Jumalan siunausta!

 En ole kristitty En sinne päinkään. En myöskään ole mikään maailmanhalaaja tai vastaava. 

Tänään kävin bussilla kauppakeskuksessa. Paluumatkalla hyppäsin väärään bussiin (reitit ovat muuttuneet) ja kun tajusin, että bussi menee nyt ihan outoa reittiä ja on palaamassa takaisin sinne, mistä bussiin nousin, piti painavien ostosten kanssa hypätä bussista pois. Kävelin siitä liikennevaloihin, tien yli ja toiselle pysäkille. Odottelemaan bussia, jolla pääsisin kotiin. 

Istuin hiljaisella pysäkillä ja pysäkille hoiperteli mieshenkilö. Niin laitamyötäisessä, että hyvä kun pystyssä pysyi. Kuului vähemmistöön, joka on Suomessa asunut jo yli 500 vuotta. Ensin ajattelin, että voi itku! Tämäkin vielä! Olisin vain halunnut rauhassa odotella jotain bussia, jolla pääsisin kotiin. Vähemmistöryhmään kuuluminen ei minua haitannut. Muistan lapsuudestani, miten tätini ompeli upeita vaatteita tälle vähemmistöryhmälle. Mutta olin jo ihan hikinen auringonpaisteessa ja taas kerran kyllästynyt pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen, että mieluummin olisin ollut kotona ja ilman yhtäkään ihmiskontaktia. 

Eipä siinä mitään. Tein tilaa bussipysäkin penkille. Mies rojahti siihen ja tipautti maahan kännykkänsä, jonka lasi halkesi. Kun tiesin, että bussin saapumiseen on vielä aikaa, tuntui luontevammalta ottaa lajitoveri huomioon kuin koittaa ignoorata hänet. Alettiin jutella niitä näitä ja siinähän se aika meni. Kun selvisi, että meillä on sama suunta, mies kysyi, voisinko huolehtia hänet bussista oikealla pysäkillä ulos. Lupasin tehdä niin. Juuri ennen bussin saapumista miehen kännykästä loppui akku. Pistän pääni pantiksi, että mies ei tehnyt sitä tahallaan saadakseen jotain toista maksamaan parin euron bussimatkansa. Oli nimittäin sellaiseen loogiseen ajatteluun aivan liian humalassa. Joten....maksoin oman matkani lisäksi hänenkin matkansa. 

Bussissa jututin miestä koko ajan, jotta hän ei sammuisi. Ja hän sitten pysyikin hereillä. Kun sanoin, että nyt seuraava pysäkki on hänen pysäkkinsä, hän nousi ylös penkiltä ja kiitti minua kaikesta. Vielä lähteissään toivotti minulle Jumalan siunausta. 

Joskus varsin pienellä vaivannäöllä voi tehdä jotain hyvää. Vaikka sen, että joku pääsee kotiin. 

Ruokakuvaa ei nyt ole, mutta eilen tuli EMP:iltä tilaamani kissa. Olen haaveillut tästä kissasta jo pidemmän aikaa. Kun olen päättänyt tilata, onkin ollut loppuunmyyty. Ja kun on ollut taas saatavilla, olen ajatellut, että en tarvitse koriste-esinettä. Nyt kuitenkin tilasin ja sain sen. Mielestäni ihana esine makuuhuoneeseeni. Erityisesti niitä aamuja varten, kun herätyskello soi ja on noustava reippain mielin töihin. Annoin kissalle nimeksi Maanantai. 

Pääsiäinen

 Nyt on vihdoinkin tullut oikea kevät. Tuskin tarvitsee enää pelätä, että joutuisi lumitöihin. Jos lunta vielä sataakin, sulanee pois aika pian. Stellan kanssakin on mukava käydä kävelyllä, kun tiet ovat sulaneita ja hiekatkin jo harjattu pois. Ei enää Icebugeja, ei enää talvikenkiä! Kävelykengät jalkaan ja pian varmaankin jo kesäkengät. 

Tänä vuonna en järjestänyt lähisuvulle pääisiäispäivällistä. Toissapäivänä eli pitkäperjantaina paistoin vain lohta, sen kanssa hollandaise-kastiketta, keitettyjä perunoita sekä tietenkin parsaa. Lisukkeena vielä tomaatti-sipulisalaattia. Vaikka tuoretta parsaa saakin nykyisin miltei ympäri vuoden, on se silti kevään herkku. Lähikaupassa oli vain vihreää parsaa, mutta sekin käy oikein hyvin. Pelkän valkoisen parsan vuoksi en viitsinyt lähteä käymään kauppakeskuksessa. 

Eilen aamulla kävin Stellan kanssa ulkona ja samalla reissulla ruokkimassa siskoni kilpikonnat. Tuli naapurin kanssa puheeksi kaunis keväinen ilma ja grillikauden avajaiset. En ollut suunnitellut grillaavani, mutta jäin miettimään, että entä jos kuitenkin...

Lähdin siis käymään lähikaupassa. Ostin erilaisia makkaroita, tuoreita herkkusieiä, pekonia, porsaan ulkofileviipaleita yms. Totesin kuitenkin, että tuore ananas, pekoniin käärityt herkkusienet sekä prsaan fileviipaleet riittävät. Loput voi grillata joskus toiste. Vähän parsaa sekä kaalisalaattia lisukkeeksi. Piha on talven jäljiltä sotkuinen, mutta tulen sytyttäminen perinteiseen hiiligrilliin loi niin ihanan tunnelman, että ei voinut kuin henkäistä syvään ja nauttia. 

Tänä aamuna heräsin jo kuudelta. Olisin voinut nukkua paljon pidempään, koska on vapaapäivä eikä Stellallakaan ollut vielä aamulenkin aika. Katselin jonkin aukaa Discovery-kanavalta true crime -sarjoja, mutta sitten Tikru alkoi vaatia ruokaa niin pontevasti naukuen, että päätin nousta ylös ja laittaa samantien aamiaistakin. Tikru sai ensin varsinaisen kissanruokansa, mutta kun otin pakastimesta katkarapuja ja laitoin ne mikroon sulamaan, kissa jäi odottamaan parempaa särvintä. Keitin kahvia ja otin pari palaa pääsiäislimppua, kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa ja  myös katkarapuja. Hieman salaattia.

Laiskottelin vielä jonkin aikaa aamiaisen jälkeen ja sen jälkeen lähdin viemään Stellan aamulenkille. On kyllä niin upea ilma, että ei olisi oikein malttanut tulla sisälle lainkaan. Paluumatkalla vielä kävin koiran kanssa ruokkimassa siskoni kilpikonnat. Vaikka Stella on ollut mukanani jo lukuisia kertoja, se ei edelleenkään näytä ymmärtävän, että kilpikonnat ovat eläviä olentoja. Stella ei edes tunnu huomaavan niitä. Ihmettelee vain, missä siskoni on. 

Jos selkäni ja lonkkani eivät olisi niin kipeät, tänään olisi ollut loistava päivä siivota takapihaa. Etupihalla on vielä lunta, koska lumien lapioimisen vuoksi kinokset olivat korkeat ja kestää aikansa ennenkuin kaikki on sulanut. Takapihalla taas en talven aikana juurikaan käynyt ja lisäksi sinne paistaa aamupäivisin aurinko, joten lumet ovat jo poissa. Haravoiminen, vanhan rikkinäisen puuhyllykön sahaaminen kappaleiksi, talven aikana haljenneiden kukkaruukkujen tyhjentäminen.....aivan liian työlästä. 

Iltapäivällä mietin, laitanko päivälliseksi varaamani karitsan sisäfileet grilliin vai paistanko pannulla. Päädyin pannuun. Alkuruuaksi - yllätys yllätys - keitin parsaa. Rucolasalaattia, kurkkua, pisaratomaatteja, parsaa, punasipulia ja kylmäsavulohta. Kaapista löytyi avaamaton pullo Druvan Pesto-kastiketta, joten en keittänytkään hollandaise-kastiketta vaan laitoin alkuruuan kanssa sitä. 

Pääruuaksi valkosipuliperunoita, karitsan sisäfilettä, punaviinikastiketta sekä valkosipulivoissa paistettuja tuoreita herkkusieniä. 

Jälkiruuaksi vielä tuoreita vadelmia, sitruunarahkaa, kinuskikastiketta sekä pieni suklaapääsiäismuna. 

Nyt onkin vatsa niin täynnä, ettei varmaankaan tarvitse tänään syödä enää mitään. Korkeintaan illalla tehdä voileipä, jonka päälle laittaa eilistä grillattua porsaanfilettä. Nopeasti menevät vapaapäivät. Huominen vielä ja taas olisi paluu arkeen. Voi miten mielelläni olisinkaan jo eläkkeellä! Vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa. Eläkepäiviin enää 831 työpäivää, 346 lauantaita ja sunnuntaita ja 34 arkipyhäpäivää.

Maailma muuttuu, Eskoseni!

 Kun lähes puolet elämästään on elänyt kylmän sodan varjossa, ei ole koskaan edes oppinut luottamaan itänaapuriin. Siitä huolimatta en olisi vielä puolitoista vuotta sitten voinut kuvitellakaan kannattavani Natoon liittymistä. Niin kuitenkin kävi. Maailma on muuttunut ja myös mielipiteet muuttuvat. En tiedä, oliko Natoon liittyminen pitkällä tähtäimellä hyvä asia, mutta oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Seurasin iltapäivällä suoraa lähetystä Brysselistä. Historiallinen hetki, kun Suomesta tuli Naton 31. jäsen. Lähetystä seuratessani juhlistin tapahtumaa pienesti kuohuvalla juomalla sekä punssileivoksella ja makeisilla. 

Ja olihan se hieno hetki, kun Maamme laulu alkoi soida ja Suomen lippu nousi salkoon muiden jäsenmaiden lippujen rinnalle. 

Eduskuntavaalit 2023 ja vähän muuta

 Tänään on palmusunnuntai ja virpomispäivä. Olen aika usein laittanut pihalle tai oveeni lapun, jossa toivotan virpojat tervetulleeksi. Kun omat lapset ovat jo yli 30-vuotiaita, ei alueen virpomisikäiset lapset tiedä, kuka tässä asunnossa asuu. Tänään en kuitenkaan laittanut lappua, koska en ollut vielä päättänyt, mihin aikaan käyn äänestämässä. 

Viime viikot ovat olleet aika stressaavia ja väsyttäviä. Rehellisesti sanottuna uuvuttavia. Kivut valvottavat ja vähäinen yöuni yhdeistettynä kaikkeen muuhun pistää aivotkin aivan solmuun. Koko ajan tuntuu, että olen unohtanut jotain. Kuten välillä unohtelenkin. Perjantaina en ollut vielä aamulla puoli kuuteen mennessä saanut unta ja sitten havahduin työasiaan, jonka olin unohtanut tehdä. Joten ei auttanut kuin siirtyä tietokoneen ääreen tekemään. Olen myös huomannut, että monen asian tekeminen samaan aikaan ei onnistu. Jos minulla on edes kaksi asiaa, joita pitäisi hoitaa samanaikaisesti, kummastakaan ei tule yhtään mitään. Syke vain nopeutuu ja verenpaine nousee. Työasioita lukuunottamatta onkin nyt järkevintä pitää eräänlainen "älä tee mitään" -kevät. Jospa kesällä helpottaisi. 

Aamulla heräsin vasta kahdeksan aikoihin. Kuuntelin ensin silmät kiinni vielä yhden podcast-jakson sarjasta Jäljillä. Sen jälkeen kävin laittamassa aamiaista. Kahvia, tuoremehua, paahtoleipää, kiwiä, viinirypäleitä, tuoretta ananasta ja mansikoita. Lisäksi kurkkua, kirsikkatomaattia, keitetty kananmuna sekä majoneesia ja katkarapuja, juustoa ja suolalihaa. Tikru ei oikein osannut päättää, varastaisiko lautaseltani katkarapuja vai suolalihaa. Päätti aloittaa suolalihalla ja siirtyi vasta sitten katkarapuihin. 

Päivän odottelinkin virpojia. Katselin yläkerrassa true crime -sarjoja ja tiesin jo hyvissä ajoin ennen ovikellon soimista, että virpojia on tulossa. Stella kun alkaa haukkua heti, kun joku tulee meidän pihaamme.Virpojia kävi vain kolme kertaa, yhteensä kuusi virpojaa. Ja heistäkin kaksi lähisukulaisiani. Oli kuitenkin mukavaa, että virpojia edelleen käy. Olen jo vuosia säästänyt kaikki virpomisvitsat ja nyt niitä on aika komea kimppu pääsiäiskoristeena. 

Eilen entinen työkaverini ja erään yhdistyksen puheenjohtaja kävi tuomassa postilaatikkooni yhdistyksen tilinpäätöksen asiakirjat. Olen jo vuosia ollut toinen yhdistyksen tilintarkastajista. Kun käytin Stellan lenkilllä, takaisin tullessa hain postilaatikosta kirjekuoren. Tein tilintarkastuksen ja laitoin tarvittavat asiakirjat kirjekuoreen, jotta voin äänestämään mennessäni käydä ostamassa lähikaupasta postimerkkejä ja lähettää kirjekuoren toiselle tilintarkastajalle Tampereelle. 

Pääruuaksi paistoin tänään pihvin. Jääkaapin vihanneslaatikossa oli muutama punajuuri sekä perunoita. Tein niistä sekä kermasta ja sinihomejuustosta uunissa laatikon. Paistoin myös tuoreita herkkusieniviipaleita valkosipulivoissa. Lisäksi vielä höyrytettyä parsakaalia ja pihvin päälle punaviinikastiketta. Jälkiruokakin oli suunnitelmissa, mutta en jaksanutkaan tehdä. Ja hyvä niin, koska en olisi myöskään jaksanut syödä jälkiruokaa. 

Ulkona on tänään ollut mitä mahtavin ilma. Aurinko paistaa ja kadut ovat sulaneita. Äänestyspiste on lähikoululla ja oli todella paljon ihmisiä liikkeellä. Paluumatkalla juttelin erään naapurini kanssa ja hän kertoi, että jo päivällä oli ollut äänestyspaikalla vilkasta. Kun olen seurannut uutislähetyksiä, vaalivalvojatkin ovat kertoneet, että äänestysvilkkaus on ollut tavallista suurempi. Hyvä, että ihmiset ovat päättäneet lähteä äänestämään. 

Kotiin palattuani oi tietenkin vaalikahvien aika. Koska kello oli jo paljon ja nukkumiseni muutenkin on ollut huonoa, keitin kahviksi lattea. Jospa se ei veisi yöunia niin pahasti kuin tavallinen kahvi. Latten lisäksi punssileivos sekä muutama suolakaramellilakritsipallo. Olipa sanahirviö!

Eduskuntavaalien tulosilta alkaa noin 15 minuutin päästä. Taidan tehdä vielä dippikastikkeen, jos sattuisi vaalivalvojaisissa vielä tekemään mieli jotain syötävää. Perunalastuja, nakkeja, porkkanaa ja kurkkua. Jos jaksan.

Ensi viikolla onkin taas päivystysvuoroni. Käänsin jo päivystysnumeron omaan puhelimeeni. Aamuksi on laitettava herätyskello soittamaan. Onneksi on lyhyt viikko. Poikkeuksellisesti teen maanantain töitä, jotta työkavereiden ei tarvitse "kärsiä" lyhyemmästä työajastani.