Kaukokaipuu

Tallustellessani jouluvalojen koristamassa Helsingin keskustassa mieleeni tulvi selittämätön kaukokaipuu. En ole koskaan ollut mikään innokas matkustelija vaan enemmänkin kotona viihtyvä sohvaperuna, mutta tänään toivoin, että olisi jokin matka tiedossa.

Olen viimeksi ollut ulkomailla kevättalvella 2010, tuolloin Floridassa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Alallani järjestetään joka vuosi konferenssi Yhdysvalloissa ja olen kolmena vuotena käynyt siellä. Ensimmäisellä matkallamme lensimme Pariisin kautta Miamiin ja olimme yhden vuorokauden siellä ennen ajomatkaa Orlandoon.

Tällä ensimmäisellä matkallani Atlantin takana kävimme myös Fort Piercessä Amerikan alkuperäisväestön ja heidän jälkeläistensä vuotuisilla festivaaleilla.  Olin aiemmin suhtautunut Yhdysvaltoihin penseästi, mutta päivä reservaatissa äärettömän ystävällisten ihmisten seurassa sai aikaan sen, että jätin sydämeni Floridaan.

Seuraavana vuonna oli yksinkertaisesti pakko päästä takaisin ja niin kävin työkavereiden kanssa vielä kaksi kertaa Orlandossa.

Nyt tuntuu, että vuoden pimein aika on entistä vaikeampi, koska ei ole tänäkään talvena odotettavissa matkaa auringon lämpöön. Huhtikuussa olisi mahdollista päästä jälleen Orlandoon konferenssiin, mutta ongelmaksi taitaa muodostua ajokortittomuuteni. Orlandossa on käytännöllisesti katsoen pakko vuokrata auto, jotta pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Työkavereistani kukaan muu ei luultavasti ole lähdössä eikä minulla tällä hetkellä ole mahdollisuutta saada sellaista matkaseuraa, joka voisi hoitaa logistiikkapuolen. Pitänee siis tyytyä vain haaveilemaan.

Tänään aloitin italialaisen ruuan viikkoni. Tarkoitukseni oli tehdä jotain runsaalla tuoreella basilikalla maustettua ruokaa, mutta lähikaupassa ei ollutkaan basilikaa. Tein siis minestronekeittoa.
Keittoruoka kaipaa jotain jälkiruokaa ja lähikaupan tavallista heikommasta valikoimasta päädyin suklaakekseistä, kiwi-hedelmistä ja kermasta tehtyyn jälkiruokaan.
  

Minestronekeitto

1 iso sipuli
oliiviöljyä
noin 350 g luomusavukasleria
500 g paseerattua tuomaattia
0,5 l vettä
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 murskattua valkosiplinkynttä
1,5 dl makaroonia
1 dl pakasteherneitä
5 cm pala purjoa
tuoretta persiljaa

Kuori ja silppua sipuli. Kaada kattilaan tilkka oliiviölljyä ja kuullota sipulisilppu öljyssä. Kuutioi liha ja laita sipulien sekaan. Lisää joukkoon myös murskattu valkosipuli. Anna hautua noin 5 minuuttia.

Lisää kattilaan paseerattu tomaatti, vesi, suola, oregano, basilika, mustapippuri ja makaroonit. Keitä noin 10 minuuttia. Huuhtele purjopala ja leikkaa se renkaiksi. Lisää herneet sekä purjot kattilaan ja anna keiton vielä kiehahtaa. Koristele keitto persiljasilpulla.

Helppo capuccino-jälkiruoka

2 dl kuohukermaa
 4 kiwiä
 4 suklaakeksiä
 5 tl capuccino -jauhetta
 2 tl sokeria

 Sekoita kerma, capuccino -jauhe ja sokeri keskenään ja vatkaa vaahdoksi. Kuori ja kuutioi kiwit. Laita hedelmäkuutiot tarjoiluastian pohjalle, lisää päälle 2-3 rkl capuccino -vaahtoa. Paloittele keksit ja laita ne astiaan. Laita loput capuccino -vaahdosta keksipalojen päälle.

Ruokapostaus

Viikko on mennyt todella nopeasti. Itsenäisyyspäivänä olimme siskoni luona päivällisellä, joten siltä päivältä ei ole kuvia. Myöskin keskiviikkona en ehtinyt ottamaan tekemästäni tortillavuuasta kuvia. Eilen tein valkosipulikatkarapuja mangosalsan kanssa. Lisäksi lohkoperunoita, maissia, guacamolea ja salaattia.

Tänään meksikolaisen ruokaviikon päätteeksi tein kahdenlaista lihapataa: naudanlihaa paprikakastikkeessa ja naudanlihaa mole-kastikkeessa. En ole koskaan ennen tehnyt mole-kastiketta ja tämäkin ohje on kokeilemalla kehitetty. Toivon, että saisin vielä jossain vaiheessa autenttisen molen reseptin. Jälkiruuaksi tarjosin puolijäisiä mansikoita sekä kuumaa limesiirappia.
Ensi viikon ruokateemaksi otan italialaisen keittiön.

 Valkosipulikatkarapuja ja mangosalsaa

250g raakoja pakastettuja jättikatkarapuja
1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna
1 rkl raastetta limetin kuorta
1:n limetin mehu
0,5 tl suolaa
voita

Anna rapujen sulaa. Huuhtele ravut kylmällä vedellä. Sulata voi pannulla ja lisää valkosipuli. Anna hautua muutaman minuutin, lisää limetin kuori ja mehu. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää ravut. Kypsennä rapuja muutamia minuutteja molemmin puolin eli kunnes ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi.  Mausta suolalla.

Tarjoa valkosipuliravut lohkoperunoiden, mangosalsan, guacamolen ja salaatin kera.

Mangosalsa:
1 kypsä mango
1/2 makeaa sipulia
2 rkl tuoretta korianteria silputtuna
2 rkl limetin mehua
1 tl silputtua tuoretta punaista chiliä

Kuori ja kuutioi mango. Silppua sipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin 30 minuuttia.

Carnes con pimiento morrón salsa

300 g naudan sisäpaistia
2 isoa tomaattia
1 punainen paprika
1 pieni punasipuli
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta
1 tl kuivattua oreganoa
voita paistamiseen
oliiviöljyä

Paloittele liha isoiksi kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa  kuumalla pannulla.  Siirrä lihat sivun. Halkaise paprika, poista siemenet ja paloittele se. Lohko tomaatit. Kuori ja silppua punasipuli. Lisää paprikat, tomaatit ja punasipuli pannulle ja anna hautua hetken. Lisää murskattu valkosipuli ja mausteet. Anna hautua noin 10 minuuttia. Siirrä seos monitoimikoneeseen ja soseuta karkeaksi soseeksi.

Kuori ja paloittele sipuli. Voitele pieni uunipata öljyllä ja laita lihapalat, sipulisilppu ja kastike pataan. Laita pata kylmään uuniin ja säädä lämpötilaksi 180 astetta. Anna hautua 1 h 15 min.

Carnes con mole

300 g naudan sisäpaistia
1 annos mole-kastiketta (kts ohje alla)
1 pieni sipuli
1 dl pakastemaissia
voita paistamiseen
oliiviöljyä

Paloittele liha isoiksi kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa  kuumalla pannulla. Kuori ja paloittele sipuli. Voitele pieni uunipata öljyllä ja laita lihapalat, sipulisilppu, maissit ja mole-kastike pataan. Laita pata kylmään uuniin ja säädä lämpötilaksi 180 astetta. Anna hautua 1 h 15 min.

Mole

80 g Maraboun 86% tummaa suklaata
1 pieni sipuli
2 isoa tomaattia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
2 rkl rusinoita
2 rkl mantelijauhetta
pieni punainen chili
0,5 tl jauhettua kanelia
0,5 tl kuivattua oreganoa
0,5 tl jauhettua maustepippuria
0,5 tl aniksen siemeniä
0,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl neilikoita
0,5 tl kuminan siemeniä

Laita kaneli, oregano, maustepippuri, anis, korianteri, neilikat ja kumina mortteliin ja jauha hienoksi. Paahda seesaminsiemeniä pannulla ja lisää ne mortteliin. Lisää myös suola ja jauha.

Kuori ja silppua sipuli. Kalttaa tomaatit laittamalla ne hetkeksi kuumaan veteen ja poistamalla kuoret. Paloittele tomaatit ja laita ne sipulisilpun kanssa monitoimikoneeseen. Lisää morttelista mausteseos ja soseuta. Halkaise chili, poista siemenet ja paloittele. Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää monitoimikoneeseen yhdessä murskattujen valkosipulinkynsien, chilisilpun, mantelijauheen ja rusinoiden kanssa. Soseuta tasaiseksi.

Mansikoita ja limesiirappia

puolijäisiä mansikoita
1 limetti
0,75 dl vettä
1 dl sokeria

Pese limetti huolellisesti (käytä mieluiten luomulimettejä). Raasta kuoren vihreä osa ja purista mehu. Laita limettimehu, kuoriraaste, vesi ja sokeri kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua välillä sekoittaen noin 10 minuuttia.

Kaada kuumaa limesiirappia puolijäisten mansikoiden päälle ja koristele kermavaahdolla.

Telkkari-ilta

Aamulla minulla oli tarkoitus lähteä toimistolle, mutta päätin sittenkin pitää etätyöpäivän. Selkääni särki, joten lepäsin vielä hetken lämpövyö ristiselkäni päällä. Työpäivän jälkeen iski omituinen väsymys ja telkkari-ilta tuntui hyvältä ajatukselta. Huomenna toivottavasti virkeämpi päivä.

Päivälliseksi tein tänään jauhelihalla täytettyjä tortilloita sekä ananassalsaa tuoreesta ananaksesta.

Jauhelihatäytteiset tortillat

300 g naudan jauhelihaa
 keltaisen paprikan puolikas
 punaisen paprikan puolikas
 punaisen chilin puolikas
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 prk tomaattimurskaa
1 tl chilijauhetta
0,5 tl mustapippuria
1 tl suolaa
oliiviöljyä
tortilloita

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista jauheliha siinä. Kuori ja silppua punasipuli. Lisää punasipuli, valkosipuli, tomaattimurska ja mausteet pannulle ja anna hautua 10 minuuttia.

Kuutioi paprikat ja laita ne pannulle. Anna hautua vielä 5 minuuttia. Lämmitä tortillalevyjä hetki mikrossa. Aseta tortillalevylle jauhelihatäytettä sekä kermaviilikastiketta ja kääri levy rullalle. Tarjoa salaatin ja ananassalsan kanssa.

Kermaviilikastike:
1,5 dl  kermaviiliä
1 tl paprikajauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
ripaus cayennepippuria
2-3 tl tomaattipyreetä
suolaa maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin 20 minuuttia.

Ananassalsa:
puolikas tuore, kypsä ananas paloiteltuna
puolikas makea sipuli silputtuna
1 rkl tuoretta silputtua korianteria
puolikas punainen chili silputtuna
0,5 tl suolaa
1 tl valkoviinietikkaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa noin 20 minuuttia.

La semana Mexicana

Tänään alkoi siis meksikolaisen ruuan teemaviikkoni. Jo aamulla ennen töiden aloittamista tein pohjan suklaajäätelölle. Suomesta ei saa - tai en ainakaan tiedä, mistä saisi - meksikolaista suklaata, joten on tyydyttävä korvikkeeseen. Meksikolainen suklaa on hyvin tummaa suklaata, johon on sekoitettu jauhettua mantelia tai pähkinää, sokeria ja kanelia. Niinpä kehittelin korvikkeen Maraboun 86% tummasta suklaasta ja mantelirouheesta.

Etätyöpäivästä huolimatta halusin jotain nopeasti valmistuvaa päivällistä. Tein poikkeuksen luomuvaatimuksestani ja käytin chorizo-paprikakastikkeeseeni kaupasta ostettua chorizoa. Lievää huonoa omaatuntoa tuntien mietin, että makkarakone olisi aika kiva hankinta. Siis se härveli, millä saadaan puserrettua makkaraseos makkaraksi. Tosin melkein veikkaan, että makkarantekoni kaatuisi siihen, että mistään ei saa luomusian suolta. Löytyisipä jostain tuottaja, joka valmistaisi luomuchorizoa!!!

Oih, miten kasvikset maistuivatkaan taas hyvältä! Aterian kruunasi meksikolaiseen tyyliin tehty suklaajäätelö.

Korvike meksikolaiselle suklaalle 

100 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
 0,5 dl mantelirouhetta
 0,5 dl sokeria
 2 rkl kanelia

 Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Seos säilyy tiiviissä astiassa noin 2 viikkoa.

Chorizo-paprikakastike

300 g chorizo-makkaraa
keltaisen paprikan puolikas
punaisen paprikan puolikas
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl chilijauhetta
0,5 tl mustapippuria
ripaus caynnepippuria
oliiviöljyä
(suolaa)

Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppu oliiviöljyssä. Paloittele makkara. Lisää tomaattimurska, mausteet ja makkara sipulisilpun sekaan. Anna hautua kannen alla 15 minuuttia. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa.

Tarjoa kastike riisin, salaatin ja avocadosalaatin kera.

Avocadosalaatti:
1 kypsä avocado
puolikkaan limetin mehu
1 tuore punainen chili
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
2 rkl tuoretta silputtua sipulia

Halkaise avocado ja poista kivi. Koverra teelusikalla avocadosta kuori pois. Paloittele avocado. Poista chilistä siemenet ja paloittele se. Sekoita avocado, chili, suola, mustapippuri, limetin mehu ja korianteri kulhossa ja anna maun tasaantua noin 15 minuuttia.

La nieve de chocolate (suklaajäätelö)

4 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
2 keltuaista
115 g meksikolaista suklaata (kts korvaava ohje alla)
1,5 dl sokeria

Kaada kerma, maito ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna lähes kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.  Nosta kattila hellalta ja vatkaa keltuaiset seoksen joukkoon. Laita kattila takaisin hellalle ja anna kiehahtaa. Nosta seos jälleen pois hellalta, sekoita suklaa sekaan ja anna jäähtyä. Valmista jäätelö jäätelökoneessa tai jos valmistat pakastimessa, sekoita seosta noin tunnin välein, kunnes seos on rakenteeltaan jäätelömäistä.

Solnan grilli

Aamulla heräsin jo klo 6 ja olin innoissani aikaisesta heräämisestä. Yleensä minua on vaikea saada sängystä ylös ennen yhdeksää. Keitin cappuccinoa ja lämmitin muutaman sulhaspiirakan munavoin kanssa syötäväksi. Nautin varhaisen aamiaiseni olohuoneen sohvalla digiboxilta ohjelmaa katsellen ja odotellen, että kello tulisi edes seitsemän. Laitoin odotellessani pääni tyynyyn .... ja heräsin uudelleen klo 11:30!!! Kyllä harmitti, kun koko aamupäivä meni nukkuessa ja valoisaa aikaa ehti nähdä vain muutaman tunnin.

Näin sunnuntain kunniaksi päätin tehdä jotain vähemmän arkista ruokaa. Lapsuudessani 60-luvulla perheelläni oli tapana käydä joskus sunnuntaisin Munkkiniemessä Solnan grillissä syömässä. Ravintolassa syöminen ei ollut niin yleistä kuin nykyisin, varsinkaan lapsiperheiden keskuudessa. Koitimme eilen läheisteni kanssa muistella, mikä oli sen annoksen nimi, jota lähes aina Solnan grillissä tilasin. Siinä oli leike - porsasta tai vasikkaa - ja sen päällä paistettua säilykehedelmäsalaattia. Hawaijin leikkeessä olisi ollut ananas, Floridan leikkeessä persikka, mutta leike ei ollut kumpikaan näistä. Jokin maantieteellisesti tuohon suuntaan viittaava nimi leikkeellä kuitenkin oli. Ravintola on edelleenkin olemassa, mutta muuttunut vuosikymmenten myötä ja ruokalistakin vaihtunut aivan toisenlaiseksi.

Retroruokaviikkoni on ohi ja huomaan kaipaavani perunan sijasta pastaa, riisiä ja couscousia sekä paljon, paljon enemmän tuoreita kasviksia. Teemaviikko ideana oli kuitenkin hyvä ja päätin, että ensi viikon teemana on Meksiko. Pikaisesti Siwassa käydessäni myyjä kertoi, että illan kuormassa on tulossa tuoretta korianteria. Toinen kauppareissu siis vielä edessä. Sitä ennen voikin vain katsella kissojen kanssa uutisia...tosin Lunaa ei näytä maailman tapahtumat pahemmin kiinnostavan.

  

"Solnan grillin" leike

4 porsaan ulkofileepihviä
3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl korppujauhoja
1 kananmuna
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
1 tl paprikajauhetta
1 prk säilykehedelmäsalaattia
voita paistamiseen

Nuiji fileet noin puolen sentin paksuisiksi paloiksi. Sekoita korppujauho, suola, valkopippuri ja paprikajauhe keskenään ja kaada seos lautaselle. Kaada vehnäjauhot toiselle lautaselle ja vatkattu kananmuna kolmannelle. Laita ulkofileet yksitellen molemmin puolin ensin kananmunaan, sitten vehnäjauhoihin, jälleen kananmunaan ja lopuksi korppujauhoihin. Paista leikkeet voissa kypsiksi. Paistolämpötila saa olla melko alhainen, jotta korppujauhot eivät pala.

Valuta hedelmäsalaatista liemi pois. Kuumenna nokare voita paistinpannulla, lisää hedelmät ja ripaus suolaa. Anna hautua noin 10 minuuttia.

Tarjoa leike ranskalaisten perunoiden, salaatin ja säilykeparsan kera.

Joulumarkkinat

Lauantai alkoi lumitöiden merkeissä. Koska eilen en käynyt lainkaan ulkona, oli koko etupiha lumen peitossa. Olin sopinut lähteväni Myyrmäkeen joulumarkkinoille, mutta ensin piti lapioida tiensä pihasta pois. Luonnollisestikaan - nythän on vasta ... hups... joulukuu  - en ole vielä etsinyt talvisaappaitani eikä kävelykengät umpihangessa tuntunut hyvältä ajatukselta.

Lapioin pihaan kapean kulkuväylän ja päätin jättää enemmät lumityöt kuopukselle. Ennen markkinoille menoa kävin hakemassa Postista pari pakettia ja oli erittäin hyvä, että olin saanut autokyydin. Iso paketti - vaikkei se paljoa painanutkaan - olisi ollut hankala kuljetettava bussissa. Varsinkin, kun markkinoilla hurahdin!

Emme olleet päässeet kuin ensimmäisille kojuille, kun näin jotain aivan  ihanaa: savipatoja. Patoja oli vain muutama jäljellä eikä hintakaan päätä huimannut, joten enää oli vain valinnan vaikeus. Onneksi siskoni miniä oli mukana ja hän toimi makutuomarina. Ostin itselleni ison soikean padan ja kaksi pienempää pyöreää pataa.

Padat ostettuani tajusin, että myös siskoni saattaisi pitää näistä savipadoista. Palasin takaisin myyjän luokse ja ostin vielä yhden ison ja kaksi pientä pyöreää pataa. Nyt oli joululahja siskolleni hankittuna.

Kiersimme sen jälkeen koko markkina-alueen kertaalleen läpi ja tutussa paikassa lähellä rautatien alitse kulkevaa siltaa oli kalamyyjä. Sama myyjä, jolta aina Myyrmäen maalaismarkkinoilta ostan kalaa. Ja niin ostin tälläkin kertaa. Myyjä kertoi olleensa samassa paikassa jo 15:n vuoden ajan ja aikovansa olla jatkossakin. Sovimme, että vielä 45:n vuoden päästäkin hän myy kalaa samassa paikassa, joskin hän olisi silloin jo 103-vuotias ja minä 96. Pitää siis hankkia tulevaisuudessa rollaattori, jossa on kunnollinen kori ostoksia varten!

Iltapäiväksi olin kutsunut lähipiirin poikani syntymäpäiväkahville ja koska viikko oli ollut jälleen kiireinen, päätin ostaa tarjottavat markkinoilta. Kalojen lisäksi mukaani lähti unelmakääretorttu, joulutorttuja sekä sulhaspiirakoita. Lisäksi ostin limpun, jonka laitoin kalojen kanssa joulua varten pakastimeen.

Illalla valmistin vielä retroruokaviikkoni toiseksi viimeisen aterian ja tänään se oli kanaviillokkia. Melko suuritöinen ruoka ja vaikka se hyvää olikin, en ehkä jaksa kovin usein sitä tehdä.

Kanaviillokki

 

1 pakastettu luomukana
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala lanttua
10 cm pätkä purjosipulia
3 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
8 kokonaista valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl tuoretta silputtua persiljaa
noin 3 l vettä

Laita kana vuorokaudeksi jääkaappiin sulamaan. Kuori ja paloittele sipuli, porkkanat ja lanttu. Huuhtele ja paloittele purjo. Laita kana sekä muut ainekset isoon kattilaan ja kaada vettä siten, että kana on kokonaan veden alla. Keitä kanaa noin 2 h 15 min. Nosta kana hetkeksi jäähtymään ja irrota sen jälkeen lihat luista. Laita luut takaisin keitinliemeen ja keitä vielä 30 minuuttia. Siivilöi ja jäähdytä liemi. Ylimääräisen liemen voit pakastaa.

Kastike:
300 g keitettyä kanaa
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl voita
noin 3 dl kanan keitinlientä
1/4 tl valkopippuria
1/2 tl currya
 3 rkl sitruunamehua
1 dl kermaa
silputtua persiljaa

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja sekoita vehnäjauhot joukkoon. Lisää kanan keitinliemi, suola, valkopippuri, curry ja kanapalat. Anna hautua noin 10 minuuttia. Lisää sitruunamehu, kerma ja persilja. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoa riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa.

Talvi

Tänään saapui talvi. Aamulla katselin, miten lunta pyrytti melkein vaakatasossa ja metsikössä männyt ja koivut taistelivat tuulta vastaan. Oli ihanaa keittää kaikessa rauhassa kahvia ja nauttia ajatuksesta, ettei ole pakko mennä tänään lainkaan ulos. Juuri tällaisina päivinä etätyö maistuu entistäkin makeammalta.


Aamukahvin jälkeen laitoin hernekeittoainekset hellalle porisemaan ja aloitin päivän työt. Työhuoneen ikkunasta katsoin lumipyryä ja nautin hiljaisuudesta. Lounasaikaan hernekeitto oli valmista.

Luulin voivani tehdä vähän tavallista lyhyemmän päivän, jotta ehtisin siivoamaan ennen huomisia kahvikutsuja. Noh, luulo ei ole tiedon väärtti ja työpäivä venähti viiteen asti. Työmatkaan eli työhuoneesta ulos ei mennyt kuitenkaan kuin sekunti ja olin iloinen siitä, että minun ei tarvinnut seistä lumipyryssä asemilla ja pysäkeillä odottamassa raitiovaunua, junaa ja bussia, jotka kaikki saattaisivat tässä säässä olla myöhässä.

Iltapalaksi tein vielä ohrauunipuuroa, jonka tarjosin eilen  illalla tekemäni rusinakeiton kanssa. Klikkaamalla alla olevaa kuvaa pääset siirtymään ohrapuuron ja rusinakeiton ohjeeseen.

Hernekeitto

3 dl kuivattuja herneitä
 (vettä liottamiseen)
 2 porkkanaa
 1 iso sipuli
 100 g pekonia
 1,5 vettä
 2 tl kuivattua meiramia
 1 tl valkopippuria
 1 tl suolaa

 Laita herneet runsaaseen veteen likoamaan yöksi. Kaada vesi pois ja huuhtele herneet nopeasti.

 Kuori sipuli ja porkkanat. Leikkaa porkkanat pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli. Paloittele pekoni. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä 3 tuntia. Tarjoa silputun sipulin ja sinapin kera.

 Uuniohrapuuro ja rusinakeitto

2 dl rikottuja ohrasuurimoita
7,5 dl maitoa
3/4 tl suolaa
voita tai margariinia

Voitele uunin kestävä kulho voilla tai margariinilla. Sekoita suola maitoon. Kaada ohraryynit ja maito kulhoon. Kypsennä 150-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

Rusinakeitto:

5 dl omenatäysmehua
1,5 dl rusinoita
2 rkl perunajauhoja
1/4 tl suolaa

Sekoita perunajauhot kylmään omenamehuun. Laita seos kattilaan ja lisää rusinat. Kuumenna välillä sekoittaen, kunnes rusinakeitto kiehahtaa. Nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä.

 

 

Yltäkylläisyys

Tänään pitäisi "oikeaoppisesti" olla hernekeitto- ja pannukakkupäivä, mutta työkiireiden vuoksi pannukakkua oli tiistaina ja hernekeittoa on huomenna. Tämän päivän retroruokani oli silakkalaatikko. Ruoka, jota en ole syönyt vuosikymmeniin enkä koskaan aikaisemmin tehnyt itse. Muistikuvani silakkalaatikosta ei saanut aikaiseksi Pavlovin koirakokeen kaltaisia tuloksia, mutta en ollut varma, olenko joskus pitänyt silakkalaatikosta. Jostain syystä silakkalaatikko on poistunut peruskoulujenkin ruokalistalta eivätkä lapsenikaan siten ole joutuneet silakkalaatikkoa syömään. Oli siis aika kokeilla, onko silakkalaatikko hyvää vai ei. Kaupassa mietin silakkalaatikolle lisukkeita ja koska lisukkeenkin oli tarkoitus olla retroa, lehtisalaatit yms jäivät  kaupan hevi-osastolle. Löysin palan luomulanttua ja päätin tehdä lantturaastetta.

60-luvulla lehtisalaatin, kurkun ja tomaatin satokausi alkoi olla loppukesästä armottomasti ohi. Sen jälkeen lisukesalaatin virkaa toimitti kaali eri muodoissaan aina siihen asti, kun kylmää kestävää kaalia oli saatavilla. Sen jälkeen siirryttiin juuresraasteisiin ja kevättalvella etikkasäilykkeisiin. Asuimme tuolloin helsinkiläisessä kerrostalolähiössä ja talossamme jokaista asuntoa kohden oli kylmäkellari. Muistan, miten kylmäkellarissa oli puulaari täynnä hiekan ja mullan sekoitusta. Laarissa säilytettiin perunoita, porkkanoita, punajuuria, lanttuja ja nauriita. Kellarin hyllyillä oli kauniissa rivissä äidin säilömiä maustekurkkuja, vihreitä tomaatteja, punajuuria ja pikkelssejä. Ja tietenkin kotimaisista marjoista ja hedelmistä tehtyjä mehuja ja hilloja.

Kesäisin söimme paljon marjoja ja syksy oli omenoiden aikaa. Vanhemmillani oli tapana matkustaa meidän lasten kanssa joka syksy mummolaan, jossa oli runsaasti omenapuita. Sieltä palasimme kaupunkiin mukanamme monta ämpärillistä omenoita. Kun kotimaisia omenoita ei saanut enää kaupoistakaan, oli aika syödä kalliita ulkomaalaisia hedelmiä. Omenoita oli yleensä saatavilla loppusyksystäkin, mutta joulun alla oli ihanaa, kun kauppoihin alkoi ilmestyä mandariineja. Punaiset ranskalaiset omenat ja kirpeän tuoksuiset mandariinit toivat kotiimme joulun tuntua. "Jaffat tulloo!" oli televisiomainos, jossa mummo kiiti potkukelkalla kohti kauppaa. Appelsiinit todellakin tulivat kauppoihin tammi-helmikuun taitteessa.

Kaupan hevi-osastolla katselin mietteissäni yltäkylläistä valikoimaa ja ajattelin, tarvitsemmeko me todellakin marraskuussa kaikkia niitä kasviksia ja hedelmiä?  Ravitsemuksellisesti pärjäisimme varmasti vähemmälläkin, mutta tunnustan odottavani retroruokaviikkoni päättymistä ja sen myötä herkullisia avocadoja.

Silakkalaatikko... siitä tuli oikein hyvää! Ei jää viimeiseksi kerraksi tämä suomalainen perinneruoka.

Silakkalaatikko

200 g silakkafileitä
1 iso sipuli
100g luomupekonia
noin 700 g perunoita
2 kananmunaa
4 dl maitoa
1 rkl silputtua tuoretta tilliä
1 rkl merisuolaa
voita
valkopippuria

Halkaise silakkafileet pituussuunnassa ja laita ne kulhoon. Sekoita joukkoon merisuola ja sekoita. Anna maustua noin 20 minuuttia.

Kuori ja silppua sipuli. Paloittele pekoni. Kuumenna voi pannulla ja ruskista sipulisilppu sekä pekoni. Kuori ja viipaloi perunat.

Voitele uunivuoka. Huuhtele silakat nopeasti juoksevalla kylmällä vedellä.  Lado vuokaan kerroksittain perunaviipaleita, silakkaviipaleita ja sipuli-pekoniseosta. Laita alimmaiseksi ja ylimmäiseksi kerrokseksi perunaa.  Lisää kerrosten väliin vähän valkopippuria. Lisää ennen viimeistä perunakerrosta tillisilppu.

Sekoita kananmunat ja maito keskenään. Kaada munamaito vuokaan ja paista silakkalaatikkoa 200-asteisessa uunissa 1 h 15 min.

Avainkaulalapset

Retroruokaviikolla on mukavaa muistella muitakin asioita kuin vain lapsuudenkotini ruokia. 70-luvulla äidit alkoivat siirtyä kodin ulkopuolelle työelämään. Siis nekin, joilla ei olisi ollut taloudellista tarvetta työssäkäynnille. Kotiäitinä ja kotirouvana oleminen oli out, työssäkäynti oli in. Siihen asti kerrostalojen pihat olivat olleet täynnä lapsia, joiden äiti oli kotona. 70-luvulla pihat täyttyivät lapsista, joilla roikkui kaulassaan 5 mm paksuiseen kuminauhaan tai kanttinauhaan ripustettu Abloy-avain.

En jaksa muistaa, milloin alettiin puhua avainkaulalapsista. Luultavasti vasta sitten, kun alettiin ymmärtää, että 6-7 - vuotiaat ekaluokkalaiset olivat aika pieniä olemaan koulun jälkeen iltapäivät yksin. Termillä kuitenkin tarkoitettiin juuri tuota 70-luvulla elänyttä lapsijoukkoa, joka sai pärjätä miten parhaiten taisi vanhempien ollessa töissä. Nykyisen kaltaisia iltapäiväkerhoja ei vielä ollut eikä ollut osittaista hoitovapaatakaan.

Tuolla vuosikymmenellä kukaan luokkakavereistani tai ystävistäni ei haaveillut äitiydestä eikä varsinkaan kotiäitiydestä. Niihin, joille teini-iässä sattui nk vahinko, suhtauduttiin säälinsekaisella myötätunnolla. Ajateltiin, että tämän tytön elämä oli pilalla, koska ei voinut opiskella hyvään ammattiin. Jos ei mennyt lukioon, ei voinut päästä yliopistoonkaan. Jos ei mennyt keskikoulun jälkeen ammattikouluun, ei saanut ammattia ollenkaan. Millaista uraa halusi luoda ... se piti päättää jo heti keskikoulun viimeisenä keväänä ja tehdä valintansa sen mukaan. Siinä vaiheessa äitiyden ajateltiin olevan katastrofi. Nykyisin tilanne on onneksi jo aivan toinen, opiskella voi myöhemminkin ja mahdollisuudet opiskeluun ovat monipuolisemmat.

Vaikka meille teineille olikin selvää, että haluamme ammatin ja työelämään, olimme silti varsin konservatiivisia. Tavallisimpia toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, lentoemäntä, sihteeri, kampaaja, kosmetologi, opettaja, matkaopas jne. Osittain toiveitamme varmaankin rajoitti se, että tiettyihin ammatteihin - kuten esimerkiksi pappi, lentokapteeni, merimies ja upseeri - naisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä.

Sanelivatko toiveet ainevalintoja vai päinvastoin, vaikea sanoa. Lukiossa kuitenkin hyvin moni tyttö valitsi lyhyen matematiikan ja paljon vieraita kieliä. Pitkän matematiikan lukijoissa tytöt olivat vähemmistönä. Vielä vähemmän tyttöjä oli pitkän fysiikan kursseilla. Omassa pitkän fysiikan ryhmässäni meitä oli vain kaksi.

70-lukua on pidetty ehkä jossain määrin tylsänä vuosikymmenenä eikä kukaan varmaankaan haluaisi edes aikakoneella siirtyä takaisin 70-luvulle. Tänään tuota vuosikymmentä muisteltuani mietin, että oli se kuitenkin tulevaisuuden unelmien ja mahdollisuuksien vuosikymmen. Ainakin meille tytöille. Mitenköhän innoissamme olisimme olleet, jos olisimme tienneet, että meistäkin voi tulla pappeja, lentäjiä, sotilaita ja merimiehiä? Tai vaikka presidentti?

Niin ja se ruoka. Tänään syötiin sipattia keitettyjen perunoiden, etikkapunajuurien, maustekurkkujen ja säilöttyjen pikkusipuleiden kanssa. Jälkiruuaksi vielä mansikkakiisseliä, jonka valmistin jo eilen illalla.

Sipatti

300 g Pirkka luomupalvikasleria

1 sipuli 

1/2 tl valkopippuria 

2 rkl vehnäjauhoja 

5 dl maitoa

3 rkl silputtua tuoretta ruohosipulia

voita tai öljyä 

(suolaa)

Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli pannulla. Kuutioi palvikasler ja lisää sipulisilpun sekaan. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää maito ja sekoita. Mausta valkopippurilla ja ruohosipulisilpulla. Anna hautua 10 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja etikkasäilykkeiden kera.

Mansikkakiisseli

5 dl makeuttamatonta mansikkamehua
5 dl pakastemansikoita
3 rkl sokeria
2,5 rkl perunajauhoja

Sekoita mansikkamehu ja perunajauhot keskenään. Kaada seos kattilaan ja lisää sokeri ja mansikat. Kuumenna välillä sekoitellen kiehuvaksi. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä.
 

Kotiruuasta eineksiin

Istuessani illalla seitsemän jälkeen junassa mietin, millaisia nopeasti valmistuvia ruokia lapsuudenkodissani syötiin. Lapsuuteni ruokamuistoista mieleeni tulivat vain kanaviillokki, kaalikääryleet, lihakeitto, silakkalaatikko, merimiespihvit, tilliliha jne. Mikään niistä ei valmistuisi puolessa tunnissa. Hetken aikaa jo epäilin, että retroruokaviikkoni kaatuu jo heti toisena päivänä omaan mahdottomuuteensa.

Äitini oli kotiäiti siihen asti, kun täytin 12 vuotta. Elettiin siis jo 70-lukua, kun hän palasi takaisin työelämään. Perinteisten kotiruokien valmistamiseen oli aiemmin ollut riittävästi aikaa eikä 60-luvun puolella vielä juurikaan ollut saatavilla edes pakastevihanneksia. Juurekset kuorittiin ja paloiteltiin itse, erilaiset liemikuutiot tekivät vasta tuloaan ja liha oli usein lapaa, etuselkää tai muuta pidemmän haudutusajan vaativaa ruhonosaa. Broilerikin oli "Amerikan herkkua" ja kotona syötiin pitkän kypsennysajan vaativaa kanaa. Myös kylmäsäilytystilat kerrostaloissa olivat nykypäivään verrattuna varsin alkeelliset. Jääkaappi oli pieni ja pakastimen virkaa toimitti jääkaapin pakastelokero. Pakasteita - kuten jäätelöä - saattoi säilyttää pakastelokerossa vain jonkin aikaa.

Ei siis ole oikeastaan ihme, että 70-luvulla kauppoihin alkoi ilmestyä yhä enemmän ja enemmän erilaisia eineksiä ja puolivalmisteita. Kokonaiset pippurit, suola, yrtit ja laakerilehdet vaihtuivat liemikuutioihin. Valmiiksi kuoritut ja paloitellut keittojuurekset sekä pakastekeittojuurekset helpottivat ja nopeuttivat ruuanlaittoa. Viiliä ei tarvinnut enää tehdä ikkunalaudalla itse vaan saattoi ostaa valmiina kaupasta. Vispipuuroa ei tarvinnut vatkata itse vaan puolukka- ja aprikoosipuuroa sai kaupasta muovirasiassa.

Junasta poistuttuani muistin makkarakeiton. Niinpä hain kaupasta makkaraa, palsternakkaa, selleriä, lanttua ja purjoa. Muita tarvikkeita olikin valmiina kotona. Tunti kuitenkin hurahti makkarakeiton valmistukseenkin, sillä juuresten kuoriminen ja paloitteleminen vei oman aikansa. Hyvää kuitenkin tuli ja hymyillen nostelin syödessäni kokonaisia pippureita lautasenreunalle. 

Huomenna on jälleen työpäivä toimistolla ja kotona olen aikaisintaan klo 20. Uusi haaste on siis jo oven takana odottamassa.

 Makkarakeitto

1 pkt Pajuniemen luomusaunamakkaraa
2 porkkanaa
5 isoa perunaa
200g lanttua
150 g palsternakkaa
150 g juuriselleriä
1 iso sipuli
10 cm pala purjoa
1 l vettä
1 dl pakasteherneitä
1 dl silputtua persiljaa
10 kokonaista maustepippuria
1 tl suolaa

Kuori ja paloittele juurekset. Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele purjo ja leikkaa renkaiksi. Laita kasvikset, vesi ja mausteet kattilaan. Lisää persiljasilppu. Anna kiehua, kunnes perunat ovat lähes kypsiä.

Kuutioi makkara ja lisää keiton joukkoon. Anna kiehua vielä 5 min. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Keittoruuan kanssa tekee mieli joko leipää tai jälkiruokaa. Päätin tehdä jälkiruuaksi pannukakun, jonka kanssa tarjosin alkusyksystä tekemääni omenahilloa ja kermavaahto.

Pannukakku

5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 rkl sulatettua voita tai margariinia

Kaada maito kulhoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja voi. Riko kananmunat ja vatkaa ne maitoseoksen joukkoon. Lisää jauhot voimakkaasti vatkaten, kunnes seos on tasaista. Anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.

Voitele uunivuoka voilla tai margariinilla. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 30 minuuttia. Tarjoa omenahillon ja kermavaahdon kera.

Retroruokaviikko

Viime viikolla aloitin joulusiivouksen. Keittiön kaapit sekä "tsunamivarastohyllyni" kaipasivat inventaariota ja samalla tuli järjestettyä jauhot ja muut säilytyspurkkeihin. Nyt on kaapit järjestyksessä ja joitakin elintarvikkeita pitää käyttää pian pois, jotta eivät ehdi mennä vanhaksi. Tavallisia peruselintarvikkeita ja niinpä päätin omistaa tämän viikon retroruuille eli sellaisille ruuille, mitä itse söin lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla.

Tänään muistelin 70-lukua ja oppikoulun kotitaloustunteja. Mausteita käytettiin maltillisesti eikä mitään erikoisia mausteita ollut vielä juurikaan saatavilla. Kastikkeet tehtiin perinteisesti ruskistamalla jauhoja rasvassa ja lisäämällä nestettä jauhojen joukkoon. Ensimmäinen tällä tavoin tekemäni kastike - siellä koulun kotitalousluokassa - taisi olla melko kokkareista. Nyt kastike onnistui erittäin hyvin. Tänään söimme siis "retropyöryköitä" eli lihapullia, ruskeaa kastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Huomasin, että on kulunut vuosikymmeniä siitä, kun olen viimeksi laittanut porkkanaraasteeseen rusinoita!

 

Retropyörykät

400 g naudan jauhelihaa
 3/4 dl korppujauhoja
 3/4 dl kermaa
 3/4 dl vettä
 1 kananmuna
 1 sipuli
 1 tl suolaa
 1 tl maustepippuria
 voita tai öljyä paistamiseen

Kastike:
 4 rkl vehnäjauhoja
 2 rkl voita
 1 tl suolaa
 1/2 tl mustapippuria
 1 tl valkosipulijauhetta
 1 rkl kuivattua ruohosipulia
 5 dl kiehuvaa vettä
 1,5 dl kermaa

Turvota korppujauhot kerma-vesiseoksessa. Kuori ja silppua sipuli. Ruskista sipulisilppu pannulla. Sekoita kulhossa korppujauhoseos, kananmuna, mausteet,jauheliha ja ruskistettu sipulisilppu. Anna taikinan maustua noin 15 minuuttia.

Kuumenna rasva pannulla. Pyörittele kylmään veteen kastelluin käsin taikinasta pyöryköitä ja paista ne pannulla. Nosta pyörykät lautaselle sivuun ja pidä lämpiminä.

Ruskista vehnäjauhot voissa. Lisää kiehuva vesi koko ajan vispilällä vatkaten. Lisää mausteet ja kerma. Anna hautua noin 15 min. Tarjoa pyörykät kastikkeen, perunamuusin ja porkkanaraasteen kera.

Kekri

Lauantaina vietimme Kekriä, suomenuskoisten tärkeintä juhlaa. Kekristä alkaa uusi vuosi. Vaikka virallisesti vuosi vaihtuukin Marrasyönä eli lokakuun viimeisenä päivänä, käytännön syistä Kekrin viettäminen on helpompaa viikonloppuna.

Koko viime viikko meni töissä ja iltaisin koitin raahata kaupoista niin paljon Kekrin päivällistä varten tarvitsemiani raaka-aineita kuin vain yhdellä kertaa sain bussissa kotiin tuotua. Lihaa, juureksia, juomia, kermaa jne.

Tarkoitukseni oli ottaa päivällisen ruuista kuvia ja lisätä myös ohjeet sivuilleni, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Uuni ja kaikki hellanlevyt olivat jatkuvassa käytössä eikä muutama ylimääräinen käsi olisi ollut pahitteeksi. Keittiöni on kuitenkin pieni eikä siellä 9:n hengen päivällistä laittaessa ole mahdollista raivata tilaa valokuvaamiseen. Joitakin kuvia kuitenkin tuli napsittua päivällispöydästä.

Emäntänä ja valokuvaajana toimiminen samaan aikaan ei onnistu minulta eikä varsinkaan tuon järjestelmäkameran kanssa.

Loma

Kauan odotettu kahden päivän syysloma alkoi - tietenkin - kurkkukivulla. Minun oli tarkoitus käyttää nämä vapaapäivät pihojen ja kodin siivoukseen sekä maalaamiseen. Herättyäni olo oli kuitenkin kaikkea muuta kuin energinen, joten inspiraationi suunnittelemiini tehtäviin oli lähes olematon.

Päivällä tein lyhyen kauppareissun jo kotiin tullessa oli aivan pakko ottaa pihasta kuva. Aurinko paistoi ja ilma oli kuulas. Pakkasyön jälkeen pihavaahtera oli pudottanut kaikki lehtensä ja pienen pihani peitti syksyinen lehtimatto.

Jotta päivä ei olisi mennyt täysin harakoille, päätin maalata aikoinaan kirpputorilta ostamani kaksi yöpöytää. Ruskeissa yöpöydissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta väri ei oikein sopinut muutoin mustanharmaaseen makuhuoneeseeni.

Maalaaminen kahden uteliaan kissan avustuksella ei ole aivan helppoa. Lipastonlaatikot lattialla olivat kissojen mielestä oivia makuupaikkoja, joten katsoin parhaimmaksi maalata laatikot pöydän päällä.

Maalausurakan jälkeen katselin vain televisiota ja laitoin ruokaa. Nuutuneen olotilan vuoksi halusin jotain, mikä valmistuu nopeasti. Lähikaupassa oli jälleen tuoretta korianteria ja päädyin kokkailemaan arkista ananaspossua.

Ananaspossu

300 g porsaan paistia
1 sipuli
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 yksikyntinen valkosipuli murskattuna
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl kalakastiketta
1 tlk ananasrenkaita
1 vihreä chili
tuoretta korianteria
1,5 dl kookosmaitoa
öljyä  paistamiseen

Kuori ja viipaloi sipuli. Suikaloi liha. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista lihapalat ja sipuliviipaleet. Lisää valkosipuli, inkivääri, limetin kuoriraaste ja mehu. Halkaise chili, poista siemenet ja viipaloi. Lisää chili pannulle. Kaada joukkoon kookosmaito ja paloitellut ananakset sekä kalakastike. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 15 min. Lisää joukkoon silputtua korianteria ja tarjoile riisin kanssa.

Kirppistelyä

Tänään piti olla siivous- ja maalauspäivä, mutta toisin kävi. Puolen päivän aikaan istuin bussissa kohti Myyrmannia ja ruokaostoksia, kun äkkiä muistin, että tänäkin viikonloppuna on Myyrmäkihallissa kirpputori. Päätin käydä nopeasti katsomassa, mitä kirpputorilta löytyy, ja kävellä sen jälkeen Myyrmäkihallilta Myyrmanniin.

Olin puolivälissä matkaa, kun siskoni soitti. Kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Myyrmanniin. Lupasin lähteä, jos käymme ensin kirpputorilla. Tarkoitukseni oli etsiä lähinnä lamppuja, mutta enhän minä voinut vastustaa "mummoastioita"!!!

Ensimmäisenä silmiini osui kuitenkin pieni kahvipannu. Koska viikko sitten olin ostanut kahvimyllyn - ja kahvipapuja - tarvitsin tietysti pannun, jolla voin keittää pannukahvia. Käsikäyttöisellä kahvimyllylläni tuskin saa suodatinjauhatusta.

Jatkoimme siskoni kanssa kiertelyä hän etsien aivan tietynlaista sokerikkoa ja minä etsien lamppua. Olen huomannut, että mieleisiäni tavaroita myyvät yleensä keski-ikäiset tai sitä vanhemmat myyjät. Iäkkäämmät myyvät omiaan ja keski-ikäiset - luultavasti - vanhempiensa tai appivanhempiensa tarpeettomia tavaroita. Erään myyjän pöydän kohdalla silmiini osui kolme kappaletta muistoja lapsuudestani: peltipurkkeja. Ja mukaanhan nämä lähtivät, sillä luonnollisesti tarvitsen kahvipavuilleni säilytyspurkin. Myyjä teki hyvän ehdotuksen ja ostin kaikki kolme.

Siskoni muisteli, että äidilläni olisi vielä yksi tuon sarjan peltipurkki. Pitääkin kysyä ja vihjaista, että voisin toivoa sellaista purkkia joulupukilta.

Seuraavaksi silmiini osui "mummoastioita". Ja kuten arvata saattaa, en kyennyt kävelemään pöydän ohi. Tiedustelin hintaa kastikekulhosta ja kiisselikulhosta ja myyjä pyysi molemmista yhteensä vain 5 euroa. Vastustamaton tarjous!

Kun käärin kulhoja sanomalehtipaperiin, myyjä sanoi, että saisin kaupanpäällisiksi vielä kaksi sokerikkoa ja kaksi kermakkoa. Loistavaa!

Edelleenkään en ollut löytänyt lamppua ja molemmissa käsissäni oli jo ostoskassit. Siskoni oli tullut autolla ja huomautti, että voimme viedä saaliini välillä autoon ja jatkaa sen jälkeen kirpputorilla kiertelyä.

Myyrmäkihallin kirpputori päättyy aina klo 14, joten osa myyjistä alkoi jo pakkaamaan tavaroitaan. Yhdellä myyntipöydällä oli vielä vanha vaaka. Ja jälleen tulvahti mieleeni muistoja lapsuudesta. En osaa tällaista vaakaa käyttää, mutta äitini osaa. Hintakin oli vain 3 euroa, joten ei tarvinnut kauaa harkita. Varsinkaan, kun nykyinen keittiövaakani on pieni ja punnitsee enintään 0,5 kg.

Vaaka sylissäni jatkoin kiertelyä. Siskoni silmät havaitsivat kaksi kaunista pientä sokerikkoa ja vaikka ne eivät olleetkaan juuri sellaiset, mitä siskoni oli etsimässä, hän päätti ostaa ne. Samalla myyjällä sattui olemaan myös tarjoilulautanen, joka aivan selvästi pyysi päästä mukaani.

Nyt alkoi kirpputorin aukioloaika lähestyä loppuaan ja olimme jo palaamassa kohti sitä ulko-ovea, joka oli lähimpänä siskoni autoa. Viimeisen myyntipöydän kohdalla huomasin paistiveitsi- ja haarukkasetin. Olin saanut syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani rahaa ja naurahdin siskolleni, että kuinkahan monta syntymäpäivälahjaa oikein ostankaan itselleni. Myyjä sanoi siihen, että voinhan ostaa etukäteen jo seuraavienkin vuosien syntymäpäivälahjat. Totta tosiaan! Niin lähti mukaani myös paistiveitsi ja -haarukka kera myyjän laulaman onnittelulaulun.

Lyhyeksi tarkoitetusta lampun etsinnästä tuli siis aarteiden keräysreissu, mutta viimein pääsimme lähtemään myös ruokakauppaan. Sen jälkeen kotiin ja laiskottelemaan. Seinän ja lipastojen maalaaminen on edelleen aloittamista vaille valmiina eikä huushollin siivouskaan enää hyvän pihviaterian jälkeen kiinnosta. Vaan huomennahan on uusi päivä.

Surf and turf kahdelle

400 g luomunaudan sisäfilettä
voita+oliiviöljyä
mustapippuria ja suolaa suoraan myllystä

250 g raakoja pakastettuja tiikerirapuja 
limetti
2 murskattua valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa
voita

Purista limetistä mehu ja sekoita se valkosipulin, oliiviöljyn, suolan ja persiljasilpun kanssa marinadiksi. Laita jäiset ravut marinadiin ja anna sulaa marinadissa.

Ota liha huoneenlämpöön noin 30 min ennen paistamista. Leikkaa liha kahdeksi pihviksi. Kuumenna nokare voita ja loraus oliiviöljyä pannulla. Paista pihvit kypsyysasteesta riippuen 2-5 min molemmin puolin. Älä käännä pihvejä välillä. Ripottele paistuneelle pinnalle mustapippuria ja suolaa.

Paista sulaneet tiikeriravut voissa kunnes niiden väri muuttuu harmaasta vaaleanpunaiseksi. Älä paista liian kauaa, jotta ravut eivät sitkisty.

Tarjoa pihvi rapuineen lohkoperunoiden, valkosipulimajoneesin, parsakaalin, avokadon ja salaatin kera.

Vltava

Torstaina voitin ilokseni Huuto.netistä kaksi kaunista tarjoiluastiaa. Sellaisia "mummoastioita", joita kerään. Koska myyjäkin oli vantaalainen, sovimme, että käyn tänään hakemassa astiat Itä-Vantaalta. Aamulla olin jo aivan töpinöissäni ja harmittelin, että tuli sovittua nouto vasta iltapäiväksi. Aikani peukaloitani pyöriteltyäni soitin ystävättärelleni ja kysyin, olisiko hänellä aikaa ja kiinnostusta lähteä tappamaan aikaa kanssani Itäkeskukseen. Ja olihan hänellä.

Kävimme lasillisella valkoviiniä ja sen jälkeen kiertelimme kaupoissa. Stockmannilta lähtiessämme kuulin takaani nimeäni huudettavan ja olin ällistynyt, kun näin entisen työkaverini. Työkaverin, jonka olin nähnyt viimeksi 1980-luvun lopussa.

Itäkeskuksesta lähdimme hakemaan "mummoastioitani" ja sieltä Ruoholahteen K-Rautaan. Tarvitsin lisää maalia, koska päätin maalata myös toisen seinän olohuoneesta. Ruoholahdessa alkoi vatsa jo molemmilla kurnia ja menimme ravintola Vltavaan syömään. Ystävättäreni ei ollut aiemmin käynyt Vltavassa ja söimmekin pitkän kaavan mukaan eli alkuruuaksi tsekkiläistä valkosiplikeittoa (Hovězí guláš s bramborovými knedlíky a slaninkou ), pääruuaksi rapeaksi paistetta häränrintaa (Křupavý hovězí bůček) ja jälkiruuaksi tsekkiläistä hunaja-kinuskikakkua ja vaniljajäätelöä (Marlenka). Kyytipojaksi hyvää punaviiniä.

Maalari maalaa taloa

Keskiviikkona pääsin lähtemään töistä jo puoli kuuden aikaan ja suunnistin suorinta tietä Ruoholahteen K-Rautaan. Ostin maalia niin olohuoneen seinää kuin sohvaakin varten. Kotona Tikkurilan sivuilta katsomani värisävy laama olikin kaupassa katsottuna liian vaalea ja päädyin värisävyyn  siitake. Sohvan halusin ruskeaksi, mutta oli vaikea valita kahden ruskean väliltä. Päädyin punaruskeaan, vaikka hieman epäilin sävyn olevan sittenkin väärä.

Eilen iltapäivällä tyttäreni puoliso kävi maalaamassa olohuoneen seinän. Aiempi kellertävän ruskea vaihtui verhoihin ja pöytäliinaan paremmin sopivaksi harmaanruskeaksi.

Jostain syystä heräsin tänä aamuna jo klo 5:30 ja olin aivan pirteä. Keitin aamukahvit ja mietin, mitä siihen aikaan aamusta voisi tehdä ilman, että vielä unessa olevat seinänaapurit eivät häiriintyisi. Katselin sohvaani ja totesin, että sohvan maalauksen voisi aloittaa.

Ensimmäisen kerroksen maalaamisen jälkeen olikin hyvä aloittaa päivän työt ja suunnittelin lopettavani työpäivän  jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Toisin kuitenkin kävi, mutta pääsin kuin pääsinkin hakemaan aiemmin viikolla Etolasta tilaamani vaahtomuovit postista.

Illalla maalasin sohvaa vielä toisen kerroksen ja sen jälkeen oli mukavaa vain tilata vuohenjuusto-rucola-pizza ja rentoutua television ääreen. Huomenna maalausurakka jatkuu.