Varautumista sähkökatkoihin

 Taas viikko vierähtänyt. Tyttäreni koira tuli minulle viikolla pariksi päiväksi hoitoon ja koska Mango ei suostu kulkemaan portaita yläkertaan, päätin keksiä itselleni alakertaan tekemistä. Koska työhuoneen remontti on edelleen kesken, minulla on tavaroita siellä sun täällä. Ja kun en löydä tarvitsemaani tavaraa, ostan uuden. 

Vuosia sitte tyttäreni sanoi, että kun muuttaa isompaan asuntoon, ottaa sitten Lundian kirjahyllynsä sinne. Niinpä säilytin Lundian osia kotonani. Kaksi vuotta sitten tyttäreni muutti lopulta isompaan asuntoon, mutta ei halunnutkaan sinne Lundian kirjahyllyä. Kysyin silloin, saanko ottaa hyllyn omaan käyttööni ja se sopi. Vuosi sitten ajattelin, että en juhli 60-vuotispäiviäni mitenkään, mutta muutinkin mieleni. Sillä seurauksella, että eteisessä olevaan Lundian hyllyyn tungettiin kaikki mahdollinen väärässä paikassa oleva tavara. Ja siihenhän ne sitten jäivät. 

Yhtenä iltana juuri ennen nukahtamista mieleeni tuli Dymo. Siis se vuosikymmeniä sitten varsin yleisessä käytössä oleva manuaalinen tarrakirjoitin. Oli pakko sytyttää yöpöydän lamppu ja katsoa kännykällä Googlesta, saako Dymoja vielä jostain. Ja saihan niitä. Joten heti seuraavana päivänä hakemaan sellainen.

Nyt on kaikenlainen "pikkusälä" lajiteltu kannellisiin movilaatikoihin ja laatikoiden kyljessä lukee, mitä niissä on. Kun kaikki on omilla paikoillaan, löydän ne tarvittaessa vaikka kännykän valossa. Keräsin Lundian hyllyyn myös tavaroita, joita voisi tarvita sähkökatkojen aikaan. Mm öljylamput sekä lamppuöljy, taskulamput, otsalamput, erilaiset paristot, kynttilät ja tulitikut jne. Lisäksi omilla säilytyspaikoillaan on ensiaputarvikkeet, pölynimurin tarvikkeet, koiraa ja kissaa varatut vesipullot, hengityssuojaimet, joulukoristeet jne jne. Perjantaina kävin vielä ostamassa seinään kiinnitettävän telineen, johon saan nostettua pölynimurin letkun. Tässä asunnossa ei ole siivouskomeroa ja pölynimuri on pyörinyt milloin missäkin. Yleensä aina jossain tiellä ja usein olen ollut vähällä kompastua imuriin. Nyt silläkin on oma paikka. 

Kompastuminen ja erityisesti kaatuminen on asia, jota pelkään paljon. Kun on tekonivelet polvissa, polvilleen meno tuntuu erittäin epämiellyttävältä. Ja kun oikea lonkkanikin on aika ajoin todella kipeä, ilman apua ylös nouseminen on lähes mahdotonta.

Yksi paikka kodissani, joka on pimeässä ollut turvallisuus riski, on yläkerrasta alakertaan johtavat rappuset. Olen useamman kerran meinannut astua ohi alimmasta rappusesta ja ollut vähällä kaatua. Sen vuoksi keittiössä on aina valot. koska keittiöstä kuultava valo valaisee myös kaksi alinta rappusta. Huomasin viikolla, että Citymarketissa on tarjouksessa Vartan liiketunnistimilla varustetut ja paristoilla toimivat valot. Ostin kahden lampun pakkauksia kaksi ja mielessäni mietin, millaisen "discon" kissa ja koira saavat meillä öisin aikaan, kun kulkevat portaissa. Olen kuitenkin ollut erittäin tyyvyväinen uusiin valoihin. Ne palavat vain noin 30 sekuntia ja sammuvat sitten itsekseen, kun liike on loppunut. Ensimmäinen valo ylhäällä syttyy jo silloin, kun olen vielä yläkerran käytävällä. Ja kun kävelen rappusia alas - tai ylös - ne yksitellen syttyvät, kun osu liiketunnistimen toiminta-alueelle. Toki voisin sytyttää yläkerran käytävällekin valot, mutta kun nyt ajattelen pimenevää vuodenaikaa ja mahdollisia tulevia sähkökatkoksia, niin parempi varautua siihen, ettei kattolamput toimi. 

Tänä viikonloppuna ei ole tullut laitettua ruokaa. Perjantaina lähdin kauppakeskusreissun jälkeen hakemaan Vagabondasta syötävää. Yleensä istun yksin ravintolan ruokapuolella juomassa oluen tai lasillisen viiniä odotellessani annosten valmistumista, mutta nyt päätin jäädä baarin puolelle, koska siellä oli tuttuja. Ja yksi olut venähtikin neljäksi. Tälle päivälle olin jo aiemmin sopinut ystäväni kanssa, että menemme lounaalle Vagabondaan. Annos oli jälleen niin iso, ettei minun tarvitse syödä tänään luultavasti iltapalaakaan. 

Muun ajan viikonlopusta olen vain katsonut true crime -sarjoja suoratoistokanavilta ja neulonut. Sain valmiiksi kissasäärystimeni sekä villasukat. Aloitin myös neulomaan itselleni hametta. Kyllä, hametta! Minulla on vuosikymmeniä, kun en käyttänyt hameita ja leninkejä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Kesällä 2018, kun tuli pitkä hellekausi, käytin mieluiten hellemekkoja. Ja sen jälkeen pitkälle syksyyn jotain trikoomekkoa yhdistettynä leggingseihin. Nyt päätin aloittaa neulehameen tekemisen, mutta siitä on vasta noin 10 cm neulottuna.

Ensi viikolla alkaa jo lokakuu. Mihin tämä aika oikein katoaa? Torstaina tapaan pitkästä aikaa kaikki työkaverini. Meillä on suunnittelupäivä ja olisin ollut ainoa, joka osallistuisi siihen edelleenkin etänä. Koska minulla on jo neljäskin koronarokote ja vanhempieni tärkeät ja ainutlaatikuiset juhlat on jo vietetty, on oikeastaan todella mukavaa mennä tapaamaan koko työporukka. 

Rauhallinen viikonloppu

 Olen selvästikin tullut vanhaksi, koska työviikot kestävät vuoden ja viikonloput vain minuutiin. Tai ainakin niin minusta tuntuu. Eilen viestittelin ystäväni kanssa ja pohdimme mahdollisuuttani jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Sehän on mahdollista, kun täyttää 61 vuotta. Ja kuukauden päästä olen 61-vuotias. Luin lisää varhennetusta vanhuuseläkkeestä ja se pienentää tulevaa eläkettä pysyvästi. Laskelmieni mukaan, jos jäisin varhennetulle vanhuuseläkkeelle, minulla ei olisi varaa jäädä alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti eläkkeelle silloin, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Joten ehkä tässä jaksan sinne asti. Kuitenkin enää alle 4 vuotta, kun tuo alin eläkeikä täyttyy. Kun mietin aikaa taaksenpäin, siitä on jo yli neljä vuotta, kun oikeaan polveeni laitettiin tekonivel. Ja minusta tuntuu, että se oli ihan vähän aikaa sitten.

Perjantaina sain työasiat valmiiksi ja lähdin käymään miniäni kanssa Vagabondassa syömässä. Olipa mukavaa pitkästä aikaa ihan vain kahdestaan syödä ja jutella. Mutta niin vain huomasin, että englannin taitoni on päässyt ruostumaan. Tai sitten vain alkaa vanhuus vaivata, kun jouduin miettimään useampiakin sanoja, mitä ne mahtoivatkaan olla englanniksi.

Eilen vain vähän siivoilin ja laitoin ruokaa. Kävin lähikaupassa ja matkalla pysähdyin juttelemaan tutun koiranomistajan kanssa. Tai hänellä ei ole enää koiraa, mutta Stella ja hänen koiransa olivat ensikohtaamisestaan lähtien ylimmät ystävykset. Hänen koiransa oli muistaakseni tuolloin 8 viikon ikäinen eli juuri luovutusikäinen ja pentu oli tulossa ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa. Suunnilleen tällä kohtaa kadun varressä kohdattiin, mutta silloin oli kesä ja nyt on jo syksy. Tulipa taas ikävä tuota ihanaa koiraa, joka aivan liian aikaisin lähti Sateenkaarisillalle!

Kun on kotona eikä tarvitse mennä minnekään, kukaan ei tule käymään eikä ole mitään välttämätöntä tai tärkeää tekemistäkään, on aikaa laittaa ruokaa. En ole pitkiin aikoihin tehnyt unkarilaista pörköltiä, mutta eilen tein. Pörköltinhän voi tehdä joko porsaan tai naudanlihasta ja minulla oli jääkaapissa pala naudan etuselkää, josta pitkään uunissa hauduttaen valmistui pörkölt. Usein pörkölt taidetaan syödä keitetyn makaronin kanssa, mutta minä tykkään syödä sen keitettyjen perunoiden kanssa. 

Takapihalta olisi voinut laittaa grillit ja puuutarhakalusteet jo katoksen alle suojaan sateelta ja lumelta, mutta enpä eilen jaksanut. Vaikka sytostaateista ei yleensä enää tulekaan huonovointisuutta, väsymys tulee kuitenkin. Pitäisi muistaa aina elää tässä ja nyt, mutta pihojenikin suhteen odotan jo eläkepäiviä. Haluaisin oppia puutarhanhoitoa. Haluaisin istuttaa pihalleni kaikenlaista. Suunnittelin jo kukkasipuleiden hankkimista, jotta keväällä pihallani kasvaisivat krookukset, narsissit ja tulppaanit, mutta sitten muistin, että enhän minä tämän lonkkani kanssa pysty kukkasipuleita istuttamaan. Pitää siis odotella aikaa, jolloin lonkassanikin on tekonivel. Ruukuissa olevista tomaateista kerättiin viimeiset raakileet ja laitoin ne talouspaperin päälle hedelmäkulhoon kypsymään. Viime vuonna meillä oli tomaatteja parvekkeella ja syksyn viimeiset tomaatit kypsyivät hyvin sisällä. 

Syksy on omalla tavallaan haikeaa aikaa, koska olen perinjuurin kesäihminen. Rakastan valoa ja lämpöä. En tosin mitään kamalan kuumia helteitä, mutta valo on kaiken a ja o. Syksyllä tiedostaa, että pitkä pimeä ja kylmä aika on taas edessä. Ja jos tulee yhtä liukasta kuin viime talvena, taas saa kävellä ulkona henkensä kaupalla. 

Tänään Tikru ei saanut aamiaiseksi katkarapuja vaan joutui tyytymään kinkkuun. Huomasinpa muuten viimeksi katkarapuja tilatessani, että niidenkin hinta on noussut. Vaikka olivatkin tarjouksessa, pitkälti toista euroa enemmän sai pulittaa kuin vielä muutama viikko sitten. 

Tänään olen vain pessyt pyykkiä ja imuroinut yläkerran. Niin ja litistänyt ja silpunnut taas ison läjän pahvijätettä. Jos mietin vastenmielisintä kotityötä, minulle sellainen on pahvijätteiden käsittely. Kun muutenkin on ranteet ja sormet kipeät, varsinkin isompien ja paksumpien pahvien pilkkominen on aika tuskallista. Siltikin, vaikka käyttää saksia tai mattoveistä. Nyt tämä läjä pitäisi käydä vielä viemässä taloyhtiön kartonkijäteastian pienestä luukusta sisään. Yksitellen jokainen pahvi.

Kipeästä sormistani ja ranteistani huolimatta neulon. Pitkiä aikoja kerrallaan en pysty neulomaan, mutta vähän joka ilta. Oli aika, jolloin en pystynyt neulomaan lainkaan. Oikean ranteeni kipeytyy erityisesti silloin, kun teen tietokoneen ääressä töitä. Monet suosittelevat nk pystyhiirtä, mutta kun katsoin Googlesta sellaisten kuvia, ajattelin, että en jaksa enää vanhoilla päivilläni totutella moisen härvelin käyttöön. Joten neuloin itselleni rannetuen, jossa on sisällä pieni tasku. Taskuun voi laittaa sopivan kokoisen ja sopivaa materiaalia olevan pehmusteen. Tavallinen taskun kokoiseksi taiteltu paperinenäliina toimii oikein hyvin. 

Neuloin myös miniälleni, jolla niin ikään ranteet kipeytyvät, molempiin käsiin lämmikkeet. Nyt, kun monissa taloyhtiöissä varmasti säästetään energiaa, lämpötila varsinkin nyt syksyllä voi olla nivelkipuiselle liian matala. Tällaisten lämmikkeiden kanssa voi kuitenkin tehdä töitä tietokoneella. 

Aloitin jo kesällä säärystimien neulomisen itselleni. Toivoin viime jouluna joululahjaksi lankoja ja niitä sainkin. Kirjoneuleita on hauska neuloa, tosin silloin joutuu seuraamaan neuleohjetta ja on hieman hankalampaa katsoa Netflixiä tms samalla, kun neuloo. 

Koska aamiainen oli sunnuntain tapaan tuhdimpi kuin arkisin, tein vain yhden pääruuan. Paistoin nuudeleita ja broilerifileitä. Broilerin marinoin thaimaalaisessa bbq-kastikkeessa, jollaista näin eilen ensimmäistä kertaa lähikaupassa. Lisäksi vain kulhoon tuoreita kasviksia, tuoretta chiliä, tuoretta korianteria ja tuota bbq-kastiketta vielä päälle. Päivällistä en tänään tarvitse lainkaan, iltapalaksi teen ehkä lämpimiä voileipiä. Tai katsotaan nyt, mitä kaapeista löytyy. 

Huomenna alkaa taas työviikko. Olen nyt viikonloppuna miettinyt sitäkin, jos alkaisin ensi vuoden alusta tehdä vain 4-päiväistä työviikkoa. Siskoni on tehnyt jo pidemmän aikaa eli hän on töissä maanantaista torstaihin ja perjantai, lauantai sekä sunnuntai ovat vapaapäiviä. Täytyy miettiä asiaa ja laskea, miten se vaikuttaisi taloudelliseen tilanteeseen. Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa houkuttelee kyllä kovasti. 

God Save the King

 Torstaina koko maailma sai surullisen uutisen: Kuningatar Elisabeth oli kuollut. Hän oli kuollessaan 96-vuotias ja ehti olla kuningattarena 70 vuotta. Tänään katsoin Youtubesta sekä Ylen Areenasta Charles III:nnen julistamista kuninkaaksi. 

Juhlallisuudet olivat varsin mahtavat, vaikka ei ollutkaan vielä kyse uuden kuninkaan kruunajaisista. Ne ovat vasta myöhemmin. Ystäväni kanssa jo sovittiin, että kruunajaispäivänä ystäväni tulee meille ja vietämme kruunajaisia yhdessä katsoen - todennäköisesti suorana tulevaa - lähetystä televisiosta. 

Tänään olisi voinut ehkä laittaa ruuaksi jotain juhlavampaa, mutta olin tilannut vain hyvin vähän elintarvikkeita. Oikeastaan liian vähän, koska kahvia sekä koiranruokaa on pakko hakea viimeistään huomenna. Ehkä käyn tänään lähikaupassa, koska ei yhtään huvita lähteä bussilla Myyrmanniin tai Selloon. Pienestä K-Marketista ei kuitenkaan taida saada mitään kovin erikoista. Nyt kuitenkin ensin jatkamaan lakanoiden silittämistä. 

Siivousviikonloppu

 Tämä viikonloppu meni siivotessa. Jo perjantaina aloin silittää olohuoneeseen ja keittiöön verhoja ja keittiöön myös pöytäliinan. Kun olin vihdoin saanut keittiöö verhon ripustettua, tajusin verhon olevan liian lyhyt, Eihän se ollutkaan verho vaan pöytäliina!!! Koska verho jää kuitenkin aika sivuun, päätin antaa sen olla. Sopii ainakin retrohenkiseen pöytäliinaan. 

Ikivanha näyttökin toimii taas keittiössä ja sain vihdoin palautettua vanhan kannettavan tietokoneeni keittiöön. On mukavaa laittaa ruokaa tai syödä ja samalla katsella jotain ohjelmaa. Eilen tosin meinasi jäädä aamupuuro lautaselle, kun katselin Yle TV1:ltä dokumenttiohjelmaa Syötävät hyönteiset. Ennemmin taidan ryhtyä vegaaniksi kuin alan syödä hyönteisiä. 

Aamiaisen jälkeen siirryin siivoamaan makuuhuonetta. Tavaraa oli taas kerran kertynyt pöydille ja tuolille. Kun olin imuroinut, päätin alkaa raivata tavaroita. Ja pyyhittyäni työpöydältä pölyt muistin, että minullahan on jossain mustaa maalia. Työpöytä oli aiemminkin musta, mutta jo kulunut. Maalasin siis pöydän uudelleen ja maalin kuivumista odotellessa lajittelin tavaroita. Koska maalia oli riittävästi, päätin maalata myös viininpunaisen yöpöytänä toimivan senkkini kannen mustaksi. Oikeastaan olisin halunnut maalata sen samalla viininpunaisella kuin aiemminkin, mutta en kuolemaksenikaan muista värin sävyä. Olisi siis maalattava koko senkki uudelleen, jos hakisin maalikaupasta uuuden maalin. 

Puolessa välissä urakkaa inspiraationi katosi. Hyvin tavallista minulle. Olen joskus tyttäreni kanssa miettinyt, onkohan minullakin ADHD. Monia oireita ainakin on, mutta lapsuudessani ei ADHD:stä tiedetty vielä mitään eikä sitä sen vuoksi tutkittu. Päätin ottaa pienen lepotauon ja lähdin hakemaan Vagabondasta ruokaa. Vaikka ulkona lämpötila olikin vain noin 14 °C, terassilla oli silti yllättävän mukavaa odotella viinilasin ääressä ruokien valmistumista. Vagabondan annokset ovat niin suuria, että syön yhdestä annoksesta kolme ateriaa. Sen vuoksi tänään ei olekaan tarvinnut tehdä vielä lainkaan ruokaa. 

Tänään olen jatkanut siivoamista. Laitoin kaikki kesävaatteet pahvilaatikkoon ja nostin sen vaatekaapin ylähyllylle. Tilalle otin talvivaatteet, vaikka ei vielä talvi olekaan. Lisäksi olen silittänyt liinavaatteita. Voi miten kaipaankaan mankelia! Minulla on ikivanha mankeli jostain 1960-luvulta, mutta siitä puuttuu liina. Ja härveli on niin iso, ettei se oikein mahdu minnekään. Tai mahtuisi yläkerran käytävän päätyyn, mutta toistaiseksi silitän. Ehkä jonain päivänä korjautan mankelin tai ostan uuden. Tikrukin halusi osallistua ja oikeasti tuolla kissalla on ärsyttävä tapa kiskoa kaapeista kaikki liinavaatteet ja vaatteet pois. Mutta onpahan ainakin seuraa. 

Huomenna olisi taas työpäivä. Viikonloppu meni nopeasti, mutta en muista, milloin olen viimeksi saanu tnäin paljon aikaan. Nyt lonkkani alkaa taas kiukutella ja täytyy yöksi laittaa siihen lämpökääre. Olisipa ollut vielä yksi vapaapäivä, niin olisin saanut urakan valmiiksi. Huomenna on kuitenkin niin paljon töitä, että lomapäivän ottaminen ei onnistu. Toivottavasti jaksaisin illalla töiden jälkeen jatkaa urakkaani. Nyt vielä Stella iltalenkille ja sen jälkeen suihkun kautta nukkumaan