Viittä vaille valmis

 Nyt ei ole enää montaa asiaa tekemättä keittiöremontissani. Varsinaisia remonttiasioita ei enää yhtäkään. Tarvitsen vielä seinälle koukun, johon saan ripustettua tarjotintelineen ja siihen tarjottimet. Keittiön lampussa on paikka kolmelle kynttilälle ja tilasin muutama päivä sitten 3 oranssia kynttilää, jotka lähetyksen seurannan perusteella ovat jo matkalla. 

Olin harkinnut keittiöön vielä tablettia josta ruoka laittaessani voisin katsoa suoratoistokanavia. Hinnat olivat kuitenkin niin kovat, että en hankikaan. Vien vanhan kannettavan tietokoneeni keittiöön, kiinnitän siihen yhden ylimääräisen litteän näytön ja hankin langattoman näppäimistön. Näppäimistö on jo tilattu, näyttö työhuoneessa jossain romujen seassa ja vanha tietokone sänkyni päädyssä. Saan piilotettua tietokoneen keittiössä paistinpannujen taakse eikä pöydällä siis tarvitse olla muuta kuin näppäimistö.

En edes muista, milloin olen viimeksi syönyt keittiön ruokapöydän ääressä!! Siitä on jo useita vuosia. Voisin oikeastaan lopettaa sängyssä ja työpöydän ääressä ruokailun ja siirtyä syömään keittiössä. Sunnuntaisin aamiaiset tietysti sängyssä, koska sillä perinteellä on minulle tärkeä merkitys. 

Pandemiatilanne on mikä on. Tartuntaluvut kasvavat edelleen. Joissain sairaaloissa on jouduttu jo siirtämään potilaita muihin sairaaloihin. Etelä-Suomen Aluehallintovirasto valmistelee uusia kokoontumisrajoituksia pahentuneen epidemiatilanteen vuoksi. Kanta-Hämeessä annettiin uudelleen etätyösuositus ja maskisuositus. Monille muillekin alueille on tulossa lisää rajoituksia. Uusia tartuntoja ilmoitettiin tänään 1151 kpl.

Tänään tein päivälliseksi "jämäpastaa" eli uunivuokaan sipulia, pekonia, tomaattimurskaa, pastaa, kermaa, valkosipulia, mausteita ja juustoraastetta. 

Huomenna tai ylihuomenna pitäisi lähteä käymään Myyrmannissa apteekissa. Samalla reissulla ajattelin käydä katsomassa hieman joululahjoja. 

Hitaasti, mutta varmasti

 Nimittäin valmistuu keittiöremonttini. Tänään töiden jälkeen sain maalattua keittiötikkaat toisen kerran, pestyä keittiön ikkunan ja silitettyä verhot. Vanhan ruokapöydän purkaminen osiin ei ollut kovin helppo homma, koska sormissani ei yksinkertaisesti ole kovin paljoa voimaa. Olisi myös helpompaa, jos voisin mennä lattialle polvilleni, mutta tekonivelten kanssa se ei oikein onnistu. Käy selän päälle, kun työskentelee huonoissa asennoissa. Lopuksi pesin vielä keittiön lattian ja laitoin matot takaisin lattiaan. Huomenna kasaan uuden pöydän sekä uudet tuolit ja laitan loput tavaroista omille paikoilleen. 

Uusia koronatartuntoja ilmoitettiin tänään 3166. Nämä olivat neljältä päivältä. Perjantaina tartuntoja todettiin 880, lauantaina 933, sunnuntaina 770 ja tänään maanantaina 583. 

Pitkin päivää olen syönyt mitä kaapista on löytynyt eli edellisten päivien jämiä. Päivälliseksi tein nopeasti pastaa ja jauhelihakastiketta sekä tomaatti-sipulisalaattia. Tarkoitukseni oli laittaa Lindströmin pihvejä, mutta päätin tehdä vain jotain helppoa ja nopeaa. 

Vuoden harmain päivä 2021

 Viikolla työkaverini alkoi puhua toiselle työkaverilleni "lonkeropäivästä" ja minä ihmettelin, mistä he oikein puhuvat. Kysyin asiaa ja työkaverini vastasi, että Vuoden harmaimmasta päivästä. En edelleenkään tiennyt, mistä on kyse, mutta minulle selvisi, että kyseessä on Hartwallin vuonna 2019 lanseeraama tapahtuma, jossa marraskuun puolivälissä juhlitaan Vuoden harmainta päivää. Juhlajuomana tietenkin Hartwallin Long Drink -juoma eli lonkero. Joten pitihän minunkin sitten juhlistaa Vuoden harmainta päivää yhdellä lonkerolla. 

Aamupäivä meni lepäillessä ja suoratoistokanavia katsellessa. Puolen päivän aikaan lähdin viemään Stellan päivälenkille ja sen jälkeen aloin maalata. Keittiössä vielä ovenkarmit, ikkunankarmit sekä ovet. Koiran iltalenkin jälkeen maalaan vielä viimeisen kerroksen ja sen jälkeen keittiön kiinteät pinnat ovat valmiit. Huomenna imurointi, lattioiden pesu, matot takaisin lattialle sekä uuden pöydän ja tuolien kokoaminen. Ja lopuksi maalaan vielä keittiötikkaani oranssiksi. Ikkunan pesu sekä verhojen valitseminen, silittäminen ja ripustaminen ovat myös huomisen suunnitelmissa.

En yhtään muista, onko minulla keittiön verhoja, joissa olisi oranssia. Pari vuotta sitten "konmaritin" liinavaatekaappiani ja saatoin laittaa kierrätykseen verhot, joissa oli paljon oranssia. Onneksi Anita Wangelin retroleipälaatikoissa ja -purkeissa on muitakin värejä, joten jotkut verhot varmasti löytyvät. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ei saanut eilen julkaistua päivän koronatartuntalukuja, joten Excelissä nyt vain sairaalassa sekä tehohoidossa olevien koronapotilaiden lukumäärät. Maanantaina varmasti tavallistakin suuremmat tartuntaluvut.

Tänään on mennyt ateriarytmini taas pieleen. Söin aamiaisen vasta keskipäivällä. Puuroa, Fazerin Alku mansikkahilloa sekä kahvia. Mansikkahillo tuli eilen Citymarketin tilauksessa näytekappaleena. Olin ensin vähällä tilatakin sitä, mutta päätin valita perinteisemmän mansikkahillon. Ja hyvä niin, koska sain Fazerin uutuustuotteen ilmaiseksi. Hillon maku oli aika mieto. Se ei sisällä lisättyä sokeria ja sen huomasi mausta. Ihan hyvää ja sopisi mielestäni parhaiten täytekakun väliin, koska ei ole liian makea. 

Lounas sekä välipala jäivät tänään väliin ja päivälliseksi oli karjalanpaistia, keitettyjä perunoita ja salaattia. Karjalanpaisti on helppo ruoka päivänä, jolloin on koko ajan tekemistä eikä ehdi seistä hellan vieressä kokkailemassa. 

Sittenkin vielä pandemiaa

 Eilen Suomessa ylittyi 80% rokotekattavuus. Eilisen siis piti olla päivä, jolloin loputkin rajoitukset poistuvat. Miten kävi? Mikään ei muuttunut vaan rajoituksia jatketaan edelleen. Tartuntaluvut nousevat, sairaaloissa on niin kahdesti rokotettuja kuin rokottamattomiakin koronapotilaita, sairaanhoitopiirit varoittelevat terveydenhuollon kantokyvystä ja hallituksella on käytettävissään nk hätäjarru, mutta kukaan ei oikeastaan taida tietää, milloin hätäjarrusta pitäisi vetää. Lisäksi asiantuntijat ja viranomaiset puhuvat ristiin rastiin ja kuulijan vastuulle jää, ketä milloinkin haluaa uskoa ja ketä ei. Hetkinen...ihan kuin olisimme olleet pandemian aikana tässä tilanteessa ennenkin?

Päätin alkaa taas pitää tilastoa koronaluvuista. Nyt kuitenkin vain vähemmän lukuja. Kaikki tartuntaluvut pandemian alusta yhteensä, uudet todennetut tapaukset, kaikki kuolleet pandemian alusta yhteensä, uudet kuolemantapaukset ja uutena tietona sairaalahoidossa (perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) olevien määrä sekä tehohoidossa olevien määrä. En ehkä ehdi, muista tai jaksa käydä päivittäin katsomassa uusia lukuja, mutta yritän. Viikonloppuisin ei tartuntalukuja enää julkaista, joten viikonloput merkitsen eri värillä ja maanantain arvot ovat aina suuremmat kuin muina viikonpäivinä. 

Miksi sitten päätin alkaa uudelleen seurata tartuntalukuja? Ihan vain mielenkiinnosta. Seuratakseni, miten koronapandemian aikana tartuntaluvut vaikuttavat toimiin, joita epidemian leviämisen estämiseksi tehdään. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS) kerrottiin, että koronapotilaista jo puolet on kahdesti rokotettuja. Pitkään on uutisoitu, että pandemia on enää rokottamattomien pandemia, mutta ainakin HUS:issa sairaalapaikkoja vievät yhtä paljon rokotetut ja rokottamattomat. Koska asun HUS-alueella, tämän alueen tilanne ja täällä - mahdollisesti - tehtävät toimenpiteet kiinnostavat minua. Keräämässäni tilastossa on kuitenkin luvut Suomen kaikista sairaanhoitopiireistä. 

Samaan aikaan, kun on nyt jälleen kehotettu pääkaupunkiseudulla välttämään suuria kokoontumisia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on päättänyt järjestää tiedekeskus Heurekassa lapsille 1500 henkilön joukkotapaamisen. Sinänsä mielenkiintoista, koska lasten keskuudessa koronavirus on levinnyt varsin paljon. Tänään ollaan jo tilanteessa, jossa pandemian alusta laskettuna 0-9 -vuotiailla on jo enemmän koronatartuntoja kuin kaikilla 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla yhteensä.

Huomenna on perjantai, sytostaattipistospäivä ja koitan saada työpäivän jälkeen maalattua keittiön seinän ja katon vielä viimeisen kerran. Lauantaina haluaisin jo päästä lajittelemaan vaatteet, joita en enää tarvitse tai jotka ovat rikki. Siinä missä olohuone ja keittiö alkavat olla jo varsin viihtyisiä, makuuhuoneessani on kaaos. 

Ruokaakin on tänään syöty. Ei ihan keväisen verkkovalmennuksen ohjeiden mukaisesti, mutta sentään söin aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Välipala jäi väliin, koska olin välipala-aikaan palaverissa. Aamiaiseksi söin jugurttia, inkivääri-porkkana -granolaa ja mansikoita sekä tietenkin kahvia. Lounaaksi vain valmissalaatin ja Starbucksin macchiaton. Päivälliseksi nakkikastiketta, perunoita ja kaalisalaattia. Iltapalaksi vielä teetä, näkkileipää, kinkkua, kurkkua, avocadoa sekä mandariini.

1190 työpäivää, 493 lauantaita ja sunnuntaita ja 44 arkipyhäpäivää

 Nimittäin vanhuuseläkkeeseeni. Siis siihen ensimmäiseen päivään, jolloin on mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Olin aina ajatellut, että jäisin pois työelämästä vasta sitten, kun eläkkeeni olisi suurimmillaan. Vanhempanikin tekivät töitä yli 80-vuotiaiksi asti. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että kaksi vapaapäivää viikossa on minulle liian vähän. Varsinkin sen jälkeen, kun sytostaattihoidot alkoivat. Kun pistän lääkkeen perjantaina illalla, ainakin osa lauantaista menee lääkkeen sivuvaikutusten parissa. 

Isosiskoni tekee nelipäiväistä työviikkoa eli hänellä on myös perjantait vapaata. Tämä olisi minullekin teoriassa mahdollista, mutta ei ehkä käytännössä. En halua sellaistakaan "vapaapäivää", jossa kuitenkin - ainakin välillä - joutuisi osallistumaan työpalavereihin. Kun kuopukseni meni kouluun, tein lyhennettyä työpäivää. Työaikani oli virallisesti klo 8-14, mutta hyvin usein työt eivät loppuneetkaan klo 14 vaan oli jatkettava vielä senkin jälkeen. Kun työaikani aiemminoli klo 6-16, kukaan ei soittanut ennen kahdeksaa eikä klo 16 jälkeen. Iltapäivisin klo 14-16 välillä puhelin kuitenkin soi tai oli asioita, jotka piti tuohon kellonaikaan kuitenkin hoitaa. En kokenut, että lyhennetty työaika olisi vastannut tarkoitustaan, koska en voinut etukäteen tietää, moneltako lopulta pääsen lähtemään kotiin. 

Sytostaattihoidon alussa pistin läääkkeen torstaisin. Ajattelin, että selviän kyllä perjantaisin työpäivästä, koska edessä oli kuitenkin viikonloppu. Hoidon alussa sivuvaikutukset olivat kuitenkin voimakkaimmat eikä perjantaisin työnteko oikein onnistunut, jos oli välillä juostava oksentamassa. Päätin siis vaihtaa pistospäivän perjantaiksi ja kärsiä sivuvaikutuksista lauantaisin aamupäivällä.

Viime viikolla koodasin nopeasti itselleni yksinkertaisen laskurin, joka laskee työpäivät, lauantait ja sunnuntait sekä arkipyhäpäivät eläkkeelle jäämiseeni asti. Työpäiviä laskiessani en ottanut huomioon vuosilomiani, koska en osaa vielä sanoa, miten paljon ja milloin pidän lomaa. Yrityksen osakkaana lomani ovat olleet palkattomia eikä lomapäivien määrää ole rajoitettu mitenkään. Kunhan työt on tehty, voi lomaillakin. Joskus lomallakin joutuu osallistumaan palavereihin tai muuten tekemään kiireellisä töitä, mutta pääsäntöisesti lomien pitämistä ei ole mitenkään säädelty. 

Eilen sain vinkin uudesta Rahamimmiksi -blogista. Blogin pitäjä tekee "raharemonttia". Pyrkii siis maksamaan velkojaan pois, säästämään ja sijoittamaan. Aloin seurata blogia. Ihan mielenkiinnosta ja myös tiedostaen, että minulla on 1190 työpäivää, 493 lauantaita ja sunnuntaita sekä 44 arkipyhäpäivää aikaa mitoittaa kaikki menoni tuleviin tuloihini eläkeläisenä. 

Vaikka taloudellinen tilanteeni onkin nyt varsin hyvä eikä mistään ole pulaa eikä puutetta, teen silti vuosibudjetin. Tavallisin budjetintekopäivä on ollut joulun jälkeen tapaninpäivänä, koska silloin ei ole oikein muutakaan tekemistä. Kun kauan sitten muutin lapsuudenkodistani pois, minulla oli budjetti sinikantisessa ruutuvihossa, johon tein lyijykynällä merkinnät. Tulot pyöristin alakanttiin ja menot yläkanttiin. Muutin budjettiani heti, kun oli tiedossa, että joko tuloni tai menoni muuttuvat. Nyt jo pitkään olen tehnyt budjetin Excel-taulukkoon. Vuosibudjetistani pystyn myös arvioimaan, onko tarpeellista säästää jotain yksittäistä kuukautta varten hyvissä ajoissa enemmän. 

Rahamimmiksi -blogin inspiroimana ajattelin jossain vaiheessa kokeilla ruokakuluissa säästämistä. Olen jo nyt jonkin aikaa suunnitellut viikon ruokalistani etukäteen. Ennen keittiöremonttia minulla oli iso jääkaappi ja iso pakastin jääkaappi-pakastin -yhdistelmän lisäksi. Oli helppoa tilata kerran viikossa Citymarketista elintarvikkeita ja viikon aikana tehdä ruokaa sen mukaan, mitä milloinkin sattui tekemään mieli. Isossa jääkaapissa olivat avaamattomat pakkaukset ja pienessä avatut. Kun kaikkea oli riittävästi, oli helppoa tehdä mitä vaan. 

Remontin jälkeen minulla on enää jääkaappi-pakastin -yhdistelmä. En voi ostaa viikon elintarvikkeita kerralla, koska jääkaappiin ei yksinkertaisesti mahdu. Sen vuoksi teen ostokseni kaksi kertaa viikossa:  toimitus maanantaisin ja perjantaisin. Ja nyt en voikaan tilata vähän mitä sattuu vaan on mietittävä, mitä jääkaappiin mahtuu. Koska meitä on vain kaksi aikuista ja pakkauskoot usein isoja perhepakkauksia, on elintarvikkeet käytettävä järkevällä tavalla. Vajaat pakkaukset on käytettävä loppuun nopeasti, jotta saa jääkaappiin uutta tilalle. 

Nuorena ajattelin, että olen tyytyväinen rahatilanteeseeni, kun ruokakaupassa ei tarvitse katsoa hintoja. Tämä tilanne on minulla ollut jo kauan. Oikeastaan siitä lähtien, kun vaihdoin hoitoalalta it-alalle. Voin helposti tinkiä kaikesta muusta, mutta en ruuasta. Paitsi että "nuukailukin" on joskus ihan hauskaa. Hauskaa siksi, että se on silloin vapaaehtoista eikä samanlaista pakon sanelemaa kuin esimerkiksi joskus opiskeluaikoina. 

Voisinkin oikeastaan aloittaa "nuukailun" ensi maanantaina. Seuraavat juhlatkin ovat vasta itsenäisyyspäivänä. Ruokamenoissa säästämisestä minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuteni 1960-luvulla. Vaikka lapsuudenkodissani syötiin silloinkin aika hyvin, ruoka oli kuitenkin yksinkertaista ja raaka-aineet edullisia. Erityisesti kasviksia syötiin satokauden mukaisesti. Isossa helsinkiläisessä kerrostalossa oli jokaisella asukkaalla kylmäkellari, jossa säilytettiin juureksia, mehuja, hilloja ja erilaisia vihannes- ja juuressäilykkeitä. Säilöminen oli minulle mahdollista vielä silloin, kun oli iso jääkaappi. Mutta nyt se ei ole enää vaihtoehto, koska en voi täyttää pientä jääkaappiani mehuilla, hilloilla ja vihannes- ja juuressäilykkeillä. 

Marraskuussa 2012 aloitin retroruokaviikon ja siitä tein päivityksiäkin blogiini. Tuolloin en kuitenkaan laskenut aterioille tai ostoksilelni hintaa, mutta paluu lapsuuteen tulee varmasti olemaan osa ensi viikon "nuukailuviikkoani".

Tänään sain maalattua keittiön kattoa ja seinää vielä kerran. Maali, jota käytän, on todella huonoa. Ei peitä kunnolla ja vaikka olen maalannut jo kolme kerrosta, edelleen kuultaa keltainen väri läpi. Vielä on siis maalattava muutaman kerran. Kävin myös varaamassa vanhemmille ajat kolmanteen koronarokotukseen. 

Lounaaksi tein tänään kasvissosekeiton ja päivälliseksi uunimakkaraa, ristikkoperunoita ja kaalista, porkkanasta ja päärynästä tehtyä salaattia. 

Kekri 2021

 Eilen vietin kekriä. Tänä vuonna ihan vain itsekseni. 60-vuotissyntymäpäiväni ja niiden valmistelu vei sen verran voimia, että en jaksanut järjestää lähisuvulle kekriä. Kuitenkin vain kuukauden päästä on itsenäisyyspäivä ja olen jo kutsunut lähisuvun meille itsenäisyyspäivän päivälliselle. 

Eiliseksi tein elämäni ensimmäisen suolaisen tuorejuustokakun. Kakkuun tuli myös punasipulia, tilliä ja kylmäsavulohta. Kakun pohjan tein erilaisista voileipäkekseistä. Onnistui rakenteeltaan yllättävän hyvin ja maku oli erinomainen.

Alkuruuaksi oli siis lohikakkua. Pääruuaksi uunissa paistettua porsaan ulkofilettä, keitettyjä perunoita, pekoni-omenakastiketta, lanttulaatikkoa ja rosollia. Jälkiruuaksi karpalo-piparkkakkurahka. 

Mango oli minulla perjantain ja lauantain välisen yön. Ensimmäistä kertaa pystyin viemään molemmat koirat samaan aikaan iltalenkille. Kummallakin ikää jo 9 vuotta eivätkä enää riehu yhdessä kuten joskus nuorempana. Stella viihtyy parhaiten yläkerrassa omalla pedillään nukkumassa, mutta Mangon vierailun ajan Stellakin halusi olla alakerrassa. Pöydän alla lattiallakin kelpasi, kun oli rakas ystävä yökylässä.

Muuten eilinen oli hiljentymisen aikaa. Rauhallinen päivä nelijalkaisten perheenjäsenten kanssa.

Tänään onkin ollut hieman puuhakkaampi päivä. Sain maalattua loput keittiön katosta sekä yhdestä seinästä ensimmäisen kerran. Vielä pitäisi maalata muutama kerros. Ehkä illemmalla toinen kerros ja huomenna kolmas. Sen jälkeen voin tehdä keittiön osalta viimeisen asian eli maalata keittiötikkaatkin oranssiksi.