Uuden vuosikymmenen alla

Huomenna on vuosi 2020. Emme edelleenkään asuta Marsia emmekä käy lomareissuilla Kuussa. Pallopäiset tyypit Universumin toiselta puolelta eivät ole käyneet tervehtimässä Maan asukkaita. Eivätkä sotimassakaan kanssamme. 20 vuotta on jo kulunut vuosituhannen vaihteesta, mutta edistystä ei vain ole tapahtunut. Ehkä parempi niin.

Jäin pohtimaan mennyttä vuosikymmentä. Mitä kaikkea tapahtuikaan ja mikä on jäänyt erityisesti mieleen. 10 vuotta sitten kehossani ei vielä ollut kuin lapsuudessa saadun isorokkorokotteen arpi. Yhdessä vuosikymmenessä olen saanut kehoni täyteen arpia. Isoja sellaisia ja muutamia pienempiäkin.

Joulukuussa 2012 alkoi elämässäni uusi ajanlasku. Muistoissani on asioita ennen ajanlaskun alkua  ja ajanlaskun alun jälkeen. Muistot ennen ajanlaskuni alkua alkavat kuitenkin haalistua. Välähdyksiä sieltä ja täältä, mutta kuin jostain toisesta elämästä. Loppumassa oleva vuosikymmen on ollut fyysisten kipujen vuosikymmen. Onneksi - koputan puuta - kivut ovat toistaiseksi ohi.

On päättyvään vuosikymmeneen liittynyt mukaviakin asioita. ja ihan hölmöjä asioita. Olen kuulunut erääseen Facebookin ruokaryhmään jo vuosia. On ollut vaikea ottaa valokuvia sunnuntaiaamiaisistani niin, ettei toinen kissani, Tikru, näkyisi kuvissa. On joko tassua, häntää tai korvaa. Tai sitten koko katti. Ryhmäläiset antoivatkin Tikrulle lempinimen Aamiaiskyylä, tuttavalisemmin vain Kyylä. Jokin aika sitten hyvä ystäväni sanoi, että minun pitäisi perustaa Kyylälle Instagram-tili. En ole ollut Instagramin käyttäjä enkä ensiksi innostunut lainkaan ajatuksesta. Kuitenkin aikani mietittyäni totesin, että mikä ettei. Onhan sitä elämässään tehnyt tyhmempiäkin asioita kuin perustaa kissalle Instagram-tili. En tosin muista, mikä olisi ollut tyhmempää. Joten nyt Kyylällä eli Breakfast Snooperilla on oma Instagram-tili.

Mitähän tuleva vuosikymmen tuo tullessaan? Ainakin surua ja hautajaisia. Suvussani ei ole kukaan elänyt 100-vuotiaaksi. Vaikka isäni vielä 88-vuotiaana kävikin kokopäivätöissä ja nyt 90-vuotiaana edelleen osa-aikatöissä, yhteistä aikaa ei tule olemaan enää vuosikymmentä. Olen onnekas, kun olen saanut pitää vanhempani näin kauan. Vahva ja tiivis sukuyhteisö on kantanut monien vaikeidenkin aikojen yli. Antanut perusturvallisuuden, jota maailman tapahtumien on vaikea horjuttaa.

Tänään tajusin myös yhden asian: nyt alkaa vuosikymmen, jolla minä pääsen vanhuuseläkkeelle. Eikä?!?! Kyllä. En ole koskaan miettinyt, mitä teen eläkkeellä. Ei minulla ole edelleenkään mitään suunnitelmia eläkepäivikseni. Ajatus on aina tuntunut niin kaukaiselta. Tuntuu vieläkin, vaikka se loikkasikin tänään lähemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Entä, jos minäkin olen vielä 88-vuotiaana kokopäivätöissä?

Raketit ovat paukkuneet jo muutaman tunnin. Pesukoneessa pyörii lakanapyykki ja tiskikoneessa puhdistuu astiat. Alakerrassa olohuoneessa pauhaa televisio ja yläkerran makuuhuoneessa ruudulta Dplaystä poliisisarja. Paukkuaran koiran "kapalo" eli vanhasta lakanasta leikattu kaitale roikkuu yläkerran käytävän kaiteella. Mutta koira nukkuu tyytyväisenä makuuhuoneen ovensuussa. Ehkä tällä kertaa ei tarvitakaan rauhoittavaa kapaloa.

Paistoin äsken erilaisia nakkeja ja tein pekonista, sipulista ja hapankaalista höystön. Lisäksi kaupan valmista perunasalaattia ja vähän salaattia. Lasillinen punaviiniä. Vielä olisi vajaat 3 tuntia tätä vuotta ja vuosikymmentä, mutta taidan kömpiä jo peiton alle.

Hyvää Uutta Vuotta 2020!

Joulu kotona

Tänä vuonna poikkeuksellisesti en osallistunut sukujouluun vaan vietin joulun ihan vain omalla porukalla kotona. Suurin osa ruuista tuli kaupasta valmiina ja tein vain pienen osan itse. Kun teki vain neljälle, ei keittiökään ollut sikinsokin ruokailun alettua.

Alkupalojen jälkeen totesimme, että on pakko pitää taukoa ennen pääruokaa. Jaoimme joululahjat, mutta kenelläkään ei ollut sen jälkeenkään nälkä. Päätimme jättää pääruuan jjoulupäivään ja siirtyä suoraan jälkiruokaan eli omena-piparkakkurahkaan.

Vaikka Joulupukki olikin poikkeuksellisesti meidän joulupöydässämme, olin sopinut sikoni kanssa, että pukki käy kuitenkin illalla vierailemassa sukujoulussa. Poikani on toiminut jo viitenä jouluna joulupukkina setkkunsa lapsille. Vielä menee läpi kuin väärä raha ja Joulupukki saikin pitkän ja rakastavan halauksen siskoni 5-vuotiaalta pojalta.

Joulupäiväni meni ihan vain laiskotellessa. Koiran käytin päivällä ulkona sekä piipahdin pikaisesti siskollani. Päivän syömiset olivat vain kaapeista löytyviä jouluruokia. Sängyn päällä loikoilua ja ohjelmien katsomista Dplaylta. Mitä muuta jouluna tarvitsee edes tehdä?

Jouluruokia tuli tehtyä juuri sopivasti. Viimeiset sapuskat söin tänään. Olo on kuin plussapallolla, joten huomenna on hyvä palata arkeen ja lopettaa ylensyönti. Ja alkaa odotella kevättä!

Läpsystä vaihtoa

 Kesä tuli ja kesä meni. Mukava kesä, ei mitään eirtyistä. Syksyllä sitten alkoikin kaikenlaista. Ensinnäkin jäätävä väsymys, jolle ei kuitenkaan lukuisista tutkimuksista huolimatta löytynyt mitään syytä. Sitten alkoi lähipiirissä sairastelut. Lähes läpsystä vaihtoina mentiin sairaalaan. Kun joku pääsi pois, hetken päästä sairaalaan joutui seuraava. Sitten olikin  minun vuoroni.

Lähes päivälleen  7 vuotta aiemmin minulta repesi munuaisvaltimossa oleva pullistuma ja vietin joulun ja uudenvuoden Meilahden sairaalassa. Nyt sitten toissa tiistaina vatsani kipeytyi ja päivystysnumerosta saamieni ohjeiden mukaan menin omaan terveyskeskukseen. Aavistelin jo silloin, mistä saattaisi olla kyse. Terveyskeskuksesta sain lähetteen Jorvin sairaalaan umpilisäkkeen tulehduksen epäilyllä. Eli aivan kuten itsekin olin arvellut. Vietin Jorvissakin useamman tunnin ja kun viimein illalla pääsin vatsan alueen tietokonetomografiatutkimukseen, oli tulehtunut umpilisäke jo ehtinyt puhjeta. Keskiviikon vastaisena yönä leikattiin. Koska umpilisäke oli ehtinyt jo puhjeta, jouduin olemaan useamman päivän sairaalassa suonensisäisesti tarvittavan antibiootin vuoksi.

Sairaalassa olo oli aika turhauttavaa. Eikä vähiten siaraalassa tarjottavan ruuan vuoksi. Vaikka olinkin kipeä, kipu ei ollit lähelläkään kipua, jota koin polvieni tekonivelleikkausten jälkeen. Sain luvan lähteä kotiin, kunhan CRP olisi alle sata. Perjantaina arvo oli vielä 150, mutta päästivät onneksi silti kotiin. En viihdy sairaaloissa yhtään.

Tämän viikon olenkin ollut sairaslomalla. Enkä ole tehnyt oikein mitään. Suun kautta otettavat antibiootit ovat tehneet erittäin huonon olon. Juuri ja juuri jaksoin tiistaina istua kolme tuntia isäni 90-vuotissyntymäpäivillä sekä torstaina pari tuntia miniäni valmistujaisjuhlassa. Eilen oli tarkoitukseni yrittää joululahjaostoksille kauppakeskukseen, mutta en jaksanut lähteä. Enkä tänäänkään.

Torstaina ilmoitin siskolleni, että tänä vuonna en yksinkertaisesti jaksa  sukujoulua. Meitä olisi yhteensä 15 pienessä olohuoneessa ja perinteisesti sukujoulumme kestävät yöhön asti. Päätin, että vietämme omalla porukalla nelisteen joulun ja oikeastaan lähes kaiken joulupöytään tarvittavan tilasin Citymarketista kotiinkuljetuksella. Onneksi ehdin laittaa pari viikkoa sitten olohuoneeseen jouluverhot, jotta on edes vähän jouluisen näköistä. Tänään hain lähikaupasta ison kasan suklaarasioita, joulukortteja ja käteistä rahaa, jotka voin laittaa korttien väliin läheisilleni joululahjaksi.