Kun minä olin lapsi, äitienpäivää vietettiin aina kotona. Ydinperheen kesken. En koskaan käynyt tapaamassa isoäitejäni äitienpäivänä. Kun minusta lähes 40 vuotta sitten tuli äiti, edelleen äitienpäivänä juhlittiin minun äitiäni. Lapset tietenkin päiväkodissa ja ala-asteella askartelivat äitienpäivälahjan tai vähintäänkin kortin, mutta äitienpäivänä mentiin aina lasteni mummolaan juhlimaan äitienpäivää.
Vaikka äiti ei ole enää vuosikausiin pystynyt mitään juhlia järjestämään, isä on järjestänyt äitienpäivät. Toissapäivänä tajusin , että koska äiti ei enää syö eikä juurikaan juokaan mitäään, isä tuskin on enää järjestänyt äitienpäivätarjoiluja. Kävin siis ostamassa itselleni leivoksen, mikäli kuitenkin haluaisin tänään juoda äitienpäiväkahvit.
Olin oikeassa isän suhteen. Enää ei ollut äitienpäiväkahveja. Kävin katsomassa äitiä ja viemässä kimpun ruusuja. Äitiä ei nyt enää edes yritetä juottaa vaan ruiskulla annetaan suuhun pieni määrä nestettä välillä. Aika alkaa käydä vähiin. Tunteja? Päiviä? Kukaan ei tiedä.
Kun olin tänään käynyt katsomassa äitiäni, päätin lähteä paikalliseen ravintolaan Vagabondaan. Jotenkin kotona ollessa ajatukset kiertävät vain kehää ja on ihan hyvä välillä pääästä jonnekin pois kotoa. Jonnekin, missä on vielä elämää. Tilasin lasillisen punaviiniä ja yllätyksekseni kokki toi "äitienpäivälahjaksi" salmiakkikossun. Enpä muista, milloin olisin viimeksi saanut äitienpäivälahjan. Yli 20 vuotta sitten kuitenkin. Ei sillä, että lahjoja olisin kaivannutkaan, koska eihän äitienpäivä ole koskaan ollut minun päiväni vaan äitini päivä.
Paikallisessa ravintolassa käy silloin tällöin naapurustossa asuva nainen. Ollaan tunnettu jo monen vuoden ajan. Hän on lähihoitaja ja yksi niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat kulkeneet rinnallani näinä viimeisinä aikoina, kun äiti tekee lähtöä tästä elämästä. Yllätyksekseni hän kävi hakemassa minulle kimpun ruusuja. En ole tainnut koskaan saada äitienpäivänä ruusuja!
Tuntuu oudolta ajatella, että tämä on viimeinen äitienpäivä, jota vietän. Vaikea kuvitella, että aloittaisin keski-ikäisten lasteni kanssa perinteen, jota ei ole aiemminkaan ollut. Tarkoitan, että lapseni tulisivat äitienpäivänä minua tapaamaan ja minä järjestäisin äitienpäiväkahvit. Siskoni kanssa istuttiin tänään meillä pari tuntia ja pohdittiin tätä asiaa. Ensi vuonna siskoni täyttää 70 vuotta ja ensimmäisen kerran elämässään olisi se äiti, jota äitienpäivänä juhlitaan. Hieman sekavat ajatukset oli meillä kummallakin. Siskoni pohti, että varmaankin hän alkaa sitten ensi vuonna viettää omia äitienpäiviään. Minä taas ajattelin, että minun osaltani äitienpäivien vietto jää historiaan. Kuten tulee jäämään niin moni muukin suvussamme vuosikymmeniä kulkenut perinne.
Surullista? Minusta ei. Olen elämäni aikana juhlinut ja järjestänyt jos mitäkin kekkereitä ja olen vain tyytyväinen, jos sellaiset ovat osaltani ohi. Viime jouluna olin ensimmäistä kertaa elämässäni jouluna yksin ja ihan paras joulu ikinä! Ei kiirettä, ei työtaakkaa, ei aikatauluja ei sitä sun tätä. Sai vaan olla ja laittaa ruuaksi, mitä halusi. Kaikella on aikansa. Myös suvulla ja suvun juhlilla.
Osaan juhlia yksinkin sen, mitä haluan juhlia. Kuten vaikka sunnuntaiaamut. Itseasiassa minun oli tarkoitus tehdä nämä munat jo eilen Euroviisujen kisastudioon, mutta söinkin päivällistä niin paljon, ettei illalla ollutkaan enää nälkä. Sitäpaitsi nukahdin kesken Euroviisujen. Viime vuonna kisastudioon piti tietenkin tehdä jotain "käärijänvihreää", mutta tänä vuonna olikin hankalampaa keksiä mitään Suomen edustuskappaleeseen sopivaa tarjottavaa. Farkut? Mitä ihmettä voi keksiä ruuaksi farkuista? Mutta sitten muistin, että oleellinen osa Suomen edustuskappaleesta on se iso muna. Google apuun ja Yhteishyvän sivuilta löysin vinkin värjättyihin kananmuniin. Etikkapunajuuren liemellä värjätty kananmuna näytti niin hauskalta, että päätin kokeilla. Hyvin onnistui.
Leivos on edelleen syömättä. Ja äitienpäiväkahvit juomatta. Kohta Stellan kanssa iltalenkille ja sitten nukkumaan. Eilen ei Stellaa eikä Tikrua kiinnostanut Euroviisut eikä kyllä nytkään tunnu kiinnostavan edes lenkille lähtö.