Me pääsemme kotiin!!!

 Viides viikko evakossa alkoi. Aika on mennyt sekä hitaasti että nopeasti. Hitaasti siinä mielessä, että odottavan aika on tunnetusti pitkä. Nopeasti siinä mielessä, että selkäni ja lonkkani kipeytyi patjalla lattialla nukkumisesta jo påarissa viikossa. Viime viikolla jouduin jo hakemaan tuulikaappiin jättämäni kyynärsauvat ja perjantaina kipu oli niin sietämätön, että päätin mennä yöksi kotiin. Ihan sama, vaikka kotona olisi sata astetta lämmintä. 

Lämpölaatat oli kuitenkin vietykin jo pois. Lämpötila sisällä oli noin 40 astetta, mutta en jaksanut enää välittää kuumuudesta. Ja sähkönkulutuksen seurannastakin näkyi, että asunnon kuivaus on vihdoin ohi. Hieman yli 2 viikkoa meni. 

Viime perjantaina soitin sinne sun tänne. Lopulta selvisi, että Otesan Oy oli voittanut korjausrakentamisen tarjouskilpailun. Sama yritys teki asunnon purkamisen ja olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sama firma hoitaa myös korjauksen. Oli nimittäin sen verran mukavia ja yhteistyöhaluisia ihmisiä siinä firmassa, että rehellisesti sanottuna huokaisin helpotuiksesta, kun firma ei vaihtunut. 

Vakuutusasioista ei ole vielä oikein mitään selvyyttä. Taloyhtiön aiheuttama vahinko, joten taloyhjtiön luonnollisesti pitäisi korvata aika paljon. Oma kotivakuutukseni sitten korvaa jotain tai ei korvaa. Minulla oli tässä neljän viikon aikana joitakin suunnitelmia, jotka olisin voinut jopa maksaa kokonaan itse, mutta lopulta päätin haluta vain mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Huomenna täytyy ilmoittaa omalle vakuutusyhtiöälleni, että en edelleenkään tiedä mistään mitään. 

Tänään soitin Otesan Oy:lle ja selvisi, että voin palata kotiin vaikka heti. Portaat tosiaan joudutaan vielä irroittamaan ja siihen menee 2-3 päivää. Sovittiin, että ilmoittavat minulle viimeistään edellisenä päivänä, milloin tulevat purkamaan portaat. Jotta en siis herää yläkerrasta makuuhuoneesta ja huomaa, että en pääsekään enää alas. Sovittiin myös tapaaminen lähipäivinä Otesan Oy:n työntekijän kanssa. Voin muuttaa kotiin, vaikka siellä ei olekaan vielä keittiötä. Olisi kuitenkin hyvä tietää, milloin minun kannattaisi tilata uusi jääkaappi, pakastin ja tiskikone. Yläkerrassa on pieni minijääkaappi ja sen sekä mikroaaltouunin ja vedenkeittimen kanssa kyllä pärjään vaikka useamman kuukauden ja kertakäyttöastioita olen käyttänyt nyt evakossakin. Silti haluaisin päästä mahdollisimman pian takaisin normaaliin elämään.

Näiden neljän viikon aikana on tapahtunut ihan mukaviakin asioita. Olen kuitenkin ollut liian väsynyt, stressaantunut ja kivulias kirjoittaakseni niistä mitään. Ehkä kirjoitan sitten, kun olen taas kunnolla kotona. Vielä pitää kuitenkin ainakin kissan olla siskoni luona, koska kotona väliseinä on purettu enkä halua joutua soittamaan palokuntaa pelastamaan kissaani seinän sisältä.

1. viikko evakossa

Ensimmäinen evakkoviikko lähestyy loppuaan. Maanantaina illalla keräsin viimeiset kimpsut ja kampsut mukaan. Otin virtajohdot pois pesukoneesta, tiskikoneesta jne sekä suljin varmuuden vuoksi niiden hanat. Pakkasin kissan kuljetuskoppaan ja siitä alkoikin tuntikausia kestänyt maukuminen. Koira vielä hihnaan ja pihatien toiselle puolelle evakkoon.

Kannoin Tikrun kuljetuskopassa suoraan yläkertaan kylpyhuoneesen, johon olin juuri laittanut puhtaat hiekat kissan käymälään. Päästin kissan kuljetuskopasta ulos ja se palasi noin 30 sekunnin päästä takaisin inhoamaansa kuljetuskoppaan maukumaan. Koska kissa maukui hädissään, koirakin vinkui koko illan. Ensimmmäiset 10 minuuttia hätääntyneiden eläinten ääniä kuunneltuani ajattelin että en tule selviämään seuraavista viikoista järjissäni. Tai kuukausista. Kukaanhan ei vielä tiedä, kauanko remontti kestää.

Minulla on siskoni luona käytössäni pieni huone. Alunperin lastenhuone, jossa on varsin tilava parvisänky. Huono puoli on, että vaikka ehkä pääsisinkin kiipeämään tikkaat parvelle, en todellakaan näillä nivelillä pääsisi sieltä enää alas. Lattialla on siis kotoa omasta sängystäni kantamani patja ja kaikki tavarani muovikasseissa patjan vieressä. Onneksi älysin ottaa viilentimen mukaani, sillä siskoni asunnossa on paljon kuumempi huoneilma kuin meillä kotona. Alakerrassa, joka on siis asunnon viileintä aluetta, lämpätila on jopa yli 25 astetta. Yläkerrasta en ole vielä löytänyt lämpömittaria, mutta siellä on vieläkin lämpimämpää. 

Koska en pysty menemään tekonivelillläni polvilleni, patjalle laskeutuminen ja siitä ylös nouseminen on jokseenkin surkuhupaisan näköinen liikesarja. Varsinkin nouseminen. Hilaan itseni istuviltani huoneesta pois ja alakertaan meneviin rappusiin. Kun saan jalat muutamaa askelta alemmas, pystyn nousemaan kaiteista kiinni pitäen seisomaan. 

Illan mittaan Tikru rauhoittui ja kun menin nukkumana, se tyytyväisenä kömpi patjalleni viereeni. Stella sen sijaan oli levoton edelleen. Ensimmäinen yö oli minulla aika vaikea, koska kaikin tavoin piti yrittää pitää koira hiljaisena, jotta siskoni saisi nukuttua. Ei onnistunut kovin hyvin ja kumpikin meistä oli tiistaiaamuna aika zombi. 

Tiistaina alkoikin taas työt. Työpisteeni on siskoni olohuoneessa ison ruokapöydän ääressä. Tietenkään paikka ei ole tarkoitettu työntekoon vaan ruokailuun, joten selkäni ja lonkkani alkoivat olla aika kipeäitä jo tiistaina iltapäivällä. Samoin ranne ja olkapää, koska tuolissa ei ollut käsinojaa, jonka varassa voisin hiirikättäni pitää. Puinen selkänojakin tuolissa oli sen verran matala, että siihen nojaaminen aiheutti vain kipua.

Mainitsin näistä asioista ystävälleni ja hän muisti, että heillä on yksi ylimääräinen tuoli. Ei mikään ihan tavallinen tuoli, mutta ei varsinaisesti työtuolikaan. Ystäväni veli sekä ystäväni poika toivat tuolin keskiviikkona minulle ja tuntui kuin taivas olisi auennut, Aivan ihanaa istua tuolilla, joka on sopivan korkea ja jossa on käsinojat sekä riittävän korkea selkänoja. Niin ja pehmusteet!!!

Hetken ehdin jo ajatella, että joudun remontin ajan käymään töissä Pasilan toimistolla. Ei minulla sielläkään ole enää työpistettä, koska olen tehnyt jo yli 10 vuotta etätöitä. Mutta ainakin olisi edes jonkinlainen mahdollisuus parempaan ergonomiaan. Onneksi on kuitenkin ystävät!!!! 

Tikru vietti koko maanantain lähinnä yläkerrassa, mutta tiistaina uskaltautui jo alakertaan. Siisti kissa ymmärsi hyvin nopeasti - oikeastaan heti, kun päästin sen kuljetuskopasta pois - oman käymälänsä. Koska Tikru teroittaa kyntensä kotona vain tähän kuvassa olevaan tiettyyn yläkerran käytävän kaiteella roikkuvaan räsymattoon, piti tämäkin ottaa mukaan siskolleni. 

Stella nukkuu kotona yleensä vanhojen patjojen päällä. Siskoni luokse en niitä viitsinyut kantaa, joten ostin Stellalle ortopedisen koiranpedin. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että Stella ei ole pedissään edes käynyt, mutta Tikrun mielestä peti on ihan kohtuullisen hyvä.

Jotta koira ei olisi ainoa hemmoteltu, ostin myös kissalle pedin. Tämä on vähän kuin jakkara, jonka sisällä  on kolo ja siellä tyyny. Kiinnostiko Tikrua? No ei ole kiinnostanut. Sen sijaan minulle tuo on ollut oikein hyvä jalkarahi työpisteessäni. 

Torstaina aamupäivällä vein Stellan päivälenkille ja huomasin, että kotini ovi oli auki. Sisältä kuului aika kovaa meteliä. Nappasin tuulikaapista sateenvarjon, jonka olin maanantaina unohtanut ottaa mukaani evakkoreissulle. Samalla huomasin, että oven vieressä rappusilla oli tupakantumppi. Illalla otin tyhjän lasipurkin, kiinnitin sen kylkeen teipillä lapun "Tupakan tumpit, kiitos :)", laitoin lasipurkin pohjalle vähän vettä ja vein kotioveni eteen.  Remonttimiehet varmasti huomaavat sen aamulla töihin mennessään. 

Perjantaina selvisi, että purku-urakka ei ole vielä tällä viikolla valmis vaan jatkuu ainakin alkuviikkoon. Sain kuitenkin luvan käydä hakemassa tavaroita, joita mahdollisesti vielä tarvitsen. En kuitenkaan kuolemaksenikaan muista, mihin pahvilaatikkoon tai kestokassiin laitoin tavarat, joita nyt tämän viikon aikana olen huomannut tarvitsevani. Kävin kuitenkin ihan uteliaisuuttani katsomassa, missä vaiheessa purku on. Keittiön yläkaappeja ei ole purettu ja mietin, että toivottavasti vesivahinko on tosiaan mennyt vain painovoiman vaikutuksesta keittiöstä alaspäin olohuoneeseen eikä kevytrakenteinen kipsilevyseinä ole imenyt kosteutta ylöspäin. Nimittäin jos tarvitsee vain uudet alakaapit, se saattaa lyhentää remontin valmistumisaikaa. Tässä kuitenkin nyt kuvakavalkadi perjantaisesta tilanteesta.

Ja vielä surullinen kuva etupihalle sateeseen heittämistäni kirjoista. Niitä oli niin paljon, ettei voinut kerralla heittää taloyhtiön sekajäteastiaan. Nykyisin kun kirjat kuuluvat sekajätteeseen. Joskus aiemmin kirjoista piti irroittaa kannet ja laittaa ne sekajäteeseen, mutta sivut laitettiin paperijätteeseen. Paperijäteastiassa on aina tilaa, mutta sekäajäteastiassa ei ole. Näitä pitäisi nyt kantaa sekajätteeseen sitä mukaa, kun sekajäteastiaan mahtuu.

Alkuviikosta, kun siskoni on kotona, laitetaan yhdessä ruokaa. Niistä aterioista minulla ei ole nyt valokuvia. Kun siskoni on loppuviikon mökillä, syön jotain valmisruokia. Perjantaina kävin hakemassa Vagabondasta metsästäjänleikkeen ja maistui niin hyvältä, että söin koko annoksen! Ruokahaluni on ollut viime aikoina varsin huono ja huonommaksi sen on tehnyt jatkuvat vatsakivut. Osittain syynä on ollut stressi ja osittan särkylääkkeiden päivittäinen käyttö. Nyt kivut ovat alkaneet hieman helpottaa. 

Tänään kävin Myyrmannissa shoppailemassa. En edes muista, milloin olisin viimeksi kunnolla shoppaillut. Viikon aikana olen huomannut, että otin aivan liian vähän vaatteita mukaan. En ollut varautunut siihen, että tässä asunnossa onkin huomattavasti lämpimämpää kuin omassa asunnossani, vaikka samassa taloyhtiössä asutaankin. Illalla, kun olin käynyt ottamassa kotona valokuvia, huomasin järjestelmäkamerani muistikortin olevan lähes täynnä. Minulla on myös tietokoneellani valtava määrä valokuvia. Olin ajatellut, että järjestelen valokuvat ulkoiselle kovalevylle, kun pääsen eläkkeelle. Vaan eihän minun tarvitsekaan odottaa eläkepäiviä, koska voin tehdä sen jo nyt. Joten piti vain käydä ostamassa ulkoinen kovalevy. Huomenna olen menossa "valtimorepeämäpikkuveljeni" 60-vuotissyntymäpäiville ja maanantaina alkaa taas työviikko. Koska olen ensi viikon päivystäjä, en voi normaaliin tapaan pitää maanantaita vapaana.