Lauantai. Niin paljon tekemistä, mutta kuten arvata saattaa, laiskuus iski. Joten kävin kaksi kertaa koiran kanssa pitkällä lenkillä ja sen lisäksi istuin pari tuntia vanhempieni luona. Kun palasin kotiin, muistin, että tänään on Earth Hour. Päätin viettää sitä ja kuten niin usein ennenkin: yksin. Naudan ulkofilepihvi, paistettuja juureksia sekä salaattia. Niin ja pihvin kanssa punaviinikastike.
Tänään oli vuoden ensimmäinen selkeästi keväinen päivä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Lumet sulavat melkein silmissä. Olisi tehnyt mieli mennä siivoamaan takapihaa kesäkuntoon, mutta varjoisalla pihalla on lunta vielä liian paljon. Niin paljon, että varmasti osa syksyllä sinne unohtamistani tavaroista löytyy vasta viikon tai kahden päästä.
Olen jälleen päivystäjänä tämän viikon. Arki sujuu tututtuun tapaan. Töitä ja säännöllisin väliajoin ruokaa ja ulkoilua. Olin vähällä tilata tänään päiväliseksi Woltin kautta jotain hyvää, mutta päätin kuitenkin tehdä ruokaa itse. Chilillä maustettuja lihapullia satay-kastikkeessa, nuudeleita teryaki-maustettuna sekä kasviksia.
Katsoin alkuviikosta ajankohtaisohjelman Suomen huoltovarmuudesta. Oli aika silmiä avaava ohjelma. Mikä jäi mieleeni, oli rekkakuskit. Ne miehet ja naiset, jotka huolehtivat siitä, että meillä täällä Suomessa riittää niin lääkkeet, ruoka kuin moni muukin asia.
Rekkakuskeja olen aina pitänyt tarpeellisina työntekijöinä, mutta vasta nyt aloin miettiä, miten monella tavalla juuri minun elämäni vaikeutuisi, jos heitä ei olisi. Pandemian aikana olen huomannut, miten moni muukin ammatti, joita aiemmin olin pitänyt itsestäänselvyyksinä, osoittautuivatkin minulle itselleni erittäin tärkeiksi.
Pandemiatilanne junnaa taas paikoillaan. Pientä laskua ja sitten taas pientä nousua. Suomi päätti tänään keskeyttää AstraZenecan rokotteiden antamisen viikoksi. Siis vain vähän sen jälkeen, kun EMA (European Medicines Agency) oli todennut rokotteen turvalliseksi. En tiedä, mitä sanoa. Ehkä on parempi, että en sano mitään.
Tasan vuosi sitten vietin elämäni ensimmäistä Pyhän Patrikin päivää. Yksin, koska koronavirus oli juuri silloin levinnyt Suomeenkin. Mikään ei ole vuodessa muuttunut. Paitsi ehkä se, että uusia tartuntoja on enemmän kuin vuosi sitten ja nyt on vielä lisäksi erilaisia koronaviruksen varianttejakin. Yksin siis tämäkin Pyhän Patrikin päivä.
Töiden jälkeen käytin Stellan ulkona ja aloin valmistella päivällistäni. Nostin sähkökäyttöisen pöytägrillin - jonka muuten ostin huhtikuussa 1987 ja laite toimii edelleen moitteettomasti - pöydälle. Paloittelin kesäkurpitsaa, suippopaprikaa ja porsaan ulkofilettä marinadiin, tein salaatin sekä tsatsiki-kastikkeen ja laitoin grillin kuumenemaan. Kun grilli oli kuuma, pujotin raaka-aineet varrastikkuihin, laitoin vartaat sekä maissintähkät grilliin ja avasin viinipullon. Ehkä Pyhän Patrikin päivän perinteisiini tuleekin kuulumaan se, että vietän päivän yksin?
Facebookissa uutisvirtaani tuli äsken kuva, jossa kuvattiin lapsettoman sinkun ja perheellisen paluuta maanantaiaamuna töihin. Lapseton sinkku totesi "Taas täällä..zzzz" ja perheellinen "Huomenta! Ihanaa olla täällä taas." Kuvasta tuli mieleeni kesä miltei neljännesvuosisadan takaa, kun päätin olla hyvä äiti ja kerrankin pitää viiden viikon kesäloman. Kerrankin viisi viikkoa lomalla lasten kanssa. Yhteistä tekemistä, yhteisiä hetkiä aurinkoisella pihalla jne.
Ei mennyt kuten olin suunnitellut. Esikoisellani on synnynnäinen vamma, häneltä puuttuu toinen yläraaja kokonaan. 5 vuotta nuorempi esikouluikäinen pikkuveli osasi olla todella ärsyttävä. Meni ilman lupaa isosiskonsa huoneeseen. Häiritsi isosiskonsa olemista ystävänsä kanssa. Eräänä päivänä olin keittiössä laittamassa ruokaa, kun kuopus polleana tuli yläkerrasta alas keittiöön ja kysyi: "Onko muka olemassa sellaista tarttuvaa tautia, jossa lähtee käsi tai nenä irti?" Vastasin, että kyllä vain on: spitaali.
Siitä alkoi meidän spitaalikesä. Vastaukseni kuultuaan poika parahti ja juoksi suoraan vessaan pesemään kynsiharjalla käsiään. Ja sen jälkeen mikään ei sujunut. Kuopus ei voinut syödä samaan aikaan ruokapöydässä "spitaalisen" isosiskonsa kanssa. Takapihalla olevaan altaaseen piti vaihtaa vesi ennenkuin poika suostui menemään sinne siskonsa jälkeen. Huushollin kaikki käsipyyhkeet lensivät likapyykkilaatikkoon yhden käytön jälkeen. Suihkussa ei voinut käydä ennenkuin olin pessyt koko kylpyyhuoneen. Mitään perheen yhteistä ei voinut edes suunnitella, saati sitten toteuttaa. Ei auttanut, vaikka miten vakuutin, että isosiskolla EI OLE spitaalia. Kolmannen lomaviikon jälkeen kaipasin jo töihin.
Tytär kuitenkin saavutti tavoitteensa: pikkuveli ei tullut enää hänen huoneeseensa häiritsemään. Ei olisi takuulla mennyt, vaikka joku olisi maksanut 1000 markkaa. Loma loppui, tilanne rauhoittui ja arki oli jo palaamassa, kun kuulin tyttäreni kysyvän pikkuveljeltään "Tiedätkö, mikä on ebola?" Silloin juoksin yläkertaan niin lujaa kuin pääsin ja sanoin, että "NYT RIITTÄÄ!!". Spitaalikesän jälkeen ei tarvittu mitään ebolasyksyä. Ja myös sairaanhoito-opiston aikainen tartuntatautiopin oppikirjanikin päätyi kirjahyllyn ylimmälle hyllylle.
Monta kertaa ollaan vuosien saatossa muisteltu sitä aikaa ja naurettu ääneen. Mutta spitaalikesänä minua ei naurattanut yhtään.
Tein eilen Facebookissa seinälleni päivityksen. missä kerroin jokaisen olevan itse vastuussa siitä, saako koronatartunnan vai ei. Provosoiva kommenttini sai osan ihmisistä takajaloilleen. Hyvä niin. Jos sain edes osan Facebook-kavereistani ymmärtämään, mitä hallituksen valitsema hybridistragia ihan oikeasti tarkoittaa, minua ei haittaa, vaikka kukaan heistä ei enää koskaan haluaisi olla kanssani tekemisissä. Kunhan edes yksi heistä välttyisi saamasta tartuntaa.
Viestin tuoja ammutaan ensimmäisenä. Varsinkin, jos tuo ikävän viestin.Valitettavan moni kuvittelee, että hybridistrategian tavoite olisi suojata heitä saamasta tartuntaa. Joskus sydämeeni sattuu kun näen ulkona vanhuksen rollaattorinsa kanssa. Ja jokin kangas- tai keinokuitulärpäke nenänsä ja suunsa edessä. Luottamassa lärpäkkeeseen kuin Jeesukseen. Talismaaneille on toki aikansa ja paikkansa. Onhan minullakin edesmenneen koirani kynsi pienessä rasiassa ja kannan tarpeen mukaan rasiaa talismaanina mukanani. Ei talismaani kuitenkaan estä minua jäämästä suojatiellä auton alle tai saamasta sydänkohtausta.
Olen iloinen siitä, että minulle kaikista tärkeimpiin ja rakkaimpiin ihmisiin minulla on ollut jonkinlaista auktoriteettiä. Taas kerran totean, että ei mennyt sairaanhoitajaopinnot hukkaankaan. Tunnen pientä surua siitä, että osa kavereistani ei halua edes kuunnella minua. Ei haittaa, jos eivät koskaan enää halua olla kanssani tekemisissä. Jokaisella on oikeus valita seuransa. Ja oikeus olla noudattamatta järkeviä ja tieteellisesti todistettuihin faktoihin perustuvia ohjeita.
Torstai! Viimeistelin äsken huomisen Citymarketin tilaukseni. Olin ajatellut juhlistaa työviikon päättymistä punssileivoksilla, mutta päätin vaihtaa ne pieniin kanelikorvapuusteihin. Vähemmän kaloreita. Olin aiemmin viikolla laittanut tilaukseeni myös pussillisen salmiakkia, mutta otin senkin pois tilauksesta. Ensinnäkin turhia kaloreita, mutta vielä tärkeämpää, että salmiakki nostaa verenpainettani. Sallin itselleni kahvin, koska sitä ilman en saa päivääni käyntiin, mutta muita tarpeettomia verenpainetta nostavia en tarvitse.
Mielenkiinnolla odotan ensi viikon verkkovalmennuksen aihetta ja tehtävää. Huomiseen tilaukseen laitoin vielä tälle viikolle joitakin kasviproteiinin lähteitä, joita en ole aiemmin kokeillut. Todella monia erilaisia on tullut kokeiltua. Soijaa, nyhtökauraa, härkistä, tofu jne. Tyttäreni on ollut kasvissyöjä kohta 20 vuotta ja sen vuoksi olen aina testannut uutuuksia.
Löysin vihdoin ja viimein kaupan, jossa myydään Tolu Kirsikankukka -pesuainetta. Tuntuu olevan lopussa kaikkialta. Haagassa K-Supermarketissa olisi ollut, mutta eivät toimita kotiinkuljetuksella tänne asti enkä mielelläni lähtisi pesuaineen vuoksi bussilla Haagaan. Toivottavasti löytämässäni verkkokaupassa pesuainetta on varastossa eikä käy niin, että palauttavatkin vain rahani, koska tuotetta ei ole saatavilla.
Huomenna olisi tarkoitus kerätä kaikki tyhjät lasipurkit ja viedä ne lasijätelaatikkoon. Sen jälkeen imuroida ja pestä höyrypesurilla olohuoneen lattia. Jossain vaiheessa pitäisi ostaa olohuoneeseen uudet matot. En vain vielä tiedä, millaiset matot haluaisin sinne. Keittiön katon ja seinät voisin myös pestä höyrypesurilla, jotta pääsisin maalaamaan.
En ehtinyt ottaa kuvia päivän muista aterioista, mutta iltapalaksi keitin teetä ja sen kanssa juustoa, kukkakaalia, porkkanaa ja kurkkua sekä taco-kastiketta.
Tänään on ollut sellainen päivä, että pää alkaa olla ihan tyhjä ajatuksista. Iltapäivällä vedin kaksi koulutustilaisuutta ja jälkimmäisellä mietin, olinkohan kertonut erään asian jo vai kerroinko sen edelliselle ryhmälle. Päivällisen jälkeen ei tullut mieleeni mitään, mistä kirjoittaisin. Joten luin uudelleen saamiani ehdotuksia. Menneet vuosikymmenet on sikäli mielenkiintoinen aihe, että niistä voisin kirjoittaa paljonkin. Mutta vasta sitten, kun saan aikaiseksi hankkia uuden skannerin. Saan sitten skannattua vanhoja valokuviakin mukaan.
Yksi idea kuitenkin oli minun pakkomielteeni. Ensin ajattelin, että ei minulla oikeastaan ole sellaisia. Tuumin asiaa hetken ja huomasin, että onhan niitä. Liitän tähän aiheeseen myös erilaiset pelot ja kammot.
Tänään on ollut uutisia mahdollisesta ulkonaliikkumiskiellosta. Hallitus valmistelee jo asiaa. Ulkonaliikkumiskieltoa ei kuitenkaan otettaisi käyttöön ennenkuin muut keinot on käytetty. Ravintolat nyt määrättiin suljettavaksi alueilla, jotka ovat nk leviämisvaiheessa. Mitä ulkonaliikkumiskielto sitten tarkalleen ottaen tarkoittaisi? Ei ole vielä tietoa. On mainittu, että ulkona saisi liikkua, jos asia on välttämätön. Mikä sitten kenellekin on välttämätöntä? Kuka määrittelee, mikä on välttämätöntä? Jos todellakin ulkonaliikkumiskielto tulee, olisi varmasti hyvä, mikäli tarkemmin määriteltäisiin "hyväksyttävät" syyt poistua kotiovesta.
Jossain uutisissa sanottiin, että töissä saisi käydä, apteekissa saisi käydä, kaupassa saisi käydä ja lisäksi saisi ulkoilla. Sitten taas on väläytetty, että ulkoilla saisi vain samassa taloudessa asuvien kanssa. Tässäkin olisi tärkeää määritellä, ketkä kuuluvat poikkeuksiin. Ei liene kohtuullista, että esimerkiksi vammainen henkilö, joka tarvitsee ulkoiluunsa henkilökohtaista avustajaa, ei saisi ulkoilla avustajansa kanssa? Korona-aika on ollut varmasti monelle jo aiemminkin yksinäiselle tai syrjäytyneelle vaikeaa. Vapaaehtoistyötä tekevän tukihenkilön kanssa ulkoilu on voinut olla viikon kohokohta. Pitäisin kohtuuttomana myös sitä, jos tällainen henkilö ei saisi enää ulkoilla tukihenkilönsä kanssa.
Ulkonaliikkumiskielto voidaan määrätä kolmeksi viikoksi kerrallaan. Vaikea kuvitella, että pääkaupunkiseudulla kolme viikkoa riittäisi. Mietityttää myös, miten ulkonaliikkumiskieltoa valvottaisiin. Joku oli ehdottanut, että jokaisen kansalaisen pitää kirjoittaa ylös jokainen kerta, kun poistuu sisätiloista ja siihen syy, miksi on lähtenyt ulos. Mielikuvitukseni jo laukkaa, kun kirjoitan viikonloppuisin lukuisia kertoja "Vein roskat ulos". En nimittäin saa kovin montaa roskapussia vietyä kerralla. Jos laitan pahveja isoon kestokassiin, saan vietyä vain sen kassin. Kissanhiekkapussi ja biojäteroskat menee toisella kerralla. Lasiroskat ja paperit kolmannella. Vielä neljäs merkintä muoviroskista. Kolme kertaa "Vein koiran lenkille". Yksi merkintä saattaisi olla "Hain postit". Ei kuulosta kovin järkevältä. Tosin alan olla vähitellen sitä mieltä, ettei pandemian hoidossa tällä hetkellä olekaan kovin paljon järkeä. Välillä tuntuu, ettei tässä ole enää järjen häivääkään.
Taas meni viikonloppu aivan liian nopeasti. Pääsiäinen on tänä vuonna 2.4. - 5.4. ja keittiöremontin asentaja tulee torstaina 1.4. Sillä viikolla on vain neljä työpäivää ja sen jälkeen alkaa neljän päivän vapaa pääsiäisen vuoksi. Tänään mietin, että mikäli työtilanne sallii, otankin nuo neljä päivää lomaa. Näin saisin yhteensä kymmenen peräkkäistä vapaapäivää. Olisi hyvää aikaa tehdä monenlaisia asioita jo ennen asentajan saapumista.
Tänään olen siivonnut ja ulkoillut. Vuosia sitten hankin Kärcherin höyrypesurin.En ole käyttänyt sitä kovinkaan usein, koska koin käytön hankalaksi. Laite on kooltaan iso ja painaakin aika paljon. Kun asunto on kolmessa tasossa, höyrypesurin kantaminen kerrosten väliä oli työlästä. Hankaluus ei kuitenkaan johtunut höyrypesurista vaan nivelrikkoisista polvistani. Mitä tahansa oli kivuliasta kantaa ja portaiden kulkeminen ilman kantamuksiakin oli vaikeaa. Nyt, kun minulla on polvinivelet titaania, höyrypesurin käyttö ei ollut lainkaan hankalaa.
Vielä jäi paljon tekemistä, mutta oli pakko siirtyä valmistelemaan huomista koulutusta. Sen jälkeen kirjoitin verkkovalmennukseni viikkotehtävän. Tänään jäi sekä välipala että lounas syömättä, mutta se ei haitannut. Aamulla söin paahtoleipää ja Sweet onion relishiä. Lisäksi erivärisiä kirsikkatomaatteja, kurkkua, pari viipaletta juustoa ja kinkkua. Tosin kinkusta meni suurin osa parempiin suihin, kun Tikru nappasi toisen kinkkuviipaleen lautaseltani välittömästi, kun laskin tarjottimen sänguun päälle. Ja kahvia tietenkin, muuten ei aamuni lähde käyntiin. Päivälliseksi tein broilerista, erilaisista pastapussien jämistä, arabiatapestosta, mozzarella-juustosta, sipulista, valkosipulista ja kermasta laatikkoruuan, jossa oli sen verrran tukevasti kilokaloreita, että riitti energiamäärältään lähes korvaamaan sekä lounaan että päivällisen. Lisukkeeksi salaattia. Iltapalaksi vielä yrttiteetä, Fazerin Alku sadonkorjuu -puuroa sekä veriappelsiini. Olisi tehnyt mieli jotain suolaista, mutta leipää on tullut syötyä niin usein, että leipä kyllästyttää. Pitäisi keksiä jotain uusia suolaisia välipaloja ja iltapaloja. Sai näistä kuitenkin 900 kcal.
Kuten vähän pelkäsinkin, en ollut enää aamulla yhtä pirteä ja energinen kuin olin koko viikon. Siitä huolimatta sain kaikenlaista aikaan. Suurin urakka oli jälleen pahviroskien vieminen. Minulla on sormissani nivelrikkoa ja myös nivelreumani oireilee sormissa. Taloyhtiön pahvijätesäiliössä on vain aika pieni luukku, josta pahvit voi tiputtaa säiliöön. Pienen luukun tarkoitus on toki ymmärrettävä: jos pahveja ei litistettäisi pieniksi, säiliö täyttyisi hyvin nopeasti. Kun tilaa lähes kaiken kotiinkuljetuksella, pahvilaatikkoja kertyy. Jossain vaiheessa niitä on pakko ruveta litistämään, leikkaamaan ja repimään pienemmiksi, jotta voi viedä ne ulos. Kolme isoa kassillista vein jo, viimeinen saa odottaa huomiseen.
Vieläkään ei mitään selvyyttä, mitä uudet tiukemmat rajoitukset käytännössä tarkoittavat. Siis miten vaikuttavat tavallisen kansalaisen elämään. Hieman väläytettiin ulkonaliikkumiskiellon mahdollisuutta, mutta ei siitäkään kerrottu sen enempää. 700 taitaa olla uusi 400, siis uusien tartuntojen määrässä.
Tänään on ollut niin tavallinen torstai, että niitä mahtuu 13 tusinaan. Töitä ja koiran kanssa ulkoilua. Kuuntelin toisella korvalla uutisia ja tiedotustilaisuuksia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto aikoo pitää edelleen kiinni omista ohjeistuksistaan eli esimerkiksi kuntosaleja ei suljeta maanantaina. Ehtona vain on, että samaan aikaan kuntosalilla on korkeintaan 10 ihmistä. Kansalaisia kehotetaan välttämään kaikkia tarpeettomia kontakteja. On kehotettu jo monta kuukautta, mutta jälleen asiasta mainittiin. Taitaa olla niin, että ne, jotka ohjeita ja suosituksia ovat tähänkin asti noudattaneet, noudattavat jatkossakin. Ne taas, jotka eivät ole noudattaneet, eivät noudata jatkossakaan. Tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet korkeina ja sekä päättäjät että terveydenhuollon asiantuntija ovat tilanteesta jo huolissaan.
Tutuipa oudolta käydä ensimmäistä kertaa yli vuoteen kauppakeskuksessa. Yllättävän monella näytti olevan kasvomaskit,arvioni mukaan noin 90%:lla. Hengityssuojaimia (FFP2 tai FFP3) ei ollut kuin muutamalla. Itseasiassa en nähnyt muilla FFP3-hengityssuojaimia kuin siskollani ja minulla. Asiakkaita oli yllättävän vähän, ei lähelläkään sitä määrää, mitä oli ennen pandemiaa.
Laitoin tänään siskolleni viestiä ja kysyin, lähtisikö hän kanssani kauppakeskus Selloon huomenna töiden jälkeen. Lupautui lähtemään. Minulla kun ei ole autoa - eikä ajokorttiakaan - ja aion ostaa vähän isompaa ja painavampaa tavaraa, ajattelin kysyä ensin siskoltani. Jos hänelle ei olisi sopinut, olisin mennyt bussilla ja tullut tarpeen vaatiessa taksilla takaisin kotiin.
Joskus vuosia sitte, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä pahentunut, kävimme lähes joka lauantai siskoni kanssa yhdessä jossain kauppakeskuksessa. Samalla reissulla käytiin syömässä tai vähintään kahvilassa. Monta kertaa käytiin myös Hakaniemen kauppahallissa sekä kesäisin torilla. Yhteiset aamupäivät kuitenkin jäivät, kun nivelrikkoni paheni ja erityisesti hitaasti käveleminen alkoi tuottaa liikaa kipua. Huomenna emme voi mennä pandemian vuoksi ravintolaan syömään, mutta silti mukavaa lähteä ostoksille.
Tänään huomasin selvästi, että olen herännyt talviunestani. Valoisat aamut, uusi säännöllisempi vuorokausirytmi sekä terveellisempi elämäntapa vaikuttavat todella paljon jaksamiseeni. Jos olisn lomalla, olisin varmasti pessyt tänään jo kaikki ikkunatkin. Kaivoin höyrypesurini esiin ja sillä olen siivonnut lisää. Huomenna on tarkoitus ostaa maaleja keittiön huonekaluja varten sekä pieneen tuulikaappiini uusi lattianpäällyste. Tyttärelläni on iso purkki valkoista seinämaalia ja voi olla, että käyn hakemassa sen vielä tällä viikolla. Viikonloppuna pesen keittiön seinät ja katon, jotta pääsen maalaamaan ne valkoisiksi ennenkuin uudet keittiön kaapinovet sekä tasot tulevat. Mistä tulikin mieleeni, että pitää tehdä isännöitsijälle ilmoitus keittiöremontista.
Syömiset sujuvat hyvin. Jopa liiankin hyvin, koska tänään olisin voinut iltapalan jälkeen syödä vaikka pari palaa suklaatakin. En kuitenkaan jaksanut yhtään enempää. Katkarapusalaatti, pieni määrä erilaisia viinimarjoja kinuskikastikkeen kanssa sekä yrttitee riitivät hyvin iltapalaksi. Katkaravuilla oli tosin toinenkin syöjä eli Tikru.
Suomi on siis virallisesti jälleen poikkeustilassa. Kukaan ei kuitenkaan osaa tällä kertaa kertoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Muuta kuin että ravintolat suljetaan ensi maanantaina kolmeksi viikoksi. Tämän päiväisessä tiedotustilaisuudessa toimittajan hyvin yksinkertaiseen kysymykseen vastattiin ensin ympäripyöreästi ja lopputuloksena vastaus oli kysymykseen, jota toimittaja ei ollut edes esittänyt. Tänään on kuitenkin selvinnyt, että seuraava vaihe pandemian "hoidossa" on kinastella siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, onko suunnitellut rajoitukset laillisia vai eivät sekä ovatko aluehallintovirastot tulkinneet lakia oikein vai väärin.
Tavallinen kansalainen kuuntelee silmiään pyöritellen ja miettii, miten poikkeustila vaikuttaa omaan elämään. Eipä näillä näkyminen oikein mitenkään - jos ravintoloiden sulkemista ei lasketa - eikä varsinkaan pääkaupunkiseudulla, jossa museot, uimahallit jne ovat olleet suljettuina jo pitkään. Ja kuten vapaissa maissa on tapana: se, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua.
