostava kuumuus sisällä tekivät voimattomaksi. Kävin koirien kanssa ulkona ja sen jälkeen aloin vain tyhjentää olohuoneessa olevaa yksiosaista kirjahyllyä. Hylly kuuluu työhuoneeseeni ja remontin valmistumista odotellessa se oli täyttynyt kaikenlaisesta tavarasta. Sain tyhjenettyä koko hyllyn ja lajiteltua tavaroita. Suurin osa hyllyssä olevasta roinasta oli lehtiä, mainoksia ja muuta paperia. Kävin paperit läpi ja heitin lähes kaikki roskikseen. Säästin vain muutaman Maku -lehden. Huomenna pitää vielä saada raahattua painava kassillinen paperijätettä roskiin.
Alkuillasta soi ovikello. Tilasin noin kuukausi sitten toisesta saksalaisesta kaupasta erilaisia juomia. Suurin osa viinejä, mutta myös muutama pullo väkevämpiä juomia. Captain Morgan -rommi on ihan tuttua, mutta kaksi kermaista likööriä eivät. Lisäksi olin tilannut pullon jotain kummallisuutta, josta minulla ei ole aavistustakaan, mitä se on.
Illan vähän viiletessä paistoin porsaan ulkofilettä sekä tuoretta ananasta. Lisäksi höyrytettyä kukkaaalia valkosipulivoin kanssa sekä salaattia.
Vaikka illalla juotu kahvi viekin minulta yöunet, halusin silti maistaa toista kermalikööreistä. Illalla siis vielä espressoa sekä cantuccini-keksejä kermaliköörin kanssa.
Huomenna Mango lähtee kotiin. Tyttäreni tulee hakemaan sen iltapäivällä ja sovittiin, että menen vähän myöhemmin katsomaan heidän uutta asuntoaan, jos uusia koronavirustartuntoja on tänään alle 15. Tilasto, jota seuraan, ei ole ihan ajan tasalla. Uutisten mukaan tänään on löytynyt 14 uutta tartuntaa, mutta THL:n ilmoituksen mukaan vain 2.
Nyt on se hetki, kun alan olla totaalisen kyllästynyt itseeni. En ole koskaan käynyt asian vuoksi lääkärissä, mutta tehnyt useitakin testejä sekä lukenut aiheesta. Kaikki tulokset viittaavat siihen, että minulla on ADHD. Lähisuvustakin löytyy sitä. Voin uppoutua tuntikausiksi yhteen asiaan, jos se on tarpeeksi kiinostava. Jos ei ole, ajatukseni harhailevat. Minulla on aina ollut sata ja yksi projektia menossa, mutta vain harvoin saan mitään niistä valmiiksi. Paitsi töissä, koska silloin on pakko. Työhuoneeni remonttikin on ollut kesken jo 5 vuotta.
Olin tehnyt hyvän suunnitelman, miten saan työhuoneeni remonttia edistettyä siten, etten sotke asuntoa yhtään enempää kuin on pakko. Mutta tämä edellytti, että kasaan yhden osina olevan kirjahyllyn. Veisin kirjahyllyn kaappeihin työhuoneestani tavarat, jotka sinne kuuluvat. Mutta kirjahyllyä ei voi kasata ilman siihen kuuluvia hyllylevyjen kannattimia tai edes ruuveja. Minulla on ne. Mutta missä? Vuosien varrella olen siirtänyt romuja paikasta toiseen niin usein, että en löytänyt niitä. Penkoessani laatikoita, kippoja ja kulhoja löysin kyllä yllättävän paljon kolikoita, mutta en tarvitsemiani hyllynpidikkeitä tai edes ruuveja yhtään mistään.
Koulutuspäivän jälkeen olin jo niin turhautunut itseeni, että harkitsin heittäväni ihan kaikki tavarat roskikseen. Ostaisin uusia sitä mukaa kuin tarvitsen. Olisipa kotini täysin tyhjä ja voisin aloittaa kaiken alusta! Nyt elän - olen elänyt jo vuosia - kaaoksen keskellä eikä se auta tippaakaan, kun muutenkin ajatukset ovat välillä sekaisin kuin seinäkello.
Joskus tuntuu, että olen jumissa itseni kanssa. Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en saa tehtyä. Voin aloittaa, mutta mielenkiintoni herpaantuu ja alankin tehdä jotain ihan muuta. Tämän vuoksi siivouksen jälkeen kotonani on yleensä sotkuisempaa kuin ennen siivoamista. Enkä saa mitään koskaan valmiiksi. Voi itku!
Onneksi siskollani oli muutama kirjahyllyn hyllylevyn kannatin. Perjantaina, kun Mango lähtee kotiin, voin aloittaa urakan. Jos siis jaksan keskittyä urakkana puolta tuntia pidempään.
Tänään oli siis koulutuspäivä, vaikka olenkin virallisesti kesälomalla. Sähköpostiini tuli myös asiakkaalta toimeksianto, jonka hoidin pois. Aamulla minulla ei ollut nälkä, joten aamiainen jäi syömättä. Lounastauolla ehdin juuri ja juuri käyttää ensin Stellan ja sitten Mangon ulkona sekä tehdä hätäisesti itselleni juustosalaatin.
Päivälliseksi paistoin vain porsaan ulkofilepihvejä sekä valkosipulivoissa tuoreita herkkusieniä. Lisäksi kasviksia ja kermaviiliin tehtyä dippikastiketta. Kuumalla ilmalla ei oikein enempi edes olisi maistunut. Lisäksi minua väsyttää aivan valtavasti, koska nukuin viime yön huonosti ja aamulla oli herätyskello soittamassa.
Huomenna on uusi päivä taas. Toivottavasti vähän parempi kuin tänään. Pandemiatilanne ainakin näyttää ihan hyvältä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että remontin tekeminen tällaisella säällä on järjetöntä. Minulla on vain yläkerran makuuhuoneessa jäähdytinlaite enkä saa isoa laitetta kannettua alakertaa. Mangon vuoksi pyrin tekemään asioita alakerrassa, jotta koiran ei tarvitsisi olla yksin.
Aloitin aamuni kahvilla, tuoremehulla, greipin puolikkaalla sekä parilla kalkkunavoileivällä. Sen jälkeen alkoi urakka eli työhuoneen tavaroiden kantaminen pahvilaatikoissa yksi kerrallaan olohuoneeseen. Kävin läpi jokaisen laatikon ja laitoin pois tavarat, joita en enää tarvitse.
Viidestä laatikollisesta keittiötavaroita jäi jäljelle vain yksi. Pistin surutta pois kaikki kolhiintuneet astiat. Yhdestä laatikosta löytyi pieni irtopohjainen kakkuvuokani. Olin vähällä tilata sellaisen uudelleen, koska en ollut keittiöstä löytänyt sitä. Onneksi löytyi.
Päivällä kävin koirien kanssa lenkillä. Kumpikin koira omalla reissullaan. Hiki vain virtasi selässä, kun kuljin paahteisessa auringossa koiran kanssa. Lounasta en jaksanut laittaa ollenkaan eikä oikeastaan ollut päivällä edes nälkä. Illalla laitoin taas pastaa ja sen kanssa voimakkaasti valkosipulilla maustettua kermaista broilerikastiketta sekä salaattia. Ja kyytipojaksi lasillinen rose-viiniä.
Huomenna on viimeinen Angular-koulutuspäivä klo 9-16. En kyllä pysty mitenkään istumaan koko päivää olohuoneessa. Pakko kuunnella opetusta makuuhuoneessa, jotta saan viilentimen selkäni taakse. Mango-parka joutuu siis tulemaan toimeen omillaan. Stella ja kissat tulevat halutessaan sinne, missä minäkin olen, mutta Mango ei kulje rappusia.
Suomen pandemiatilanteessa ei edelleenkään mitään uutta.
Tänään iltapäivällä Suomen hallitus ilmoitti, että poikkeustila Suomessa on ohi. Valmiuslaki, joka mahdollisti mm kansalaisten liikkuvuuden rajoittamisen, ei ole enää voimassa. Samalla poistui myös se pieni riski, että minut entisenä sairaanhoitajana olisi velvoitettu palaamaan takaisin hoitotyöhön. Koronavirus ei ole maailmasta kadonnut minnekään, mutta tällä hetkellä Suomessa ei ole enää tarvetta valmiuslakiin. Pandemiaan liittyviä rajoituksia ja suosituksia voidaan antaa tavallisten lakien - kuten tartuntatautilaki - nojalla. Jos minulla olisi ollut shampanjaa, olisin juonut lasillisen.
Remontti jatkuu. Käteni ovat jo kuivat kuin hiekkapaperi. Täytyy muistaa laittaa yöksi jotain rasvaa käsiini. Kynnet alkavat muistuttaa riisipaperia. Olen kuitenkin tyytyväinen asioihin, jotka olen saanut aikaan. Huomenna työhuoneen kimppuun.
Iltalenkillä Stellan kanssa rapasin miniäni. Hän oli käynyt hakemassa pihastani vielä yhden parvekkeelle sopivan tuolin, jonka olin luvannut heille. Pitkästä aikaa halasin miniääni. Vaikka olenkin perusluonteeltani aika introvertti ja erakko, silti huomasin,miten paljon olenkaan kaivannut läheisiäni. Juhannuksen jälkeen täytyy tehdä pientä arviota, jos voisi tätä omaakin eristäytymistä vähitellen purkaa.
En erityisemmin välitä puuroista, mutta joskus puuro on ihan hyvä aamiainen. Varsinkin silloin, jos ei ole tarkoitus syödä lainkaan lounasta. Ohrapuuroa ja karhunvatukoita, karjalanpiirakka ja kananmuna, tuoremehu sekä capuccino. Näillä eväillä pärjäsin oikein hyvin iltaan asti.
Iltaan mennessä olin saanut keittiöni siihen kuntoon, että pystyin laittamaan jo kunnolla ruokaakin. Lihapullia tomaattikastikkeessa, tagliatelleä ja salaattia. Jos huomenna ehdin ja jaksan pestä olohuoneen lattian ja takapihalla olevat tuolit ovat kuivuneet, huomenna grillataan.
Ja sitten se pandemiatilanne. Juhannuksen jälkeen täytyy neuvotella lähisuvun kanssa asiasta. Jospa tämä olisikin jo tässä?
Sunnuntaiaamuisin saa nukkua pitkään. Paitsi tänään, koska on vielä niin paljon tekemistä. Heräsin vähän ennen kahdeksaa ja vaikka olisi väsyttänyt vielä, päätin nousta kuitenkin ylös. Tein aamiaisen ennenkuin lähdin viemään koiria aamulenkille. Aamiaisella kahvia, tuoremehua, karjalanpiirakoita ja munavoita, leikkeleitä, vähän kasviksia sekä tuoreita kirsikoita.
Aamulenkin jälkeen jatkoin maalien poistamista keittiön kaakeleista sekä työpöydästä. Koska en ole kovin pitkä, jouduin kurkottelemaan varpaillani ja selkääni alkoi aika pian särkeä. Ei auttanut vaan oli vain jatkettava. Kaakeleista maali irtosi kohtuullisen helposti - laattojen saumoja lukuunottamatta - mutta työpöydässä maali oli tiukasti kiinni.
Välillä oli pidettävä vähän taukoa. Kuumana kesäpäivänä ei ollut nälkä tuhdin aamiaisen vuoksi. Keitin kuitenkin iltapävällä kupillisen espressoa ja sen kanssa cantuccini-keksejä, tiramisu-makusiirappia, vaniljajäätelöä ja kirsikoita.
Jouduin eilen avaamaan maalinpoistoainepurkin siten, ettei sitä enää saa tiiviisti kiinni. Kevättalvella taloyhtiössä tehtiin seinäarakenteiden kuntokartoitusta ja keittiöni seinään leikattiin Stellan mentävä aukko. Huoltomies paikkasi seinän, mutta keltaisessa seinässä on nyt iso valkoinen alue. Mietin, että koska se on jossain vaiheessa maalattava, voisin oikeastaan hankkia maalin jo nyt kesälomalla. Samalla voisin maalata keittiön ja kylpyhuoneen välisen oven uudelleen sekä takapihan sisemmän oven. Muistin myös, että työhuoneeni ovi on työhuoneen puolelta limen vihreä eli sekin on maalattava uudelleen. Huomenna siis ohjemistossa loput kaakeilin puhdistamisesta sekä maalinpoistot oviin. Sen jälkeen keittiö saa odottaa aikaa parempaa, koska minulla on vain 4 viikkoa aikaa saada työhuoneen remontti valmiiksi.
En saanut keittiötä siis vielä siihen kuntoon, että siellä olisi mukavaa laittaa ruokaa. Minua myös väsytti ja joka paikkaa kolotti, joten päätin tänään pihvien paistamisen sijasta tilata Pizza Drivestä pizzaa. Lasi punaviiniä ja päivä oli sillä saatettu päätökseen. Tein edellisen kerran keittiössäni remonttia 10 vuotta sitten.Silloin tein pintaremontin kotini kaikkiin huoneisiin. Nyt 10 vuotta vanhempana remontoitavaa on paljon vähemmän, mutta olen fyysisesti aivan uuvuksissa. Jalkoja särkee, selkää särkee, sormia särkee, ranteita särkee.
Pandemia? Mikä ihmeen pandemia? Tasaista tahtia edelleen.
Heräsin tänään ihanaan auringonpaisteeseen. Ihan kuten jo muutamana aamuna aiemminkin, mutta mikään ei voita ensimmäisen lomapäivän aamutunnelmaa. Laitoin aamiaisesksi spelttipuuroa mansikoiden kanssa, keitetyn kananmunan, puolikkaan verigreipin sekä kahvia.
Aamiaista syödessäni katselin Suomen kaunein koti -sarjaa ja siitä inspiroituneena päätin aloittaa kotini raivauksen heti enkä vasta muutaman lepopäivän päästä. Käytin vain koirat ensin aamulenkillä ja sen jälkeen kannoin olohuoneen ruokapöydän tuolit alakerran kylpyhuoneeseen ja pesin ne juuriharjalla ja pyykinpesuaineella. Pesun jälkeen siirsin tuolit takapihalle katoksen alle kuivumaan. Pihalleni muodostuikin oma kesäteatteri ja nauroin, että seuraava esitys on Varaston kummitus.
Kun olin saanut tuolit takapihalle, lähdin käymään vanhemmillani. Juotiin kahvia ja syötiin nimipäiväkakkua. Vanhemmilani palattuani ryhdyin poistamaan keittiön kaakeleista sekä työtasosta maalia. Kaakelimaali kesti hyvänä 10 vuoden ajan, mutta varsinkin lieden takaa se oli alkanut jo kupruilemaan. Verkkokaupasta ostamani maalinpoistoaine olikin pakattu sellaiseen purkkiin, että kannen avaamiseksi käytiin verinen taistelu. Voitin kuitenkin taistelun purkin kantta vastaan 1-0.
Sen jälkeen alkoikin varsinainen urakka. Maalinpoistoainetta kaakeleihin paksuhko kerros ja odottamaan. En jaksanutkaan tänään grillata ja oikeastaan oli vähän pakko olla sisällä vahtimassa, että kissat eivät uteliaisuuttaan hypi työpöydälle ja sotke itseään maalinpoistoaineeseen. Niinpä tilasin Pizza Drivestä itselleni cesar-salaatin.
Jatkoin maalinpoistourakkaa myös työtasoon. Siinä oleva maali olikin paljon tiukemmassa kuin kaakeleissa oleva maali. Myös kaaleit pitää vetää vielä toiseen kertaan ja huomenna vielä tiskipöydän yläpuolella olevat kaakelit. Lopulta alkoi väsyttää niin, että siivosin vain pahimmat maalinpoistoaineet pinnoilta, annoin Mangolle sen lääkkeet ja tulin yläkertaan jatkamaan Suomen kaunein koti -ohjelman katsomista.
Pandemiaa en ole ajatellut tänään lainkaan. Ei ole ollut aikaa. Mielenkiinto on ollut koko päivän muissa asioissa. Olisin unohtanut päivän tilastonkin, jos en olisi sattunut vilkaisemaan Iltasanomien verkkolehteä.
Huomenna on uusi työntäyteinen päivä. Toivottavasti inspiraationi ei latistu yön aikana.
