Syksy

Tänään hyväksyin sen, että syksy on alkanut. Töiden jälkeen lähdin Myyrmanniin ostamaan avomaankurkkuja, punajuuria, etikkaa yms. Kurkut ovat nyt suolaliemessä odottamassa huomista säilöntää. Punajuuret kiehuvat hellalla. Ostin myös ison kurpitsan, josta aion tehdä pikkelssiä. En ole koskaan tehnyt kurpitsapikkelssiä, mutta kerta sen on ensimmäinenkin. Pitää vain jostain kaivaa jokin suuntaa antava ohje pikkelssin tekemiseen.

Eilen notkuin taas lempipalstallani ja siellä eräs vakkaripalstailija oli laittanut valokuvan ruokapöydästään, jota koristivat maljakossa olevat pihlajanoksat. Kuva oli juuri sellainen, joka vei minut taas hetkeksi esivanhempieni aikaan. Aikaan, jolloin vuodenkierto oli keskeinen osa elämää. Siitä kuvasta havaitsin, että syksy on todellakin tullut. Eikä se tuntunutkaan enää pahalta. Oikeastaan syksy on hyvin kaunista aikaa. Sellaista surullisen kaunista.

Punajuuret on nyt purkitettu. Tuoksu keittiössä oli kuin jouluna ja sekin sai syksyn tuntumaan vähän vähemmän kamalalta.

Koiraa ja kuvauksia

Viikko mennyt taas ihanaisen Tessun kanssa. Tessu on siskoni pojan avovaimon koira ja aina, kun he ovat jossain reissussa, saavat ilomielin kysyä minua koiravahdiksi. Hillan kuoleman jälkeen on vain hyvä, kun voin parannella koirakuumettani Tessun seurassa.

 Tessu asuu lähellä kotiani, mutta silti minun on helpompi asua koiravahtiajan heidän luonaan. Niinpä jälleen pakkasin lentolaukkuni, järjestelmäkamerani ja tietokoneeni mukaan ja saavuin alkuviikosta Tessun luokse. Järjestely sopii hyvin, koska voin tehdä pääasiassa etätöitä. Missä on nettiyhteys, siellä voin tehdä töitäkin. Eikä Tessun tarvitse olla päivisin yksin.

Järjestelmäkameran kantaminen mukana oli aivan turhaa. Tarkoitukseni oli vihdoin ja viimein opetella kameran käyttöä ja eräänä iltana kaivoinkin kameran ja ohjekirjan esiin. Muuten ihan hyvä juttu, mutta olin ottanut mukaani digiboxin ohjekirjan!!! Se siitä kameran käytöstä.

Tiistaina minulta lähti tukka. Sain 50-vuotislahjaksi työkavereilta lahjakortin Titti Haapalalle ja alkoi olla jo aika käyttää tuo kortti. Kävin ensin intialaisessa päähieronnassa ja sen jälkeen kampaajalla. Minulla taisi olla näin lyhyt tukka viimeksi joskus 1980-luvulla. Olen hyvin tyytyväinen hiuksiini, koska pitkä roikkuva tukka alkoi olla lähinnä rasittava.

Tänään kävi nuoripari kotona syömässä ja sitä varten tietysti minäkin menin kotiin kokkailemaan. Oli sovittu, että ruuan jälkeen lähden tyttärelleni malliksi, kun hän ottaa valokuvia. Kiertelimme metsässä ja lammen rannalla räpsimässä kuvia. Tämän kuvan saan ihan tekijän luvalla laittaa blogiini:

Kesä on ohi

Ei auta itku markkinoilla. Kesä alkaa olla ohi. Lähdin aamulla ilman takkia töihin ja alkusyksyn koleus nosti ihokarvat pystyyn. Vaikka tämä kesä ei helteinen ollutkaan, sitä tulee silti ikävä. Vuosi vuodelta syksy tuntuu entistä masentavammalta. Kuin pieneltä kuolemalta. Ja sitähän se onkin. Edessä on kuukausien pimeys ja kylmyys, suunnaton väsymys. Kuitenkin pitäisi jaksaa elää kuin olisi aina valoisaa ja lämmintä. Miksi en voi olla karhu, joka syksyn tullen syö vatsansa täyteen ja menee talviunille?

Olisipa ihanaa, jos voisi elää valon mukaan. Herätä auringon noustessa ja mennä nukkumaan auringon laskiessa. Hetken ehkä puuhastella jotain kynttilänvalossa. Kuka mahtoi olla se neropatti, joka keksi, että vuorokauden kaikki valoisat tunnit pitää viettää työpaikalla? Joskus nuorena tyttönä olin töissä Hyksin röntgenissä kehittäjänä ja vietin työpäivänkin pimeässä. Aamulla lähdin pimeässä töihin, päivän vietin pimeähuoneessa ja töistä lähdin kotiin, kun oli taas pimeää. Nuorena jollain kummallisella tavalla jaksoi, vaikka se rankkaa olikin. Nyt tuskin selviäisin moisesta järjissäni.

Katsoin jokin aika sitten Ylen Areenalta 6-osaisen dokumenttisarjan Länsimaiden illankoitto. Yhdessä jaksossa - muistaakseni neljäs jakso - aiheena oli protestanttinen työmoraali. Ohjelma oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Dokumentin mukaan länsimaiden talouskasvun on alunperin mahdollistanut protestanttinen työmoraali. Ihmisen elämän piti olla kurinalaista, huvittelu ja nautinnon tavoittelu olivat syntiä. Ahkeruus ja vaatimattomuus olivat hyveitä. Työtä ei tehty työnantajalle vaan Jumalalle. Mitä enemmän ja ahkerammin teit töitä, sitä epätodennäköisempää tuliseen mereen joutumisesi oli. Tämä oli myös tärkein työstä saatava palkka eikä niinkään se raha, jonka työnantaja maksoi. Euroopassa ollaan kuitenkin palattu takaisin nautinnon ja huvittelun aikaan. Työviikot ja työpäivät ovat lyhentyneet, lomat pidentyneet. Aasiassa sen sijaan paiskitaan paljon töitä pienellä palkalla ja dokumentin mukaan tämä on syynä Aasian talouskasvuun. Kuullosti ihan loogiselta, mutta minä taidan olla liian mukavuudenhaluinen uhratakseni kaikkea hereilläoloaikaani työntekoon. Tulimeri tosin taitaa odottaa muutenkin, joten sen puolesta moinen rehkiminen olisi joka tapauksessa ihan turhaa.

Kirkasvalolamppu: checked. E-Epa: checked. Mivitotal: checked. Vippaskonstit on otettava käyttöön, jotta voisi ainakin yrittää elää kuten kunnon kansalaisen kuuluu.