Valo tulee takaisin

Kun tarjoiluvadit tyhjenevät tapaninpäivän aamuna, tietää tehneensä sopivan määrän ruokaa. Niin herkullisia kuin jouluruuat ovatkin, kolmantena päivänä alan kaivata jo jotain muuta. Aamiaiseksi ne vielä tänään kuitenkin maistuivat.

Työhuoneremonttini jäi kuin jäikin kesken.  Iskias -tyyppinen selkäsärky ei ainakaan parantanut tilannetta ja tikkailla kiipeileminen sekä nosteleminen ja kantaminen aiheutti sietämättömiä sähköiskuja selästä reiteen. Aattoaamuna oli vain kiireesti kannettava tavaroita pois näkyviltä ja suljettava työhuoneen ovi. Ja jatkettava joskus toiste.

Niin kauan kuin jaksan muistaa, meillä lapset ovat koristelleet joulukuusen. Omassa lapsuudessani isä laittoi joulukuuseen tähden sekä ripusti ne koristeet, mihin me tyttäret emme ylettäneet. Samoin on ollut omien lasteni kanssa ja tänäkin vuonna kuopus koristeli kuusen Stellan, Lunan ja Tikrun innokkaalla avustuksella.

Perinne on meille niin tärkeä, että kuopus koristeli viime joulunakin itselleen kuusen, vaikka olikin yksin kotona minun maatessani joulun sairaalassa.

Aiempina vuosina olemme syöneet joulupäivällisen ja sen ajankohta on vaihdellut klo 15:n ja klo17:n välillä. Tänä vuonna viiden talouden aikatauluja oli vaikeampi sovittaa yhteen ja siksi söimme poikkeuksellisesti jouluillallisen eli aloitimme vasta klo 19. Siskoni ei erityisemmin pidä kalasta, joten meillä on melko selvä työnjako: siskoni on lihamestari ja minä olen kalamestari. Toki valmistin myös kinkun ja poropalatkin, mutta kalojen valmistaminen on aina minun tehtäväni. Olen tarkka kalojen tuoreudesta ja myöhäinen aterioimisajankohta aiheutti sen, etten voinut aloittaa valmisteluja aatonaattoiltana vaan kaikki ruuanlaitto oli hoidettava aattona.

Heräsin aattoaamuna jo klo 04:30 ja lähdin koiran kanssa ulos. Sen jälkeen söin pikaisen aamiaisen ja ryhdyin töihin. Rakastan ruuanlaittoa, joten päivä kului rattoisasti keittiössä. Tyttäreni puolisoineen saapui jo iltapäivällä joulusaunaan. Mukana oli myös heidän koiransa Mango ja koirien jälleennäkeminen oli riemukas.

Kaikki kokkailut eivät kuitenkaan menneet ihan niinkuin Strömsössä. Päätin nimittäin kokeilla lehtitaikinasta tehtyjä pieniä pyörylöitä, joihin päälle painoin pienen kuopan ja sinne Tannisen chilisen Punajuurihilloketta sekä vuohenjuustoa. Maku oli herkullinen, mutta ulkonäkö oli suorastaan räjähtänyt! Joulupöytään nämä herkkupalat eivät päätyneet.

Kun ilta saapui, saapuivat myös vanhempani, siskoni tyttärineen sekä siskoni poika puolisoineen. Ehdin napsia alkupaloista valokuvia ja kun pöytä oli saatu viimein katettua, aloimme syömään. Siinä vaiheessa unohtuikin jo blogi sekä valokuvien ottaminen ja keskityin oleelliseen eli nauttimaan rakkaiden ihmisten  seurasta ja hyvästä ruuasta.

Keskiyö lähestyi, kun viimein olimme saaneet syötyä, lahjat jaettua ja avattua. Täysi vatsa ja väsymys alkoivat painaa itse kutakin. Onneksi asumme siskoni ja vanhempieni kanssa naapureina, joten kävin vielä auttamassa vanhempieni lahjakassit naapuriin ja palasin sen jälkeen kotiin. Mangon lähdettyä Stella oli aivan uupunut ja koska kuopus oli käyttänyt Stellan jo iltalenkillä, saatoin vain painaa pääni tyynyyn ja nukahtaa.

Joulupäivänä edessä olikin tiskaus. "Mummoastioideni" huono puoli on, että ne eivät kestä konepesua. Jokainen lautanen, kulho ja tarjoiluvati on tiskattava käsin ja kuivattava pyyheliinalla. Kymmenen hengen illallisastioissa oli ihan mukavasti tekemistä.
Iltapäivään asti viihdyin lahjaksi saamassani uudessa yöpaidassa. Koiran ulkoilutuksen ajaksi vain villasukat jalkaan ja toppapuku yöpaidan päälle. Iltapäivällä oli kuitenkin lähdettävä viemään jouluruokia ja tänne edellisenä iltana jätettyjä tavaroita tyttärelleni. Samalla reissulla kävin apteekissa, sillä särkylääkevarastoni oli hupenemassa, mutta selkäsärky ei ollut hellittänyt hiukkaakaan. Hieman ärsyttävää, että aina pitää ollajotain kremppaa.

Joulupäivä kulki verkkaisesti ja samoin kului tapaninpäivä. Mukavaa nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Tänään kävin jopa saunassa silläkin uhalla, että huomenna on nivelet tuplaten kipeinä.

Ruuaksi tein tänään tuunattua paimenen paistosta. Koska sekoitin jauhelihan joukkoon porkkanalaatikon loput ja perunamuusin sekaan perunalaatikon loput, päätin nimetä ruuan itämaan tietäjien paistokseksi.

Paluu arkeen on edessä, mutta se ei harmita. Päivä pitenee koko ajan. Vaikka ulkona onkin nyt lumetonta, märkää ja pimeää, kevät on jo mielessä. Valo tulee takaisin.

Satumainen joulu

Istun keittiön pöydän ääressä ja kuuntelen kauniita joululauluja. Kissa kehrää sylissäni, koira nukkuu jalkojeni vieressä. Mausteinen tuoksu valtaa koko kodin, kynttilän liekki väpättäessään luo rauhallista tunnelmaa. Mausteiden takaa voi aistia puhtaan kodin tuoksun, vastapestyistä matoista mäntysuovan, lavuaareista sitruunan. Joululahjat on hankittu, pakattu ja kuusen alla. Kaikki on valmiina ja joulun odotus voi alkaa.

Ja sitten minä herään. Mikähän kumma siinä on, että kun alan jotain tekemään - niinkuin nyt joulusiivousta - niin homma joko räjähtää käsiin tai paisuu kuin pullataikina? Tai molempia?  Sehän nyt on fakiirin selvä juttu, että joulusiivoukseen kuuluu työhuoneen seinien maalaus. Ja koska - yllättäen - kohelsin maalia myös kattoon, niin työhuoneen katon maalaus. Ja tietenkin pitää työpöytään saada uusi maalipinta, jotta se sopii uuteen työhuoneeseen. Ja.. ja.. ja...

Kalustetun huoneen maalaamisessa ei ole järjen häivääkään. Ei varsinkaan paria päivää ennen joulua, kun lähisuku on tulossa joulua viettämään. Eikä silloin, kun huone on tavallista korkeampi ja maalari on 159 senttinen tappi. Nivelvaivainen tappi.

En ratkea riemusta huomatessani hoilottavani "enää neljä yötä jouluun, enää neljä yötä jouluun.." Alitajunta, omatunto vai mikä riiviö siellä nyt sitten vielä muistuttaa asiasta koko ajan?

Joululahjoja sentään olen ehtinyt hankkia ja jopa paketoida. Nyt ne tosin odottavat olohuoneen ruokapöydällä, että saan työhuoneeni maalattua ja kalustettua. Mihinkään lattialle en voi paketteja jättää, vaan ne on saatava suljetun oven taakse. Muutoin Stella saattaa järjestää meille pienen jouluyllätyksen.

Optimistina aloitin myös piparkakkutalon tekemisen, mutta - kuinkas kävikään? - sekin on pahasti kesken. Ehkä illalla telkkaria katsoessa? Hieman alkaa jo huolestuttaa, saanko kaiken ajoissa valmiiksi. Vaan ei pidä lannistua vaan hetken huilaamisen jälkeen jatkaa hommia. Nyt päivällinen uuniin ja takaisin työhuoneeseen.

Elämänpäivä

Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun henkiinjäämiseni alkoi näyttää todennäköiseltä. Vaikka monia riskejä oli vielä olemassa: CRP päälle 460, turvotusta ja nestettä keuhkoissa, olin kuitenkin jo voittanut pahimman. Juhlistaakseni tätä uuden elämäni vuosipäivää leivoin eilen kuppikakkuja - ensimmäistä kertaa - ja aamulla pursotin niiden päälle kreemin ja lisäsin koristeet.  Minulla on jauhopeukalo keskellä kämmentä ja surkean ruipeloita tuli kuppikakuistanikin, mutta juhlan tunnelmaa niiden ulkonäkö ei pilannut.

Viime tiistaina kävin Meilahden sairaalassa CT-angiossa ja tänään oli tapaaminen verisuonikirurgin kanssa. Kävellessäni kohti tuttua rakennusta tunsin kouraisun vatsanpohjassa. Ikävä tunne meni kuitenkin nopeasti ohi.

Viikko sitten odottaessani CT-angioon samassa odotustilassa istui mukava rouvashenkilö, jonka kanssa aloimme jutella. Hänellä oli todettu valtimopullistuma vatsassa ja sitä oli muutaman kerran jo leikattu. Hän oli seurantatutkimuksessa, joita hänelle tehdään puolivuosittain. Tämä rouva oli kovin kiinnostunut - ymmärrettävistä syistä - minun tapauksestani ja kerroin hänelle sen, mitä tapahtumasta muistin ja mitä olin muilta tahoilta kuullut.

Tänään samainen rouva istui Kirurgian poliklinikan odotustilassa ja tällä kertaa vaihdoimme yhteystietomme. On mukavaa saada vertaistukea ja olla vertaistukena ihmiselle, jonka tilanne on näinkin samanlainen kuin omani.

Lääkäri oli sama tuttu nuorimies kuin edelliselläkin kerralla ja niin monesti osastolla. Kaikki on niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden voi olla ja vasemmassa munuaisessa on vielä toimintaa, vaikka se onkin oikeaan verrattuna kutistunut. Yhdelläkin munuaisella kuitenkin pärjää. Tapaukseni ei kuitenkaan ole vielä loppuunkäsitelty vaan alkuvuodesta tulee aika Sisätautien poliklinikalle näiden verenpaineiden vuoksi.

Vastaanoton jälkeen kävin vielä röntgenissä noutamassa dvd-levyn, jossa on kaikki vuoden aikana minulle tehdyt röntgentutkimukset. On ollut mielenkiintoista katsella näitä kuvia, joista suurin osa on otettu käytännössä tietämättäni.

Kotiin päästyäni kävin vielä Stellan kanssa koirapuistossa ja jatkoin hieman maalausurakkaani. Olen lomalla, joten huomenna alkaa viimein työhuoneen seinien maalaus.