Kellot kesäaikaan

Tänään oli taas se kevätpäivä, jolloin kelloja käännettiin kohti kesää. Ehdin pitkään nauttia aikaisista aamuista, mutta Yhdysvaltojen matka sekä sitä seurannut flunssa sekoittivat vuorokausirytmin. Eilen kuopus käytti koiran iltalenkillä, joten minä nukahdin jo ennen puolta yhdeksää. Ja heräsin aamulla muutamaa minuuttia vaille kuusi. Kesäajan kuusi.  Vaikuttaa  siltä, että elimistö on jälleen haluamassani ajassa.

Tein aamulla koiran kanssa tavallisen aamutallustelun. Leppoisaa köpöttelyä noin 20 minuuttia. Olen tarkoituksella pitänyt aamulenkit lyhyinä, koska jonain aamuna saattaakin tulla kiire. Kun palasin kotiin, laitoin aamiaista.  Totuttujen brunssityyppisten aamiaisten sijasta olen joutunut tyytymään vaatimattomampiin, jotta päivän kaikkia kaloreita ei tulisi syötyä heti aamusta. Kalorilaskuri on kieltämättä kätevä, kun haluaa seurata energian ja ravintoaineiden saantiaan. Joitain ravintoaineita - kuten A-vitamiinia - näyttää tulevan koko päivän tarve jo pelkästään aamiaisestani.  Tänään siis kaurapuuroa, mansikoita, kurkkua, porkkanaa, Tannisen chilisen savustettua valkosipulihilloketta, Roinisilta eilen haettua luomufenkolisalamia sekä mukillinen kahvia.

Olin ajatellut käydä tänään Sellossa ostamassa itselleni askelmittarin.  Kauppakeskus aukesi vasta puoliltapäivin, joten aamupäivällä oli aikaa tehdä jotain muuta. Ja se muu olisi ollut siivoamista. Mutta kun kysyin Stellalta, alkaisimmeko siivota, se ei korvaansa lotkauttanut. Sen sijaan, kun kysyin, lähdettäisiinkö ulos, se pomppasi innoissaan ylös. Niinpä teimme aamupäivällä tunnin reippaan kävelylenkin.

Kotiin palattuani pesin kuraisen koiran ja laitoin sen jälkeen itselleni juustosalaatin lounaaksi. Tai oikeammin tätä voisi kutsua painimattosalaatiksi, koska kevytjuustot ovat vähän niinkuin painimattoa. Syödessäni seurasin Facebookia ja sain vinkin aktivointirannekkeesta. Ehkä en hankkisikaan askelmittaria vaan aktivointirannekkeen. Olen tiistaina menossa Pasilaan toimistolle, joten voisin hakea aktivointirannekkeen samalla reissulla.

Iltapäivällä jo sainkin vähän siivottua sekä purettua matkalaukkuani. Olisipa mukavaa, jos saisi jo pyykkejä ulos kuivamaan! En ole katsonut säätiedotuksia, mutta jostain olin lukevinani, ettei talvi olisikaan ihan vielä ohi. Olen voinut kyllä nähdä untakin.

Eilen kävin hyvän ystäväni kanssa Hakaniemen hallissa. Olisin halunnut luomubroileria, mutta vastoin toiveitani sitä ei ollutkaan Reinin Lihassa. Sen sijaan siellä oli luomuna maissikanaa, joten otin sitä. En ole koskaan valmistanut maissikanaa, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin. Etsin Googlesta vinkkejä maissikanan käyttöön ja törmäsin Sairaan kaunis maailma -blogin herkulliselta vaikuttavaan ohjeeseen. Tuunasin ohjetta vähän ja vaihdoin parsakaalin vihreään parsaan. Ensin siis voitelin uunivuuan sitruunaoliiviöljyllä ja laitoin vuokaan tuoretta pinaattia, pätkän kesäkurpitsaa viipaloituna sekä muutaman vihreän parsan paloiteltuna. Päälle paprikajauhetta ja silputtua valkosipulia. Valkosipulista, paprikajauheesta, sitruunasuolasta, chilijauheesta ja muscovadosokerista tein tahnan, jota leivitin maissikanojen pinnalle. Vuoka 180-asteiseen kiertoilmauuniin 20 minuutiksi ja ateria oli valmis.

Huomenna on jälleen työpäivä. Pitkästä aikaa, lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Voisi melkein sanoa, että jo on aikakin. En ole katsonut viikkoon työsähköpostejani ja on varmaan järkevintä, etten vielä tänään katsokaan. Ehtii aamullakin. Kohta koiran kanssa iltalenkille ja nukkumaan.

Paluu arkeen

Viikko vierähti sairastellessa ja flunssan kourissa ei jetlagistakaan  ollut harmia. Osan tuliaisista sain annettua jo ennen sairastumistani.  Siskoni pojan tulevalle vauvalle toin Harley Davidson -vaatekerran lisäksi myös Disneyn Tiikeri-bodyn pipoineen sekä tietenkin Tiikerin ja I-Haan.  Ihanan pehmeä fleece -peitto pehmoleluineen on myös suvun tulevalle uudelle jäsenelle.

Osa omista hankinnoistani lojuu vielä matkalaukussa, jota en ole ehtinyt vielä purkaa. Ostin itselleni Korsien lisäksi myös muutamat sandaalit kesää varten.

Vuoden alussa liityin hyväntekeväisyyttä harjoittavaan ryhmään, jonka tavoitteena on auttaa ja ilahduttaa vaikeassa elämäntilanteessa eläviä perheitä.  Erään perheen pikkutyttöä lähtee alkuviikosta ilahduttamaan paketti, jossa Orlandosta ostamani Minni -paita ja Minni-vyölaukku.

Monenlaista vaatetta tuli ostettua itsellekin, lähinnä työvaatteita. Eilen kuitenkin liityin Kalorilaskuriin ja tavoitteena on, että ensi vuonna - mikäli menemme taas konferenssiin - voisi ostaa jo vähän pienempiä vaatteita. Olisihan Kalorilaskuria vastaavan ohjelman voinut tehdö itsekin, mutta en  jaksa etsiä kaikkia ravintoaineita ja naputella niitä yksi kerrallaan oman ohjelman tietokantaan. 15 ensimmäistä päivää tuossa palvelussa on maksuttomia ja siinä ajassa varmasti huomaa, onko siitä hyötyä vai ei. Askelmittarin käyn ostamassa huomenna.

Kotiinlähtö

Lähdimme aamulla kohti Orlandon lentokenttää. Navigaattori ohjasi meidät sinne hyvin eikä liikenteessä ollut mitään ongelmia. Löysimme myös helposti paikan, johon auton saattoi luovuttaa. Kun olimme saaneet lähtöselvityksen tehtyä ja pääsimme eroon matkalaukuistamme, istuimme vielä hetkeksi lentoaseman ulkopuolelle nauttimaan Floridan lämmöstä.

Lentokentällä menimme turvatarkastukseen. Olimme varautuneet siihen, että kengät joutuu ottamaan pois jalasta, työkaveri ottamaan kannettavan tietokoneensa erikseen jne, mutta meidät ohjattiinkin toista kautta ja koko turvatarkastus oli minuutissa ohi. Kävimme syömässä aamiaisen ja sen jälkeen kiertelimme hieman lentoaseman kaupoissa ja siirryimme junaan, joka vei meidät oikeaan terminaaliin. Emme saaneet vierekkäisiä paikkoja American Airlinesin lennolle Orlandosta New Yorkiin, joten matka taittui lähinnä omien ajatusten parissa.

Lennolla oli tarjolla ainoastaan juotavaa ja koska tälläkin kertaa meillä oli monen tunnin odotusaika kentällä, kävimme ensimmäisenä John F. Kennedyn kentälle saavuttuamme syömässä.  Tilasin salaatin, sillä en ollut kovin nälkäinen. Edessä oleva lento Atlantin yli alkoi jännittää.

Portin 4 lähellä alkoi kuulua jo suomenkielistä puhetta. Tein viimeiset ostokseni ja ihastuin Desigualin käsilaukkuun. Laukku oli kalliimpi kuin mitä yleensä käsilaukusta maksaisin, mutta koska minulla oli vielä ylimääräisiä dollareita, päätin törsätä.

Istahdimme vielä juomaan vadelmadrinkit ja sen jälkeen sai kotimatka alkaa. Näkemiin Yhdysvallat, ehkä ensi vuonna uudelleen?

Kaikki loppuu aikanaan

Viimeinen konferenssipäivä valkeni aurinkoisena. Hotellihuoneesta oli sekä kahvi että vessapaperi lopussa, joten lähdimme nopeasti kohti konferenssipaikkaa. Aamiaisen jälkeen lähetin hotellin infoon sähköpostia puuttuvista asioista ja luettuani lähettämäni meilin purskahdin nauruun. Puhelimeni ennakoiva tekstinsyöttö oli tehnyt tepposet ja yhdistänyt englannin kielellä kirjoitettuun viestiin suomen kielen sanoja. Olin siis ilmoittanut jättäväni tuomiorovastin ja että vessasta puuttuu Anderssonit!!!!

Tänään luennot loppuivat jo yhdeltä ja lounaan jälkeen lähdimme viemään entisen pomomme lentokentälle. Illalla oli vielä tiedossa perinteinen suomalaisten illallinen ja olimme arvioineet ehtivämme hyvin. Matka lentokentälle sujui hyvin, mutta takaisin tullessa juutuimme liikenneruuhkaan.

Ensin ajattelin, että on vain ruuhka-aika, mutta kyse olikin jostain aivan muusta. Kurkottelin ikkunasta nähdäkseni edessäni olevan pakettiauton eteen ja lopulta näin sen: JUNA! Todellakin tasoristeyksessä seisoi juna eivätkä autot päässeet liikkumaan yhtään minnekään. Paikalla oli paloautoja ja poliiseja, mutta ei toivoakaan päästä moneen tuntiin eteenpäin.

Lopulta pääsimme tekemään U-käännöksen ja palaamaan takaisin, mutta minne? Navigaattori kehotti koko ajan palaamaan takaisin reittiä, jossa juna oli. Päätimme ajaa Turnpikelle ja sitä pohjoiseen, kunnes navigaattorin olisi pakko hakea uusi reitti.

Saavuttuamme hotellille vessaan oli tuotu "Anderssonit" ja ehdimme käydä suihkussa ja laittaa itsemme valmiiksi illalliselle lähtöä varten.  Ruth´s Chris Steak House on erinomainen pihvipaikka ja tänä vuonna pääsimme maistelemaan myös erilaisia viinejä.

Hyvä seura, hyvä ruoka ja ateriaa täydentävät viinit olivat täydellinen päätös koferenssille. Illallisen jälkeen lähdimme taksilla takaisin hotellille ja pakkaamaan loput tavaramme, sillä aamulla olisi lähtö kohti New Yorkia ja kotia.

Maailman pelastajat

Tiistai valkeni kylmänä ja  koleana. Lähtiessämme hotellilta lämpötila oli vain 16 astetta eikä se tuntunut siitä nousevan. Tänään istuimme luennoilla aamuyhdeksästä iltakuuteen ja päivä oli rehellisesti sanottuna väsyttävä. Paljon tuli uutta ja mielenkiintoista tietoa.

Perinteisesti konferenssin tiistai-iltana on ollut juhlat jossain alueen huvipuistossa eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Lähdimme illalla tilausbusseilla Universalin studiolle, joka oli varattu kokonaan meidän käyttöömme.

Studiolla meitä odotti ensin punainen matto sekä valinnan mukaan virvokkeita ja monenlaista syötävää. Kiersimme katselemassa lasvasteita ja päädyimme Transformersien luokse. Koska omat lapseni ovat jo aikuisia, en muistanutkaan näiden robottien olemassaoloa.  Kuljimme muiden perässä ajattelematta lainkaan, että olimme menossa pelastamaan maailman! Päädyimme nimittäin paikkaan, jossa meille kaikille annettiin 3D-lasit ja astuimme junamaiseen kulkuneuvoon. Voi hyvä tavaton, millainen matka oli edessä! Huusimme ja nauroimme vuorotellen kulkuneuvon keikkuessa ja täristessä keskellä robottien taistelutannerta. Aivan riemastuttavan hauskaa ja kulkupelin palattua viimein takaisin saimme kiitokset maailman pelastamisesta.

Kävimme myös katsomassa 4D-elokuvan Shrekistä. Työkaverini kävi lisäksi vuoristoradassa, joka näytti jo niin hirveältä, etten halunnut edes kokeilla. Ilta oli onneksi hieman lämmennyt ja olin ottanut neulepuseron mukaani, joten pimeässä yössä oli mukava kävellä ja katsella ympärilleen.

Konferenssi alkaa

Uusi viikko alkoi pilvisenä.  Joimme hotellilla pikaisesti kahvit ja lähdimme kohti konferenssipaikkaa. Siellä odotti tuttuun tapaan monipuolinen aamiainen ja minä ladoin lautaselle hedelmiä, marjoja, pekonia ja munia. Lisäksi verigreippituoremehua ja kahvia. 

Kävin kuuntelemassa aloitusluennot ja sen jälkeen olikin lounas. Lounas oli katettu paviljonkiin ja viilentyneen ilman myötä alkoi myös sade.  Myöhemmin kuulin, että Orlandoon oli annettu myös tornadovaroitus. Tornadoa ei näkynyt, mutta ruoka oli hyvää. Erityisesti pidin paistin lisukkeena olleesta sipulista, joka oli marinoitu etikassa. Näitä täytyy kokeilla kotonakin!

Lounaan jälkeen oli ensimmäinen akatemia. Meni kyllä osittain yli hilseen, mutta luultavasti asia selviää, kun siihen perehtyy kotona uudelleen. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja ja nauttia hyvistä tarjoiluista.

Iltatilaisuus oli tarkoitus pitää Hiltonin edessä olevalla pienellä saarella, mutta sateen vuoksi se pidettiin samassa teltassa kuin missä lounastimmekin. Koska on Pyhän Patrikin päivä, moni konferenssivieras oli pukeutunut vihreään ja myös juhlapaikka oli koristeltu päivän teemaan sopivaksi.

Kohti Orlandoa

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Aamiaiseksi söimme vain Whole food -kaupasta ostamamme jugurtit ja hedelmät, pakkasimme tavarat ja lähdimme ajamaan kohti Orlandoa. Edessä oli neljän tunnin ajomatka ja tarkoitus oli pysähtyä matkalla syömään. Illalla perillä oli perinteinen konferenssin tervetuliaisjuhla, jossa ei hyvästä ruuasta olisi pulaa.

Pysähdyimme Plazalla tankkaamassa sekä juomassa kahvit ja syömässä voileivät. Näitä voileipä mainostettiin Yhdysvaltojen parhaimmiksi ja kieltämättä paahdettu leipä paisti- ja piparjuuritäytteellä oli hyvää. Plazalla näin myös koiran, jota luulin ensin töpöjalkaiseksi alaskanmalamuutiksi. Omistajalta kysyttyäni selvisi, että kyseessä olikin Siperian husky.

Navigaattori ohjasi meidät Satisfaction Orlando Resorts- hotelliin, jossa aioimme yöpyä seuraavat neljä yötä. Huoneen oven avattuamme ilahduimme, sillä edellisestä hotellista poiketen huoneessa ei ollutkaan kokolattiamattoa vaan kivilattia. Muutenkin huone näytti siistiltä ja uudelta.

Ehdimme huilata hetken, käydä suihkussa ja vaihtaa tervetuliaisjuhlaan sopivat vaatteet päällemme. Konferenssi pidettiin samassa Hilton -hotellissa kuin neljä vuotta aikaisemminkin. Matka Kissimmeessa sijaitsevasta hotellistamme konferenssipaikalle kesti vain noin 20 minuuttia, joten olimme entistä tyytväisempiä hotellivalintaani.

Iltatilaisuus päättyi onneksi jo klo 20, joten ehdimme hyvissä ajoin takaisin Kissimmeehen ja nukkumaan. Aamulla alkaa kolmen päivän tiivistahtinen konferenssi.