Oloneuvospäiväni eivät alkaneet ihan suunnitelmieni mukaan. Ensin minulta murtui jalkaterä ja pari viikkoa myöhemmin toin Irlannin matkaltani itselleni tuliaisiksi koronaviruksen. Aiemmin en ollutkaan sitä sairastanut, mutta ehkä sytostaattihoito nivelreumaani sai vastustuskykyni heikkenemään niin, että lähes 3 viikkoa makasin vain suunnilleen sängynpohjalla. Tästä sairastamisesta jäi ihan mieletön väsymys sekä normaalia pahemmat nivel- ja lihaskivut.
Nyt tammikuussa irtisanoin vielä sen 0-tuntisopimuksenkin, mikä minulla oli voimassa. Tunsin, että on aika ajatella vain omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. Olisi ollut kuukausien aikana monenlaista kirjoitettavaa blogiin, mutta en ole jaksanut. Irlannin matka oli aivan ihana ja siitä olisin voinut tehdä ainakin yhden päivityksen. Lokakuussa minusta tuli paikallisen Lions Clubin jäsen ja siitäkin olisin voinut kirjoittaa. Kekri, joulu jne.
Pimeä vuodenaika on ollut minulle aina vaikeaa jaksamisen kannalta, mutta nyt ehkä tavallistakin vaikeampaa. Onneksi ei tarvitse olla enää työelämässä ollenkaan. Viikonloppuna pitäisi asennella uusi ihan ikioma tietokone omaan käyttööni ja sitten tämän vanhan romun voisin toimittaa toimistolle hävitettäväksi. Niin ja koirakin on tässä sairastellut ja reilun viikon asuin vaan olohuoneen sohvalla, joten lähes kaikki on aika retuperällä. Mutta kevät tulee, auinkokin jo paistaa. Jospa tämä taas tästä. Alla kuva Moherin kallioilta Irlannista viime syyskuussa.
