Ravintolapäivä

Tänään oli kansainvälinen ravintolapäivä ja päätin lähteä ulos syömään. Olin katsonut netistä, löytyiskö Länsi-Vantaalta popup-ravintolaa, mutta en löytänyt mitään. Myyrmäkeen saavuttuani Paalutorilla oli pari myyntikojua, mutta vain makeita leivonnaisia. Ja minä halusin oikeaa ruokaa. Kiersin kuitenkin katsomassa Paalutorilla moottoripyöriä ennenkuin hyppäsin junaan ja suuntasin kohti Helsinkiä.

Olin tarkistanut, että Rautatietorilla olisi ainakin muutama myyntipiste. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun niitä todellakin oli vain muutama eli kolme. Aloin olla nälkäinen, kello oli jo kaksi iltapäivällä enkä ollut syönyt kuin kevyen aamiaisen. Mietin hetken, lähtisinkö kaupan kautta takaisin kotiin. Päätin kuitenkin käydä vielä Esplanadin puistossa ja jos siellä tarjonta olisi yhtä olematonta, palaisin kotiin. Ja onneksi menin, sillä jo Aleksanterinkadulla tulvivat huumaavat tuoksut!

Espalla oli selvästi myyjiä, jotka tekivät ruokaa työkseen. Tavallisella kotikokilla tuskin on valtaisia kaasugrillejä suurine wokkipannuineen. Mutta oli mukana myös muitakin. Näkyi ihan perinteisiä pieniä pallogrillejäkin.

Päädyin ostamaan kahdelta nuorelta naiselta turkkilaista ruokaa: couscousia, linssipyöryköitä sekä jälkiruuaksi baklavaa. Erinomaista!!! Leiriydyin lautaseni kanssa puiston nurmikolle nauttimaan auringosta, ihmisvilinästä ja hyvästä ruuasta.

Syötyäni kiertelin alueella, kävin kuuntelemassa sambaa Esplanadin lavan tuntumassa ja tein pienen kierroksen Kauppatorilla. Kaikenkaikkiaan oikein mukava kokemus. Seuraavalla kerralla haluaisin tutustua johonkin kotikeittiöön.

Jälleen kerran huomasin, miten paljon rakastankaan syntymäkaupunkiani Helsinkiä! Viihdyn siellä loistavasti, sen tapahtumiin ei tarvitse välttämättä edes seuraa vaan voi mennä yksinkin. Odotan jo innolla toukokuun lopulla Kaisaniemen puistossa järjestettävää Maailma kylässä -festivaalia sekä lauantaina 7. kesäkuuta järjestettäviä sambakarnevaaleja. Puhumattakaan Helatorstaina alkavasta kesälomastani, joka kestää kokonaisen kuukauden ja jonka aikana ehtii osallistua moniin Helsingin tapahtumiin.

Pöhkörinteen prinsessa

Eilen osui silmiini eräässä Facebookin ryhmässä divaanin tapainen pikkusohva. Ihastuin sohvaan välittämästi, mutta ajattelin, ettei minulla varmaan ole mitään mahdollisuuksia huutaa sitä itselleni. Yllättäen sohva olikin myynnissä Helsingissä ja sen kokoinen, että se mahtuisi farmariautoon. Niinpä tein tarjoukseni. Menin aikaisin nukkumaan enkä tiennyt, miten huutokaupassa lopulta käy. Aamulla minua oli odottamassa iloinen yllätys: tarjoukseni oli ollut korkein. Tänään kävin siskoni kanssa hakemassa pikkusohvan ja kesäloman alussa pääsen kunnostamaan sen puuosat kultamaalilla.

Nyt siis "Pöhkörinteen prinsessalla" on valtaistuin. Ja nyt on viimein saatava yliote työhuoneen remontista, sillä siihen huoneeseen valtaistuimeni haluan. Kelpaa tuossa istuskella ja siemailla ruusukuvioisista posliinikupeista kahvia.  Tai vaikkapa mansikoita ja kuohuviiniä.

Viikonloppuna - jos sää sallii - odottaa kuitenkin ensin pihatyöt. Takapihalta sain kuusi muovista puutarhatuolia lahjoitettua Facebookin kautta pois ja nyt pihalla on paljon enemmän tilaa.  Talven aikana rikkoutuneet ruukut ja muut roskat on siivottava pois ja vietävä kahden hengen kalusteet pihalle. Huomenna voisin oikeastaan ostaa jo vähän orvokkejakin ruukkuihin.  Suoraan avomaalle kylvettävät siemenet pitää ripotella kasvulaatikoihin. Nyt täytyy vain toivoa, että nivelet pysyy kunnossa.

Myyrmäkihalli

Tänään oli kevään toinen viikonloppu, jolloin Myyrmäkihallissa oli suurkirpputori. Tällä kertaa menimme kirpputorille siskoni autolla ja olisi ollut mahdollisuus ostaa isompiakin tavaroita. En yleensä osta käytettyjä kenkiä, mutta tällä kertaa löysin kahdet lähes käyttämättömät kengät. Itse asiassa toiset niistä taisivatkin olla käyttämättömät. Mukaan siis lähti kiilakorkoiset talvinilkkurit sekä valkoiset, helmin koristellut kiiltonahkaballerinat. Kummatkin kengät olivat 9 €/pari.

Aterimia en löytänyt. Monella myyjällä näin Sorsakosken aterimia ja hieman harmitti, etten alunperin alkanut keräämään niitä. Lapsuudenkodissani oli sellaiset ja niiden saatavuus olisi kohtuullisen hyvä. Mutta jos nyt vaihdan,  mihin laitan nuo "krumeluuriaterimet"?

Ei kirpputoria ilman kahvikuppia. Nämä kahvikupit maksoivat yhteensä 3 € ja minulla on tätä samaa sarjaa pullalautasia sekä jälkiruokakulhoja. Kuppi on pieni, tuplaespressolle sopiva. En oikeastaan tarvitsisi enää yhtäkään kahvikuppia, mutta kun halvalla sai.....

Sen sijaan tarvitsen pieniä, alkupaloille tai jälkiruuille sopivia astioita. Olen käyttänyt usein viinilaseja jälkiruokakulhoina, mutta jos laitan 2 ruokalusikallista viinilasin pohjalle, annos näyttää ... niin, se näyttää pieneltä. Annoskoot on kuitenkin pidettävä pieninä, jos mielii olla syntymäpäivillään jälleen normaalipainoinen. Kirpputorilta löysin erilaisia pieniä lasikulhoja ja pikareita.

Muutamalla myyjällä näin Arabian Siro -sarjan astioita. Kierroksemme lopussa eräs nainen myi sillivatia ja olimme jo lähdössä kirpputorilta pois, kun palasin vielä ostamaan sen. Minulla on valkoisia, kultareunaisia lautasia ja niiden kanssa Siro -sarjan astiat sopivat oikein hyvin. 10 € Arabian sillivadista on pieni hinta ja nyt on siis jälleen yksi sarja, jota kerätä.

Eikä päivää ilman sapuskaa. Alkuruuaksi tein avocadoista tahnan ja sen päälle jättikatkaravuista ja tuorejuustosta toisen. Mausteena käytin valmista cajun-maustetta, jota oli myös pääruuassa.

Pääruuaksi tein maissikanagumbon. Ensin tehdään roux: 0,25 dl öljyä ja samanverran vehnäjauhoja ruskistetaan. Lisätään cajun-vihannekset eli sipulia, varsiselleriä ja vihreää paprikaa. 3 valkosipulinkynttä, 2 tl cajun-maustetta, tomaattimurskapurkillinen, 3 dl lihalientä, 2 laakerinlehteä, 0,5 tl maustepippuria, 1 rkl Worchesterin kastiketta ja purkillinen säilykeokraa (tomaattikastikkeessa) lisätään pataan. Lopuksi 2 maissikanan rintaleikettä. Annetaan hautua kannen alla noin 30 min.

Jälkiruuaksi vielä uunibanaania, mansikoita ja kinuskikastiketta.

Nokkosia

Kevät tuntuu kamppailevan menneen talven ja tulevan kesän välissä. Vaikka aurinko paistoikin, oli silti lähes jäätävän kylmä. Aamulla ei toppapuku ollut yhtään liikaa, kun lähti koiran kanssa aamulenkille. Lammen joutsenetkin pysyttelivät visusti kaislikon suojissa.

Tänään kävin kuitenkin keräämässä kevään ensimmäiset nokkoset. Kovin olivat vielä pieniä, mutta ei mene kuin muutama päivä ja ne ovat juuri sopivia kerättäväksi.

Viime kesänä alueella siivottiin teiden varsia ja avattiin ojia. Samalla hävisivät monet nokkospusikot. Aivan teiden varsista ei niitä kannatakaan kerätä, mutta omituisen vähän niitä löytyi. Naapurin pihassa on yksi nokkospuska, mutta naapuri taitaa syödä itse omat nokkosensa.

Vaikka saalis ei ollutkaan suuren suuri, siitä riitti oikein hyvin risottoon.  Kuullotin sipulisilppua oliiviöljyssä, lisäsin palan varsiselleria, valkosipulia sekä huuhdellut ja silputut nokkoset. Kypsensin muutaman minuutin, lisäsin risottoriisin sekä valkoviiniä. Sen jälkeen lisäsin lihalientä kauhallisen kerrallaan, kunnes kaikki neste oli imeytynyt ja riisi kypsää. Risottoon kuuluisi vielä nokare voita sekä parmesaanijuustoa, mutta jätin ne tällä kertaa pois.  Nokkosrisoton tarjosin paistetun porsaan ulkofileen ja viskikastikkeen kera.

Viime sunnuntain kirpputorireissulla ystäväni osti korillisen sekalaisia lasiesineitä kolmella eurolla. Hän ei kuitenkaan tarvinnut niitä kaikkia ja oli aikeissa heittää yhden pienen lasikulhon roskiin. Minusta kulho näytti laihduttajan jälkiruokakulholta ja siihen tarkoitukseen se sopii mainiosti. Jälkiruuaksi laitoin mansikoita sekä vanilja- ja kinuskikastiketta.

Huomenna on jälleen kirpputoripäivä. Haluaisin lisää pieniä emalikulhoja kissojen ruokakupeiksi. Myös lusikoita, haarukoita ja veitsiä voisi olla enemmän.

Valehteleva vaaka

Selvisipä sitten äkillisen painoni putoamisen syy: olohuoneen nukkamatto! Digitaalivaakani nimittäin tekee noin 3 kg heiton riippuen siitä, onko vaaka parketin päällä vai maton päällä. Siitä huolimatta painoni oli kuin olikin pudonnut kuukaudessa 4,9 kg. Olen tyytyväinen saavutukseen.

Vappu tuli ja meni.  Minulla on ollut päivystysviikko, joten työajan lyhentäminen ei ole ollut tällä viikolla mahdollista. Ruuan piti siis olla helposti valmistuvaa. Olin kutsunut siskoni, tyttäreni puolisoineen sekä vanhempani vappuaatoksi päivälliselle ja suunnitelmissani oli 70-luvun retroruoka. Alunperin listalla oli lämpimät voileivät, mutta Citymarketissa ei ollut mitään luomukinkkua eikä luomumakkaraa, joten jouduin muuttamaan suunnitelmiani. 70-luvun ruokahittejä olivat kuitenkin myös uuniperunat sekä katkaravut ja avocado. Juomana ehdottomasti boolia! Retrohenkinen kattaus syntyi Sarviksen astioilla.

Vappupäivän aamuna siskoni tuli aamiaiselle ja söimme edelliseltä illalta jääneitä ruokia. Vappulounashan meillä oli perinteiseen tapaan Korpilammella, mutta ikävä kyllä kaikki kännykällä ottamani kuvat tärähtivät.