Rakas Vakis

Niin paljon kuin rakastankin ruuanlaittoa, aina välillä  on päiviä, jolloin ei ehdi, jaksa tai viitsi. Oikeastaan aika useinkin. Kotini lähellä on ravintola Vagabonda, josta on tullut kantapaikkani. Tänään huomasin vähän ennen yhdeksää illalla, että jääkaapit on tyhjillään ja Vagabondassakin keittiö kohta sulkeutuu. Pikaisesti kengät jalkaan, takki päälle ja suunta kohti "Vakista".

Ravintola ei ole pelkästään paikka hakea ruokaa kotiin vaan myös paikka tavata lähiön asukkaita. Minusta on mukavaa ruokia odotellessa jutella muiden kanssa tai jos olen mieluummin yksin, lukea lehteä tai surffailla kännykällä netissä. Olen asunut tässä lähiössä jo neljännesvuosisadan, joten aika moni naapuri on tullut ainakin ulkonäöltään tutuksi. Ja koiranomistajana tietenkin tutustuu muihin koiranomistajiin. Useimmiten tietää koiran nimen, mutta ei omistajan nimeä. Asia ei kuitenkaan taida haitata ketään, minäkin olen "Stellan äiti".

Tänään sain vihdoin ja viimein muutettua vanhat Barbie-nukeista kertovat kotisivuni blogin muotoon. Kuvat ovat huonoja, koska viime vuosikymmenellä kännykkäkamerani ei ollut laadultaan kovinkaan kummoinen. "Uusi" blogini Barbie, Young & Beautiful - Forever! löytyy nyt Bloggerista ja linkki on tämän sivun yläreunassa. Ehkä joskus vielä jatkan myös tuon blogin ylläpitämistä. Jokin aika sitten lisäsin myös toisen blogini, jonka nimi on Löytöretkiä mieleen. Tämä blogi on kirjoitettu englanniksi ja kertoo suomenuskoisuudestani. Blogin päivitys on jäänyt enkä osaa sanoa, jatkanko sitä vielä joskus, Onpahan kuitenkin linkitetty tähänkin blogiini. Vielä on työn alla neljäs blogini Noitien sukua, joka tulee olemaan kokoelma vanhoista kotisivuistani liittyen elämääni suomenuskoisuuden näkökulmasta. Ja kyllä, minä olen noitien sukua. Siis noituudesta tuomittujen sukua. Siskoni on tehnyt sukututkimusta jo noin 40 vuotta ja suvun noituudesta tuomitut ovat löytyneet hänen tutkimustyönsä ansiosta.

Huomenna on lauantai ja Earth Hour 2017. Olen kutsunut iäkkäät vanhempani meille kynttiläillalliselle. Äitini täyttää kesällä 90 vuotta ja isäni on kaksi vuotta nuorempi. Olen onnellinen ja äärettömän kiitollinen, että olen saanut pitää vanhempani näinkin pitkään. Ikäänsä nähden molemmat ovat erittäin hyväkuntoisia. Isäkin on vielä työelämässä!!! Onkohan minullakin vielä yli 30 vuotta työelämää edessä?

Äsken Vakiksesta tullessani lämpötila oli jo painunut pakkasen puolelle. Siitä huolimatta on jo kevät. Lumet sulavat eivätkä tiet ole enää iljanteista jäätikköä. Pian on myös pääsiäinen ja sukua varmaan tulossa pääsiäispäivälliselle. Rakastan kevättä! Ja Vakista.