Valtteri tuli ja meni

 Suomessa eilen illalla ja viime yönä riehunut Valtteri-myrsky ei ainakaan omalla asuinalueellani ollut erityisen kova. Lunta toki satoi ihan reippaasti, mutta tällaisia lumipyryjä on ollut usein ennenkin. Eilen illalla ehdin käyttää koiran ulkona ennen pahinta lumisateen alkua ja vielä myöhemmin illalla hoitamassa siskoni kilpikonnat. 

Käytin Stellan aamulla seitsemän aikaan aamulenkillä ja jossain vaiheessa yötä oli aurauskalusto käynyt auraamssa kävelytiet. Lunta oli satanut auraamisen jälkeenkin, mutta ei enää niin paljoa, etteikö käveleminen olisi ollut ihan helppoa.

Ajattelin kävellä aamulenkin poikkeuksellisesti aurattuja teitä pitkin, mutta Stella päätti toisin. Se halusi kulkea tuttua reittiä. Puolet reitistä kulkee tietä, jossa ei ole talvisaikaan kaupungin kunnossapitoa. Tarkoittaa siis, että jouduimme kävelemään umpihangessa. Stella näytti huvittavalta, kun sillä mahakarvat viistivät hangen päällä tassujen upottua syvälle hankeen. Onneksi Stella on isohko kooltaan ja kiskoi minua eteenpäin. Varsinkin ylämäessä umpihangessa olisin päästellyt muutaman ruman sanan, jos ei olisi ollut "veturia" vetämässä minua eteenpäin. Pääsimme lopulta taas yön aikana auratulle tielle ja siitä varsin vähin ponnisteluin takaisin kotiin.

Kotiin päästyäni keitin kahvia ja paistoin munakkaan, jonka päälle sulatin katkarapuja. Lisäksi hieman tomaatti-sipulisalaattia. Tein myös veriappelsiineista, mangosta ja nektariinista tuoremehun. Katkaravut laitoin vain munakkaan päälle, koska viime viikonloppuna laitoin katkarapuja suolaiseen piirakkaan ja Tikrun mielestä se oli typerin ideani ikinä. Joten jotta kissa ei pahoittaisi tällä kertaa mieltään, laitoin katkaravut erikseen. 

Aamiaisen jälkeen katselin jonkin aikaa Discovery+ -kanavaa odottaen, että huoltoyhtiö kävisi auraamassa pihatien. Kello tuli kuitenkin jo kymmenen, joten oli lähdettävä antamaan ruokaa siskoni kilpikonnille sekä viemässä vanhemmilleni päivän Helsingin Sanomat. Joten ei muuta kuin lumilapio mukaan ja matkaan. 

Ulkona oli jo paljon muitakin taloyhtiön asukkaita lumilapioidensa kanssa. Juttelin yhden naapurini kanssa - itse asiassa sen, jolta aikoinaan ostin tämän asuntoni - ja totesimme, että vaikka lunta onkin paljon, ei kuitenkaan poikkeuksellisen paljon. Hän on jo eläkkeellä ja minä etätöissä, joten kummallakaan ei ole aamuisin kiire enää minnekään. Ja nyt sattui lumisade osumaan vielä viikonlopuksi. Autoilijoille toki keli on hankalampi. 

Olen henkeen ja vereen "kesäihminen", mutta onhan lumi aika kaunista. Mieluummin paljon lunta kuin sellainen loskainen jäätikkö kuin on muutamana viime viikkona ollut. Auraamattomassa lumessa on raskasta kävellä, mutta eipähän tarvitse pelätä kaatumista. Ja jos sattuisi kaatumaankin, pehmeä lumi ottaa mukavasti vastaan. 

Runsaan lumen tuoma valoisuus sai minut miettimään, että en sittenkään haluaisi laittaa olohuoneeseen paksuja tummanvihreitä verhoja. En tiedä, mihin olen laittanut vaaleammat olohuoneen verhoni. Olen ehkä antanut joskus ne jollekin, koska olen ajatellut, että en itse enää tarvitse niitä. Harmittaa, koska löysin niihin verhoihin sopivan pöytäliinanikin. Tai sitten verhot ovat remontissa olevan työhuoneeni kaapissa, josta niitä on juuri nyt mahdotonta mennä hakemaan huoneessa olevien tavararöykkiöiden vuoksi. Päädyin siis lisäämään huomiseen Citymarketin tilaukseeni Vallilan Valtavaara -verhon. Yhden vain, koska ei ole tarkoitus enää vetää verhoja kokonaan ikkunan eteen vaan yhden sivuverhon lisäksi laitan vain kaksi ohutta valkoista valoverhoa. Täytyy toivoa, että Ison Omenan Citymarketissa olisi vielä kyseisiä verhoja jäljellä. Edes se yksi. 

Nyt pitäisi vihdoin istuttaa loput viherkasvit ja siivota olohuone. Ja sitten alkaa miettiä, mitä tekisin tänään ruuaksi. Ensi viikon olenkin töissä taas päivystäjänä. 

Valtteria odotellessa

 Tänään Suomeen pitäisi saapua voimas lumimyrsky. Myrsky on nimetty Valtteriksi. Uudellamaalla on klo 15 alkaen voimassa vaarallisen liikennesään varoitus. Sovin jo eilen isäni kanssa, että minä käyn tänään ja huomenna hoitamassa siskoni kilpikonnat. Jos lunta todellakin tulee paljon, on ulkona vaikea liikkua. Hain jo valmiiksi lumilapion tuulikaappiini, jotta saan lapioitua kulkureitin kotioveltani edes pihatielle asti. Ja mikäli huoltoyhtiö ei ehdi auraamaan teitä, myös lapioimaan koko matkan siskoni ovelle. 

Heräsin aamulla aikaisin.Olin jo ennen seitsemä käyttänyt Stellan aamulenkillä. Pyykkiä, tiskiä jne. Tavallisia kotitöitä. Lähdin käyttämään Stellan päivälenkillä jo klo 14, jotta ehtisin ajoissa pois Valtteri-myrskyn alta. Kun katson ikkunasta, ulkona tuulee ja sataa hieman lunta, mutta myrskystä ei ole vielä tietoakaan. 

Viikko sitten innostuin tilaamaan Citymarketista viherkasveja. Oli edullinen tarjous, joten ei haittaa, vaikka saisinkin kasvit tuhottua joko liian vähäisellä tai liian runsaalla kastelulla. Maanantaina sitten vielä lisää, samoin eilen. En edes muista, milloin minulla on viimeksi ollut huonekasveja. Taisi olla yksi palmukasvi silloin, kun Lna ja Tikru tulivat minulle. Ja kissojen saapumisen jälkeen ei mennyt kuin pari päivää ja palmuni oli entinen. 

Minussa ei siis ole tippaakaan hortonimin kykyjä. Aikoinaan asuessani Martinlaaksossa kerrostalokaksiossa minulla oli paljon viherkasveja, jotka kavoivat ja kasvoivat. Mutta asunnossa olikin lähes koko seinän kokoiset ikkunat ja lisäksi rakennus siihen suuntaan, että sekä aamupäivisin että iltapäivisin sisälle paistoi aurinko. Nykyisessä kodissani on paljon pienemmät ikkunat ja rakennus siten, ettei aurinko paista asuntoon sisälle kuin aikaisin keväällä aamuisin, kun pienessä metsikössä ei ole vielä pensaissa ja puissa lehtiä. 

Vielä olisi kolme viherkasvia istutettava isompiin ruukkuihin. Ja keksittävä niille jokin paikka. Yksi mahtuu olohuoneen seinälle laittamalleni hyllylle kolmen muun viherkasvin joukkoon, mutta kahdelle pitää vielä keksi jokin paikka. Siis sellainen paikka, missä kissa ei pääse aiheuttamaan tuhoa kasville. Jos Citymarketissa olisi ollut mustia ruukkuja, laittaisin toisen makuuhuoneeseen kuten tuon hopean värisessä amppelissa olevan kultaköynnäksenkin. Mutta ruukut ovat  nyt valkoisia ja makuuhuoneessani ei ole mitään valkoista. Ei edes katto ola valkoinen. Ehkä laitan sen kuitenkin makuuhuoneeseen ja jossain vaiheessa ostan mustaa maalia, jolla maalaan ruukun. 

Tämän päivän projektina olisi vielä olohuoneessa ikkunaverhojen vaihto sekä viimeisten jouluun liittyvien koristeiden pakkaaminen odottamaan ensi joulua. Minulla oli kuitenkin eilen illalla taas sytostaatin pistäminen ja vaikka sivuvaikutukset eivät olekaan enää yhtä kamalat kuin hoidon alussa, silti en ole kovin energisellä tuulella. 

On tänään jotain jo syötykin. Aamulla kahvin lisäksi maustamatonta rahkaa, pähkinöitä ja kiwiä. Pieni tilkka salted caramel -makusiirappia rahkan päälle. Lounaaksi tein perunoista, raitajuurista ja keltajuurista uunijuureksia jotka maustoin ras el hanout -mausteseoksella sekä argan-öljyllä. Lisäksi wienerleike (ilman anjovista) sekä salaattia. Päiväkahvina espresso sekä vastapaistettu hedelmäviineri sekä yksi joululahjaksi saamistani lakkaliköörikonvehdeista. 

Pandemiatilannekin alkaa tasaantua. Uusia tartuntoja on tosin enemmän kuin virallisista tilastoista voisi päätellä, koska muiden kuin rokottamattomien, terveydenhuollon henkilöstön sekä riskiryhmiin kuuluvien testausta on vähennetty. Sairaalahoidossa ja tehohoidon tarpeessa olevien määrä on kuitenkin vakiintunut.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

 Kuukausi taas vierähtänyt. Joulusuunnitelmani menivät uusiksi, koska tyttäreni sairastui jouluviikolla . Oli epäilys koronatartunnasta, mutta koronatestiin oli pitkät jonot. Hän joutui käymään koronatestissä yksityisellä. Vastaus - ei koronaa - tuli vasta jouluaattona, joten olin päättänyt joulun vieton muutoksista jo sitä ennen. 

Koska olin luvannut tehdä oman osuuteeni sukujoulun tarjottavista ja joulupäivälliseen oli sovittu tietty kellonaika, päätin jättäytyä pois sukujoulusta, jotta ehdin jouluaattona toimittaa jouluruuat myös tyttärelleni ja puolisolleen. Jo tässä vaiheessa tuli ongelmaksi kylmäsäilytystilat, joten jouduin tekemään osan joulun tarjottavista kahdessa erässä. Minulla oli lisäksi jouluna tyttäreni Mango-koira hoidossa, joten ruuanlaiton lomassa jouduin vielä käyttämään koiriakin ulkona. Oli siis helpompaa hoitaa muiden joulut ensin ja viettää omaa joulua vasta sitten, kun oli aikaa.

Ratkaisuni oli varsin hyvä. Olisin ehkä saattanut ehtiä sukujoulua viettämään, mutta olin jo niin väsynyt ja selkääni särki, että muutaman tunnin lepotauko ennen oman joulun järjestämistä teki oikein hyvää. Kahden hengen joulunvieton aloitimme vasta noin klo 22, kaikessa rauhassa. 

Joulupöydässä oli akupaloina graavilohta ja hovimestarin kastiketta, riimihärkäää ja piparjuurikastiketta, katkaravuilla ja majoneesilla koristettuja kananmunan puolikkaita, avocado-jättikatkarapusalaattia, suolasienisalaattia, kylmäsavuporotäytteellä ja kylmäsavulohitäytteellä toytettyjä croustadeseja, keitettyjä perunoita sekä joululimppua ja voita. Pääruuaksi lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, rosollia, kaupasta valmiiksi ostettuja joulukinkun viipaleita sekä kinkulle kastike. Jälkiruuaksi olisi ollut vielä piparkakkurahkaa, mutta emme jaksaneet syödä jälkiruokaa enää aattona vaan jätin jälkiruuan joulupäivään.

Joululahjojen avaamisenkin jätimme joulupäivän aamuun, koska ruuan jälkeen halusin vain nukkumaan. Ja hyvin nukuttikin! Joulupäivän aamuna aamiaiseksi söin aaton alkupaloja. 

Päivällä niinikään aaton ruokia, mutta lisäksi paistettua siikaa ja valkoviinikastiketta sekä uunijuureksi. Ja nyt jälkiruuaksi piparkakkurahkaa.

Tapaninpäivä meni iltaan asti rauhallisesti ja laiskotellen. Illalla lähdin katsomaan, mahtuisiko taloyhtiön roskasäiliöihin jotain. Olin jo kuullut naapureilta, että alkoivat olla täynnä. Koska matka kotiovelta roskasäiliöille ei ole kovin pitkä, laitoin vain kävelykengät jalkaani. Enkä ottanut kännykkääkään mukaan. En päässyt roskasäiliöille asti, koska lensin ulkona portaissa selälleni. Ristiselkäni osui suoraan portaiden kulmaan ja jaloistani lähti tunto samantien. En pystynyt liikuttamaan alaraajojani lainkaan, mutta käsivoimin kovassa pakkasessa sain lopulta raahauduttua vanhempieni pihaan ja harjanvarrella yletyin soittamaan ovikelloa. Vanhempani soittivat ambulanssin ja niinpä vietin maanantain vastaisen yön sairaalan ensiavussa. 

Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin ja tuntokin alkoi vähitellen palata jalkoihin. Pariin päivään en pystynyt istumaan selkäkivun vuoksi ja seisominenkin olin kivuliasta. Alkuviikko menikin sängyssä maaten ja Netflisiä katsellen. 

Uutta vuotta 2022 vastaanotin yksin. Tai oikeammin siis Tikrun ja Stellan kanssa. Ensimmäinen vuodenvaihde, kun Stella ei välittänyt ulkona paukkuvista raketeista. Käytin koiran ulkona kolmen aikaan iltapäivällä ja sen jälkeen vasta aamulla. Hyvin selvittiin vuodenvaihteesta. Syötäväksi paistoin bilnejä. Niiden kanssa punasipulia, maustekurkkua,punajuurta, metsäsienisalaattia, kinkkua, katkarapuja, kylmäsavulohesta, tuorejuustosta ja majoneesista tehtyä tahnaa, smetanaa sekä keitettyä kananmunaa. 

Uusia koronatartuntoja on Suomessa ollut enemmän kuin koskaan ennen. Omiksron leviää vauhdilla eikä monilla alueilla enää ehditä testata kaikkia oireisiakaan. Myös jäljittäminen tapahtui aivan liian myöhään. Nyt onkin testaamista vähennetty merkittävästi ja jäljittäminen eli tapaamilleen ihmisille ilmoittaminen jätetty koronatartunnan saaneiden huoleksi. Altistuneita ei enää määrätä karanteeniin lainkaan. Ei edes siinä tapauksessa, että altistuminen olisi tapahtunut kotona. Kävin eilen verikokeissa, äänestämässä aluevaaleissa ennakkoon, pankissa sekä apteekissa, joten jos mitään erityistä ei tapahdu, minun ei ole tarvetta mennä yhtään mihinkään ennen kesää. Jos en siis halua. FFP3-hengityssuojaimia riittää edelleen pitkäksi aikaa.