Pari viikkoa sitten kävin Peijaksen sairaalassa jälkitarkastuksessa. Polvi ojentuu täysin suoraksi ja koukistuu 100 astetta. Ihan hyvä tulos, mutta vielä pitää jatkaa kuntouttamista. Kaikki oli muutenkin kuten pitääkin. Niin tuskallista kuin leikkauksen jälkeiset kaksi ensimmäistä viikkoa olivatkin, halusin heti uudelleen leikkausjonoon vasemman polven tekonivelleikkausta varten. Ortopedin mukaan ei ole kovin tavallista, että potilas jo jälkitarkastuksessa kertoo haluavansa moisen operaation uudestaan. Kotimatkalla poikkesin Myyrmannissa kaupassa ja tein juhlan kunniaksi itsellen surf&turfin.
Huomenna siis työterveyshuoltoon tarkistuttamaan, että verenpaineet lääkityksineen on kunnossa, ja tiistaina hammaslääkärille tarkistuttamaan, että ei ole estettä leikkaukselle. Edellisestä käynnistä on jo yli puoli vuotta ja hammaslääkärin todistuksen pitää olla uudempi. Eipä tässä kuitenkaan ole syytä olettaa, etteikö purukalusto olisi leikkauksen edellyttämässä kunnossa, kun vastahan se kevättalvella varmistettiin.
Viime aikoina olen kärsinyt univaikeuksista. Leikkaamattoman polven kivut pitävät hereillä ja kun nukahdankin, asennon vaihtamisesta aiheutuu sen verran kova kipu, että herään siihen. Aina ei saa kovin nopeasti unta uudelleen ja yöuni on sen vuoksi katkonaista. Toinen univaikeuksia aiheuttava tekijä on, että en juuri koskaan mene nukkumaan silloin, kun minua väsyttää. Olen luonnostani aamuvirkku, mutta elämä on vuosi vuodelta iltapainotteisempaa. On vaikeaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, jos menee nukkumaan ennenkuin normaalit ihmiset ovat työpäivän ja harrastusten jälkeen tulleet edes kotiin. Tapaamisten pitäisi olla iltaisin, tekstiviestejä tulee vielä myöhään ja saattaapa puhelin soidakin vielä klo 22 jälkeen. Nyt olenkin päättänyt, että vielä ensi viikon kitkuttelen näin ja sen jälkeen ajoissa nukkumaan. Kännykkä äänettömälle, niin ei tule turhia herätyksiä. Onhan nyt muutenkin se aika vuodesta, jolloin on hyvä mennä talviunille...edes sosiaalisista suhteistaan! Perjantaina hain apteekista vielä erilaisia melatoniineja sekä kipugeelejä ja reseptivapaita särkylääkkeitä.
Tassuterapia, kehräysterapia, lämpöterapia...ne ovat edelleenkin kaikista parasta hoitoa niin nivelille kuin mielellekin. Mukavasti sängyllä ja televisiosta jotain viihdyttävää. En ole mikään reality-sarjojen suuri fani, mutta jäin kerrasta koukkuun Love Island UK -sarjan kolmanteen tuotantokauteen ja samantien kotimaisen version ensimmäiseen kauteen.
Muutama päivä sitten makoilin illalla sängyn päällä ja huomasin leikatussa jalassani omituisen kuopan. Jalassa ei ole tuntopuutosta eikä kipuakaan, vain outo kuoppa polvinivelen vasemmalla puolella. En ole ollut säihkysääri ennenkään eikä arven vuoksi minusta sellaista koskaan tulekaan, joten kuopastakaan ei ole kuin kosmeettista haittaa.
Tällä viikolla tapahtui aika hauska juttu. Eräällä anonyymillä keskustelupalstalla nuori mieshenkilö kyseli, olisiko kenelläkään mitään tekemätöntä työtä. Työttömyys oli alkanut kyllästyttää ja kaipasi jotain tekemistä. Minulla on työhuoneen remontti seissyt jo iät ja ajat, kun ei näillä polvilla pysty kiipeilemään tikkailla. Sovittiin, että hän tulee maalaamaan. Torstaina kävi maalaamassa ensimmäisen kerroksen ja juuri nyt on maalaamassa toista kerrosta. Nyt alkaa tuntua, että taidan sittenkin saada steampunk -henkisen työhuoneeni joskus valmiiksi!
