Kävin eilen siskoni kanssa puutarhaliikkeessä. Olin aikeissa ostaa takapihalleni pieneen kasvihuoneeseen yrttejä ja jotain kesäkukkia etupihalle, mutta koska rastaspariskunta pesii takapihallani räystään alla, ei takapihan laittaminen kesäkuntoon ole vielä ajankohtaista. Annoin muuten rastasparille nimeksi Petteri ja Riikka ja todellakin toivon, ettei poikasista tule orpoja. Ostin siis eilen vain kesäkukkia. Etupihallani on ollut jo vuosia kaksi isohkoa ruukkua, joihin en ole istuttanut mitään. Toisessa oli enää pelkkiä risuja, mutta isommassa ruukussa kasvaa koivu. Naapureiden pihalla ei ole koivuja, mutta jostain on lentänyt koivun siemeniä ruukkuun ja nyt koivu on jo noin metrin mittainen.
Tarkoitukseni oli repiä koivu ruukusta pois ja istuttaa tilalle kesäkukkia. Pientä söpöä koivua katsellessani en pystynytkään tekemään sitä. Keäväisen vihreät lehdet - oikeastaan muodikkaasti käärijänvihreät - heiluivat tuulessa kuin kertoen tulevan kesän iloisista ja aurinkoisista päivistä. Pieni koivu on viettänyt talven yksin kylmässä, lumen alla, pakkasessa ja tuulessa. Kuinka voisin päättää sen elämän nyt, kun se on kauneimmillaan? Ja onhan juhannuskin tulossa! Koivu sai siis jäädä ja istutin sen juurelle leijonankitoja ja petunioita. Nyt sen ei tarvitse ainakaan olla yksin.
Pienempään ruukkuun laitoin auringonkukan sekä samettikukkia. Puiseen laatikkoon vielä leijonankitoja sekä samettikukkia. Vielä jäi yksi auringonkukka sekä yksi vaaleankeltainen petunia, joille pitää keksiä jokin paikka.
Huomenna täytyy siivota mullat rappusilta ja laittaa lumilapiot ja muut talvisin tarvittavat työkalut ulkovarastoon. Tänään en jaksanut, koska jo pelkästään kesäkukkien istuttaminen kävi selän päälle. Välillä mietin, pitäisikö lonkan nivelrikon vuoksi hakeutua jo tekonivelleikkaukseen vai sinnittelenkö eläkkeelle asti. En pysty lonkkakivun vuoksi kyykistymään, joten kumartuminen suorilta jaloilta tekee selän kipeäksi. Ärsyttävää, mutta ei auta itku markkinoilla.
Ruuaksi paistoin uusia perunoita, keltaisia porkkanoita ja salottisipulia sekä sen kanssa Livornon Luigi -makkaraa. Lisukkeeksi varhaiskaalista, kurkusta, retiiseistä ja kevätsipulista salaattia sekä Lidlin marinoituja pikkusipuleita. Ostin myös Valion uutta laktoositonta kirsikkarahkaa ja tuoreita kirsikoita, mutta en taida jaksaa syödä enää jälkiruokaa.
Ei tunnu lainkaan siltä, että tänään olisi tiistai. Vähintään täytyy olla jo torstai! Eläkepäivät kuitenkin lähenee ja lähenee, vaikka työpäivien lukumäärä tuntuukin vielä suurelta.
Nimittäin päivystysviikko. Tuntuu todella oudolta, kun on muutaman kuukauden tehnyt lyhennettyä työaikaa ja nyt sitten taas normaalisti koko viikon töissä. Onneksi kuitenkin on kevät ja valoisinta vuodenaikaa eikä marraskuun pimeyttä, jolloin jaksaa hädin tuskin pysyä hereillä työpäivän ajan. Viikonloppu on sentään edessä ja vaikka ei kovin lämmintä olekaan luvassa, ei sentään ole luvattu sadettakaan.
Aamulla katsoin ikkunasta ja huomasin kahden mustarastaan lentävän välillä pihastani pois ja hetken päästä taas pihaani. Tajusin, että linnut ovat jälleen tehneet pesän räystään alle. Ei ole ensimmäinen kerta, mutta nyt en raaski grillata pihalla. Tuli ja savu kun voivat säikäyttää linnut pois enkä halua, että pesään jäävät munat tai poikaset hylätään. Jossain vaiheessa täytyy käydä kurkistamassa, ovatko poikaset kuoriutuneet ja sen jälkeen seurata niiden poistumista pesästä. Toistaiseksi en nyt käy takapihallani lainkaan vaan annan mustarastaille pesimärauhan.
Iltapäivällä oli kova ukkonen ja Stella tietenkin peloissaan. Isoja rakeitakin satoi niin paljon, että maa oli aivan valkoinen. Onneksi en ollut ehtinyt hankkia kesäkukkia ruukkuihin. Pihallani olevasta alppiruususta osa kukista kärsi raekuurosta ja putosi maahan, mutta onneksi ei kaikki.
Vaikka ilma onkin tänään viileä, ulkona pienen metsikön luona on aivan huumaava tuoksu. Yritin Stellan kanssa kävelyllä ollessani ottaa kielomerestä kuvan, mutta ei onnistunut. Stella kiskoi hihnassa ja halusi mahdollisimman nopeasti kotiin, joten päätin jättää kielojen kuvaamisen toiseen kertaan. Aroniapensaassa on runsaasti kukkia ja jos kesä on aronian suhteen suotuisa, loppukesästä on taas paljon marjoja.
Päädyin tilamaan tämän päivän ostokset Woltin kautta lähikaupasta, koska en halunnut jättää Stellaa yksin kotiin ukkosen jälkeen. Huomenna siis edessä kauppareissu ja viikkosiivous. Tuntuu kyllä oudolta, että on vain kaksi vapaapäivää ja sen jälkeen taas kokonainen työviikko. Eläkepäiviin on kuitenkin enää 800 työpäivää.
Työpäivä meni erilaisissa palavereissa ja lounaaksi söin vain muutaman nakin. Kylmänä. Päivälliseksi keitin pastaa ja tein kylmäsavulohesta, katkaravuista - Tikru sai toki osansa niistä - kermasta ja mausteista kastikkeen. Lisäksi vähän salaattia.
Kello on vasta puoli seitsemän illalla ja minua väsyttää niin, että voisin nukahtaa. Ehkä olisi hyvä mennäkin jo nukkumaan? Ja herätä aamulla pirteänä ... niin.... siivoamaan. Plääh!
Viime yönä oli Eurovision laulukilpailut. Heräsin aamulla jo klo 05:10 ja mietin, miten ihmeessä jaksan valvoa lähes vuorokauden. Onneksi sain päivällä nukuttua lyhyet päiväunet ja illan lähestyessä olinkin taas ihan virkeä. Kun käytin Stellan päivälenkillä, sovittiin vastapäisen naapurini kanssa, että jos Suomi voittaa, nappaan yöllä jääkaapistani kuohuviinipullon ja menen soittamaan naapurin ovikelloa. Juotaisiin kuohuviini yöllä hänen pihallaan.
Muistan kevään 2006, kun Lordi voitti Euroviisut. Voiton julkistamisen jälkeen ihmisiä alkoi illmaantua kaduille ja parvekkeille juhlimaan voittoa. Hiljainen "nukkumalähiö" muuttui hetkessä suomalaisten ilon juhlaksi. Kun järjestettiin myöhemmin virallinen tapahtuma Helsingin Kauppatorille, pitihän sinnekin sitten lähteä. Oli aika huikea kokemus, kun yli 80 000 ihmistä oli ahtautunut samalle torille kuuntelemaan Lordia ja osallistumaan yhteislauluun, joka päätyi myös silloin Guinnesin ennätystenkirjaan.
"Käärijänvihreää" tietenkin piti olla eilisiin kilpailuihin. Ja piña coladaa. Olin jo hyvissä ajoin käynyt ostamassa pullon Malibua sekä hankkinut ananastuoremehua. Kookosmaitoa minulla on lähes aina kaapissa, joten eilen aamulla piti vain laittaa jääkuutioita pakastimeen jäätymään. Ystäväni kanssa oli sovittu, että - koska hänen tyttärensä asuu tässä ihan lähellä - tytär tulee hakemaan minulta puolet Malibu-pullosta. Ja mukaan laitoin myös ananastuoremehun ja tölkin kookosmaitoa siltä varalta, että heiltä ei niitä löydy. Ystäväni tiesi kertoa, että hänen tutuistaan osa oli jäänyt ilman niin valkoista rommia kuin Malibuakin eikä ananastuoremehuakaan ollut enää löytynyt kaikista ruokakaupoista. Joku muukin Suomessa taisi viime yönä juoda piña coladaa?
Kun kuulin Käärijän Cha cha cha -laulun ensimmäistä kertaa, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Ensin pidin esitystä aivan kamalana, mutta kuunneltuani useamman kerran aloinkin miettiä, että ehkäpä tässä sittenkin on ainesta. Mieleeni muistui myös vuosi 2006 ja silloinkin kauhisteltiin Lordin Hard Rock Halleluja -kappaletta. Eräällä keskustelupalstalla monet ilmoittivat muuttavansa Suomesta pois, jos Lordi voittaa. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että Lordi voitti. Ja - en tosin vielä tiedä varmaksi - myös Helvetti jäätyi. Nimittäin ennen Lordin voittoa aina sanottiin, että "ennemmin Helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa Euroviisut".
Olihan se kova. Ensinnäkin esitys ja kun tuloksia kuunnellessa yhä useammin kuuli "Twelve points to Finland" alkoi pikkuhiljaa uskoa, että Helvetti todellakin taitaa jäätyä. Ehdoton suosikkini Eurovision laulukilpailuissa kuitenkin on ollut kaksi vuotta sitten Blind Channelin Dark Side. En ole vieläkään kyllästynyt tämän kuuntelemiseen. Enkä muidenkaan Blind Channelin kappaleiden kuuntelemiseen. Mutta takaisin eilisiin viisuihin. Kun varhain aamulla käytin Stellan aamulenkillä, koko luonto oli muuttunut "käärijänvihreäksi". Koivujen vasta puhkeavat lehdet olivat kauneinta vihreää, mitä tiedän. Siis jo ennen Käärijääkin. Aurinkoinen kevätpäivä sai vielä värit hehkumaan entistäkin kauniimmin.
Kaupan tilaus tuli puolen päivän aikaan. Tarkoitukseni oli laittaa wrappeja ja niihin mahdollisimman paljon vihreää. Heti ostosten saavuttua valutin härkäpapupurkista nesteet ja sekoitin papujen sekaan limemehua, silputtua tuoretta vihreää chiliä, hieman kevätsipulia. suolaa ja mustapippuria. Pavut laitoin jääkaappiin odottelemaan iltaa.
Myöhemmin päivällä paloittelin avocadoja ja sekoitin sekaan myös limemehua, mustapippuria ja suolaa. Lisäksi tuoretta korianteria.
Koska illasta saattoi olla tulossa kiireinen, pilkoin vielä valmiiksi jäävuorisalaattia, kurkkua, vihreää paprikaa ja kevätsipulia rasiaan odottamaan iltaa.
Illalla piti käyttää vielä Stella ulkona sekä käydä hoitamassa siskoni kilpikonnat. Sitten pikaisesti keittiöön ja valmistamaan tarjottavia. Levitin vehnätortillan päälle ruohosipulituorejuustoa ja kasasin päälle aiemmin päivällä valmistamiani aineksia. Ja vielä mustia oliiveja vinoiksi leikattuina.
Tortillalevy rullalle ja juomalasiin pystyyn. Minulla ei ollut sopivan kokoista "käärijänvihreää" lautasta ja tuo juomalasikaan ei nyt ollut iha paras valinta tarjolle asetteluun, mutta olipahan jotain kuitenkin. Laitoin tarjolle myös wasabipähkinöitä, punssirullan sekä mustia ja vihreitä karkkeja. Ja tietenkin piña colada. Jouduin etsimään pitkään ennenkuin löysin vielä pienen määrän muovisia mehupillejä. Onneksi niistäkin löytyi vielä yksi "käärijänvihreä"!!!
Yö oli mielenkiintoinen ja jännittävä. Vaikka Käärijä ei pärjännytkään asiantuntijaraatien osalta loistavasti, niin olihan vaihteleva neljäs tai viides sijoitus oikeasti meille suomalaisille ihan älyttömän hyvä sijoitus. Mutta voi sitä sydämentykytystä, kun alettiin julkaista yleisöäänestyksen tuloksia. Olin jonkin verran seurannut sosiaalista mediaa ja huomannut, että Käärijä Cha cha cha -laulullaan oli villinnyt viisufaneja muuallakin kuin vain Suomessa. Viimeisen minuutin ennen Ruotsin yleisöäänestyksen tulosten julkaisia mittasin pulssini ja se oli 129. Sillä hetkellä Suomi oli vielä johdossa, mutta niin vain kävi, että Ruotsi voitti. Ruotsin esitys oli varmasti musikaalisesti ja tulkinnallisesti parempi kuin Suomen esitys, mutta..... niin noh, miten tämän nätisti sanoisi: aika perinteistä ja varmaa euroviisukamaa. Melankolista ja voimaannuttavaakin ehkä. Sellaista, että jos olisi juuri eronnut, olisi voinut kaivaa paperinenäliinat esiin ja heittäytyä sängyn päälle nyyhkyttämään. Ei sillä, upea esitys Ruotislla oli ja onnittelut Loreenille ja ruotsalaisille! Käärijän Cha cha cha taas oli huumoria pirskuvaa, ihmisiä yhteen saattavaa ja - kun miettii maailmaa viimeisen kolmen vuoden aikana - sellaista iloa tuottavaa, mitä kolmen vaikean vuoden jälkeen maailma tarvitsee. Yleisökin taisi olla asiasta samaa mieltä, koska yleisöäänestyksessä Käärijä sai paljon enemmän ääniä kuin Loreen.. Joten tässä nyt vielä kerran Käärijän Cha cha cha ja aika varma olen, että pitkin kesää 2023 hyvin moni niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa elää ainakin hetken aikaa elämäänsä "cha cha cha".
Hyvää äitienpäivää ... en mieti huomista...niinku ... cha cha chaa!
Tänään vietettiin Kuningas Charles III:n kruunajaisia. Samalla Camillasta kruunattiin kuningatar. Heräsin aamulla aikaisin ja kun olin käyttänyt Stellan aamulenkillä, aloin valmistella kruunajaisiin tarjottavia. Suunnitelmissani oli tehdä vaikka mitä, mutta päätin sittenkin vähentää tarjottavian määrää. Ihan liikaa tuli kaikkea silti ja näitä syön varmaan koko viikonlopun. Makeita herkkuja vielä pitkään.
Suolaisiksi tarjottaviksi tein kolmioleipiä. Kanaleipiä, jokirapuleipiä, paahtopaistileipiä ja mangochutney-cheddar -leipiä. Alunperin ajattelin, että teen paahtopaistin itse, mutta päädyin ostamaan valmiina. Surkean pieni jääkaappini tuli muutenkin niin täyteen elintarvikkeita, että edes kilon paahtopaisti olisi vienyt liikaa tilaa. Paahtopaistileipiin sekoitin majoneesista, piparjuuresta ja persiljasta tahnan, jota levitin leipien päälle. Tahnan päälle rucolaa, pari viipaletta paahtopaistia sekä marinoituja punasipuleita.
Kanaleipiin ruskistin broilerisuikaleita, jotka maustoin reilusti curryllä. Sekoitin joukkoon majoneesia sekä silputtua persiljaa ja siinäpä kaikessa yksinkertaisuudessa nämä leivät. Leipien päälle levitettä, rucolaa ja kanaseos.
Jokirapuleipiä varten silppusin jokirapuja, sekaan hieman mustapippuria, majoneesia ja kevätsipulia. Voitelin leivät levitteellä, päälle vähän rucolaa ja rapuseosta.
Mangocutney-cheddar -leipiä varten ostin valmista mangochutneytä. Levitin sitä leipien päälle, lisäksi hieman rucolaa ja muutama siivu cheddar-juustoa.
Käärin kaikki leivät tuorekelmuun ja laitoin jääkaappiin odottamaan viimeistelyä. Ennen tarjolle asettelua leikkasin leivistä reunat pois ja leikkasin leivät vielä kolmioiksi.
Makeat herkut ostin kaikki valmiina. Mutakakku ei irronnutkaan siististi pahviselta alustaltaan, joten oli laitettava se tarjolle sellaisenaan. Lisäksi oli pieniä juustokakkuja, erilaisia suklaakonvehteja ja Baileysin kaakaopommeja. Vadelmia, karhunvatukoita, kermavaahtoa ja kinuskikastiketta. Niin ja englanninlakritsisekoitusta. Juomana kahvia, englantilaista kuohuviiniä sekä Baileys-likööriä. Musta tee olisi tietenkin ollut parempi vaihtoehto, mutta olen enemmän kahvin kuin teen ystävä.
Juhlallisuudet alkoivat jo klo 11:45 ja koska en ollut syönyt vielä aamiaista, kruunajaistarjottavat olivat myös aamiaiseni. Keskellä päivää ei sitten kuitenkaan tehnyt mieleni sen enempää kuohuviiniä kuin likööriäkään. Pullot jäivät avaamatta.
Juhlallisuudet alkavat päättyä. Ainakin se, mitä televisiosta näytetään. Ehkä vielä illemmalla avaan kuohuviinipullon tai sitten en. Kohta pitää lähteä viemään Stella päivälenkille. Tänä viikonloppuna ei tarvitse tehdä enää ruokaa, näillä eväillä pärjää hyvin vielä huomisenkin.
