Kivijalkakauppojen kuolema

 Olen seurannut sosiaalisessa mediassa keskustelua kaupunkien keskustojen näivettymisestä ja ajattelin tehdä aiheesta postauksen blogiini. Minulla kun on oma käsitykseni ja mielipiteeni, miksi keskustat autioituvat. Kokemusta minulla ei ole kuin Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta, joten en tiedä, miten muissa Suomen kaupungeissa tilanne on kehittynyt. Ehkä samalla tavalla tai sitten ei.

Asuin lapsuuteni Munkkivuoressa, helsinkiläisessä lähiössä. 1960-luvulla Munkkivuoressa oli muutama pieni ruokakauppa (Elanto, HOK) ja lisäksi ostoskeskus. Koko ostoskeskus oli pinta-alaltaan pienempi kuin nykyisin on Citymerketit ja Prismat. Ostoskeskuksessa oli ruokakauppa, apteekki,kukkakauppa, vaatekauppa, Suomalainen Kirjakauppa sekä Fazerin kahvila. Saattoi siellä olla muutama muukin liike, en muista niin tarkkaan.

Kun tarvittiin jotain muuta kuin mitä ruokakaupoista tai ostoskeskuksesta sai, lähdettiin Helsingin keskustaan. Siellä oli Sokoksen ja Stockmannin tavaratalot. Oli Akateeminen kirjakauppa, Rake, Winterin lelukauppa, Halonen ja paljon muita kauppoja.  Erityisesti paljon pieniä kivijalkakauppoja. Keskustassa oli myös ravintoloita ja kahviloita. Kauniina kesäpäivänä saatettiin kävellä myös Kauppatorille sekä Kauppahalliin. Keskustassa ei käyty joka päivä eikä edes joka viikko, mutta varsin usein kuitenkin.

En tarkalleen muista, oliko vielä 1960-lukua vai joko elettiin 1970-luvun alkua, kun Helsingin Kannelmäkeen tuli ensimmäinen supermarket. Eka-market, jonka nimi myöhemmin muuttui Maxi-marketiksi. Samasta myymälästä sai niin ruuat, kirjat, lelut kuin vaatteetkin. Markettiin menimme aina autolla, koska kannettavaa oli niin paljon. Eikä Munkkivuoresta ollut bussilinjaakaan Kannelmäkeen, joten autolla mentiin. Enää ei tarvinnut lähteä Helsingin keskustaan paitsi silloin, kun Eka-Marketista ei saanut tarvitsemaansa asiaa. 

Syksyllä 1972 muutimme Vantaalle. Silloin Vantaa oli vielä Helsingin maalaiskunta, mutta muuttui pian ensin Vantaan kauppalaksi ja sitten Vantaan kaupungiksi. Kun muutimme Myyrmäkeen, rataa Martinlaaksoon oltiin vasta rakentamassa. Ostoskeskus, jos Uomatiellä sijaitsevaa muutamaa matalaa liikerakennusta voi sellaiseksi edes kutsua, oli vieläkin pienempi ja vaatimattomampi kuin Munkkivuoren ostoskeskus. Kun rata valmistui ja junaliikenne alkoi, Helsingin keskusta oli looginen paikka käydä ostoksilla. Paitsi silloin, kun mentiin autolla Kannelmäkeen ja myöhemmin Espoon Leppävaaraan, jonne Maxi-market siirtyi. 

Vuonna 1981 muutin Vantaan Martinlaaksoon. Sielläkin oli ostoskeskus, jossa oli hieman enemmän myymälöitä kuin Munkkivuoressa. Lisäksi Martinlaaksossa oli isompi päivittäistavarakauppa, Ykköshalli. Nykyisin Ykköshalli on K-Supermarket. Ja ostoskeskuskin on jo purettu. Edelleen päivittäistavaroita lukuunottamatta tein ostokseni pääasiassa Helsingin keskustassa. 

Länsi-Vantaalle rakennettiin yhä enemmän asuintaloja ja asukkaita palvelemaan rakennettiin ensimmäinen varsinainen kauppakeskus - Isomyyri - Myyrmäkeen vuonna 1987. Olin silloin jo äiti ja vanhempainvapaalla. Äidit vauvojen kanssa kahviloissa ei ollut vielä mikään trendi, mutta hyvän ystäväni ja hänen lastensa kanssa kävimme usein Isomyyrissä. Sekä kaupoissa että kahvilassa. Jos tarvitsimme jotain muuta kuin mitä Isomyyristä sai, lähdimme taas Helsingin keskustaan ja siellä Forumin kauppakeskukseen. Poikkesimme aina myös Forumissa Fazerin kahvilassa. 

Vantaan Pähkinärinteeseen muutin vuonna 1991. Tätäkin aluetta rakennettiin kiivaasti. Kuten rakennetaan edelleen. Pähkinärinteessä oli - ja on edelleen - pieni ostoskeskus. Kooltaan samanlainen kuin aikoinaan Munkkivuoressa, mutta suuren osan liiketiloista vie neljä ravintolaa. Kaksi pizzeriaa ja kaksi anniskeluravintolaa. Vuonna 1994 avattiin Myyrmäkeen uusi kauppakeskus, Myyrmanni. Olin kuopukseni kanssa silloin kauppakeskuksen avajaisissa. Poika oli rattaissa ja avajaisruuhkassa mietin, että saa olla viimeinen kerta, kun lähden kauppakeskusten avajaisiin. Aivan järjeton määrä ihmisiä!

Myyrmannin valmistumisen jälkeen minulla ei ollut enää juurikaan tarvetta lähteä Helsingin keskustaan ostoksille. Joskus harvoin, kun tarvitsin jotain erikoisempaa. Myyrmannin vieressä Paalutorilla oli myös torimyyjiä, joten tarvetta Kauppatorille lähtemiseenkään ei enää ollut. Autottomana ja ajokortittomana joudun liikkumaan joukkoliikennevälineillä ja pitkään bussilippu Helsinkiin maksoi enemmän kuin Vantaan sisäinen lippu. Espoon Leppävaarassa olevaan kauppakeskus Selloon olisi ajallisesti vain muutaman minuutin pidempi matka kuin Myyrmanniin, mutta myös Espoon puolelle bussilippu maksoi enemmän kuin Myyrmäkeen. Sello oli kuitenkin suurempi kuin Myyrmanni, joten joskus Helsingin keskustan sijasta tuli valittua Sello. Yksinkertaisesti siksi, että matkaan meni aikaa huomattavasti vähemmän. 

Vuosituhannen vaihteessa, vuonna 1999, Vantaan Pakkalaan valmistui kauppakeskus Jumbo. Se oli silloin Suomen toiseksi suurin kauppakeskus. Ja mikä parasta: Jumbossa oli Stockmannin tavaratalo. Enää ei tarvinnut lähteä edes "Stockan herkun" vuoksi Helsingin keskustaan. 2000-luvun puolivälissä olin muutaman vuoden töissä Helsingin keskustassa Annankadulla, mutta en tainnut poiketa keskustan kaupoissa kuin korkeintaan 10 kertaa. Kuljin vain Forumin läpi rautatieasemalta töihin ja töistä rautatieasemalle. Olisi voinut kuvitella, että ollessaan keskustassa töissä olisi tehnyt ostoksensakin keskustassa, mutta ei se ihan niin mennyt. Varsinkaan ruuhka-aikaan ei ole mukava istua bussissa tai junassa ostoskassit sylissä. Kun siis tiesi, että ruokakauppaan on kuitenkin mentävä lähempänä kotia, tuli tehtyä muutkin ostokset Myyrmannista tai Sellosta....riippuen siitä, tuliko kotiin Myyrmäen vai Leppävaaran kautta. 

Vuodesta 2013 alkaen olen tehnyt etätöitä. Parisen vuotta sitten HSL teki vyöhykeuudistuksen ja nyt pääsen samalla hinnalla Myyrmanniin, Jumboon, Helsingin keskustaan ja Selloon. HSL:n tavoitteena kuitenkin on, että ihmiset siirtyisivät käyttämään raideliikennettä. Joko junaa tai metroa. Tai molempia. Lähipysäkiltä menee yksi ainoa linja Helsingin keskustaan ja sitä HSL on ollut kovin monessa uudistuksessa poistamassa. Halutaan, että täältä mennään bussilla joko Myyrmäkeen tai Leppävaaraan ja sieltä sitten junalla Helsingin keskustaan. Mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Miksi jatkaisin Myyrmannista tai Sellosta junalla Helsingin keskustaan, kun saan tarvitsemani joko Myyrmannista tai Sellosta? Vihdintie, jota ainoa suora linja lähipysäkiltäni Helsinkiin kulkee, on hidas. Liikennevaloja ja risteyksiä on paljon ja niiden välissä bussipysäkit, joten bussi pysähtelee jatkuvasti joko liikennevaloihin tai pysäkille. 

En muista, milloin olen viimeksi asioinut Helsingin keskustassa. Taisi olla loppuvuodesta 2018, kun kävin ennen vasemman polveni tekonivelleikkausta hammaslääkärissä. Nyt ei tarvitse tehdä enää sitäkään, koska hammaslääkärini ottaa vastaan myös Leppävaaran Mehiläisessä. Ei kun nyt muistan, alkukesästä 2019, kun kävin Pihlajalinnassa poistattamassa luomen poskestani. Sen jälkeen en ole käynyt. Ei ole ollut tarvetta. Saan kaiken haluamani lähempää ja mitä en saa, voin tilata netistä. 

Kun ihmiset asuvat yhä kauempana kaupunkien keskustoista, myös palvelut siirtyvät lähemmäksi asiakkaita. Kauppakeskukset vetävät asiakkaita, koska saman katon alta saa kaiken. Ei tarvitse räntäsateessa kulkea katuja pitkin eikä raahata kädet kipeinä ostoskasseja kaupasta toiseen. Kauppakeskuksessa kaikki ostokset kulkevat kätevästi ostoskärryissä. Myös kaupasta toiseen. Ja välillä voi käydä viemässä ostoksiaan parkkihallissa olevaan autoon. Autoon voi myös hyvin jättää päällysvaatteensa, joten kauppakeskuksessa ei tule edes kuuma. Ja kesähelteilläkin kauppakeskuksissa on viileämpää kuin ulkona. Ostosten välissä voi myös poiketa kahvilla tai syömässä. 

Suomalaisten ostoskäyttäytyminen on muuttunut. Varsinkin lähiöissä asuvien. Enää ei käydä joka päivä kaupassa. Käydään kerran viikossa tekemässä isot ostokset ja jos on tarvetta, täydennetään pienillä ostoksilla lähikaupasta. Jotta isot ostokset saa kuljetettua kotiin, tarvitaan auto. Autolla pitää päästä sujuvasti kauppaan ja kaupan vierestä löytyä parkkipaikkoja. Tästäkin syystä kauppakeskukset vetävät pääkaupunkiseudun lähiöistä asiakkaita paremmin kuin Helsingin keskusta. Kylmäsäilytystilat nykyisissä asunnoissa on jotain aivan muuta kuin lapsuudessani 1960-luvulla, joten isoja ruokaostoksia on mahdollista tehdä. 

Kauppakeskuksiin lähdetään usein koko perheen kanssa. Samalla reissulla, kun ostetaan ruuat, ostetaan myös lasten tarvitsemat vaatteet ja harrastusvälineet, kaverisynttäreille tarvittavat pienet lahjat, anopin äitienpäivälahja, haetaan apteekista lääkkeet, käydään Alkossa jne. Samalla reissulla hoidetaan lauantain lounas jossain kauppakeskuksen ravintolassa tai pikaruokapaikassa. Varsinkin pienten lasten kanssa on huomattavasti helpompaa asioida kauppakeskuksissa kuin Helsingin keskustassa. Jos kauppakeskuksessa taapero juoksee kahden metrin päähän vanhemmastaan, taapero ei ole vilkkaalla ajoradalla kuten helposti olisi Helsingin keskustassa. Asiointi kauppakeskuksessa on siis sekä miellyttävämpää että huolettomampaa. Ja turvallisempaa. 

Pääkaupunkiseudulla on noin 1,4 miljoonaa asukasta. Ihan riittävä määrä ihmisiä pitämään Helsingin keskusta vireänä ja kahvilat, ravintolat sekä  kivijalkakaupat kannattavina. JOS kaikki asioisivat Helsingin keskustassa kuten asioivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Enää eivät asioi, koska keskustassa asioimiselle on vaihtoehto: kauppakeskukset. Miellyttävämmät, turvallisemmat ja  parempien kulkuyhteyksien päässä olevat ostospaikat.

Vaikka kauppakeskuksistakaan ei saa ihan kaikkea, kynnys lähteä yhden tavaran vuoksi Helsingin keskustaan on noussut. Muut ostokset kun kuitenkin käydään tekemässä kauppakeskuksessa. Ja miten tietää, mistä Helsingin keskustan kaupasta juuri sitä yhtä tavaraa saa? Vai saako mistään? Tuleeko tehtyä hukkareissu, vaikka kiertäisi kaikki keskustan kaupat läpi? Vuosia sitten olin asioilla (en ostoksilla) Helsingin keskustassa ja ajattelin paluumatkalla ostaa itselleni kesäkengät. Halusin kirkkaanpunaiset ballerinat. Ihan perusväri siis. Kiersin kaikki keskustan tavaratalot sekä isommat ja pienemmät kenkäkaupat. Missään ei ollut kirkkaanpunaisia ballerinoja koossa 36. Käytin 2,5 tuntia aikaa kiertelemiseen ja palasin kotiin ilman kesäkenkiä. Menin nettiin, laitoin Googlen kuvahakuun hakusanaksi "punaiset ballerinat", löysin mieleiseni ja tilasin ne. Jos olisin lähtenyt varta vasten Helsingin keskustaan ostamaan punaisia ballerinoja, olisi tullut tehtyä hukkareissu. 1,5 tuntia matkoihin ja 2,5 tuntia turhaan kiertelyyn. Yhteensä siis 4 tuntia hukkaan heitettyä aikaa. 

Olen seurannut jonkin verran Helsingin kunnallispolitiikkaa ja ymmärrän, että Helsingin keskustaa on haluttu kehittää Helsingin keskustassa asuville. Niinhän lähiöitäkin - kauppakeskuksineen - kehitetään lähiöissä asuville. Helsingin keskustassa asuminen edellyttää kohtuullisen paksun lompakon, joten ongelmana ei ole keskustan asukkaiden taloudellinen tilanne. Ongelmana on, ettei edes hyvätuloinen voi syödä, juoda ja shoppailla kymmenien, satojen tai jopa tuhansien ihmisten edestä. Helsingin keskustassa yksinkertaisesti asuu aivan liian vähän ihmisiä, jotta he voisivat pitää keskustan elinvoimasena ja kahvilat, ravintolat ja kivijalkakaupat kannattavina. 

Helsingin keskusta kyllä kevään ja kesän tullen taas virkistyy. Myös lähiöistä tullaan erilaisiin tapahtumiin ja nauttimaan ravintoloista ja kahviloista. Mutta ei arkisten ostosreissujen puitteissa vaan ihan varta vasten. Viettämään vapaa- tai lomapäivää. Saatetaan - kun kerran siellä nyt ollaan - piipahtaa kivijalkakaupoissakin. Suomen kesän muutama lämmin kuukausi ei kuitenkaan riitä, kun yrittäjän pitäisi saada toimeentulo koko vuodeksi. Nyt pandemian aikana oma ongelmansa on vielä ollut turistien puuttuminen. 

Tällaisia ajatuksia siis tänään vappuaaton aamupäivänä. Kohta tulee Citymarketin tilaus. Sitten koristelemaan kotia serpentiineillä ja ilmapalloilla. Parin tunnin päästä lähden viemään tyttärelleni simaa. 

HAUSKAA VAPPUA!!!

Oli pakko tehdä jotain

Eilen totesin, että en ole tänäkään kesänä rantakunnossa. Päätin silti, että asialle on nyt vihdoin tehtävä jotain. Oikeasti. Sulamo taas uudelleen käyttöön. Samoin keittiövaaka sekä se inhottava vekotin kylpyhuoneessa eli henkilövaaka. Sulamon otin oikeastaan käyttöön jo pari päivää sitten, mutta pieleen meni, koska iltaisin oli nälkä. Enkä saa unta, jos olen nälkäinen. 

Mietin siis uudelleen, miten minun pitäisi oikein syödä. Vuosi sitten työterveyshuollon kanssa aloittamani ruokavalioremontti oli oikein hyvä, mutta valitettavasti se tyssäsi lähes puoli vuotta kestäneeseen keittiöremonttiin. Vireystilani on parhaimmillaan, kun syön säännöllissti. Aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Sulamon mukaan voin syödä - jos siis haluan laihtua - 1242 kcal vuorokaudessa. Normaali kulutukseni on Sulamon mukaan 1615 kcal. Viime päivinä on kuitenkin käynyt niin, että olen syönyt lähes kaikki sallitut kilokalorit jo ennen iltapalaa. Lisäksi minusta on tullut talven aikana herkuttelija. Olen kertakaikkiaan hurahtanut kaikkeen, mikä on "salted caramel". 

Eilen siis aloitin kunnolla. Katsotaan, kuinka pitkään jaksan. Päinvastoin kuin aiempina päivinä, eilen söin päivän aikana vain vähän. Ensinnäkin vaihdoin lautaseni pienempään, jolloin näyttää siltä kuin annos olisi suurempi. Lisäksi söin rauhallisesi ja hitaasti enkä hotkinut kiireessä, kuten yleensä. Lounaaksi tein broileria tomaattikastikkeessa, jonka raaka-aineet punnitsin ja laskin sekä tein Sulamoon "suosikin" nimellä Kana pomodore. Lisäksi kaalisalaattia. 

(annoksessa 153 kcal)

Päivälliseksi tein kaalilaatikon ilman riisiä ja ilman laatikkoa. Eli paistettua jauhelihaa, paistettua kaalia ja paistettua sipulia. Lisäksi kirsikkatomaatteja, kurkkua ja maustekurkkua. 

(annoksessa 236 kcal)

Pientä herkutteluakaan en unohtanut vaan välipalalla söin pienen palan tummaa suklaata kahvin sekä omenan kanssa. Iltapalaksi vielä yrttiteetä, viinirypäleitä sekä ruisleipä, jonka päällä brloierista, pekonista, makesta sipulista, maustekurkusta ja chilimajoneesista tehty salaatti.

(annoksessa 252 kcal)

Eilisen syödyt kilokalorit olivat vain 890 kcal, joka on liian vähän. Minulla ei kuitenkaan ollut illalla enää nälkä, joten en syönyt enempää. Tavoite hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin suhteesta toteutui lähes oikein, vaikka proteiinien määrä jäi hieman tavoitteesta.

Tänään tein aamiaiseksi mikromunakkaan, jossa yksi kananmuna, yksi nakki, kaksi kirsikkatomaattia, pieni pala makeaa sipulia ja pieni pala maustekurkkua. Minuutiksi mikroon ja valmista. Lisäksi jääsalaattia ja kurkkua. 

(annoksessa 172 kcal)

Lounaaksi oli juustosalaatti, jossa juustona käytin Arlan Kadet 5% -juustoa. Lisäksi jääsalaattia,  kurkkua, maustekurkkua. keltaista paprikaa, vihreitä viinirypäleitä sekä salaatinkastikkeena Hellman's Honey & Mustard -salaatinkastiketta. 

(annoksessa 171 kcal)

Välipalaksi tällä kertaa vain omena sekä mukillinen kahvia. 

(annoksessa 69 kcal)

Päivällistä mietin pitkään. Lauantaina tulee seuraava Citymarketin tilaus ja jääkaapissani on vain vähän tilaa. Pengoin vihanneslaatikon ja siellä oli vielä juurespusseja, joissa vain yksi tai kaksi juuresta. Koska lauantaina tulee lisää, täytyy siihen mennessä syödä edelliset. Tein raitajuurista, sipulista, tomaatista ja feta-juustosta pataruuan. Mausteina tuoretta basilikaa, mustapippuria ja suolaa. Olen joskus vuosia sitten ostanut Timo Sarpanevan suunnitteleman pienen punaisen Saturnus-padan ja tässä olikin kätevää tehdä uuniruoka yhdelle ihmiselle. 

Annoin padan olla 225-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia ja ruoka oli valmista. Raitajuuri menettää kauniin punaisen värinsä kypsennettäessä, mutta hyvää se silti on. Lisäksi tein salaatin Pirkan rapeasta pikkusalaatista, keltaisesta paprikasta, makeasta sipulista ja retiiseistä. Salaatinkastikkeena Pirkan Japanilainen salaatinkastike. 

(annoksessa 259 kcal)

Iltapalaksi vielä näkkileipää, jonka päällä Arrabiata pestoa, Aamupala-juustoa, kinkkua, kurkkua ja kirsikkatomaattia. Lisäksi viiinirypäleitä, sokeroimaton banaanijugurtti sekä yrttiteetä.

(annoksessa 297 kcal)

Koko päivän kilokalorit olivat 969 kcal. Tänään tavoite hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien suhteesta  onnistui hieman eilistä paremmin.

Hyvä ystäväni on myös päättänyt keventää ruokavaliotaan ja tänään totesimme, miten mukavaa on yhdessä miettiä ruokajuttuja. Hän noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja minä taas....niin, ei tälle ruokavaliolleni ole oikein mitään nimeä, mutta itsekin nyt koitan välttää pastaa, riisiä yms. Ihan vain siksi, että niissä on energiamäärään nähden varsin vähän ravintoaineita. Monet suosivat runsasta proteiinien syöntiä, mutta koska minulla toimii enää vain oikea munuainen, olen ehkä hieman liiankin varovainen proteiinien suhteen enkä sen vuoksi halua lisätä proteiinien määrää. 

Huomenna onkin taas perjantai. Täytyy laittaa pääsiäiskoristeet odottamaan ensi vuotta ja laittaa ilmapalloja ja serpentiiniä olohuoneeseen ja keittiöön. Toivottavasti kaapin perältä löytämäni ilmapallot eivät ole liian vanhoja ja haurastuneita, en kertakaikkiaan jaksa muistaa, milloin olen ostanut ne. 

Kevät on saapunut!

 Oi, miten nautinkaan aurinkoisista kevätpäivistä!!! Viikonloppu meni lähinnä grillatessa. Olen niin odottanut, että lumi sulaisi ja pääsisin takapihalle grillaamaan. Piha on edelleen talven jäljiltä sotkuinen, mutta sain viikonloppuna sentään vietyä joitakin lumen alle jääneitä ämpäreitä ja muuta rikki mennyttä tavaraa roskiin.

Torstaina en malttanut odottaa perjantan Citymarketin tilausta ja tilasinkin Woltin kautta grillattavia. Hiiliä ja sytytysnestettä oli vielä viime vuodelta. Niinpä sytytin torstai-iltana ensimmäistä kertaa grillin. Porsaan ulkofilepihvit, pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä paprikaa ja kesäkurpitsaa. Lisäksi varhaiskaalista ja kurkusta tehtyä salaattia, dippikastiketta sekä linssi- ja perunasnacskeja. 

Perjantaina oli myös grillauspäivä. Tällä kertaa vain makkaraa, tomaattia ja kesäkurpitsaa.Lisäksi kaalisalaattia sekä dippikastiketta. 

Grillaaminen jatkui myös lauantaina. Tein ensin K-Ruoka -sivujen ohjeen mukaista Romesco-kastiketta. Citymarketin valmiiden jättikatkarapuvartaiden lisäksi grillasin halloum-juustoa, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä salottisipuleita.

Viikko sitten kävin Stellan kanssa Mevetissä. Antibiootti silmään on auttanut eikä muita toimenpiteitä tarvinnut tehdä kuin jatkaa antibioottivoiteen käyttöä vielä kaksi viikkoa. Viikon päästä ei siis enää tarvita sitäkään. Stella antaa jo laittaa silmälääkkeensä ihan hyvin eikä enää pakene olohuoneen pöydän alle karkuun, kun lähestyn lääkeputkilo kädessäni. Mevetissäkin käyttäytyi tosi hienosti. Ihan kutene delliselläkin kerralla. 

Mutta mikä on parasta keväässä? Aiemmin olisin sanonut, että grillaaminen. Lumisen ja varsinkin jäisen ja liukkaan talven jälkeen kuitenkin se, ettei enää tarvitse laittaa nastakenkiä jalkaan. Ensin pärjäsi kävelykengillä ja muutaman päivän olen kulkenut jo ballerinoissa. 

Ensi viikonloppuna on vappu. En ole ehtinyt kovinkaan paljoa miettimään koko vappua. Pääsiäisestäkin on vasta muutama viikko. Huomenna olisi tarkoitus siskoni kanssa suunnitella, vietämmekö vappua yhdessä vai mitä tehdään. Koronavirusta on liikkeellä edelleen todella paljon enkä kovin mielelläni ottaisi virusta itselleni. En niin kauan, kun minulla on sytostaattilääkitys. En välttämättä senkään jälkeen, mutta en ainakaan ennen sitä. 

Talvilomalla

 Talvilomani ei alkanutkaan ihan suunnitelmieni mukaan. Torstaina huomasin, että Stella ontuu oikeaa etutassuaan. Mitään tapaturmaa en ole huomannut, mutta Stella selvästi pelkää mennä yläkertaan johtaviin portaisiin. Olisikohan niissä jotenkin liukastunut? En tiedä. Torstaina soittelin eläinlääkäreitä läpi. Siis sellaisia, jotka tekevät kotikäyntejä. Stella kun ei tuntunut aristelevan tassuaan mistään kohdasta eikä tassu ollut turvonnut eikä kuuma. Mitään ruhjettakaan ei näkynyt missään. Autottomana halusin ensin eläinlääkärin arvion tilanteesta ja mikäli hän olisi katsonut tarpeelliseksi röntgnetutkimuksen tai muun vastaavan, olisin tietenkin vienyt Stellan taksilla eläinsairaalaan. Stella kuitenkin pelkää kuollakseen autoja, joten päätin varata ensin kotikäynnin. 

Perjantaina tuli aivan ihana eläinlääkäri Soluvetistä kotikäynnille. Tutki Stellan ja mitä ilmeisimmin koiralla on vain lihas revähtänyt. Meillä on jo muutenkin huomenna aika Mevetiin silmälääkärille, joten Stellsta otettiin verikokeet ja se sai kipulääkekuurin. Jo pari tuntia ensimmäisen kipulääkeannoksen jälkeen se oli taas aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kun lääkkeen vaikutus alkoi hävitä, ontuminen alkoi uudelleen, mutta ei lainkaan niin pahana kuin aikaisemmin. 

Nyt Stella ei kuitenkaan saa kahteen viikkoon kiivetä portaita yläkertaan. Oli laitettava kaksi pahvilaatikkoa portaisiin, jotta se ei edes yritä sinne. Ja minun oli siirryttävä asumaan alakertaan, koska Stella ei viihdy pitkiä aikoja yksin. Olohuoneen lyhyt puusohva ei ole tarkoitettu nukkumiseen - eikä varsikaan silloin, kun Tikrukin haluaa nukkua siinä - , mutta pakko on nukkua puusohvalla pari viikko. 

Eilen kannettiin ylimääräin patja olohuoneen lattialle, jotta minun olisi vähän mukavampi nukkua. Selkäni  ja lonkkani ei oikein tykännyt sohvallani nukkumisesta. Mutta kuten arvata saattaa, patjani houkutteli Stellan ja Tikrun nukkumaan jo ennenkuin ehdin saada patjalle edes lakanoita. Puusohvalla ohuien superlontyynyjen päällä nukkumiseni siis jatkuu edelleen. 

Minun oli siis tarkoitus lomallani siivoilla yläkertaa ja erityisesti alkaa kerätä tavaroita pois remontin alla olevasta työhuoneesta. Nyt en sitten teekään sitä. Olen koittanut keksiä tekemistä alakerrassa, mutta jotenkin en vain saa mitään aikaiseksi. Vaikka stressi Stellan ontumisesta onkin nyt ohi, vielä stressaan huomista silmälääkärissä käyntiä. 

Olen sentään saanut jonkin verran pääsiäistä aikaiseksi. Virkkasin nk isoäidin neliön kevättalven aikana suoratoistokanavia katsellessani. Lankojen loppuja oli juuri sen verran, että sain tehtyä pääsiäisliinan keittiön pöydälle. Vaihdoin myös keittiöön ikkunaverhot. Olohuoneen pöydlle nostin kirjahyllyn päältä maljakossa olevat aiempien vuosien virpomisvitsat. 

Virpojia kävi vain neljä ja heistäkin kaksi oli lähisukulaisia. Täytyy ensi vuonna laittaa Facebookissa asuinalueen ryhmään julkaisu, johon ihmiset voivat ilmoittaa, mikäli toivovat virpojien käyvän. Tänään oli yksi ilmoitus, jossa eräs äiti kertoi, ettei hänen lapsilleen ollut kukaan avannut ovea ja kysyi, saisiko jollekin tulla virpomaan. Huomasin ilmoituksen vähän liian myöhään. 

Ruokaakin on tietysti tullut tänäänkin tehtyä. Aamulla söin bagelin, jonka välissä kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa, katkarapuja ja sitruunamajoneesia. Ja tietenkin kahvia, ilman kahvia en edes herää.

Lounaaksi paistoin broileria ja sen kanssa valkosipuliperunoita sekä varsiparsakaalia. Lisäksi kaalista, porkkanasta, sipulista ja suolapähkinöistä tekemääni salaattia, jonka kastikkeessa thaimaalaista kalakastiketta, seesamiöljyä, valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja korianteria. 

Jälkiruuaksi espresson kanssa tein "pullasuttua" eli paistoin yhden paloitellut pikkupullan sekä 4 paloiteltua päärynää pannulla. Lisäksi aiemmin tekemääni saltde caramel -kastiketta sekä kermavaahtoa. 

Päivälliseksi paistoin suolaisia ohukaisia, joissa taikinaan laitoin valkosipulia, yrttimausteita sekä Arabiata pestoa. Sekaan kinkkusuikaleita, sinihomejuustoa, Emmental-juustoraastetta sekä ananasta. 

Nyt voisikin mennä hetkeksi aikaa ruokalevolle. Reilun tunnin päästä lähden käyttämään Stellan lyhyellä iltalenkillä ja sitten puusohvalle nukkumaan. Aamulla on lähdettävä käymään Myyrmannissa apteekissa, sillä huomasin tänä aamuna ottanvani viimeisen verenpainelääkkeeni.