Viime yönä oli Eurovision laulukilpailut. Heräsin aamulla jo klo 05:10 ja mietin, miten ihmeessä jaksan valvoa lähes vuorokauden. Onneksi sain päivällä nukuttua lyhyet päiväunet ja illan lähestyessä olinkin taas ihan virkeä. Kun käytin Stellan päivälenkillä, sovittiin vastapäisen naapurini kanssa, että jos Suomi voittaa, nappaan yöllä jääkaapistani kuohuviinipullon ja menen soittamaan naapurin ovikelloa. Juotaisiin kuohuviini yöllä hänen pihallaan.
Muistan kevään 2006, kun Lordi voitti Euroviisut. Voiton julkistamisen jälkeen ihmisiä alkoi illmaantua kaduille ja parvekkeille juhlimaan voittoa. Hiljainen "nukkumalähiö" muuttui hetkessä suomalaisten ilon juhlaksi. Kun järjestettiin myöhemmin virallinen tapahtuma Helsingin Kauppatorille, pitihän sinnekin sitten lähteä. Oli aika huikea kokemus, kun yli 80 000 ihmistä oli ahtautunut samalle torille kuuntelemaan Lordia ja osallistumaan yhteislauluun, joka päätyi myös silloin Guinnesin ennätystenkirjaan.
"Käärijänvihreää" tietenkin piti olla eilisiin kilpailuihin. Ja piña coladaa. Olin jo hyvissä ajoin käynyt ostamassa pullon Malibua sekä hankkinut ananastuoremehua. Kookosmaitoa minulla on lähes aina kaapissa, joten eilen aamulla piti vain laittaa jääkuutioita pakastimeen jäätymään. Ystäväni kanssa oli sovittu, että - koska hänen tyttärensä asuu tässä ihan lähellä - tytär tulee hakemaan minulta puolet Malibu-pullosta. Ja mukaan laitoin myös ananastuoremehun ja tölkin kookosmaitoa siltä varalta, että heiltä ei niitä löydy. Ystäväni tiesi kertoa, että hänen tutuistaan osa oli jäänyt ilman niin valkoista rommia kuin Malibuakin eikä ananastuoremehuakaan ollut enää löytynyt kaikista ruokakaupoista. Joku muukin Suomessa taisi viime yönä juoda piña coladaa?
Kun kuulin Käärijän Cha cha cha -laulun ensimmäistä kertaa, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Ensin pidin esitystä aivan kamalana, mutta kuunneltuani useamman kerran aloinkin miettiä, että ehkäpä tässä sittenkin on ainesta. Mieleeni muistui myös vuosi 2006 ja silloinkin kauhisteltiin Lordin Hard Rock Halleluja -kappaletta. Eräällä keskustelupalstalla monet ilmoittivat muuttavansa Suomesta pois, jos Lordi voittaa. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että Lordi voitti. Ja - en tosin vielä tiedä varmaksi - myös Helvetti jäätyi. Nimittäin ennen Lordin voittoa aina sanottiin, että "ennemmin Helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa Euroviisut".
Olihan se kova. Ensinnäkin esitys ja kun tuloksia kuunnellessa yhä useammin kuuli "Twelve points to Finland" alkoi pikkuhiljaa uskoa, että Helvetti todellakin taitaa jäätyä. Ehdoton suosikkini Eurovision laulukilpailuissa kuitenkin on ollut kaksi vuotta sitten Blind Channelin Dark Side. En ole vieläkään kyllästynyt tämän kuuntelemiseen. Enkä muidenkaan Blind Channelin kappaleiden kuuntelemiseen. Mutta takaisin eilisiin viisuihin. Kun varhain aamulla käytin Stellan aamulenkillä, koko luonto oli muuttunut "käärijänvihreäksi". Koivujen vasta puhkeavat lehdet olivat kauneinta vihreää, mitä tiedän. Siis jo ennen Käärijääkin. Aurinkoinen kevätpäivä sai vielä värit hehkumaan entistäkin kauniimmin.
Kaupan tilaus tuli puolen päivän aikaan. Tarkoitukseni oli laittaa wrappeja ja niihin mahdollisimman paljon vihreää. Heti ostosten saavuttua valutin härkäpapupurkista nesteet ja sekoitin papujen sekaan limemehua, silputtua tuoretta vihreää chiliä, hieman kevätsipulia. suolaa ja mustapippuria. Pavut laitoin jääkaappiin odottelemaan iltaa.
Myöhemmin päivällä paloittelin avocadoja ja sekoitin sekaan myös limemehua, mustapippuria ja suolaa. Lisäksi tuoretta korianteria.
Koska illasta saattoi olla tulossa kiireinen, pilkoin vielä valmiiksi jäävuorisalaattia, kurkkua, vihreää paprikaa ja kevätsipulia rasiaan odottamaan iltaa.
Illalla piti käyttää vielä Stella ulkona sekä käydä hoitamassa siskoni kilpikonnat. Sitten pikaisesti keittiöön ja valmistamaan tarjottavia. Levitin vehnätortillan päälle ruohosipulituorejuustoa ja kasasin päälle aiemmin päivällä valmistamiani aineksia. Ja vielä mustia oliiveja vinoiksi leikattuina.
Tortillalevy rullalle ja juomalasiin pystyyn. Minulla ei ollut sopivan kokoista "käärijänvihreää" lautasta ja tuo juomalasikaan ei nyt ollut iha paras valinta tarjolle asetteluun, mutta olipahan jotain kuitenkin. Laitoin tarjolle myös wasabipähkinöitä, punssirullan sekä mustia ja vihreitä karkkeja. Ja tietenkin piña colada. Jouduin etsimään pitkään ennenkuin löysin vielä pienen määrän muovisia mehupillejä. Onneksi niistäkin löytyi vielä yksi "käärijänvihreä"!!!
Yö oli mielenkiintoinen ja jännittävä. Vaikka Käärijä ei pärjännytkään asiantuntijaraatien osalta loistavasti, niin olihan vaihteleva neljäs tai viides sijoitus oikeasti meille suomalaisille ihan älyttömän hyvä sijoitus. Mutta voi sitä sydämentykytystä, kun alettiin julkaista yleisöäänestyksen tuloksia. Olin jonkin verran seurannut sosiaalista mediaa ja huomannut, että Käärijä Cha cha cha -laulullaan oli villinnyt viisufaneja muuallakin kuin vain Suomessa. Viimeisen minuutin ennen Ruotsin yleisöäänestyksen tulosten julkaisia mittasin pulssini ja se oli 129. Sillä hetkellä Suomi oli vielä johdossa, mutta niin vain kävi, että Ruotsi voitti. Ruotsin esitys oli varmasti musikaalisesti ja tulkinnallisesti parempi kuin Suomen esitys, mutta..... niin noh, miten tämän nätisti sanoisi: aika perinteistä ja varmaa euroviisukamaa. Melankolista ja voimaannuttavaakin ehkä. Sellaista, että jos olisi juuri eronnut, olisi voinut kaivaa paperinenäliinat esiin ja heittäytyä sängyn päälle nyyhkyttämään. Ei sillä, upea esitys Ruotislla oli ja onnittelut Loreenille ja ruotsalaisille! Käärijän Cha cha cha taas oli huumoria pirskuvaa, ihmisiä yhteen saattavaa ja - kun miettii maailmaa viimeisen kolmen vuoden aikana - sellaista iloa tuottavaa, mitä kolmen vaikean vuoden jälkeen maailma tarvitsee. Yleisökin taisi olla asiasta samaa mieltä, koska yleisöäänestyksessä Käärijä sai paljon enemmän ääniä kuin Loreen.. Joten tässä nyt vielä kerran Käärijän Cha cha cha ja aika varma olen, että pitkin kesää 2023 hyvin moni niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa elää ainakin hetken aikaa elämäänsä "cha cha cha".
Hyvää äitienpäivää ... en mieti huomista...niinku ... cha cha chaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti