Pojasta ... ei kun Peijaksesta polvi paranee

Keskiviikkona kävin Peijaksen kirurgisella poliklinikalla. Kun sain ajanvarauskirjeen, olin aluksi kauhuissani. Huonoja kokemuksia edellisestä reissusta ja oli ahdistavaa ajatella, että joutuisin Peijakseen uudelleen. En pelkää itse leikkausta vaan sitä, että leikkauksen jälkeen tapahtuu jotain odottamatonta. Jotain sellaista, mikä ei millään tavalla liity leikkaukseen. Ja että kohdalleni osuu taas joku lääkäri, jolla on liian kiire tai joka on liian välinpitämätön.

Ei kuitenkaan auta, kivut ovat jo liian kovat ja vaikeuttavat liikkumista. Kun odotin bussipysäkillä toista bussia, edessäni oleva rakennus ja siinä oleva yrityksen nimi alkoi jo naurattaa.

Olin etukäteen pelännyt, että pyörryn tai saan paniikkikohtauksen Peijaksen pihalla, mutta kaikki menikin loppujen lopuksi ihan hyvin. Poliklinikan lääkäri oli oikein mukava, samoin hoitaja, jolta sain ohjeet leikkaukseen valmistautumiseen sekä siitä kuntoutumiseen. Nyt tarvitaan vain todistus hammaslääkäriltä ja sen jälkeen leikkausjonoon. Jos hyvin käy, saan tekonivelen jo ennen syksyä.

Tekonivelleikkaus tulee muuttamaan monta asiaa. Koska asun rivitalossa, jossa jo kotiovelle on kahdet rappuset ja asunto on kaksikerroksinen, voi kuntoutumisen suhteen tulla ongelmia. Keittiö ja kylpyhuone ovat alakerrassa ja makuuhuone yläkerrassa. Olen katsellut olohuoneeseen sopivaa uutta sohvaa tai jotain muuta ratkaisua, jossa voisin nukkua. En  haluaisi raahata sänkyä olohuoneeseen, koska se vie liikaa tilaa ja minun pitäisi voida sauvojen kanssakin liikkua. Koiraa en voi alussa viedä ulos lainkaan vaan tarvitsen siihen apua, mutta myöhemmin voisi olla hyvä, jos olisi vyötärölle kiinnitettävä talutushihna. 

Viikko sitten oli Earth Hour ja poikkeuksellisesti vietin sitä aivan yksin. Koko talven kestäneet virusinfektiot ovat vieneet voimat niin, että en jaksanut järjestää illallista muille  kuin itselleni. Alkuruuaksi tein pitkästä aikaa kampasimpukoita ja niille veriappelsiinikastikkeen.

Pääruuaksi paistettua lohta ja argentiinalaista chimichurri-kastiketta, grillattua fenkolia sekä varsiparsakaalia.

Jälkiruuan kohdalla iski laiskuus ja pilkoin vain yhden toffeejäätelötötteron, päälle Baileys-likööriä ja pensasmustikoita. 

Kauan on kärsitty kipua ja nälkää....

...tai no ei nälkää, mutta kipua kylläkin. Niin kauan, että koko elinpiirini on viimeisen vuoden aikana supistunut noin 150 metrin säteelle kodistani. Vain muutaman kerran vuoden aikana olen enää lähtenyt kotinurkilta kauemmas. Ei ole jaksanut eikä ole pystynyt.

Vanhuus ei tule yksin. Kolmessa vuodessa molempien polvieni nivelrikko on pahentunut niin, etten ole nukkunut öitäni kuin alle tunnin pätkissä. Onneksi on etätyö, koska muuten ortopedi olisi jo vuosi sitten aloittanut työkykyarvion. Olen nukkunut jo pitkään olohuoneen lyhyellä ja kapealla puusohvalla, koska portaiden kiipeäminen makuuhuoneeseen omaan sänkyyn on ollut liian kivuliasta. Buranat ja Panadolit eivät ole auttaneet enää pitkiin aikoihin ja Arcoxiankin teho ei ole enää entisensä. Nyt on lisänä  Panacod, joka onneksi vielä toimii.

Muutama viikko sitten päätin lopulta varata ajan kivunhoitoon erikoistuneelle lääkärille. Kaikkia poppakonsteja hevoslinimenttiä myöten on tullut jo kokeiltua. Lääkäri katsoi röntgenkuvani, katsoi jalkojeni asennon, väänteli muutaman kerran rutisevia polviani, totesi, ettei polvilleni voi enää tehdä muuta kuin vaihtaa nivelet ja laittoi lähetteen HUSiin tekonivelleikkausta varten. Nyt sitten odotellaan aikaa ensin poliklinikalle ja sen jälkeen leikkaukseen.

Tammikuussa jouduin käymään hammaslääkärissä. Poskihampaan neljän juuren juurihoito. Hammaslääkäri käski ynähtää, kun haluan puudutuksen. Odotin koko ajan kivun alkamista, mutta missään vaiheessa kipu ei ollut lähelläkään sitä kipua, joka minulla on ollut jo vuoden ajan polvissani 24/7. Hammaslääkäri sanoi, että olin hänen uransa ensimmäinen potilas, joka ei edes halunnut puudutusta juurihoitoon. Tämä ehkä kertoo, miten kova kipu polvissani on ollut. Ja miksi en ole jaksanut blogiakaan pitää. Ei elämässäni ole tosin tapahtunutkaan yhtään mitään, mistä olisi ollut jotain kerrottavaa.

Tämä viikko ollaan kuitenkin oltu lakto-ovo-vegetaristeja eli jätettiin liha pois. Ruuanlaitostakin on tullut taas ihan kivaa, kun on jotain haasteita. Eilen tein perunasta tortillaveneitä, tänään aamiaisella rieskaa, jossa välissä cheddaria, rucolaa, paholaisenhilloa ja punasipulia. Nopea lämmitys niin, että juusto sulaa. Päivälliseksi pasta Finlandese eli pastaa ja nyhtökauraa tomaattikastikkeeessa.