Verkkovalmennus

Työterveyshuollon Syö terveellisemmin -verkkovalmennus on varmasti parasta, mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut. Tunnen terveellisen ruokavalion, tulihan aikoinaan sairaanhoito-opistossakin opiskeltua ravitsemustiedettä. Siitä huolimatta sen noudattaminen ei aina ole kovin yksinkertaista. Tai se on yksinkertaista, mutta laiskuus, saamattomuus ja mukavuudenhalu ovat valitettavan usein syynä siihen, että menen sieltä, mistä aita on matalin. 

Tämän viikon suurin haaste on ollut keksiä iltapäivään välipaloja. Arkipäivinä välipalan täytyy olla nopeasti valmistuva ja nopeasti syötävä. Keskiviikkona ja torstaina pystyin pitämään vain muutaman minuutin atuon kahden koulutustilaisuuden välillä ja muutamassa minuutissa piti ehtiä sekä hakea keittiöstä että syödä.Viikonloppuisin tilanne on helpompi ja sellaisina arkipäivinä, jolloin voi pitää iltapäivällä 10 minuutin tauon. 

Paino putoaa tasaista vauhtia. Osittain johtuu varmasti kevään tulosta ja valoisan vuorokaudenajan pitenemisestä, mutta varmasti myös säännöllisemmästä päivä- ja ruokarytmistä. Sekä eilen että tänään olen lähe skoko päivän tehnyt rästiin jääneitä kotitöitä. Ja tietysti käynyt aamulla ja iltapäivällä Stellan kanssa lenkillä. Pari päivää sitten uutisissa oli lyhyt juttu Korkeasaaren eläintarhan karhuista, jotka olivat heränneet talviuniltaan. Karhuilla tuntui olevan kerrassaan hauskaa. Uutisia katsoessani ajattelin, että tiedän tuon tunteen niin hyvin. Kevään saapumisen!

Kaikista viikon aterioista en ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt ottaa valokuvaa. Kännykällä kun tulee niin huonoja kuvia eikä järjestelmäkameraa jaksa aina hakea yläkerrasta. Tässä kuitenkin muutamia. 

Paimenenpaistosta ja salaattia. 

Paistettua broileria, kvinoaa ja salaattia.

Kahvia, voileipää ja karhunvadelmia. 

Lihapullia, perunamuusia ja salaattia. 

Kahvia, bruchettaa ja  pieni valmisrahka. 

Pastaa, kermaista lohikastiketta ja tomaatti-sipulisalaattia.

Kahvia, bruchettaa, keitettyjä kananmunia majoneesin ja katkarapujen kanssa, kinkkua (joka meni samoin kuin osa katkaravuistakin Tikrulle), vähän kasviksia ja  lisäksi mansikkaa ja karhunvadelmia. 

Porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia ja dippikastike sekä kahvia. 

Naudan ulkofilepihvi, valkosipuliperunoita, ruusukaalia ja salaattia. Kalevalan päivän kunniaksi myös punaviiniä. 

Pandemiatilanne jatkaa huononemistaan. Kahden viikon tartuntaluvut ovat suuremmat kuin missään vaiheessa aikaisemmin. Suomessa siirrytään huomenna jälleen poikkeustilaan tai ainakin se on hallituksen suunnitelma. Valmiuslakia ei kuitenkaan oteta vielä käyttöön, mutta rajoituksia on tulossa lisää. On kuitenkin jo varauduttu siihen, että valmiuslakiakin tarvitaan. 

Kohti valoa

 Pari viikkoa sitten aloitin työterveyshuollon järjestämän 10 viikkoa kestävän verkkovalmennuksen. Tavoitteena painonpudotus ja säännöllisempi ja terveellisempi elämä. Verkkovalmennukseen kuuluu videoita, luettavaa sekä viikottaisia tehtäviä.

Viime viikon tehtävänä oli syödä 5 ateriaa päivässä eli aamiainen, lounas, välipala, päivllinen ja iltapala sekä kirjata ylös kaikki suomisensä. Aiemmin olen syönyt 2-3 ateriaa päivässä ja ensimmäinen ajatukseni oli, miten ihmeessä ehdin syödä koko ajan. Lisäksi aamiaisen syöminen arkisin otti koville. Minulla kun ei ole heti herättyäni nälkä, mutta aamiaista ei voi syödä kovin myöhäänkään, jos aikoo syödä lounaan puolen päivän aikaan.

Aiemmin olin hoitanut Stellan päivä- ja iltalenkit. Päivälenkin lounastauolla ja iltalenkin ennen nukkumaanmenoa. Nyt sovittiin, että hoidankin Stellan aamulenkin heti herättyäni  ja päivälenkin, kun olen lopettänut työpäivän. Tämä järjestely oli hyvä ratkaisu, koska aamulenkin jälkeen minulle maistuukin jo aamiainen. Lisäksi tässä vaiheessa kevättalvea aamut ovat jo valoisia, mutta niin on myös päivälenkin aikaan eli molemmilla kerroilla on valoisaa. Ja valo on juuri se, mitä sekä mieleni että kehoni kaipaa. 

Viiden aterian ideakin avautui viikon lopulla: minulla ei ole koskaan nälkä. Sanotaan, että ahneella on kakkainen loppu. Pitää ainakin minun kohdalla paikkansa siinä mielessä, että jos on kova nälkä, laitan lautaseni kukkuroilleen, hotkin ruokani nopeasti ja otan vielä lisääkin. Siis syön määrällisesti aivan liikaa. Kun syön useammin, syön paljon pienempiä annoksia. Ja vaikka olisi miten hyvää ruokaa tahsa, en ota lisää. En luopunut mistään ruokalajista tai raaka-aineesta, mutta silti painoni tipahti ensimmäisen viikon aikana kilon. Ja nyt toisen viikon aikana on lähtenyt toinen kilo. 

Tämän viikon tavoitteena on ollut lautasmalli. Kuulostaa helpolta, mutta etätyöläisenä olen todennut lounaan suhteen vähän haastavaksi. Jos lounas on keitto tai pelkkä salaatti, ei aterialla ole lautasmallin mukaisesti perunaa, riisiä, pastaa tai muita viljatuotteita välttämättä lainkaan. Seuraan syömisiäni myös Sulamon kautta. Sulamoon kirjataan kaikki päivän aikana syödyt ja juodut asiat. Sovellus näyttää päivän aikana kertyneiden ravintoaineiden määrän ja siitä on helppo katsoa, mitä vieä puuttuu. Joskus puuttuu esimerkiksi proteiineja eikä päivällisestä tulekaan riittävästi proteiineja, jos syö lautasmallin mukaisesti. Tai sitten pitäisi ottaa isompi lautanen, jolloin määrä olisi taas niin suuri, että en jaksaisi syödä koko annosta. Olen siis päätynyt ajattelemaan lautasmallin päivän eri aterioiden yhteissummana ja silloin onkin tullut kasviksia, proteiineja sekä perunaa tai viljoja lautasmallin mukaisesti. 

Kohta on maaliskuu ja aprillipäivänä tulee asentajat vaihtamaan keittiön kaappeihini uudet mittatilaustyönä tehdyt kaapinovet sekä uusimaan tasot. Pääsen vihdoinkin eroon epäkäytännöllisestä tiskipöydästäni, jossa on pieni kaatoallas ja lisäksi pienehkö toinen allas. En ole koskaan oikein ymmärtänyt kaatoaltaan ideaa. Lapsuudessani tiskipöydissä oli kaksi samankokoista allasta. Toisessa oli pesuainevesi ja toisessa altaassa astiat huuhdeltiin. Kaatoaltaaseen ei mahdu edes parin litran kattila. Uuteen tiskipöytääni tulee vain yksi iso allas. 

Maaliskuun aikana pitäisi ehtiä maalata keittiön seinät  ja katto. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin valkoisiin kaapinoviin ja keltaiset seinät ja katon maalaan valkoiseksi. Jos minulla olisi valkoista maalia kotona, menisin välittömästi maalaamaan. Joudun kuitenkin vielä odottamaan jonkin aikaa. Minulla kun ei ole autoa, tarvitsen siskoni autokuskiksi. Onhan tässä onneksi vielä noin 5 viikkoa aikaa. Keittiön pari hyllykköä sekä ruokapöytä ja tuolit tulevat myös saamaan uuden värin. Mieluiten oranssi, mutta mahdanko löytää enää täsmälleen oikeaa sävyä? Haluaisin saman oranssin värin kuin kaapissani, josta tein päivityksen syksyllä 2013. Teknoksen värikartassa ei kuitenkaan ollut kyseistä puhtaan ja voimakkaan oranssia väriä. Jos sopivaa oranssia ei löydy, pitää ensin saada muu keittiöstä valkoiseksi ja vasta sen jälkeen miettiä, mikä väri huonekaluihin oranssin sijasta. En osaa vielä kuvitella, miltä jokin muu väri näyttäisi uudessa keittiössäni. 

Pandemia etenee taas. Tartuntaluvut ovat kääntyneet nousuun, mutta sairaalaan joutuneiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa. 

Runebergin päivä

 Viime kuukausi on mennyt sairastellessa. Ei sentään koronavirusta, mutta muita kremppoja. Vanhuus ei tule yksin. Eilen sain ison läjän erilaisia lääkkeitä mm verenpaineeseeni, joiden avulla nyt kohti parempaa tulevaisuutta. Jouduin vaihtamaan lääkäriä, koska aiempi lääkärini jäi eläkkeelle. Uusi lääkärini oli oikein mukava ja - kuten olin toivonutkin - hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti eikä keskity vain yhteen vaivaan tai oireeseen. 

En ole jaksanut ylläpitää tilastoani Suomen pandemiatilanteesta, mutta jospa nyt jälleen innostuisin. Vaikka tartuntaluvuissa ei olekaan tapahtunut mitään merkittävää. Nyt, kun rokotukset on vihdoin saatu käyntiin, voi tilanteessa odottaa tapahtuvan ajan myötä muutosta parempaan. 

Tänään julkaistiin lista sairauksista, joiden perusteella kuuluu koronarokotuksen osalta riskiryhmään. Rokotusjärjestys on laadittu sen perusteella, miten vuoden aikana on ihmisiä eri puolilta maailmaa joutunut koronaviruksen vuoksi sairaalahoitoon. Ilokseni en kuulunutkaan mihinkään riskiryhmistä. Vaikka tietyllä tavalla kivi tipahtiin harteiltani, en silti aio lähteä vielä vähään aikaan Vagabondaan syömään. Ei tuonne hyytävään pakkaseen muutenkaan huvita lähteä, jos ei ole aivan pakko. Koiran vuoksi on, mutta yhtään ylimääräistä kertaa en halua ulkoilla. Tänään perjantain ja Runebergin päivän kunniaksi keitin espresson ja sen kanssa söin Runebergin tortun. Tulisipa kevät jo!