Vanhuus ei tule yksin. Kolmessa vuodessa molempien polvieni nivelrikko on pahentunut niin, etten ole nukkunut öitäni kuin alle tunnin pätkissä. Onneksi on etätyö, koska muuten ortopedi olisi jo vuosi sitten aloittanut työkykyarvion. Olen nukkunut jo pitkään olohuoneen lyhyellä ja kapealla puusohvalla, koska portaiden kiipeäminen makuuhuoneeseen omaan sänkyyn on ollut liian kivuliasta. Buranat ja Panadolit eivät ole auttaneet enää pitkiin aikoihin ja Arcoxiankin teho ei ole enää entisensä. Nyt on lisänä Panacod, joka onneksi vielä toimii.
Muutama viikko sitten päätin lopulta varata ajan kivunhoitoon erikoistuneelle lääkärille. Kaikkia poppakonsteja hevoslinimenttiä myöten on tullut jo kokeiltua. Lääkäri katsoi röntgenkuvani, katsoi jalkojeni asennon, väänteli muutaman kerran rutisevia polviani, totesi, ettei polvilleni voi enää tehdä muuta kuin vaihtaa nivelet ja laittoi lähetteen HUSiin tekonivelleikkausta varten. Nyt sitten odotellaan aikaa ensin poliklinikalle ja sen jälkeen leikkaukseen.
Tammikuussa jouduin käymään hammaslääkärissä. Poskihampaan neljän juuren juurihoito. Hammaslääkäri käski ynähtää, kun haluan puudutuksen. Odotin koko ajan kivun alkamista, mutta missään vaiheessa kipu ei ollut lähelläkään sitä kipua, joka minulla on ollut jo vuoden ajan polvissani 24/7. Hammaslääkäri sanoi, että olin hänen uransa ensimmäinen potilas, joka ei edes halunnut puudutusta juurihoitoon. Tämä ehkä kertoo, miten kova kipu polvissani on ollut. Ja miksi en ole jaksanut blogiakaan pitää. Ei elämässäni ole tosin tapahtunutkaan yhtään mitään, mistä olisi ollut jotain kerrottavaa.
Tämä viikko ollaan kuitenkin oltu lakto-ovo-vegetaristeja eli jätettiin liha pois. Ruuanlaitostakin on tullut taas ihan kivaa, kun on jotain haasteita. Eilen tein perunasta tortillaveneitä, tänään aamiaisella rieskaa, jossa välissä cheddaria, rucolaa, paholaisenhilloa ja punasipulia. Nopea lämmitys niin, että juusto sulaa. Päivälliseksi pasta Finlandese eli pastaa ja nyhtökauraa tomaattikastikkeeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti