Uupumus

Jostain syystä tänään muistui mieleeni eräällä keskustelupalstalla aikoinaan lähes legendaksi muodostunut lausahdus "Elämä ei ole vaaleanpunainen pilvi, jolla Barbie ratsastaa Muumilaaksoon!". Tämä viikko on ollut varsin kamala eikä vaaleanpunaisista pilvistä ole ollut tietoakaan. Kaikista ikävin asia on ollut pomppivat verenpaineet sekä sen seurauksena tullut päänsärky ja rytmihäiriöt.

Töissä aikataulut on mitoitettu niin kireiksi, että heikkohermoisemmalla jo aivoverisuonetkin pullistelee. Minun on myönnettävä, että en oikein enää pystyisi tähän. Hieman kauhistuen mietin, miten viime vuonna tähän aikaan tulin joka arki-ilta puolijuoksua painavan tietokonelaukun sekä ruokakassien kanssa kotiin ehtiäkseni edes hetken aikaa tehdä kotitöitä ennen kuin kaatuisin kuolemanväsyneenä sänkyyn. Muistan sen päänsäryn, huonovointisuuden, oikean silmän takana sykkivän kivun kuin eilisen. Mutta oli pakko jaksaa, koska projektin deadline oli lähempänä kuin halusi ajatellakaan.

Kun katson verenpainemittarini näyttöä en voi muuta kuin ihmetellä, miten olen jälleen tässä tilanteessa. Tänään on hieman parempi päivä kuin eilen, mutta tänäänkin olen joutunut ottamaan ensiavuksi tarkoitettuja ylimääräisiä verenpainelääkkeitä. Ja olen taas kuolemanväsynyt. Tuttu särky oikean silmän takana on 9 kuukauden tauon jälkeen tullut takaisin. Ei tässä näin pitänyt käydä!

Nyt koira iltakävelylle ja sen jälkeen pää tyynyyn. Ehkä huomenna on parempi päivä, kuka ties.