Nuutinpäivä

 "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Vanhan kansan mukaan joulu loppui Nuutinpäivään, joka on tammikuun 13. päivä. Siis tänään. Ja niin minäkin - hieman haikein mielin tosin - vein joulukuusen pois, laitoin joulupöytäliinat pesukoneeseen ja joulukoristeen kaapin ylähyllylle.

Paluu arkeen tuntuu kuitenkin tavallaan ihan mukavaltakin. Ja onhan edessä myös kevään ja kesän odotus! Nyt pitäisi kuulemma jo kylvää chilin siemenet, mutta enhän minä älynnyt ostaa niitä viime vuonna riittävästi. Eikä niitä nyt mistään kaupasta vielä saa. Taitaa käydä tänäkin vuonna niin, että joudun ostamaan puutarhaliikkeestä taimet.

Töiden jälkeen lähdin siskoni kanssa hakemaan Eurokankaasta uusia verhojani. Olen jo pidemmän aikaa ihaillut Melli Mellon kankaita, mutta en ole raaskinut niitä ostaa. Sain kuitenkin joululahjaksi rahaa ja päätin törsätä osan rahoista uusiin verhoihin. Vielä ei ole aika laittaa niitä ikkunaan, mutta maaliskuun alussa kylläkin. Samalla ostin myös Melli Mellon lautasliinoja neljä pakettia ja sain kaupanpäällisiksi Melli Mellon kassin.

"Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten.."

Vuosi on jälleen vaihtunut. On vuosi 2015 eivätkä autot vieläkään lennä, Kuussa ei voi käydä ostoksilla eivätkä kotirobotit laita ruokaa tai käytä koiria ulkona. Ehkä viiden vuoden päästä vuonna 2020?

Loppuvuosi meni miten kuten. Kuukauden kestäneen sairaslomani jälkeen käsivarsi ei ollut kunnossa - ei ole vieläkään - ja monien asioiden tekeminen osoittautui odotettua vaikeammaksi. Käsivarsi ei ojennu täysin suoraksi eikä mene täysin koukkuun. Jouluvalmisteluni olivat tänäkin vuonna myöhässä eikä ulkona vallinnut pimeys ja vesisade auttanut joulutunnelman luomisessa.

Joulua edeltävällä viikolla oli firman glögijuhla ravintola Kitzensissä ja pääsimme herkuttelemaan blineillä ja monilla muilla herkuilla. Oli mukava tavata pitkästä aikaa ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä lähinnä sähköpostitse, mutta jotka ovat olleet tuttuja jo vuosien - jotkut jopa vuosikymmenten - ajan.

Glögijuhlaa seuraavan päivän olin ottanut vapaaksi, koska juhlimme isäni 85-vuotispäivää. Vieläkään isäni ei jäänyt eläkkeelle vaan jo seuraavana aamuna lähti töihin. Isänikin teki aikoinaan harrastuksestaan työn eikä työn tekemisestä ole ilo kadonnut vuosikymmenten aikana. Joskus mietin, mahdanko nousta aamuisin tietokoneen ääreen vielä vuonna 2046.

Vuosikymmeniä olen viettänyt joulua yhdessä lähisuvun kanssa, mutta tämä joulu oli poikkeus. Sukumme on kasvanut, monen perheen aikataulut olisi sovitettava yhteen. Koirien ulkoilutukset talouksissa, joissa kenelläkään ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, olisi pitänyt huolehtia päivänä, jolloin julkinen liikennekään ei toimi. Päätimme jo hyvissä ajoin, että vietämme joulun vain omalla porukalla.

Aatonaattona Alepan kauppakassi -palvelusta tuli pyhien ruuat kotiinkuljetettuna ja hetken aikaa mietin, tuliko tilattua aivan liikaa. Kotilihan 4,5 kg luomukinkku oli tullut jo aikaisemmin ja parin kilon köntti riimihärkääkin oli jo pakastimessa. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt jouluruokia vain neljälle - ja heistäkin yksi ei syö lihaa - ja ruokamäärien mitoittaminen tuotti hieman ongelmia.

Pienemmälä porukalla ei ollut tarvetta aivan kaikille jouluruuille, joita on yleensä joulupöydästämme löytynyt. Lanttulaatikon tilalle oli tarkoitus  tehdä hunajalla maustettuja lanttukuutioita, mutta nekin jäivät, koska ruokaa oli yllin kyllin muutenkin. Perinteisen luumukiisselin vaihdoin piparkakku-kinuskisemifreddoon.

Piparkakku-kinuskisemifreddo

4 kananmunan valkuaista
4 kananmunan keltuaista
1,5 dl sokeria
1,5 tl piparkakkumaustetta
4 dl kuohukermaa
1,5 dl kinuskikastiketta

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset vaahdoksi ja kolmannessa kulhossa vielä kerma. Sekoita vaahdot toisiinsa ja lisää piparkakkumauste. Laita seos pakastimen kestävään rasiaan ja kaada päälle kinuskikastike. Sekoita hyvin kevyesti pinnasta, laita kansi kiinni ja rasia pakastimeen vähintään 4-5 tunniksi. Ota semifreddo jääkaappiin pehmentymään 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Semifreddon kanssa tarjosin karpalosiirappia, jonka valmistin karpaloista puristetusta tuoremehusta ja sokerista.

Joulupöydässämme on perinteisesti ollut paljon alkupaloja. Tänä vuonna ne olivat enemmän kala- ja kasvispainotteisia, vaikka oli pöydässä myös Pajuniemen savuhirveä sekä minun tekemääni riimihärkää. Pääruuasta eli kinkusta, rosollista ja laatikoista ei sitten olekaan yhtään onnistunutta valokuvaa.