Vielä on kesää jäljellä

 Viime päivien viileämmät säät ovat olleet tervetullutta vaihtelua helteiseen kesään. Muutama yö sitten nukuin ikkuna auki ja heräsin yöllä siihen, että palelin. Oli käytävä hakemassa lämmin peitto päälle. Aamuisin, kun olen lähtenyt Stellan kanssa aamulenkille, on viileimpinä aamuila ollut alle 10 astetta lämmintä. Huomisesta lähtien päivälämpötilat taas nousevat, mutta se ei haittaa, koska sisällä on kuitenkin sopivan viileää. 

Tämän viikon olen taas päivystänyt ja myös kaksi seuraavaa viikkoa päivystän. Kesälomien vuoksi on vaihdeltu vuoroja ja heinäkuu on ehdottomasti paras aika päivystää. Ei nimittäin pääsääntöisesti tapahdu yhtään mitään. Hiljaista kuin huopatossutehtaalla. 

Remonttini ei ole edennyt yhtään. Syynä ei ole kuitenkaan enää helteet vaan nivelkivut. Toivottavasti jo kuukauden päästä sytostaatit alkaisivat helpottaa oireita ja pääsisin jatkamaan remonttia. Kaaoksen keskellä eläminen ei ole kovin mukavaa.

Tänään mietin, onko kyse iästä vai pandemiasta, kun ihmiset ovat alkaneet ottaa yhteyttä. Ja erityisesti soittamalla puhelimella. Tänään olin vanhempieni luona ja istuutumassa juuri kahvipöytään, kun puhelimeni soi. Numero oli aivan vieras, mutta koska olen päivystäjänä, vastasin puhelimeen. Soittaja oli sairaanhoito-opiston aikainen opiskelukaverini. Olimme opiskeluaikana parhaimmat ystävykset, mutta valmistumisen jälkeen tiemme erkanivat. Olipa ihanaa, kun hän vuosikymmenten tauon jälkeen oli kaivanut yhteystietoni esiin!!! Olen monta kertaa koittanut löytää häntä sosiaalisesta mediasta ja etsinyt Googlen avulla, mutta jos sukunimi on vaihtunut, ei henkilöä löydä. Hän oli nyt jo toinen ihminen kaukaa menneisyydestäni, joka on tänä vuonna yllättäen ottanut yhteyttä. 

Viilentyneiden säiden vuoksi on jaksanut välillä laittaa ruokaakin, vaikka ei joka päivä. Tänään keitin lounaaksi uusia perunoita, lisäksi kylmäsavulohta, smetanakastiketta,  keitetty kananmuna sekä kasviksia.

Päivälliseksi paellan tyyppinen risotto. 

Pandemiatilanne on mennyt taas huonompaan suuntaan. Uusien tartuntojen osalta. Sairaalahoitoa tarvitsevien sekä kuolleiden määrä ei kuitenkaan ole noussut samassa suhteessa tartuntojen kanssa. Rokotteista on siis ehkä hyötyä, vaikka täysi rokotussuoja eli molemmat annokset on saanut vasta hieman yli 30% suomalaisista. Mediassa onkin nyt yhä useammin asiantuntijoiden kannanottoja, joiden mukaan tartuntalukuja ei enää pitäisikään seurata vaan ainoastaan vakavasti sairastuneiden lukumäärää. 

Syksy voikin olla mielenkiintoinen. Hallituksella pitäisi olla työn alla hybridistrategia 3.0. Missä vaiheessa se valmistuu ja julkaistaan, siitä ei ole tietoa. Hallitus ja eduskunta kun ovat nyt kesälomalla. Koulut alkavat jo muutaman viikon päästä ja toistaiseksi päätös on, että koulut aloitetaan lähiopetuksessa. Lapsia ei ole kuitenkaan vielä rokotettu - edes ensimmäistä kertaa - joten mikä mahtaa olla tilanne muutama viikko koulujen alkamisen jälkeen. 

Jaksaa, jos jaksaa

 Onpa ottanut koville nämä helteet! Vanhuus ei todellakaan tule yksin. Mutta helletäkin vastaan voi taistella. Yläkerrassa on hurissut neljä viilennyslaitetta juhannuksesta lähtien ja keittiössä vielä yksi. Keittiössä pystyy jo laittamaan ruokaakin. Ei tosin uuniruokia. Mutta yläkerrassa on mahtavaa! Yksi viilennin makuuhuoneissa ja kaksi viilennintä yläkerran käytävällä. Harmi vain, että suurin osa tekemättömistä hommista olisi alakerrassa. Katselin jo näitä samoja Emaxin puhaltimia, mutta joka paikasta loppuunmyyty. En halua sellaista, josta poistoputki pitäisi laittaa ikkunasta ulos. Tikru ei karkaa parvekkeelta, mutta jos jokin ikkuna on auki, siinä ei saa olla "kissan mentävää aukkoa". Ja jäähdytinlaitteiden putket edellyttävät, että ikkuna on auki niin, että siitä kissakin mahtuisi ulos. Tai sitten pitäisi hankkia jokin mittatilauksella tehty levy, joka estää kissan vaan eipoistoputken ulosmenon.

Yläkerrassa on mukavan viileää. Niin viileää, että ei tarvitse aina nousta sängystä ylös, koska Stella ja Tikru viihtyvät erinomaisesti sängyssäni.

Paluu 1980-luvulle keittiön kylmälaitteiden osalta on ollut mielenkiintoinen. Miten onnellinen kauan sitten olinkaan, kun pakastelokeron sijasta olikin jääkaappi-pakastin -yhdistelmä. Ja nyt tuollainen ei tunnu riittävän yhtään mihinkään!! Mutta olihan ruokavalionikin 1980-luvulla aika erilainen. Perunaa, pastaa tai riisiä ja sitten jotain lihaa. Kurkkua ja tomaattia jos oli varaa. Nyt on ongelmana, mihin saa tungettua kaikki parsat, kukkakaalit, parsakaalit, paprikat jne. Ja entäs marinoitumassa oleva riimiliha? Sekin pitää saada mahdutettua jääkaapin vihanneslatikkoon. 

Muutama päivä sitten harmittelin Facebookissa, että ei taida tulla meille enää sukujouluja. Koska ei jääkaappiini mahdu edes kala-alkupalojen lautanen 13:lle hengelle. Ja entä ne kaikki muut? Ei nyt pelkillä kaloilla ja äyriäisillä joulusta selvitä!! Mutta sainkin vinkin, että jääkaappeja voi myös vuokrata. En varsinaisesti kaipaa olohuoneessani ollutta isoa jääkaappia....paitsi juhlien ja erityisesti joulun aikaan. 

Toisen koronarokotteeni sain viime maanantaina. Ei tullut siitäkään mitään sivuvaikutuksia. En kuitenkaan ole vielä mennyt käymään Vagabondassa syömässä. Näillä helteillä ei ole kovin usein nälkäkään. 

Järjestelmäkamerastani loppui akku enkä löydä akkulaturia mistään. Sen vuoksi valokuviakaan ei voi ottaa. Kännykällä tietenkin, mutta siinä on niin surkea kamera, että ei oikein viitsi. Vapaa-aikani olen käyttänyt suurimmaksi osaksi laiskotteluun ja suoratoisto-ohjelmien katselemiseen. Ja tietysti käynyt Stellan kanssa ulkona. 

Pandemiatilanteen seuraaminenkin on jäänyt vähemmälle eli taas puuttuu muutaman päivän luvut.