Lumen tulo ei näytä loppuvan. Viikolla ei sentään satanut, mutta jo perjantaina illalla alkoi lumipyry uudelleen. Ja jatkuu vieläkin. Vaikka lumen lapioiminen onkin hyvää treeniä niskalle ja hartioille, silti alkaa jo kyllästyttää. Suurin ongelma kun on, ettei pienissä rivitalopihoissa ole enää tilaa, mihin lumet heittäisi.
Lunta tuli eilen taas niin paljon, ettei ulkona huvittanut olla kuin pakollisen verran. Kävin taas lapioimassa lumet omasta sekä siskoni pihasta. Ja koiran kanssa oli pakko käydä lenkeillä. Vanhempieni pihasta ajattelin lapioida lumet myöhemmin illalla, mutta lumi oli illan mittaan muuttunut niin painavaksi, etteivät ranteeni enää kestäneet yhtään enempää lapioimista. Oli tarkoitus hoitaa homma tänään, mutta joku ystävällinen naapuri olikin käynyt tekemässä lumityöt vanhempieni pihasta.
Ulkona on kieltämättä kaunista, kuin postikortissa. Minulla olisi takapihan ulkovarastossa puurimaa, josta olisin voinut tehdä vielä keittiön ja kylpyhuoneen välisen oven alapuolelle uuden jalkalistan, mutta takapihallani on niin paljon lunta, ettei pihaovi aukea lainkaan. On siis odotettava kevääseen.
Perjantaina laitoin ennen töiden aloittamista hernekeiton kiehumaan ja siitä riitti hyvin vielä eilen lounaaksikin. Jälkiruuaksi pannukakkua, kermavaahtoa ja vadelmahilloa. Oikeastaan tämä olisi laskiaisruokaa, mutta pieni varaslähtö asiaan ei liene pahasta.
Sain eilen tehtyä monta asiaa kotona. Maanantaina tuli Citymarketin toimituksen mukana tilaamani Vallilan verho. Laitoin yli vuoden ikkunassa olleet jouluverhoni pesukoneeseen ja samoin punaisen pöytäliinan. Tilalle vaihdoin valkoiset valkoverhot, uuden Vallinan talviverhoni sekä vihreän kaitaliinan. Puhän Patrikin päivä on vasta ensi kuussa, mutta voihan sitä fiilistellä jo pikkuhiljaa.
Koska perjantaina lumipyryn alettua tiesin, että lauantaina on edessä lumitöitä, päätin pistää sytostaatit vasta eilen. Nämä Metoject -kynät ova sittenkin aika käteviä. Kätevämpiä kuin ampulli, ruisku ja neula. Ensimmäisillä kerroilla onnistuin saamaan mahtavat mustelmat reiteeni, mutta nyt tajusin pistää reiden alapuolelle. Eikä tullut enää mustelmaa. Touko-kesäkuun vaihteessa otetaan seuraavat kontrollit ja tällä kertaa myös tehdään tutkimukset, joilla tarkistetaan, miten sytostaatit ovat tehonneet. Sormistani jo tiedän, että on tehonnut. Edelleen kuitenkin ranteissani on kipua - varsinkin, jos yritän nostaa jotain painavaa (kuten lapiollista märkää lunta) - ja samoin nilkkoja särkee ihan ilman rasitustakin. Jälkimmäinen saattaa kuitenkin johtua nivelreuman sijasta nivelrikosta.
Tänään onkin sitten ollut vähän vaisumpi päivä. Ulkoilua koiran kanssa, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Niin ja jälleen kerran on valtava määrä pahvilaatikoita paloiteltavana. Osan jouduin jättämään odottamaan parempaa aikaa, koska ranteiden nivelet ei oikein kestä sen paremmin saksilla kuin mattoveitselläkään pilkkomista.
Päivälliseksi tein tänään uunijuureksia perunasta, porkkanasta, raitajuuresta ja keltajuuresta. Sekaan hieman yrttimausteita, suolaa ja pippuria sekä sitruunaolliiviöljyä. Porsaan ulkofileestä paistetut pihvit sekä kaali-avocadosalaattia. Jälkiruuaksi puolukkarahkaa ja espresso.
Pandemiatilanteessa ei mitään uutta. Sairaalahoidossa potilasmäärä suunnilleen ennallaan, tosin tehohoidossa reilusti vähemmän kuin aiemmin. En ole kovin paljoa seurannut viime aikoina uutisia, mutta kaikista koronarajoituksista on tarkoitus luopua helmikuun aikana ja käsittääkseni ainakin suurimmasta osasta jo viikon päästä.
