Viime sunnuntaina lähdin aikaisin aamulla Vermoon. Olin ostanut läjän lautasia ja myyjä oli tulossa Vermon kirpputorille. Kirpputorilla olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta olin luvannut mennä myös Riihimäelle viinimarjoja keräämään eikä kesäsunnuntaisin julkinen liikenne ole kovin joustavaa, joten oli kiiruhdettava heti lautasostosten jälkeen kotiin. Ehdin minä sentään ostaa samalta myyjältä myös retron oranssin juustokuvun. Siskoltani sain kannettoman violetin Anita Wangelin purkin, johon aion laittaa paistinlastat ja kauhat.
Tämän viikon ehdoton lempihankintani oli pino vanhoja lakanoita. Virkatut pitsit ja koristeommellut nimikirjaimet. Lakanoiden tarinasta sain tietää, että lakanat olivat niiden myyjän edesmenneen anopin peruja. Anoppi oli saanut lakanat ja tyynyliinat Saimi ja Eemil Nuromalta heitä hoitaessaan ja kotia heidän poismenonsa jälkeen tyhjentäessään. Eemil Nuroma oli aikanaan ollut tunnettu puutarhuri. Lakanat sopivat erinomaisesti ruusutäkkini kanssa.
Viikolla tuli lisää Lumppulan Villinlännen hankintoja. Anita Wangelin lasinalusista myyjä pyysi vain 10 euroa, mutta maksoin 25, jotta omatuntoni ei olisi alkanut soimaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti