Mystery Box ja sulttaanin kana

Olen jo vuosia kaivannut ruokavaliooni broileria ja nyt sitä jälleen saa. Nimittäin luomubroileria. Ostin sitä innoissani pakastimeen monta rasiaa ja kuopuksella taitaa pian tulla broileria korvista, kun niin m ielelläni laitan kanaruokia. Osallistun myös erään porukan ruokahaasteeseen, jossa pakollisina aineksina tällä kertaa on broileri, munakoiso, kesäkurpitsa, sipuli ja tomaatti.

En ole pitkään aikaan tehnyt ruokaa Lähi-idän tyyliin ja nämä Mystery boxin ainekset sopivat erinomaisesti siihen. Haasteessa sai käyttää myös muita raaka-aineita.Valitsin edellisten lisäksi taatelit, sitruunan. valkosipulin, oliiviöljyn, argan-öljyn, kanelin, kardemumman, mustapippurin, suolan sekä valmiin tagine-tahnan.

Puolikas munakoiso viipaloidaan noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi, ripotellaan molemmille puolille suolaa ja laitetaan itkettymään kahden lautasen väliin noin tunniksi. Broilerin rintaleikkeille sivellään molemmin puolin tagine-tahnaa ja annetaan marinoitua.

Sipuli kuoritaan ja silputaan. Kaadetaan paistokasariin tilkka oliiviöljyä ja kuumennetaan. Kuullotetaan sipulisilppu oliiviöljyssä. Lisätään kaksi murskattua valkosipulinkynttä.

 Munakoisoviipaleet huuhdellaan kylmässä vedessä ja kuutioidaan. Samoin kuutioidaan puolikas kesäkurpitsaa. Kasviskuutiot lisätään pannulle.

Kuutioidaan myös kolme tomaattia ja lisätään ne kasvisten joukkoon. Lisätään muutama kierros mustapippuria myllystä, 1 tl kanelia ja 0,5 tl kardemummaa sekä 6 pilkottua taatelia. Annetaan hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisätään 1 rkl arganöljyä. Tarkistetaan maku ja lisätään maun mukaan suolaa.

Kuumennetaan paistinpannulla oliiviöljyä ja paistetaan broilerit siinä noin 5 minuuttia molemmin puolin eli kunnes ovat kypsiä. Tarjoillaan sitruunan ja kasvishöystön ja salaatin kera.

Pillilupia

Esi-isiä naurattaa. Mutta Raakel polttelee pillilupia ja kurtistaa kulmiaan. Raakel on hiljaa. Hiljaa mielessään hän on  ylpeä tyttärentyttärestään. Siellä se vantaalaisessa lähiössä vasen käsivarsi murtuneena istuu keittiönsä pöydän ääressä ja sinnikkäästi kokkailee yhdellä kädellä kekripäivällistä. Kun tyttärentytär kesken punajuurenpilkkomisen purskahtaa väsyneeseen itkuun, Raakel laskee näkymättömän kätensä lapsenlapsensa olkapäälle. Ja itku loppuu. Raakel puhaltaa hellästi kipeään käsivarteen ja tyttärentytär kyyneleensä pyyhittyään jatkaa ruuanlaittoa.

Tänään on  se päivä vuodesta, jolloin Raakel voi palata takaisin rakkaidensa elämään. Maailma on muuttunut ja harva enää ottaa edesmenneet läheisensä vastaan. Edes kekrinä.  Raakel kuitenkin istahtaa hymyillen ruokapöytään. Katselee omaa tytärtään ja miettii, että kovinpa on tytöstä tullut äitinsä näköinen. Tyttärentytär näyttää enemmän isältään, mutta ei sekään Raakelia haittaa. Sukuahan se vävykin on.

Hiljaa naureskellen Raakel laittaa etusormensa madeirakastikkeeseen ja imaisee kastikkeen sormestaan. Hyvää! Tytär, vävy, tyttärentytär ja tyttärentyttärenpoika syövät päivällistään ja rupattelevat iloisesti. Raakel kuuntelee. Vävy ja tyttärentytär puhuvat pikseleistä ja biteistä.

Raakel katsoo tytärtään ja hänen tekisi mielensä koskettaa. Mutta ei voi koskettaa sellaista, joka ei ole kosketusta pyytänyt.  Tytär ja vävy lähtevät hyvillä mielin kotiinsa. Hetken, vielä pienen hetken Raakel viivähtää lapsenlapsensa luona. Ja koskettaa. On hyvä tulla kutsutuksi. Rajankin takaa. Kekri painuu iltaan ja yöhön. Raakelin on aika palata takaisin sinne jonnekin. Tyttärentytär hymyilee ja kuiskaa hiljaa "Ensi vuonna jälleen, mummu".

Luuvalo

Kun tytär edellisen kerran lähti Meksikoon, minulta repesi viikkoa aikaisemmin munuaisvaltimo. Kun tytär tällä kertaa lähti Meksikoon, minulta murtui pari päivää aikaisemmin värttinäluu. Pimeä ilta ja koira näki jotain mielenkiintoista. Astuin tiessä olevaan kuoppaan koiran kiskaistessa rajusti ja kaaduin maahan. Koira säikähti kaatumistani ja kiskaisi vielä uudelleen. Valokipinät sinkoilivat kyynärpäässäni ja olkapäässäni. Polvessakin tuntui kipua. Olin viemässä Stellaa iltalenkille ja seuraavana oli vuorossa Mango, mutta hädin tuskin sain nilkutettua Stellan kanssa takaisin kotiin.

Käsi oli vielä maanantainakin sietämättömän kipeä, joten päätin varata tiistaiksi ajan lääkäriin. Ensin työterveyslääkärille ja hänen lähettämänään sämantien ortopedille. Värttinäluusta löytyi 2,5 cm pituinen halkeama. Sain myös lähetteet D-vitamiinitutkimuksiin sekä luustontiheysmittaukseen.

Käsi muuttui melko komeaksi eikä turvonnut jalkakaan tukisiteestä huolimatta tuntunut kovin tukevalta. Sairasloma ja opettelu yksikätisen elämään. Toistaiseksi.

Lihaton lokakuu

Muistan kuulleeni Lihattomasta lokakuusta vuosi sitten, mutta en silloin kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Tänä vuonna kuitenkin osallistumistani tiedusteltiin ja toki lähdin mukaan. Suoraan sanottuna ajatus lihattomasta lokakuusta on houkutteleva, koska laajentaahan se ruokavaliotani raakaruuasta lakto-ovo-vegetaariseen ihan hurjasti. Maitotaloustuotteet, kananmunat ja ennenkaikkea kypsennetyt ruuat...vain taivas on rajana, mitä kaikkea voi kokkailla.

Aamu lähti käyntiin tuttuun tapaan raakaruualla, joskin nyt tuorepuurossani oli mantelimaidon sijasta jugurttia. Lisäksi vastapuristettua mandariinimehua sekä kahvia.

Lounaaksi laitoin cahew-pähkinäpihvejä, sipulikastiketta sekä perunaa ja raitajuuria. Perunat ja raitajuuret kuorin ja viipaloin, sekoitin niiden joukkoon macademia-öljyä sekä ruususuolaa ja kypsensin 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Pihvejä varten liotin 1,5 dl cashew-pähkinöitä yön yli vedessä.  Kaadoin veden pois ja huuhtelin pähkinät kylmällä vedellä. Laitoin pähkinät, pienen kuoritun ja silputun punasipulin, yhden ison valkosipulikynnen sekä 1 ruokalusikallisen sitruunamehua monitoimikoneeseen ja rouhin seoksen tasaiseksi. Lisäsin puoli teelusikallista suolaa, hieman rouhittua mustapippuria, hieman savupaprikaa sekä yhden kananmunan. Sekoitin seoksen tasaiseksi ja paistoin macademia-öljyssä pihveiksi.

Sipulikastikkeen tein kuullottamalla ensin silputun punasipulin oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan yhden murskatun valkosipulinkynnnen, 2 dl kasvislientä, 2 dl punaviiniä sekä hieman mustapippuria. Annoin kastikkeen kiehua noin 10 minuuttia, lisäsin  3 tl tummaa Maizena-jauhoa sakeuttamiseen ja annoin kiehahtaa vielä hetken.

Iltapalaksi riitti capuccino sekä marjoja ja hieman manteleita.

Raakaa peliä

Kesä meni menojaan. Helteinen heinäkuu ja sateinen elokuu saivat kesän hujahtamaan hurjan nopeasti. Eräänä aamuna vain huomasi ilmassa syksyn kirpeyden ja kuuli sorsien metelöinnin, kun ne aurassa lensivät kohti etelää. Tähän syksyyn liittyy kuitenkin jotain mukavaakin: minusta on tulossa minä päivänä hyvänsä isotäti! Ja koska olen lupautunut hoitamaan Tessua, olen ollut 24/7 -valmiudessa.

Kun tiedän, että keskeytys voi tulla milloin tahansa, keskittymiskykyni ei ole parhaimmillaan. Tänään onkin ollut päivä, jolloin ruuanlaiton on pitänyt olla helppoa ja nopeaa. Sellaista, ettei sen keskeytymisestä olisi haittaa. Niinpä päätin pitää raakaravintopäivän.

Aivan täydellinen ei raakaravintopäiväni ole ollut. Tarvitsen nimittäin heräämiseen kahvia. Aamu alkoikin kahvin lisäksi kurkulla, porkkanoilla, avocadolla, Tannisen chilisen punasipulihillokkeella ja parapähkinöillä. Lisäksi vastapuristettu persikka-päärynä-verigreippituoremehu.

Avocado ja pähkinät pitivät varsin hyvin nälkää. Lounaaksi tein aasialaisen salaatin sekä avocadoa ja pähkinöitä tomaattisalsan kanssa.  Jälkiruuaksi banaani. Salaatin tein ohueksi suikaloidusta porkkanasta ja kurkusta. Kastikkeeksi thaimaalaista kalakastiketta, raastettua inkivääriä, murskattua valkosipulia, seesamiöljyä ja tuoretta korianteria.

Päivälliseksi tein porkkanatagliatellen tomaatti-saksanpähkinäkastikkeen kanssa. Porkkanat leikkasin ohuiksi suikaleiksi perunankuorimaveitsellä ja sekoitin suikaleisiin ruokalusikallisen punaista pestoa. Kastikkeeseen paloittelin yhden tomaatin, kourallisen saksanpähkinöitä, pienen palan makeaa sipulia ja soseutin ainekset. Maustoin valkosipulilla, suolalla ja mustapippurilla.

Juicemaster

Kesälomani lopulla osallistuin elävän ravinnon kurssille. Vanha koulukaverini on noudattanut kyseistä ruokavaliota jo neljän vuoden ajan ja on pysynyt terveenä ja energisenä. Olen utelias kaikenlaisen ruuan suhteen ja lähdin mielelläni koulukaverini mukaan. Kurssilla oli parikymmentä asiasta kiinnostunutta ja teimme yhdessä monipuolisen kasvisaterian. Terveysvaikutuksistaan huolimatta vehnänorasmehu ei kuulu niihin juomiin, joita kovinkaan mielelläni joisin. Ei se pahaakaan ole, mutta maistuu vastaleikatulle nurmikolle. Kaikki muu tarjolla ollut oli erittäin hyvää.

Aterian jälkeen oli vielä aiheeseen liittyvä luento. Sain autokyydin mukavalta kurssilaiselta, joka oli aiemmin ollut useamman vuoden kyseisellä ruokavaliolla, mutta pari vuotta sitten repsahtanut takaisin sekasyöjäksi. Kotiin päästyäni mietin ruokavaliota tarkemmin ja tulin siihen lopputulokseen, että sen toteuttaminen olisi melko helppoa kotioloissa, mutta töissä, ravintoloissa syödessä ja kyläillessä hankalampi. Tai tokihan joka paikassa voisi ottaa vain salaattia, mutta ainakin omassa lähipiirissäni tilanne ei olisi ollenkaan niin yksinkertainen. Äitini varmasti pahoittaisi mielensä, jos en söisi aterialla muuta kuin salaattia. Kun siinä salaatissakaan ei saisi olla mitään muuta kuin kasviksia ja niistäkin vain kypsentämättömiä eli hillosipulitkin olisivat poissuljettu raaka-aine. Siskoni taas pyrkii aina laittamaan ruuan, jossa jokaiselle on jotain. Mutta koska lähipiirissämme on jo monenlaista ruokavaliota ja niistä toki tärkeimpänä vaikeat allergiat, niin yksi ylimääräinen muista poikkeava ruokavalio tekisi yhteisten päivällisten viettämisen melko hankalaksi. Ainakin sille, joka valmistaa ruuat.

Jotain kurssista kuitenkin jäi alitajuntaan itämään ja niinpä kävin torstaina ostamassa mehustimen. Ei mehumaijaa vaan laite, joka puristaa hedelmistä, marjoista ja vihanneksista mehun.  Hurahdettiin kuopuksen kanssa laitteeseen heti ja eilen kävin vielä täyttämässä hedelmävarastot.

Tänä aamuna tein tuoremehun viinirypäleistä, päärynästä, appelsiinista ja raparperista. Taivaallisen hyvää!

Pro Haapamäki

Vuosi sitten kerroin hieman Haapamäestä, lapsuuteni kesänviettopaikasta. Tämä Keski-Suomessa sijaitseva Keuruun kaupunkiin kuuluva 1000:nnen asukkaan kylä on elinaikanani kokenut suuren muutoksen. Vielä 1950-luvulla siellä oli noin 3000 asukasta. VR oli suurin työllistäjä ja Haapamäellä olikin Helsingin jälkeen Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema. Kun Parkanon rata valmistui eivätkä junat enää kulkeneet Haapamäen kautta, 700 haapamäkeläistä menetti työpaikkansa.  Moni joutui muuttamaan työn perässä muualle ja asukasmäärän vähentyessä vähenivät myös palvelutkin.

Noin vuosi sitten Facebookin Pro Haapamäki ryhmässä joku sai idean ryhmäläisten tapaamisesta. Tähän ryhmään kuuluu entisiä ja nykyisiä haapamäkeläisiä sekä ihmisiä, joilla jostain muusta syystä on tunneside Haapamäkeen. Ryhmässä sovittiin, että kesäkuun 2014 viimeisenä viikonloppuna tavataan ja ideasta poiki myöhemmin koko viikonlopun kestävä tapahtuma. 

Varasin kalenteriini viikonlopun ja sovin kuopuksen kanssa, että hän hoitaa sillä aikaa kissat ja koiran. Perjantaina puoli kolmen aikaan iltapäivällä siskoni auton keula suuntasi Vantaalta kohti Haapamäkeä. Hämeenlinnan jälkeen käännyimme kohti Pälkänettä, vaikka matka Tampereen kautta olisikin nopeampi. Halusimme vähän muistella lapsuuttamme ja matkoja Haapamäelle eikä meillä ollut mikään kiire. Perjantain ensimmäinen ohjelma alkaisi vasta klo 20.

Pysähdyimme Pälkänellä Aapiskukossa kahvilla ja samalla teimme pieniä ostoksia. Lapponia Excoticin Mesimarjahyytelö on sellaista harvinaista herkkua, että sitä oli pakko ostaa kotiin.  Lisäksi ostin Poron pipanoita eli salmiakilla päällystettyjä rusinoita sekä marmeladimakeisia.

Matka jatkui Oriveden, Vilppulan ja Kolhon kautta kohti Haapamäkeä. Kolhossa tie kulkee kauniilla paikalla aivan vesistön vierellä ja vieläkin alueella tuoksuu lapsuuteni tutuistakin tutumpi tuoksu: ratapölkkyjen kyllästeaineena käytetty kreosootti. Tuo tuoksu tuo aina mieleeni lapsuuteni aurinkoiset kesät, kun hellepäivänä kuljimme serkkujen kanssa peräkanaa rataa pitkin uimarannalle.

Vaikka inhoankin mökkeilyä, olin tämän tapahtuman vuoksi valmis yöpymään siskoni Pihlajavedellä sijaitsevalla mökillä.  Mökissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta ulkohuussi ja peseytyminen pesuvadissa eivät kuulu asioihin, joista mukavuudenhaluinen minäni erityisesti ihastuisi.

Koska oli kesäpäiväksi harvinaisen kylmä, laitoimme ennen Haapamäelle paluutamme mökin lämpenemään. Pro Haapamäki -tapahtuma oli alkanut jo aiemmin paikallisen palloseuran HPP:n otteluilla, mutta niihin emme menneet. Ajoimme suoraan Suojalle, joka on sodan aikainen paikallisen Suojeluskunnan talo. Siellä on vuosikymmenten saatossa järjestetty monia juhlia ja siellä on ollut paljon muutakin toimintaa kuten elokuvateatteria ja ravintolaa.

Suojan pihalla oli tarjolla pyttipannua ja mehua, jota me nälkäiset matkalaiset tietysti ensimmäisenä halusimme. Sade oli lakannut ja aurinkokin jo hieman pilkisteli pilvien raosta, kun istuimme ulkona syömässä ja juttelemassa muiden paikalle saapuneiden kanssa.

Syötyämme siirryimme sisälle ravintolaan. Emme ehtineet istua kovinkaan kauaa, kun siskoni huomasi serkkuni. Koitimme huitoa käsillämme ja kiinnittää serkkujeni huomion, mutta turhaan. Lopulta hihkaisin serkkujeni sukunimen kovaan ääneen ja heidän ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hetken silmiään hierottuuan tajusivat, keitä ikkunapöydässä istuu. Jälleennäkeminen oli riemukas ja ilta vierähti valomerkkiin asti heidän ja serkkuni vaimon seurassa.

Koska siskoni oli limsalinjalla ja autolla liikenteessä, veimme serkkupojat vielä lapsuudenkotiinsa. Ovat majoittuneet nyt tilapäisesti sinne ja pitävät huolta sairaalaan joutuneen tätini talosta. Istuimme pitkään tutuilla rappusilla kuten silloin kauan, kauan sitten ja poikkeuksellisesti pyysin serkkuani käärimään minullekin sätkän. Pari tuntia vierähti ennenkuin olimme takaisin Pihlajavedellä ja pääsimme nukkumaan.

Aamulla heräsin yhdeksältä siskoni kolistellessa keittiössä. Tänään oli vuorossa monenlaista ohjelmaa kuten markkinat, kiertoajelua, musiikkiesityksiä, resinalla, höyryveturilla ja lättähatulla ajelua. Tietysti myös ruokaa, kahvittelua, ihmisten tapaamista ja hauskanpitoa.  Kävimme ensin  hautausmaalla viemässä uudet kukat sukuhaudallemme ja sieltä suuntasimme Haapamäen Veturipuistoon markkinoille.

Tapahtumassa oli mukana myös museoautojen näyttely sekä lapsille monenlaista tekemistä.

Löysin eräältä kirpputoripöydältä tusinan ruusukuvioisia kahvikuppeja. Kuppien hinta tasseineen ja pullalautasineen olisi ollut 50 €, mutta myyjä huomasikin yhden tassin puuttuvan ja sain kupit kymppiä halvemmalla. Sovimme, että mikäli puuttuva tassi löytyy, siskoni noutaa sen jollain mökkireissullaan ja maksaa siitä silloin puuttuvan 10 €. Tätä kirjoittaessani jo tiedän, että puuttuva tassi on löytynyt eli minulla on täysi tusina näitä kuppeja. Reissun kirpputorilöydöistä kuitenkin enemmän toisella kertaa.

Kävimme veturipuistossa syömässä paikallisen tuottajan kaalikääryleitä ja vietimme aikaa jälleen serkkujemme kanssa. Ilmojen jumalat olivat suosiollisia, sillä pitkästä aikaa oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Väkeä tapahtumassa oli paljon ja oli mukava katsella ihmisvilinää. Samanlaista vilinää kuin mitä paikkakunnalla oli sen kulta-aikoina. Tutustuimme myös veturitalleilla vanhoihin museoituihin vetureihin ja jälleen hämmästelin, miten valtavan kokoisia veturit ovatkaan.

 

Resiina-, höyryveturi- ja lättähattuajelun jätimme ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta kävimme Haapamäen kiertoajelulla.  Pienestä koostaan huolimatta paikkakunnalla on kauniita, hyvin hoidettuja pihoja ja myös useimmista autioksi jääneistä julkisista rakennuksista on talkootyönä huolehdittu. Paikkakunta ei suinkaan ole kuolemassa vaan siellä asuu paljon lapsiperheitä. Työpaikkoja on lähikunnissa ja koska maaseudulla nyt muutenkin kaikilla on oltava auto, niin asuinpaikkana Haapamäki ei taida tänäkään päivänä olla yhtään hullumpi.

Kiertoajelun jälkeen haimme toisen tätini palvelutalolta ja lähdimme Keuruulle katsomaan toista tätiäni vanhainkotiin.  Molemmat tätini ilahtuivat näkemisestäni ja kieltämättä tunsin pienen piston siitä, että en ole Haapamäellä kovin usein käynyt. Viime kesänä hautajaisissa ja joulukuussa katsomassa tätiäni sairaalassa. Muuten on vierähtänyt jo useampi vuosi.  Vierailun jälkeen kävimme pikaisesti syömässä ja ajoimme takaisin mökille hetkeksi lepäämään.

Illalla palasimme vielä Veturipuistoon kuuntelmaan Pro Haapamäki -konserttia, mutta tällä kertaa emme jaksaneet juhlia pitkälle yöhön vaan palasimme mökille jo kymmenen aikoihin. Lasi punaviiniä, pikkupurtavaa ja Wallanderin elokuva televisiosta. Sen jälkeen uni maittoikin hyvin.

Sunnuntaina heräsin jälleen yhdeksän aikaan. Koska olimme viettäneet kovin vähän aikaa mökillä, ei siellä ollut paljoakaan siivottavaa. Tiskit ja roskat pois, siskoni kasteli pihakukat ja sen jälkeen suuntasimme Haapamäen hautausmaan kautta takaisin Suojalle.  Siellä oli tarjolla After Jam -brunssi sekä livemusiikkia. Ruoka oli oikein hyvää ja musiikista huolehtinut haapamäkeläinen trio suorastaan loistava! Suojalla esitettiin lisäksi vanhoista kaitafilmeistä tehtyä koostetta ja oli nostalgista katsoa ihmisiä ja paikkoja vuosikymmenten takaa.

Elokuvan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Riihoa, jossa oli vielä kyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma uuden näköalatornin luona. Tornin oli ollut tarkoitus valmistua tähän tapahtumaan, mutta säät olivat olleet huonot ja tornista puuttui vielä portaat.

Riihosta alkoi kotimatkamme. Sunnuntainakaan meillä ei ollut kiire, joten siskoni kysyi, haluaisinko mennä Ruoveden kautta. Siskoni on tehnyt sukututkimusta ja päässyt aina 1500-luvulle asti. Esi-isäni ovat olleet ensimmäisiä, jotka ovat olleet tulleet vesistöä pitkin Pirkkalasta Ruoveden metsiä asuttamaan. Kävimme katsomassa taloja ja paikkoja, joissa vanhoja esivanhempiamme on asunut.

Juupajoella  pysähdyimme kievariin, jossa katselimme vanhoja esineita ja rakennuksia sekä joimme pullakahvit.  Rakastan myymälöitä, joista saa ostaa paikallisten tuottajien tuotteita.  Mehuja, talkkunaa ja monenlaista hyvää ostin kievarin myymälästä kotiin tuotavaksi.

Pysähdyimme paluumatkalla vielä Pälkäneen Aapiskukossa, josta ostin pakastettua poron potkaa. Sää oli muuttunut jälleen pilviseksi, kylmäksi ja sateiseksi. Mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua saavuimme, sitä ankeammaksi muuttui ilmakin. Lomani viimeinen päivä oli päättymässä.