Kuhan kokkasin

Sairasloman loppu alkaa häämöttää. Vielä ensi viikko sekä aprillipäivä ja sen jälkeen takaisin töihin. En osaa sanoa, olenko asiasta iloinen vai en. Tosiasia kuitenkin on, että sairaslomalla oleminen on älyttömän tylsää. Tietenkin olisi monia asioita, joita olisin halunnut tehdä näiden kahden kuukauden aikana, mutta sattuneesta syystä en ole pystynyt.

Ensimmäinen työpäivä tulee melko varmasti kulumaan kahden kuukauden sähköpostien läpikäymisessä sekä kaivellessa jostain aivokurkiaisen takaa kaikki tunnukset ja salasanat. Ja pyytäessä uudet kaikista niistä, joita ei virkkuukoukullakaan saa kaivettua muististaan. Edellisestä kerrasta muistan ensimmäisten päivien tai oikeammin kahden ensimmäisen viikon kivut,  jotka pitkään istuminen tietokoneen ääressä aiheutti. Hyvä asia on, että tällä kertaa minulla on vieläkin vahvoja kipulääkkeitä ja saan niiden ansiosta ainakin yöni nukuttua, vaikka päivät menisivätkin kivuista kärsiessä.

Tänään paistoin päiväruuaksi tuoretta kuhaa. Jotenkin en ollut edes katsonut Citymarketin verkkokaupan valikosta tuoreista kaloista muuta kuin lohta. Isäni - joka myös tilaa päivittäistavaransa nykyisin Cittarista - kanssa tuli vaan yhtenä päivänä puheeksi tuore siika ja pitihän sitä laittaa perjantain tilaukseen. Kuhan lisukkeen tein salottisipulista, kirsikkatomaateista, oliiveista, kapriksista, valkosipulista, valkoviinistä, basilikasta, suolasta ja mustapippurista. Ihan hyvin riitti ateriaksi ilman perunaa, riisiä tai muutakaan lisuketta.

Ikkunasta näkyi koko päivän aurinko ja viiden maissa mietin, lähtisikö kävelylle. Tuumailin asiaa varmaan tunnin verran ja lopulta laitoin ulkovaatteet päälle sekä nappasin käsilaukun ja kyynärsauvat mukaan. Puolet pihasta oli jo täysin jäätöntä ja koko matka lähikaupalle sulana. Ensimmäinen kerta kaupassa vasemman polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Koska olin edelleen kyynärsauvojen kanssa liikkeellä enkä pystyisi kantamaan kovinkaan painavia ostoksia, jouduin miettimään mielitekojani.

Joskus ensimmäisillä työmatkoillani Floridaan söin eräässä ravintolassa salaatin, jossa oli tuoretta pinaattia, tuoreita mansikoita, vihreää parsaa, punasipulia ja rapeaksi paistettua pekonia. Pinaattia ja punasipulia minulla oli kotona, joten ostoskärryyn hyppäsi rasia tuoreita mansikoita ja nippu vihreää parsaa. Pekonista tarkistin ravintosisällön ja hetken mietittyäni päätin sittenkin ottaa pekonin sijasta Vuolu porsaanfilettä. Pekoniltahan se ei maistu, mutta ripottelin sen sekaan hieman savupaprikaa. Heitin salaatin sekaan vielä pari retiisiä ja kastikkeeksi Felixin Cesar-kastiketta.

Lasivitriiniltä meni kuppi nurin

Muutama päivä sitten olin laittamassa tiskattuja mummoastioita takaisin olohuoneen kaappiin. Runttasin itseni kaapin ja lasivitriinin välissä olevaan pieneen tilaan. Jotta kaapinoven saa auki, on lasivitriiniä ensin siirrettävä. Lasivitriinin paikka ei varsinaisesti ole olohuoneessa vaan työhuoneessa, mutta koska siellä on paikoilleen jämähtänyt remontti kesken, on vitriini toistaiseksi olohuoneessa. Vitriini astioineen ei ole aivan kevyt ja koska en nyt pysty nostelemaan paljon mitään, päätin nerokkaasti työntää leveällä takapuolellani vitriinin kauemmas. Ja sitähän minun ei olisi pitänyt tehdä!!!

Siinä samassa, kun vitriini otti 15 cm loikan eteenpäin, sen vasen lasiovi irtosi vieden mukanaan osan, joka oli yksi neljästä lasisia hyllylevyjä kannattalevista tapeista. Ylimmäinen hyllylevy alkoi kallistua ja siinä olevat mummoastiat kilisten ja kolisten valua kohti tuhoaan. Olin jumissa kaapin ja lasivitriinin välissä, mutta sekunnin sadasosassa tarrasin toisella kädellä ylimmän lasihyllyn reunaan ja oikealla jalalla tuin lasiovea, jotta se ei kaatuisi ja toinenkin hylly alkaisi valua alaspäin.Toisella kädellä aloin nostella kuppeja, lautasia, pannuja ja viinilaseja turvaan. Tilaa oli vain vähän ja pelkäsin koko ajan, että tila loppuu kesken, minun on siirrettävä toista jalkaani ja sen jälkeen irronnut ovi kaatuu lopullisesti. Ja niinhän siinä kävinkin, mutta onneksi vasta sitten, kun viimeiset astiat ylähyllyltä olivat turvassa.

Loppujen lopuksi vahingot jäivät odotettua vähäisemmiksi . Yksi vitriinin lasihylly sekä kaksi kahvikupin aluslautasta. Irronneessa ovessa on pieni halkeama, mutta en voi varmaksi sanoa, olisiko se ollut siinä jo aiemminkin. Mahdollisesti.

Kaapissa olleet astiat ovat nyt sikinsokin olohuoneen pöydillä sekä kahdessa pahvilaatikossa. Pitäisi raivata muista kaapeista tilaa niille. Vitriinin saa melko varmasti korjattua ja uuden lasihyllyn lasiliikkeestä, mutta koska joudun availemaan takana olevan kaapin ovea edelleenkin, taidan odottaa vitriinin kanssa siihen asti, että työhuoneeni remontti on valmis. Siis -mahdollisesti - forever.

Tänään tuli taas Citymarketin toimitus ja vasta eilen tajusin ensimmäistä kertaa lukea sähköpostiin tulleen tilausvahvistuksen loppuun asti. Kuljetuslaatikot voi palauttaa antamalla ne kuljettajan mukaan, kun hän seuraavan kerran tuo toimituksen!!! Taas kerran tunnen itseni varsinaiseksi ääliöksi.

Jotain ruokaakin tietysti piti laittaa ja tein tomaatti-avocado-salaattia, varsiparsakaalia sekä chipotle-chilillä maustettua broileria. Jälkiruuaks espresso ja Brunbergin mansikkasuukko. Vielä saisi tänään syödä 327 kcal, mutta katsotaan nyt, jaksaako vai ei.

Miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään?

Katselin aamupäivällä sängyssä televisiota ja  neuloin villatakkia. Toinen kissoistani nukkui sikeästi polvieni välissä. Oli mukavaa, rentoa ja television ääniä lukuunottamatta hiljaista. Jonkin ajan päästä tajusin, että nyt tässä on jotain omituista. Jotain erilaista, jotain aivan merkittävän poikkeavaa. Jotain,mitä ei ole ollut vuosiin tai oikeammin yli kahteenkymmeneen vuoteen. Asteikolla 0-10 minulla oli kipuja 0. Olin kivuton. KI-VU-TON!!! En ole pariin päivään käyttänyt edes miedompiakaan kipulääkkeitä ja silti olin täysin kivuton.

Oli pakko sanoa ääneen "Haloo!". Unessahan ei yleensä ääntä lähde tai ei ainakaan itse tiedosta, että on puhunut unissaan, eikä uskoakseni kuolleenakaan. Kuulin sanani ja tiesin, että tämä on nyt totta. Hetki, josta olin tuhansia kertoja uneksinut ja lukuisia kertoja jo toivoni menettänyt, oli nyt ja tässä. Tänään, maaliskuun 19. päivä vuonna 2019.

Hämmennyksen ja epäuskon jälkeen kyyneleet nousivat silmiini. Koitin palata muistoissani viime vuosituhannelle, 1990-luvun ensimmäisiin vuosiin, jolloin edellisen kerran olin täysin kivuton. Miltä minusta silloin tuntui? Ajattelinko koskaan, miten onnekas olin kivuttomuudesta? Osasinko olla siitä kiitollinen? Vai pidinkö kivuttomuutta niin itsestäänselvänä, että en edes ajatellut koko asiaa? Niin taisin tehdä.

Vuosikymmenten aikana olen monta kertaa sanonut, että kipu on uskollisin ystäväni. Vaikka mitä elämässä tapahtuisi, kipu olisi aina kanssani. Joka ainoa päivä, tunti, minuutti ja sekuntti. Joskus voimakkaampana, joskus heikompana, mutta ei koskaan kokonaan poissa. Kunnes sitten nyt. Kyllästyikö kipu seuraani kokonaan vai lähtikö vain hetkeksi maailmalle onneansa etsimään? Ihan sama. Kunhan ei enää palaa tänne asumaan. Voi tulla käymään kylässä, mutta saa luvan hommata jo oman kämpän. 

Kun ei käy kaupassa

Eilisen donitsin ja punaviinin välisen kilpailun voittajaksi tuli valkoviini. Onnea valkkarille! Päädyin tekemään ruuaksi valkosipulilohta ja piparjuurismetanaa sekä miniparsaa.

En ole kuuteen viikkoon käynyt kaupassa. En tosin missään muuallakaan. Olen kökkinyt kotona neljän seinän sisällä. Kun ei pääse fyysisesti hoitamaan asioita, on asiat hoidettava netin kautta. Näiden kuuden viikon aikana olen käyttänyt paljon sekä verkkokauppoja että Postin ja Matkahuollon kotiinkuljetuspalveluita. Totta, se maksaa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin käydä hoitamassa kauppareissut ja muut asiat taksilla.

Olen käyttänyt päivittäistavaroiden tilaamista netistä kotiinkuljetuksella jo muutaman vuoden. Satunnaisesti. Autottomana ja ajokortittomana suurempien kertaostosten tekeminen on hankalaa. Eikä  kauppakeskuksiinkaan täysin ilmaiseksi pääse vaan on maksettava ainakin bussilippu. Lähikauppani on pieni K-Market, mutta vaikka sielläkin on mielestäni aika hyvä valikoima,  se on suuriin marketteihin verrattuna suppea.

Aluksi käytin lähinnä Alepan kauppakassi -palvelua (Foodie), mutta viime kesänä oikean polveni tekonivelleikkauksen jälkeen huomasin, että myös Ison Omenan K-Citymarketilla on kotiinkuljetuspalvelu ja asun myös tuon kaupan toimitusalueella. Olen lähes koko ikäni asioinut pääasiassa K-ketjun kaupoissa ja ollut ihan tyytyväinen.Välillä on tietysti ollut mukavaa piipahtaa katsomassa muidenkin liikkeiden valikoimia, mutta toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä luopua tutusta K-kaupasta. Joskus vuosia sitten Lidlistä sai punaviiniin säilöttyjä pikkusipuleita, mutta kun ne poistuivat Lidlin valikoimista, siellä ei ole ollut minulle enää mitään "vetonaulaa".

Sekä Alepassa että Citymarketissa on ollut erittäin hyvä palvelu. Tuotteet ovat hyvälaatuisia ja  viimeiseen käyttöpäivään on vielä aikaa. Citymarketin palvelussa pidän erityisesti siitä, että saan 3-8 minuuttia ennen toimitusta tekstiviestin, jossa kerrotaan, kuinka kaukana kuljettaja on. Minulle tärkeä tieto, koska vietän suurimman osan päivästäni kotini yläkerrassa ja portaissa kulkeminen on vielä hidasta. Koirani myös haukkuu ovikellon soidessa kovaäänisesti tasan siihen asti, että olen avannut ulko-oven. Tekstiviestin ansiosta voin siis mennä valmiiksi alakertaan ja näin säästän myös mahdollisesti kotona olevien naapureideni hermoja

Harmillisin asia - vaikka ei olekaan huono asia - Citymarketin palvelussa on, että tavarat tuodaan suurissa pahvilaatikoissa. Pahvilaatikko on toki ekologisempi kuin Alepan palvelun muovikassi, mutta taloyhtiössäni pahvijätteen keräysastiassa on vain pieni aukko, josta pahviroskat voi yksitellen pudottaa roskiin. Järkevää toki, koska muuten keräysastia täyttyisi hetkessä suurista pahvilaatikoista, jos ihmiset eivät rutistaisi tai pilkkoisi niitä pienemmiksi. Nivelrikon lisäksi olen sairastanut nivelreumaa yli 20 vuotta ja isojen pahvilaatikoiden pilkkominen keräysastian luukusta mahtuviksi on hankalaa, hidasta ja usein myös kivuliasta, joten pahvilaatikoita pääsee kerääntymään joskus aika paljonkin. Varsinkin, kun olen laiska ja saamaton,

Vaikka tilaankin viikon ostokset kerralla, en pahemmin suunnittele aterioita etukäteen. Katson, mitä kaapeista löytyy ja mitä niistä haluaisin tänään tehdä. Kun mielitekojen vuoksi ei voi kipaista lähikauppaan, ruokahävikin määräkin on merkittävästi vähentynyt. Noin puolivälissä viikkoa alan täyttää uutta tilausta, kun havaitsen jonkin tarvikkeen olevan vähissä tai kokonaan lopussa. Koska tilausta voi muuttaa toimituspäivän aamuun asti, ei ole välttämätöntä miettiä kaikkia ostoksiaan samalla kertaa. On aikaa miettiä ja muuttaa mieltäänkin, jolloin vain helposti poistaa tilauksesta tuotteen, jota ei sittenkään halua.

Sairaslomani aikana olen käyttänyt muitakin verkkokauppoja kuin päivittäistavarakauppoja. Lääkkeet - myös reseptilääkkeitä - sekä muut apteekkituotteet olen tilannut nettiapteekeista. Reseptilääkkeitä varten on tunnistauduttava esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla, jolloin apteekissa pääsevät katsomaan minulle määrätyt reseptilääkkeet ja kuinka paljon niitä on vielä jäljellä. Päälle tulee tietenkin toimituskulut, jotka ovat kuitenkin vain muutaman euron enemmän kotiinkuljetettuna kuin jos kävisin itse hakemassa paketin Postista tai lähimmästä Matkahuollon pisteestä.  Restoraattorikin löytyi verkkokaupasta ja tuli muutamassa päivässä kotiovelleni.

Minulla on edelleen jouluverhot olohuoneen ikkunassa. Eivät ne ehkä ole vain jouluverhoiksi tarkoitetut, mutta minulle ne ovat jouluverhot. Olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa olohuoneen tiettyjä verhoja, mutta niitä ei löydy mistään. Taitaa olla niin, että kun muutama vuosi sitten tyhjensin liinavaatekaappejani ja vein lakanoita, pyyheliinoja, puuvillaverhoja ja pöytäliinoja Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle eläimille makuualustojen peitoiksi, olen laittanut nuo etsimäni verhotkin mukaan. Koitin etsiä samantyyppistä kangasta netistä, mutta en löytänyt. En mitään sinnepäinkään. Päädyin siis tilaamaan kokonaan uudet verhot ja lisäksi Eurokankaasta verhoilukangasta, jolla saan olohuoneen nojatuoleihin uudet päälliset, sekä pitkän kerniliinan olohuoneen isoon ruokapöytään.  Kerniliina suojaa hyvin sen alla olevaa kankaista pöytäliinaa kissankarvoilta.

Huomenna voisin ottaa urakaksi pahvilaatikoiden paloittelun. Pitää vain etsiä jostain mattoveitsi, koska tavallisilla saksilla ei sormieni voimat riitä leikkaamaan pahvilaatikoita palasiksi.

Donitsi vai punaviiniä? Kas siinäpä pulma!

Viikko sitten aloitin uudelleen ikuisuusprojektini eli painonpudotuksen. Aiemmat yritykseni ovat aina kaatuneet johonkin. Tavallisimmin laiskuuteen tai ajanpuutteeseen. En ole jaksanut punnita syömisiäni tai laittaa niistä tietoja sovellukseen, jonka kautta voisin seurata päivittäistä ravinnonsaantiani.

Viikko sitten ostin jälleen kerran aikaa Sulamon sovellukselle. Sairaslomalla kun on aikaa punnita ja näpytellä tietokoneella. Homma on ollut varsin hauskaa eikä nälkää ole tarvinnut nähdä kertaakaan. Pikemminkin päinvastoin ja iltaisin täytyy joskus miettiä, pitäisikö vielä ennen nukkumaanmenoa syödä jotain, jotta 1212 kcal tulisi täyteen. Jos vajausta on vain vähän, jätän syömättä, mutta jos on paljon, haen vielä keittiöstä jotain

Toissapäivänä katselin aikani kuluksi Sulamosta vuosien takaisia tietojani. Ja meinasin lentää selälleni: olen painanut 4 vuotta sitten 10 kg enemmän kuin nyt! Painoni on pudonnut ihan itsekseen useita kiloja. Täysin tietämättäni. Tämä antoi aika hyvin motivaatiota ottaa nyt tosissaan uusi projektini eikä luovuttaa ennenkuin vaaka näyttää normaalipainoa. Kun ylipainoa on pahimmillaan ollut yli 20 kg ja nyt enää 7,3kg, tuntuu kuin maaliviiva näkyisi jo. Normaalipainoni on enää 7,3 kg:n päässä.

Mitkään "kieltäytymisdieetit" eivät minulla toimi. Siis sellaiset, joissa luovutaan kokonaan jostain. On aivan sama, mikä tuo kielletty raaka-aine on, kiellon jälkeen en oikeastaan halua syödä mitään muuta kuin sitä. Tai no, ehkä voisin olla ilman kaurapuuroa. Haluan myös, että painonpudotuksen jälkeen ei tapahdu uusi lihominen siksi, että alkaisin taas syödä kuten ennenkin. Aion käyttää Sulamoa jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun olen saavuttanut normaalipainoni. Ihan vain saadakseni käsityksen, kuinka paljon määrällisesti mitäkin voin syödä lihomatta ja mitä ovat ne ruuat tai juomat, joiden kohdalla pitää valita. Donitsi vai punaviini?

Restoraattori - keskiaikainen kidutusväline?

Viime viikolla kuulin Facebookin eräässä nivelrikkoryhmässä restoraattorista. En ollut aiemmin kuullut edes koko sanaa saatika olisin tiennyt, mistä on kysymys. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleeni ravitsemusalan koulutus restonomi ja mietin hetken, että liittyykö jotenkin ruokaan. Noh, eipä liittynyt. Ei sinnepäinkään!

Kuntoilevat ihmiset varmasti tietävät, että kyseessä on kuntoilulaite. Meille nivelrikkoisille ja ennenkaikkea polven tekonivelleikkauksessa käyneille laite vaikutti olevan oikein hyvä polven liikeratojen harjaannuttamiseen. Laitoin samantien tilauksen menemään ja viime perjantaina kotiovelleni saapuikin upouusi Tunturi M35.

Ensimmäisinä kertoina en ymmärtänyt käyttöohjeesta mitään, mutta poljin silti. Yritin saada ohjekirjan mukaisia tietoja nopeudesta, ajasta yms näkyviin, mutta mitään ei tapahtunut. Polkeminen kuitenkin onnistui. Helmikuussa leikattu polveni on vielä varsin jäykkä ja siinä polkeminen tuntuu lähinnä kidutukselta. Varsinkin joka kerta, kun aloittaa polkemisen. Tilanne helpottuu, kun on polkenut hetken aikaa. Heinäkuussa leikattu polveni taas suorastaan rakastaa tätä keskiaikaista kidustusvälinettä. Tänään tajusin, että laitteeseen pitää laittaa paristo, jotta se näyttää polkemisesta syntyvät tiedot. Tunsin itseni melko ääliöksi, kun tajusin, että paristo puuttuu.

Viime viikolla, kun vielä odottelin restoraattoriani saapuvaksi, muistin sänkyni alla lojuvan stepperin. Kaivoin painavan esineen sängyn alta pölyttymästä ja olen päivittäin käyttänyt sitä. Vasen polveni menee  ikävästi yliojennukseen, joten stepperillä pystyn harjoittelemaan jalkojeni lihaksia. 

 Vielä toistaiseksi joudun käyttämään kyynärsauvoja stepperin kanssa, koska viimeksi leikatussa jalassa on varsin huono lihasvoima. En halua horjahtaa pois laitteen päältä ja aiheuttaa polvelle vääntymistä. Koville tämä ottaa, sitä en kiellä. Ja jalkani vaativat hierontaa kuntoilun jälkeen. Yöunen laatu on parantunut merkittävästi pian sen jälkeen, kun otin stepperin käyttööni ja nyt restoraattorin käytön aloitettuani nukun entistäkin paremmin. Liike on lääke!

Aurinkoista laskiaistiistaita!

Tänään on laskiaistiistai. Aurinko paistaa kauniisti ulkona enkä minä ole poistunut yli kuukauteen kotoa. Ulkona on vielä liian liukasta, jotta uskaltaisin yrittää. Vasemman polven tekonivelleikkauksesta tuli perjantaina neljä viikkoa ja toipuminen on ollut aika hyvää. Piti päivittää blogiakin perjantaina, mutta viikonloppuna tuli takapakkia. Leikattu polvi ei pidä tuolilla istumisesta, koska polven koukistaminen on vielä haasteellista. Siitä huolimatta olen alkanut jo laittaa ruokaakin itse. Ja on ollut aika mukavaa, kun tarjottimen saan kannettua itsekin yläkertaan makuuhuoneeseen, jossa syön sängyssä. Juuh, syön sängyssä! Ihan koska tämä pöydän ääressä istuminen on varsinn kivuliasta ja haluan nauttia ruokani vähemmillä kivuilla.

Tänään tietenkin tein laskiaistiistain kunniaksi hernekeittoa sekä laskiaispullan. Keitto vaatii useiden tuntien kypsennysajan, mutta muuten helpointa ruokaa ikinä.

Ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen laitoin itselleni aamiaisen, kun leikkauksesta oli kulunut kolme viikkoa. Tarjottimen kantaminen ei vielä olisi onnistunut, mutta pienen leivän ja kupillisen kahvia sain tuotua yhden kyynärsauvan kanssa portaissa ylös. Tuossa aamussa oli eräänlaista toiveikkuutta, kun huomasin, että leikattu jalka alkaa kestää myös portaissa.

Tuosta päivästä alkoi aamiaisten ja ruokien laittaminen itse, vaikka käytän vielä aika paljon myös Pizza Onlinen palveluita. 

Aamiaisia:

1. Kahvia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja jugurttia. Päivälliseksi paneroitua broileria, chilillä ja valkosipulilla maustettua raakapaistettua perunaa, avocadoa, ananas-salsaa ja cheddar - kastiketta.

2. Kahvia, kaurapuuroa, punaherukoita sekä mikromunakas, jossa sipulia ja cheddaria.

3.  Kahvia, mysliä, vadelmia, pensasmustikoita ja ananasjugurttia sekä mikromunakas, jossa kalkkunaa ja cheddaria.

4. Kahvia, tonnikalaa ja kasviksia sekä ananasta ja karhunvatukoita. 

5. Kahvia, reissumies, jonka päällä juustoa, salamia makeaa sipulia ja maustekurkkua.Lisäksi mansikoita

6. Yhdistetyllä aamiaisella ja lounaalla  kahvia, omenatuoremehua, Catalonian Carlos -chilimakkaraa sekä Dijon-sinappia , valkosipulivoissa paistettu paahtoleipä &kananmuna sekä chilihilloa, salaattia ja lisäksi kiwiä, appelsiinia, viinirypäleitä ja jugurttia.

Lounaita ja päivällisiä

1. Nuudeleita, jättikatkarapuja ja punakaali-punasipuli-kurkku-salaattia.

2. Ensimmäisestä kulhoruuastani ei tullut erityisen valokuvauksellinen, mutta pitihän kokeilla. Nuudeleita, valkosipulilla, inkiväärillä ja soijakastikkeella maustettua jauhelihaa, jäävuorisalaattia, kurkkua, porkkanaa, kirsikkatomaattia ja sipulia. Lisäksi seesaminsiemeniä ja säilöttyä inkivääriä. Kastikkeessa valkosipulia, soijakastiketta, seesamiöljyä, sipulia, inkivääriä, tähtianista, omenatuoremehua, chiliä, korianteria ja kalakastiketta.

3. Tacoja haloumi-paprika-täytteellä , jäävuorisalaattia, chiliä, kurkkua, kirsikkatomaattia, sipulia, chipotle-kastiketta, avocadoa ja cheddar -kastiketta.

4. Rusettipastaa, lihapullia kirsikkatomaattikastikkeessa ja appelsiini-punasipuli-salaattia. Raastettu parmesan tekee annoksen kieltämättä epämääräisen näköiseksi.

. 

5. Hirvenpaistia ja rosepippurikastiketta, perunamuusia ja kasviksia. Jälkkäriksi laskiaissunnuntain kunniaksi oli espresso ja laskiaispulla.

6.  Pastaa ja sitruunaista naudanlihakastiketta.

Takapakeista huolimatta normaalielämä on lähtenyt käyntiin, vaikka sairaslomaa onkin jäljellä vielä melkein kuukausi ja kuntoutuminen kesken. Pari tuntia olen tehnyt töitäkin, onneksi ei ole mitään niin kiirellistä, etteikö niitä voisi hoitaa sen mukaan, miten polvi kestää istumista.