Vuosi vaihtui tavalliseen tapaan eli kotona. Käytin Stellan ulkona hyvissä ajoin ennenkuin ilotulitusraketteja sai ruveta ampumaan. Pöhkörinteessä ammuttiin jo paria päivää aikaisemmin, mutta yllätyksekseni Stella ei ollutkaan enää niin kauhuissaan kuin aiempina vuosina. Ehkä se on näiden vuosien aikana jo oppinut, että Mamman seurassa ei ole mitään hätää. Eikä varsinkaan sitten, kun ollaan taas kotona.
Vaihdoin myös päivystysvuoroa ja olen aloittanut vuoden 2021 päivystämällä. Monenlaisia erikoisia ongelmia on ilmennyt, mutta kaikista on selvitty. Loppiainen toi mukavan vapaapäivän keskelle viikkoa ja kohta on jälleen viikonloppu. Sitten meneekin kauan seuraaviin arkivapaisiin.
Vaikka päivä ei olekaan vielä kovin paljoa pidentynyt, tunnen taas, miten voimat alkavat palata. Lokakuun alusta vuoden loppuun on kuin vetäisin kivirekeä ylämäkeen ja vuoden vaihteen jälkeen alkaa tuntua kuin laskisin pulkalla aurinkoisessa pakkassäässä kohti kesää. Kun vielä saatiin Etelä-Suomeenkin vihdoin lunta, päivät tuntuvat paljon valoisimmilta kuin vielä pari viikkoa sitten.
Pitkän ja pimeän syksyn sekä joulun mässäilyt valitettavasti näkyvät puntarissa. Huomasin myös Omapostissa työterveyshuollosta saapuneen kirjeen tulla 60-vuotistarkastukseen. Niinpä, taas mitataan pituus ja paino aivan kuten lapsena neuvolassa. Ja lasketaan BMI. Apua!!!! Oli siis pakko ryhtyä keventämään ruokavaliota. Yksinkertaisinta on jättää peruna, pasta ja riisi kokonaan pois. Lihaa, kalaa, kasviksia ja maitotaloustuotteita.
