Puutarhaunelmia

Pakkanen paukkuu eikä keväästä ole vielä tietoakaan. Silti lauantaina kauppareissun jälkeen istahdimme siskoni keittiössä pöydän ääreen lasilliselle punaviiniä. Siskoni oli ostanut alennusmyynneistä puutarhakirjoja ja niitä sekä puutarhalehtiä selaillessa vierähti tovi. Ja toinenkin lasillinen viiniä.

Tänään kävin lainaamassa siskoltani pinon kirjoja. Mielessäni on pyörinyt muutama idea ja haluan tutkia kirjoja kaikessa rauhassa. Erityisesti minua kiehtoi Kierrätyspuutarha -kirja, jossa oli mitä ihanampia ideoita kierrätysmateriaalin hyödyntämiseen puutarhassa.

Kaksikerroksisen rivitaloasuntoni pihat ovat pieniä. Minulla on ollut takapihallani viininpunainen muovinen puutarhapöytä sekä siihen kuusi puutarhatuolia. Pöytä tuoleineen oli kiva silloin, kun lapset olivat pieniä ja usein tuli syötyä kesäpäivinä pihalla. Nyt pöytä tuntuu tarpeettoman suurelta ja vie vain turhaan tilaa. Tätä pöytää on käytetty monissa juhlissa apupöytänä tukevan rakenteensa vuoksi. Kuopus sai ruuvattua siitä jalat irti, joten pöytä sekä jalat menivät jätesäkissä ulkovarastoon odottamaan seuraavia juhlia. Tuoleista laitan keväällä annetaan -ilmoituksen jonnekin tai toimitan ne kierrätyskeskukseen.

Minulla on kolme wieniläistuolin jäljitelmää. Yhdestä niistä on istuinosa rikki. Rikkinäisen tuolin siirsin pari viikkoa sitten parvekkeelle odottamaan jätelavalle vientiä, mutta tuolivanhus taitaakin saada uuden elämän. Poistan siitä istuinosan kokonaan ja laitan tilalle vadin, johon voin istuttaa kukkia. Tai vaikkapa pinaattia tai salaattia.

Kaksi muuta tuolia saa väriä niskaansa. Toinen tuoleista onkin maalattu keltaisella Miranolilla. Ja nyt tuleekin ongelma: mikä on pihani väriskaala? Toinen ajatukseni oli maalata rikkinäinen tuoli pinkiksi ja toinen ehjistä tuoleista limevihreäksi. Jostain hankin pienen pyöreän puutarhapöydän ja sen maalaisin turkoosiksi. Pihassa voisi lisäksi käyttää värinä oranssia.

Kirkasvärisessä pihassa voisi hyödyntää myös niitä emaliastioita, joissa on pieniä emalirikkoja.

Toinen vaihtoehto olisi "shabby chic" -tyylinen piha. Valkoista ja pastellivärejä. Krumeluuria ja jopa maalaisromanttista.

Nyt siis pitäisi vain päättää, kumpi. Jonain päivänä tällä viikolla olisi tarkoitus mennä maalikauppaan ja sitä ennen olisi tehtävä päätös. Ellen sitten tekisi takapihasta värikästä ja etupihasta shabbyä....

On tänään tietysti syötykin. Aamiaiseksi tein mikromunakkaan. Kesken kypsennyksen kuului "poks" ja seassa ollut tomaatti räiskähti ympäriinsä. Marjoja ja hedelmiä, kasviksia ja Tannisen chilisen hunajaista valkosipulihilloketta. Tuoremehu ja kahvi.

Lounaaksi laitoin höyrytettyjä raitajuuria ja juustokastiketta. Luulin, että minulla olisi ollut Aura -juustoa, mutta ei ollutkaan. Niinpä juustokastike syntyi tavallisesta valkokastikkeesta, valkopippurista, vastaraastetusta muskottipähkinästä sekä mozzarellaraasteesta. Punasipulista ja punakaalista tein höystön, jonka maustoin suolalla ja hunajalla. Lisäksi luomubratwursti ja sinappia.

Päivälliseksi paistettua riisiä maustettuna tuoreella chilillä ja kevätsipulilla. Vietnamilaisittain maustettuja jättikatkarapuja eli mausteina tuore inkivääri, lime, kalakastike, valkosipuli, chili sekä tuore korianteri.

Koiran unikoulu

Kukonlaulun aikaan herääminen ja rauhalliset, kiireettömät aamut olivat nautinto. Valitettavasti niiden myötä ilmeni joitakin hankaluuksia. Ensimmäinen niistä oli, että Stella oli vietävä päivälenkille kesken työpäivän. Joustavan etätyön vuoksi se oli mahdollista, mutta mitä pidemmän lenkin teki, sitä pidempään venyi myös työpäivä. Käytännössä vein siis Stellan vain nopeasti päivälenkille ja kun työt oli tehty, olikin jo taas pimeää.

En ottanut koiraa sitä varten, että teen muutaman pikalenkin päivässä. Halusin, että päivän pisin lenkki on työpäiväni jälkeen ja kiitos valoisaan aikaan. Ulkoilu lähimetsissä ei onnistu pimeällä, ellei halua kompuroida puunjuuriin ja maassa oleviin kuoppiin.  Halusin myös, että työpäivästä ja ulkoilusta huolimatta olisi edes jonkin verran aikaa myös sosiaaliseen elämään. Ettei suoraan töiden jälkeen tee vain ruokaa, vie koiraa iltalenkille ja mene nukkumaan. Ihanteellisinta olisi, jos herätys olisi noin seitsemältä, päivälenkki puoli neljältä ja iltalenkki vähän yhdeksän jälkeen.

Yksinkertaiselta kuullostava suunnitelma, mutta mitä tehdä, kun koira herää neljältä tai viideltä? Kääntää kylkeä? Muutoin hyvä idea, mutta jos minä käänsin kylkeä, Stella meni yläkertaan herättämään kuopuksen. Ja kun kuopus unenpöpperössä tuli portaat alas toteamaan, että koira varmaankin haluaa ulos, oli kissatkin jo ruokakupillaan odottamassa aamiaista. Ei puhettakaan, että olisi enää saanut nukkua.

Stellalla alkoi siis unikoulu. Jouduin rakentamaan erilaisia barrikadeja, jotta Stella ei pääsisi portaisiin ja siten herättämään kuopusta. Kerta toisensa jälkeen Stella keksi aukon barrikadissa tai keinon, jolla barrikadia sai purettua. Kunnes viimein tänään: heräsin kymmentä yli seitsemän ja koira nukkui edelleen!

Toiveistani huolimatta talvi saapui pakkasineen. Onneksi en ollut hävittänyt lähes 30 vuotta vanhaa toppapukuani. Villavaatteet alle, toppapuku päälle, villahuivi kaulaan ja pipo päähän. Ja ulos! Nautin pitkistä lenkeistä koiran kanssa, kun ei tarvitse palella.

Aamulenkin jälkeen laitoin aamiaista. Kiiwiä, mansikoita, kurkkua, porkkanaa sekä täysjyväpaahtoleipä. Ja Tannisen chilisen savustettua kastiketta. Aamiaista syödessäni ihmettelin, miten meillä on niin kylmä. Kävin katsomassa energiamittaria ja kuopus olikin - eilen? - laittanut lämmityksen pois päältä. Ei ihme, että paleli!

Eilen muistin, että jääkaapissa oli avocadoja. Mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa tehdä avocadopastaa. En ole sitä koskaan aiemmin tehnyt enkä missään maistanut, mutta kuullut siitä sitäkin enemmän. Kehuja. Niinpä aloin etsimään Internetistä hyvää ohjetta avocadopastalle. Löysin useampiakin, mutta huomioni sai Hämmentäjä -blogin Toisenlainen avocadopasta. Tuunasin reseptiä vielä sen verran, että laitoinkin avocadokastikkeen kanssa nuudeleita eikä pastaa. Hyvää tuli, oikein hyvää! Muutenkin ihastuin kyseiseen blogiin ja voin suositella muillekin ruokahifistelijöille.

Jos jouluna ei ole lunta...

 ... ei sitä tarvitsisi tulla enää joulun jälkeenkään. Ellei sitten kylmene niin paljon, että maa tarvitsisi suojan pakkasta vastaan. Minun ajatukseni ovat kuitenkin jo keväässä. Tänä aamuna puoli viiden aikaan linnut lauloivat, kun vein koiraa ulos. Oli mukavaa, kun takin alle riitti vain lyhythihainen t-paita.

Vuosi vaihtui vähän kuten edellinenkin: kipeänä, väsyneenä ja voimattomana. Viikko sitten lauantaina iski influenssavirus ja korkea kuume piti peiton alla - ja unessa - ensimmäiset kaksi vuorokautta. Onneksi on tuo kuopus, joka ystävällisesti huolehti koirasta sillä aikaa, kun minä katselin Kino Kuumehourun esittämiä psykedeelisiä ja surrealistisia elokuvia. Sellaisia, että Luis Buñuel ja Salvador Dalikin vihertyisivät kateudesta, jos olisivat vielä elossa. Kaiken kaikkiaan tauti piti vuoteenomana viisi päivää ja kolme päivää olin enemmän tai vähemmän aladobijalkojen varassa kulkeva tutiseva zombi.

Vuosi 2013 toi minulle savuttoman elämän, ulkoilut koiran kanssa sekä kyvyn kieltäytyä ottamasta vastaan sellaisia työtehtäviä, joiden aikataulut on mitoitettu alalle tyypilliseen tapaan täysin epärealisesti. En välttämättä ole tämän vuoksi kovin suuressa huudossa työkavereiden keskuudessa, mutta koska riskini aivo- ja sydäninfarktiin nyt on huomattavasti keskimääräistä korkeampi, esitän itselleni vain kysymyksen "haluanko elää?" ja sen perusteella toimin. Hyvä puoli hommassa on, että meillä se tienaa eniten rahaa, joka eniten töitä painaa. Reilu peli.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut blogini ulkoasun uudistamista, ainakin värin vaihtamista. Kaikki kokeiluni ovat kuitenkin tuottaneet pettymyksen: liian kirkas, liian pliisu, liian sitä, liian tätä. Lopulta surffailin Tikkurila Oyn sivuille ja nappasin ensimmäisen Kaunis koti -värilastun värit. Saa kelvata. Tarkemmin ajatellen oikeastaan pidän näistä väreistä.

Vuoden vaihtuessa tuli myös aika kiivetä puntarille ja kauhulla odotin, paljonko on vuoden aikana tullut kiloja lisää. Yllätys oli melkoinen, kun painoni oli täsmälleen sama kuin vuosi sitten 69,7 kg. Pudotettavaa siis on, mutta ihan realistinen määrä. Olen pohtinut suhdettani ruokaan. Syön pääsääntöisesti terveellisesti ja monipuolisesti. Makeita herkkuja on harvoin, koska jauhopeukaloni on keskellä kämmentä. Määrällisesti sen sijaan syön paljon. Aivan liikaa. Laihtuminen sinällään on aivan helppoa: syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Pitää siis vähentää syömistä ja/tai lisätä kulutusta.

Vuoden takainen kalorien laskeminen onnistui hyvin sairaslomalla, mutta työkiireiden keskellä sellaiseen ei jää aikaa. Influenssasta oli se hyöty, että ruokahalu katosi ja syömättömyyspäivien jälkeen mahalaukkukin tuntui kutistuneen. Olen miettinyt, pitäisikö ihmisen syödä silloin, kun on nälkä, vai silloin, kun on ruoka-aika? Entä pitääkö lautanen syödä tyhjäksi? Jos ruoka on hyvää, pystyn syömään parikin lautasellista, vaikkei minulla aloittaessani olisi lainkaan nälkä. Siitä tavasta haluan oppia eroon.

Syömme kuopuksen kanssa lähes aina eri aikaan, joten voin aivan hyvin alkaa syömään vain silloin, kun olen nälkäinen. Ja ottaa niin pienen annoksen, ettei sen kanssa tule ongelmia. Ainakin nämä vuoden ensimmäiset päivät tuntuvat sujuvan hyvin. Mitään tavoiteaikataulua minulla ei ole, kunhan joskus olisi se 10 ylimääräistä kiloa kadonnut.